Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian herkkä, liian tyhmä, liian jotain muuta kun olen nujertunut ja jotenkin masentunut tästä nälvimisestä?
19.06.2020 |
En itse hahmota enää, olenko vain liian herkästi asiat ottava?
Puolisoni on vuosikausia nälvinyt työtäni jatkuvasti, tyyliin kerran viikossa kuulen miten firma on ihan p*rseestä, kaikki firman työntekijät luusereita, tuotteet on täyttä p*skaa... jne.
Eli ei hauku suoraan minua, mutta kyllä tämä on vaikuttanut tässä nyt vuosien aikana näköjään enemmän kuin olen halunnut ajatellakaan ja itselleni myöntää. Olen nykyisin jotenkin iloton, en nauti työstäni josta ennen tykkäsin, enkä jaa puolisolleni enää mitään työasioita.
Hän on muutenkin mielipiteissään aika ankara ja tuntuu, etten ikinä voi tulla riittämään hänelle omana itsenäni. Tiedän, että hän mm. toivoisi minulta tiettyjä taitoja mitä minulla ei ole. Joskus yritin omin päin kurssittautua, mutta siitäkin meni jotankin ilo kun en kuitenkaan koskaan yllä riittävälle tasolle.
Annanko vaan valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vai riuhtaisenko itseni irti tästä? Olenko kohtuuton jos lähden tuollaisten asioiden takia? Rakastan häntä kyllä ja meillä on hurjan paljon myös hyvää, mutta olen jotenkin ihan nujertunut.
Olen aika herkkätunteinen ja mietin että voisiko joku ottaa vaan olankohautuksella tämän ja voisinko minäkin jatkossa tehdä niin... olen puhunut asiasta puolisolleni ja kertonut useamman kerran miltä minusta tuntuu kun hän haukkuu työtäni eikä arvosta. Osin se on auttanut, mutta sieltä se välillä lipsahtaa ja joka tapauksessa tiedän mitä hän ajattelee kun sitä olen vuosikausia kuunnellut.
Kommentit (33)
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Kyselet, mistä oikein kiikastaa, kun kumppanisi mollaa työpaikkaasi.
Vaikka työpaikkasi haukkuminen ei ole suoraan sanallisesti sinun haukkumistasi, se kuitenkin loukkaa sinua. Työ ei ole ihmiselle merkityksetön elämänalue. Työpaikallesi annat ison osan ajastasi, osaamisestasi ja persoonastasikin. Se, että toinen ei arvosta sinulle tärkeää asiaa on mielestäni ihan perustava kysymys.Kerrot, että suhteessanne on paljon iloa ja rakkautta mutta samalla kuitenkin ilmaiset kokevasi riittämättömyyttä puolisosi edessä. Minusta tuossa on aikamoinen ristiriita. Eikö juuri rakkaus ole asia, jossa pitäisi kokea kelpaavansa sellaisena kuin on?
Mitä, jos pohtisitte asiaa yhdessä pariterapeutin kanssa. Koska suhteessanne on sitä hyvää, se on pohja myös vaikeiden asioiden käsittelylle. Ulkopuolisen ammattilaisen kanssa on turvallista käsitellä suhdettanne ja sen vuorovaikutusta. Kahdestaan usein keskustelut vievät samaan uraan. Mainitsitkin ottaneesi asian puheeksi useamman kerran. Et ole tullut kuulluksi, vaan sama jatkuu. Mikä on se muutos, mitä suhteenne nyt tarvitsisi voidaksesi hyvin? Sitä kannattaa tarkastella.
Hei, suuret kiitokset asiallisesta ja hyviä näkökulmia sisältävästä kommentistasi. Herättää heti ajatuksia.
Ja toden totta, olen itse asiassa aikanaan aivan valtavalla työllä päässyt ensinnäkin siihen pisteeseen että pääsin tuonne töihin ja että olen vuosien mittaan edennyt pisteeseen jossa nyt olen.
Tuntuukin siis että haukkumalla työtäni kaikilta kanteilta, isoa/tärkeää osaa elämästäni yritetään "murtaa". Sen käsitteleminen on vaikeaa.
Ehkä tosiaan ammattiapu voisi olla tarpeen.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, et ole liian herkkä, tyhmä tai mitään muutakaan sellaista. Puolisosi kuulostaa narsistiselta: nälvii työtäsi, haluaa nujertaa ja muuttaa sinut toisenlaiseksi mutta käyttäytyy ajoittain kuitenkin sen verran hyvin, ettet sen vuoksi haluaisi erota. Nuo hyvät kaudet ovat vain esittämistä hänen puoleltaan ja sillä hän petaa sitä, että pysyisit jatkossakin hänen nuijittavanaan ja egonsa pönkittäjänä. KirkkoSiskon ehdotusta pariterapiasta en missään nimessä kannata, kyseessä on selkeästi luonnehäiriöinen ihminen ja sellaisen puolison kanssa ei ikinä, koskaan pidä hankkiutua pariterapeutin vastaanotolle! Muuten hän erittäin suurella todennäköisyydellä manipuloi terapeutin puolelleen ja sinusta tehdään se virallinen syntipukki.
Suosittelen eroa mahdollisimman pian. Jatkuessaan tuo nälviminen alkaa vaikuttaa paitsi työhösi niin myös henkiseen hyvinvointiisi muutenkin. Myös fyysisen väkivallan uhkaa ei voi sulkea kokonaan pois, koska nujertamishaluinen ihminen voi turvautua siihenkin, jos "uhri" alkaakin äkkiä tormistautua.
Aiempi vastaus olikin hyvä, mutta tässä oma kokemus. Mä aina välillä kommentoin mieheni työtä sillätapaa että maailma olisi parempi jos tuollaista ei olisi, kysessä erittäin tekninen ala, tyyliin tekoälyn kehitys ja alalla oikeasti on potentiaali sekä paljoon hyvään mutta myös ainakin teoriassa paljoon pahaan. Arvostan mieheni älyä ja taitoja omalla alallaan ja kehun myös, mutta en mahda mitään sille, että suhtautumiseni alaan yleisesti on ristiriitainen. Sama olisi varmaan, jos mieheni olisi esim. geenimuunneltua viljelemistä kehittämässä. Tämä ei meille ole ollut mikään suhteen kynnyskysymys eikä mieheni ota itseensä, tietää osaamisensa arvon ja ymmärtää alansa eri puolet aj sitä kautta myös kritiittisenkin suhtautumisen.
Joten syitä tuollaiseen puheeseen voi olla muitakin, kuin se, että halveksisi juuri sitä puolisoa tai hänen tekemäänsä työtä, vaikea sanoa teidän tapauksessa voisiko olla tällaista yleisesti tiettyyn alaan liittyvää miehen asenteen takana, kun et kerro yhtään alaa.
Lisäksi, mieheni ei varmaan erityisesti arvosta mun alaani, mutta olen hyvä työssäni ja pidän siitä, joten vaikka se olisi miehen mielestä jotenkin turhaa, en erityisesti suuttuisi. Kun muuten arvostetaan toisiamme.
Onkohan mies saanut tuollaisen mallin kotoaan eli isä on mollannut jatkuvasti äidin tekemisiä ja työuraa. Kaikkia lapsuudenkodin käytösmallejahan ei kannata kloonata omaan aikuiselämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ei, et ole liian herkkä, tyhmä tai mitään muutakaan sellaista. Puolisosi kuulostaa narsistiselta: nälvii työtäsi, haluaa nujertaa ja muuttaa sinut toisenlaiseksi mutta käyttäytyy ajoittain kuitenkin sen verran hyvin, ettet sen vuoksi haluaisi erota. Nuo hyvät kaudet ovat vain esittämistä hänen puoleltaan ja sillä hän petaa sitä, että pysyisit jatkossakin hänen nuijittavanaan ja egonsa pönkittäjänä. KirkkoSiskon ehdotusta pariterapiasta en missään nimessä kannata, kyseessä on selkeästi luonnehäiriöinen ihminen ja sellaisen puolison kanssa ei ikinä, koskaan pidä hankkiutua pariterapeutin vastaanotolle! Muuten hän erittäin suurella todennäköisyydellä manipuloi terapeutin puolelleen ja sinusta tehdään se virallinen syntipukki.
Suosittelen eroa mahdollisimman pian. Jatkuessaan tuo nälviminen alkaa vaikuttaa paitsi työhösi niin myös henkiseen hyvinvointiisi muutenkin. Myös fyysisen väkivallan uhkaa ei voi sulkea kokonaan pois, koska nujertamishaluinen ihminen voi turvautua siihenkin, jos "uhri" alkaakin äkkiä tormistautua.
Kiitos paljon tästäkin kommentista. Olen kyllä monenlaista pohtinut ja kyllähän se niin on, että kaikki on hyvin kun minä olen säyseä ja myötäilen puolison tarpeita. Jos omat tarpeeni ovat ristiriidassa ja haluan pitää niistä kiinni, tunnelma muuttuu.
En pelkää, enkä etenkään fyysisesti.
Mutta kieltämättä monesti mietin, että jotain tässä dynamiikassamme on pielessä. Enkä nyt siis syytä puolisoani, vaan mietin että välillämme ei kaikki tilanteet ihan mene siten kuin koen, että mutkattomassa ihmissuhteessa menee. Mikä siis voi johtua minustakin.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet antanut sen alkaa ja jatkua niin pitkään?
Vierailija kirjoitti:
Aiempi vastaus olikin hyvä, mutta tässä oma kokemus. Mä aina välillä kommentoin mieheni työtä sillätapaa että maailma olisi parempi jos tuollaista ei olisi, kysessä erittäin tekninen ala, tyyliin tekoälyn kehitys ja alalla oikeasti on potentiaali sekä paljoon hyvään mutta myös ainakin teoriassa paljoon pahaan. Arvostan mieheni älyä ja taitoja omalla alallaan ja kehun myös, mutta en mahda mitään sille, että suhtautumiseni alaan yleisesti on ristiriitainen. Sama olisi varmaan, jos mieheni olisi esim. geenimuunneltua viljelemistä kehittämässä. Tämä ei meille ole ollut mikään suhteen kynnyskysymys eikä mieheni ota itseensä, tietää osaamisensa arvon ja ymmärtää alansa eri puolet aj sitä kautta myös kritiittisenkin suhtautumisen.
Joten syitä tuollaiseen puheeseen voi olla muitakin, kuin se, että halveksisi juuri sitä puolisoa tai hänen tekemäänsä työtä, vaikea sanoa teidän tapauksessa voisiko olla tällaista yleisesti tiettyyn alaan liittyvää miehen asenteen takana, kun et kerro yhtään alaa.
Lisäksi, mieheni ei varmaan erityisesti arvosta mun alaani, mutta olen hyvä työssäni ja pidän siitä, joten vaikka se olisi miehen mielestä jotenkin turhaa, en erityisesti suuttuisi. Kun muuten arvostetaan toisiamme.
Kuvailemasi tilanne ei kuitenkaan vaikuta siltä, että toisen firma ja työtehtävät ja tuotteet ovat _ihan p*rs*estä ja täyttä p*sk*a_...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, et ole liian herkkä, tyhmä tai mitään muutakaan sellaista. Puolisosi kuulostaa narsistiselta: nälvii työtäsi, haluaa nujertaa ja muuttaa sinut toisenlaiseksi mutta käyttäytyy ajoittain kuitenkin sen verran hyvin, ettet sen vuoksi haluaisi erota. Nuo hyvät kaudet ovat vain esittämistä hänen puoleltaan ja sillä hän petaa sitä, että pysyisit jatkossakin hänen nuijittavanaan ja egonsa pönkittäjänä. KirkkoSiskon ehdotusta pariterapiasta en missään nimessä kannata, kyseessä on selkeästi luonnehäiriöinen ihminen ja sellaisen puolison kanssa ei ikinä, koskaan pidä hankkiutua pariterapeutin vastaanotolle! Muuten hän erittäin suurella todennäköisyydellä manipuloi terapeutin puolelleen ja sinusta tehdään se virallinen syntipukki.
Suosittelen eroa mahdollisimman pian. Jatkuessaan tuo nälviminen alkaa vaikuttaa paitsi työhösi niin myös henkiseen hyvinvointiisi muutenkin. Myös fyysisen väkivallan uhkaa ei voi sulkea kokonaan pois, koska nujertamishaluinen ihminen voi turvautua siihenkin, jos "uhri" alkaakin äkkiä tormistautua.
Miksi kaikki leimataan nykyään aina narsisteiksi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet antanut sen alkaa ja jatkua niin pitkään?
Hyvä kysymys. Luultavasti koska minulla on ylipäätään vaikeuksia hahmottaa, milloin rajani ylitetään. Tajuan vasta kun tilanne on niin räikeä, ettei sitä voi olla tajuamatta.
nimim. Lapsuuden kokemukset ja muita klassikkoja
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, et ole liian herkkä, tyhmä tai mitään muutakaan sellaista. Puolisosi kuulostaa narsistiselta: nälvii työtäsi, haluaa nujertaa ja muuttaa sinut toisenlaiseksi mutta käyttäytyy ajoittain kuitenkin sen verran hyvin, ettet sen vuoksi haluaisi erota. Nuo hyvät kaudet ovat vain esittämistä hänen puoleltaan ja sillä hän petaa sitä, että pysyisit jatkossakin hänen nuijittavanaan ja egonsa pönkittäjänä. KirkkoSiskon ehdotusta pariterapiasta en missään nimessä kannata, kyseessä on selkeästi luonnehäiriöinen ihminen ja sellaisen puolison kanssa ei ikinä, koskaan pidä hankkiutua pariterapeutin vastaanotolle! Muuten hän erittäin suurella todennäköisyydellä manipuloi terapeutin puolelleen ja sinusta tehdään se virallinen syntipukki.
Suosittelen eroa mahdollisimman pian. Jatkuessaan tuo nälviminen alkaa vaikuttaa paitsi työhösi niin myös henkiseen hyvinvointiisi muutenkin. Myös fyysisen väkivallan uhkaa ei voi sulkea kokonaan pois, koska nujertamishaluinen ihminen voi turvautua siihenkin, jos "uhri" alkaakin äkkiä tormistautua.
Miksi kaikki leimataan nykyään aina narsisteiksi?
En tiedä leimataanko "kaikki" mutta ap:n puolisossa on avauksen perusteella tyypillisiä narskun piirteitä. Toisen väheksymistä ja ivaamista (kyllä, myös toisen ammatin ja työn halveksuminen menee tähän sarjaan), riittävästi hyviä hetkiä niin, että ap alkaa epäillä, onko sittenkin liian herkkä ja vielä viimeisimpänä mainintansa siitä, että kaikki on hyvin niin kauan, kun ap asettaa itsensä taka-alalle ja keskittyy puolisonsa myötäilyyn.
Vähän vaikuttaa siltä, että "miksi kaikki leimataan nykyään narsisteiksi" -ulina on narskujen itsensä uikutusta, kun eivät kestä sitä, että nykyään narsismi tunnistetaan, siitä osataan ja uskalletaan puhua. En muuten usko, että narsisteja olisi väestöstä vain 1%. Diagnosoituja narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit täyttäviä on ehkä tuon prosentin verran mutta narsistisia piirteitä haitallisessa määrin omaavia ihmisiä on paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, et ole liian herkkä, tyhmä tai mitään muutakaan sellaista. Puolisosi kuulostaa narsistiselta: nälvii työtäsi, haluaa nujertaa ja muuttaa sinut toisenlaiseksi mutta käyttäytyy ajoittain kuitenkin sen verran hyvin, ettet sen vuoksi haluaisi erota. Nuo hyvät kaudet ovat vain esittämistä hänen puoleltaan ja sillä hän petaa sitä, että pysyisit jatkossakin hänen nuijittavanaan ja egonsa pönkittäjänä. KirkkoSiskon ehdotusta pariterapiasta en missään nimessä kannata, kyseessä on selkeästi luonnehäiriöinen ihminen ja sellaisen puolison kanssa ei ikinä, koskaan pidä hankkiutua pariterapeutin vastaanotolle! Muuten hän erittäin suurella todennäköisyydellä manipuloi terapeutin puolelleen ja sinusta tehdään se virallinen syntipukki.
Suosittelen eroa mahdollisimman pian. Jatkuessaan tuo nälviminen alkaa vaikuttaa paitsi työhösi niin myös henkiseen hyvinvointiisi muutenkin. Myös fyysisen väkivallan uhkaa ei voi sulkea kokonaan pois, koska nujertamishaluinen ihminen voi turvautua siihenkin, jos "uhri" alkaakin äkkiä tormistautua.
Miksi kaikki leimataan nykyään aina narsisteiksi?
En tiedä leimataanko "kaikki" mutta ap:n puolisossa on avauksen perusteella tyypillisiä narskun piirteitä. Toisen väheksymistä ja ivaamista (kyllä, myös toisen ammatin ja työn halveksuminen menee tähän sarjaan), riittävästi hyviä hetkiä niin, että ap alkaa epäillä, onko sittenkin liian herkkä ja vielä viimeisimpänä mainintansa siitä, että kaikki on hyvin niin kauan, kun ap asettaa itsensä taka-alalle ja keskittyy puolisonsa myötäilyyn.
Vähän vaikuttaa siltä, että "miksi kaikki leimataan nykyään narsisteiksi" -ulina on narskujen itsensä uikutusta, kun eivät kestä sitä, että nykyään narsismi tunnistetaan, siitä osataan ja uskalletaan puhua. En muuten usko, että narsisteja olisi väestöstä vain 1%. Diagnosoituja narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit täyttäviä on ehkä tuon prosentin verran mutta narsistisia piirteitä haitallisessa määrin omaavia ihmisiä on paljon enemmän.
Hyvä kommentti, erinomaisia havaintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurkiitos, hyviä kommentteja, asiallisia ja ajatuksia herättäviä vinkkeleitä.
En ylipäätään elämässä & keskusteluissa kaipaa lähtökohtaisesti pönkitystä sille että olen oikeassa, vaan juuri erilaisia näkökantoja joihin peilata omaa tilannetta ja ajatuksia.
-AP
Minustakin ap:n puoliso kuulostaa narsistiselta, oma mieheni käyttäytyy hyvin samalla tavalla. Ja myös tunnen aina itseni riittämättömäksi ja näkymättömäksi. Jos yritän puhua asiasta, hän tekee itsestään uhrin. Hän on siis ihan diagnosoidusti persoonallisuushäiriöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samaa mieltä ylemmän kommentoijan kanssa. Pariterapia ei ole ratkaisu siihen, että puolisosi nälvii ja hakee merkityksellisyyden elämäänsä negatiivisuuden kautta. Se voi olla hänelle tärkeä tapa hahmottaa asioita, vikojen kautta, mutta lähellä elävälle se on kohtuuton rangaistus. Ja sinun pitäisi vielä istua jossain pariterapiassa tämän takia.
Luen hyvältä vaikuttavaa kirjaa nimeltä Miten voitat riippuvuuden, kirjoittaja Stanton Peele. Avartavaa heti alussa on toteamus, että suurin osa ihmisistä pääsee riippuvuuksistaan (koskenee muitakin vaikeuksia elämässä) eroon omin päin! Terapia ja ammattiapu ei ole siis lainkaan välttämätöntä, vaikka meille aina niin uskotellaan. Tärkeintä on oma motivaatio. Sen lisäksi uusi elämä tulee rakentaa tärkeiden pilareiden varaan, esimerkiksi omien arvojen varaan. Mutta pointti on kuitenkin, että itsessäsi on voima muuttaa elämäsi. Viime kädessä se tarkoittaa eroa puolisostasi, jos hän ei ymmärrä käytöksensä myrkyllisyyttä.
Puolisosi ei ole tyytyväinen sinuun, mutta on varmaan (omasta mielestään) niin hieno ihminen, ettei voi erotakaan tuollaisesta rassukasta (hänen mielestään rassukasta). Eli hän ulkoistaa ongelmat, sinulle. Ette ehkä vain sovi toisillenne?
Mikä on se hyvä, mitä teillä on? Ja mitä hänessä rakastat?
Mitä luulet hänen sinussa rakastavan? Rakastaako hän sinua?
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi ei ole tyytyväinen sinuun, mutta on varmaan (omasta mielestään) niin hieno ihminen, ettei voi erotakaan tuollaisesta rassukasta (hänen mielestään rassukasta). Eli hän ulkoistaa ongelmat, sinulle. Ette ehkä vain sovi toisillenne?
Mikä on se hyvä, mitä teillä on? Ja mitä hänessä rakastat?
Mitä luulet hänen sinussa rakastavan? Rakastaako hän sinua?
Ihan vilpittömästi: nyt tuli niin monta hyvää ja aiheellista kysymystä, etten oikeastaan tiedä vastausta enää mihinkään noista.
Mutta en varsinaisesti usko että hän pitää minua rassukkana, hän itse vain on niin ylivertainen ihminen että on varaa arvostella muita. Tämä on neutraali toteamus, ei kettuilua tai syytös.
En ole ihan varma siitä, että pariterapia olisi kohdallamme toimiva ratkaisu. Näkisin, että minun täytyy ennen kaikkea tehdä töitä itseni kanssa, mahdollisesti yksilöterapiassa. Rajojen vetäminen ja liiallinen kiltteys/myötäilevyys on kompastuskiveni. Hoksaan usein liian myöhään että olen alistunut sellaiseen minkä moni muu olisi viheltänyt jo aikaa sitten poikki.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi ei ole tyytyväinen sinuun, mutta on varmaan (omasta mielestään) niin hieno ihminen, ettei voi erotakaan tuollaisesta rassukasta (hänen mielestään rassukasta). Eli hän ulkoistaa ongelmat, sinulle. Ette ehkä vain sovi toisillenne?
Mikä on se hyvä, mitä teillä on? Ja mitä hänessä rakastat?
Mitä luulet hänen sinussa rakastavan? Rakastaako hän sinua?
Ihan vilpittömästi: nyt tuli niin monta hyvää ja aiheellista kysymystä, etten oikeastaan tiedä vastausta enää mihinkään noista.
Mutta en varsinaisesti usko että hän pitää minua rassukkana, hän itse vain on niin ylivertainen ihminen että on varaa arvostella muita. Tämä on neutraali toteamus, ei kettuilua tai syytös.
En ole ihan varma siitä, että pariterapia olisi kohdallamme toimiva ratkaisu. Näkisin, että minun täytyy ennen kaikkea tehdä töitä itseni kanssa, mahdollisesti yksilöterapiassa. Rajojen vetäminen ja liiallinen kiltteys/myötäilevyys on kompastuskiveni. Hoksaan usein liian myöhään että olen alistunut sellaiseen minkä moni muu olisi viheltänyt jo aikaa sitten poikki.
-AP
Oikeasti ihmiset, jotka ovat muka ylivertaisia, ovat hyvin pieniä ja epävarmoja ihmisiä. Sinä olet se vahva teistä kahdesta, jolla on realistinen näkemys itsestäsi ja maailmasta. Saattaa olla että annat hänen rikkoa rajojasi, koska hän on niin heikko. Olet ikäänkuin suurpiirteinen, sinulla on siihenkin varaa. Mutta ei loputtomiin. Kumppanisi on kasvettava aikuiseksi ennen kuin hän kuluttaa kaiken elämänilosi ja itsetuntosi.
Miksi hän on tuollainen? Millaiset vanhemmat hänellä on? Onko heille kenties tärkeää status, kaikenlainen menestys ja paremmuus?
Toisen kunnioittaminen on rakastamisen ytimessä. Joka rakastaa toista, kunnioittaa häntä. Rakastetusta puhutaan aina arvostavasti, niin muille kuin tälle itselleenkin. Tämä kattaa myös rakastetun kiinnostuksen kohteet, työpaikan, ystävät, sukulaiset jne.
Kunnioittava käytös ei ole dissaamista. Kohta et sinäkään enää pysty kunnioittamaan kumppaniasi hänen käytöksensä vuoksi, jos ei muutosta tule. Voithan kysyä häneltä, miksi hän pitää sinun työpaikkasi arvostelemista arvolleen sopivana? Jokainenhan valitsee tasoisensa "vastustajat".
Se mitä miehesi tekee, on väkivaltaa. Hae alkuun ainakin keskusteluapua, esim. turvakodin kautta. Sinun täytyy laittaa tuolle käytökselle piste, ja jos miehesi ei opi kunnioittamaan sinua, sinun on jätettävä hänet itsesi vuoksi.
Hei ap.
Kyselet, mistä oikein kiikastaa, kun kumppanisi mollaa työpaikkaasi.
Vaikka työpaikkasi haukkuminen ei ole suoraan sanallisesti sinun haukkumistasi, se kuitenkin loukkaa sinua. Työ ei ole ihmiselle merkityksetön elämänalue. Työpaikallesi annat ison osan ajastasi, osaamisestasi ja persoonastasikin. Se, että toinen ei arvosta sinulle tärkeää asiaa on mielestäni ihan perustava kysymys.
Kerrot, että suhteessanne on paljon iloa ja rakkautta mutta samalla kuitenkin ilmaiset kokevasi riittämättömyyttä puolisosi edessä. Minusta tuossa on aikamoinen ristiriita. Eikö juuri rakkaus ole asia, jossa pitäisi kokea kelpaavansa sellaisena kuin on?
Mitä, jos pohtisitte asiaa yhdessä pariterapeutin kanssa. Koska suhteessanne on sitä hyvää, se on pohja myös vaikeiden asioiden käsittelylle. Ulkopuolisen ammattilaisen kanssa on turvallista käsitellä suhdettanne ja sen vuorovaikutusta. Kahdestaan usein keskustelut vievät samaan uraan. Mainitsitkin ottaneesi asian puheeksi useamman kerran. Et ole tullut kuulluksi, vaan sama jatkuu. Mikä on se muutos, mitä suhteenne nyt tarvitsisi voidaksesi hyvin? Sitä kannattaa tarkastella.