Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian herkkä, liian tyhmä, liian jotain muuta kun olen nujertunut ja jotenkin masentunut tästä nälvimisestä?
19.06.2020 |
En itse hahmota enää, olenko vain liian herkästi asiat ottava?
Puolisoni on vuosikausia nälvinyt työtäni jatkuvasti, tyyliin kerran viikossa kuulen miten firma on ihan p*rseestä, kaikki firman työntekijät luusereita, tuotteet on täyttä p*skaa... jne.
Eli ei hauku suoraan minua, mutta kyllä tämä on vaikuttanut tässä nyt vuosien aikana näköjään enemmän kuin olen halunnut ajatellakaan ja itselleni myöntää. Olen nykyisin jotenkin iloton, en nauti työstäni josta ennen tykkäsin, enkä jaa puolisolleni enää mitään työasioita.
Hän on muutenkin mielipiteissään aika ankara ja tuntuu, etten ikinä voi tulla riittämään hänelle omana itsenäni. Tiedän, että hän mm. toivoisi minulta tiettyjä taitoja mitä minulla ei ole. Joskus yritin omin päin kurssittautua, mutta siitäkin meni jotankin ilo kun en kuitenkaan koskaan yllä riittävälle tasolle.
Annanko vaan valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vai riuhtaisenko itseni irti tästä? Olenko kohtuuton jos lähden tuollaisten asioiden takia? Rakastan häntä kyllä ja meillä on hurjan paljon myös hyvää, mutta olen jotenkin ihan nujertunut.
Olen aika herkkätunteinen ja mietin että voisiko joku ottaa vaan olankohautuksella tämän ja voisinko minäkin jatkossa tehdä niin... olen puhunut asiasta puolisolleni ja kertonut useamman kerran miltä minusta tuntuu kun hän haukkuu työtäni eikä arvosta. Osin se on auttanut, mutta sieltä se välillä lipsahtaa ja joka tapauksessa tiedän mitä hän ajattelee kun sitä olen vuosikausia kuunnellut.
Kommentit (33)
Aivan todella hyviä kommentteja, vinkkejä ja huomioita, kiitos joka ikisestä.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisen kunnioittaminen on rakastamisen ytimessä. Joka rakastaa toista, kunnioittaa häntä. Rakastetusta puhutaan aina arvostavasti, niin muille kuin tälle itselleenkin. Tämä kattaa myös rakastetun kiinnostuksen kohteet, työpaikan, ystävät, sukulaiset jne.
Kunnioittava käytös ei ole dissaamista. Kohta et sinäkään enää pysty kunnioittamaan kumppaniasi hänen käytöksensä vuoksi, jos ei muutosta tule. Voithan kysyä häneltä, miksi hän pitää sinun työpaikkasi arvostelemista arvolleen sopivana? Jokainenhan valitsee tasoisensa "vastustajat".
Vähän ehkä yleistät. Jos puolison sukulaiset ovat vaikka ilkeitä alkoholisteja, ei heihin tarvitse suhtautua kunnioittavasti ja sietää heidän käytöstään tai edes olla tekemisissä kunnioittaakseen puolisoaan. Mutta olen siitä samaa mieltä, että rakastettuaan tulee kunnioittaa ja jos ap on selvästi sanonut, kuinka pahalta tuntuu kun hänen työpaikkaansa ja työtään haukutaan niin puolison pitäisi sellainen lopettaa ja niin rakastava puoliso myös tekisi.
Mutta ei puolison kunnioittaminen musta kata sitä, että ihan kaikkea puolison elämänpiirissä tulisi kunnioittaa riippumatta siitä, ansaitseeko se kunnioitusta, haukkumaan ei tarvitse ruveta tietenkään.
Niin paljon riippuu siitä miten asiat esitetään.
Voi ap, olen täsmälleen samassa jamassa kuin sinä. Kun sain työpaikan jossa viihdyn ja saan arvostusta, mies ei jotenkin voi sietää sitä.
Olen myös myötäilevä ja mies oman elämänsä sankari. Pitkään yritin olla riittävän hyvä hänelle. Tyytymättömän miehen kävi miellyttäminen kuitenkin todella raskaaksi. Varsinkin kun hänellä oli oikeus osoittaa mieltään ja kohdella minua välillä kuin ilmaa.
En usko enää että tästä on hyvää tietä ulos ja olen antanut itselleni luvan luovuttaa syyllisyyttä tuntematta. Meillä ei ole enää juuri minkäänlaista yhteyttä toisiimme.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olen täsmälleen samassa jamassa kuin sinä. Kun sain työpaikan jossa viihdyn ja saan arvostusta, mies ei jotenkin voi sietää sitä.
Olen myös myötäilevä ja mies oman elämänsä sankari. Pitkään yritin olla riittävän hyvä hänelle. Tyytymättömän miehen kävi miellyttäminen kuitenkin todella raskaaksi. Varsinkin kun hänellä oli oikeus osoittaa mieltään ja kohdella minua välillä kuin ilmaa.
En usko enää että tästä on hyvää tietä ulos ja olen antanut itselleni luvan luovuttaa syyllisyyttä tuntematta. Meillä ei ole enää juuri minkäänlaista yhteyttä toisiimme.
Kiitos kun jaoit tämän. Aivan uskomattoman hyvältä tuntui lukea - vaikka toki sinun puolestasi tuntuu kurjalta. Mutta tuo mitä totesit: "...olen antanut itselleni luvan luovuttaa syyllisyyttä tuntematta" osui juuri oikeaan hermoon ja on ehkä se syvin ajatus minkä itsekin tähän tilanteeseen tarvitsen.
Kaikkea mahdollista hyvää sinulle, toivottavasti elämäsi lutviutuu parhain päin. <3
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. On vaativaa olla asiantuntja.
Jospa olisi ryhdistäydyttävä? Sanot suoraan, että tuntuu pahalta ja ei käy pistä eteenpäin. Nyt riitti, kiitos.
Ja joka ikinen kerta, jos tekee tuon niin huomauta asiasta ja siihen jatkeeksi kuvaillen mollaa miehen työkaveria/työtä. Miltä se tuntuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus viestissä 18 oli todella hyvä. Ja ap, hiukan huolestuttavaa on se, että etsit itsestäsi vikaa, vaikka vika ei ole sinussa. Siksi muille (myös ammattilaisella) puhuminen auttaa: saat paljon lisänäkökulmaa noihin asioihin, etkä kuule vain miehesi versiota. Tsemppiä sinne!
Vierailija kirjoitti:
Jospa olisi ryhdistäydyttävä? Sanot suoraan, että tuntuu pahalta ja ei käy pistä eteenpäin. Nyt riitti, kiitos.
Ja joka ikinen kerta, jos tekee tuon niin huomauta asiasta ja siihen jatkeeksi kuvaillen mollaa miehen työkaveria/työtä. Miltä se tuntuu....
Että kouluttamaan pitäisi ruveta aikuista ihmistä? Olisi pitänyt riittää kun edes kerran sanotaan, että tuntuu kurjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen kunnioittaminen on rakastamisen ytimessä. Joka rakastaa toista, kunnioittaa häntä. Rakastetusta puhutaan aina arvostavasti, niin muille kuin tälle itselleenkin. Tämä kattaa myös rakastetun kiinnostuksen kohteet, työpaikan, ystävät, sukulaiset jne.
Kunnioittava käytös ei ole dissaamista. Kohta et sinäkään enää pysty kunnioittamaan kumppaniasi hänen käytöksensä vuoksi, jos ei muutosta tule. Voithan kysyä häneltä, miksi hän pitää sinun työpaikkasi arvostelemista arvolleen sopivana? Jokainenhan valitsee tasoisensa "vastustajat".
Vähän ehkä yleistät. Jos puolison sukulaiset ovat vaikka ilkeitä alkoholisteja, ei heihin tarvitse suhtautua kunnioittavasti ja sietää heidän käytöstään tai edes olla tekemisissä kunnioittaakseen puolisoaan. Mutta olen siitä samaa mieltä, että rakastettuaan tulee kunnioittaa ja jos ap on selvästi sanonut, kuinka pahalta tuntuu kun hänen työpaikkaansa ja työtään haukutaan niin puolison pitäisi sellainen lopettaa ja niin rakastava puoliso myös tekisi.
Mutta ei puolison kunnioittaminen musta kata sitä, että ihan kaikkea puolison elämänpiirissä tulisi kunnioittaa riippumatta siitä, ansaitseeko se kunnioitusta, haukkumaan ei tarvitse ruveta tietenkään.
Kyllä, ilmaisin itseäni ympäripyöreästi. Olisi ollut parempi sanoa, että kaikkeen, mikä on rakkaalle ihmiselle tärkeää ja kiinnostavaa, suhtautuu häntä rakastava ihminen myös vähintäänkin kunnioituksella. Aina ei voi kiinnostua kaikesta mistä kumppani, mutta lähtökohtainen kunnioitus toisen taustaa ja mieltymyksiä kohtaan on oltava. Toki rakkaus saa myös sanomaan suoraan, jos huomaa jonkun, vaikka sukulaisten, kohtelevan kumppaniaan huonosti. Mutta noin perusperiaatteena on kunnioittaa kumppania kaikkineen, hänen taustaansa, kokemuksiaan, mieltymyksiään, valintojaan.
Jos AP osaa englantia, lue PDF-muodossa kirja "Why Does He Do that? Inside The Minds of Angry and Controlling Men", koska kontrollointiahan tuo on.
Olen kasvanut tuollaisen isän kanssa. Ei ollut kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos AP osaa englantia, lue PDF-muodossa kirja "Why Does He Do that? Inside The Minds of Angry and Controlling Men", koska kontrollointiahan tuo on.
Olen kasvanut tuollaisen isän kanssa. Ei ollut kivaa.
Vaikuttaa erittäin kiinnostavalta, kiitos linkistä!
-AP
Minua häiritsee tämä kommentti « hän on ylivertainen», siis verrattuna mihin? Siis oikeasti, minä en ole eläissäni tällaista ylivertaista ihmistä kohdannut. Narsisteja kylläkin ja persoonallisuushäiriöisiä.