Kolmikielisen lapsen kasvattaminen, miten hankalaa?

Kokemuksia kellään? 

Älä yritä.

Kaikki alkaa kuulostaa lapsesta heprealta?

Kyllä se onnistuu, jos lapsen kielenkehitys on ihan normaalia. Voi olla, että lapsella kestää puhumisen aloittaminen hieman keskimääräistä pitempään, mutta  ei siitä mitään haittaa ole. Puhutte vain lapselle omaa äidinkieltänne. Maailmassaa on runsaasti kaksi- ja useampikielisiä lapsia!

Molemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Maan kielen oppii sitten päiväkodissa yms. ja englannin koulussa. Jos liikaa yrittää niin lapsesta voi tulla kielipuoli, sekoittaa eri kielten sanat toisiinsa ja sanasto jää hyvin suppeaksi kaikilla kielillä.

Onnistuu. Tottakai puhut lapsellesi omaa äidinkieltäsi, ja samoin mies. Lapsi oppii isän kielen ja äidin kielen. Enkku varmaan tarttuu siinä sivussa

Lapselle tuossa on käytännössä kaksi kieltä. Englantia on turha puhua lapselle. Lapsi oppii kyllä ymmärtämään sitäkin muutamassa vuodessa, mutta noista kielistä hänelle oikeasti tulee kotikieliksi suomi ja hebrea, joista se vahvempi jota kuulee muuallakin kuin kotona enemmän.

Tunnen pariskunnan, joka asui Suomessa lasten syntyessä. Äidin äidinkieli venäjä, isän espanja, yhteinen kieli englanti tai joskus suomi. Vanhemmat puhuivat lapsille omaa äidinkieltä ja ympäristöltä oppivat suomea, en tiedä, miten on sen englannin laita.

jos asutte Suomessa, niin mies opettelee puhumaan suomea, silloin lapsella on vain 2 kieltä. Tuttavaperheessä ar

abi ei ole suostunut opettelemaan suomea, kotikieli on tankeroenglanti, lapsille puhuu omaan äidinkieltään eikä kouluikäisistä lapsista kumpikaan osaa kirjoittaa millään kielellä muuta kuin yksinkertaisia sanoja, ei siis mitään tarinoita edes kolmannella luokalla. Sanavarasto kolmella kielellä suppea.

Meillä lapset kasvavat neljäkielisessä ympäristössä ja hyvin toimii. Suomen neuvoloissa ohjeistetaan puhumaan omaa äidinkieltä lapselle. Vanhempien on hyvä opettaa lapsille vahvinta kieltään. Alkaa kaksi- tai useampikieleiset lapset saattaavat olla hitaampia puhumaan, mutta nopeasti saavat samanikäiset kiinni. Kielet on lahja.

Vaikka osaisitkin hepreaa niin sitä ei sinun kannata lapselle puhua. Oppii ääntämään väärin ja saa selvän aksentin. Tällaisia lapsia näkee mm. kun toinen vanhempi on venäläinen, joka puhuu rikkinäistä suomea. Se vahva aksentti tarttuu vaikka toinen puoliso olisikin suomalainen ja asuisivat suomessa.

Meillä 17v. lapsi puhuu ja kirjoittaa täydellisesti suomea, italiaa ja englantia. Molemmat vanhemmat ollaan puhuttu omaa äidinkieltä ja lapsi syntyi pohjois-irlannissa.

Lapsi omaksuu kieliä melko vaivatta. Ensimmäisinä vuosina sanaston koko on kielikohtaisesti ikätovereita suppeampi, mutta sanojen kokonaismäärä vastaa yksikielisessä ympäristössä kasvavia lapsia. Myös muut kielen piirteet saattavat varhaislapsuudessa sekoittua kun lapsi ei ole sisäistänyt kielikohtaisia rakennepiirteitä, mutta se on yleensä ohimenevää. Edes kielen kehityksen vaikeudet eivät (välttämättä) sulje pois monikielisyyttä. On tärkeää, että noudatatte johdonmukaisesti sitä, mitä kieltä lapsi puhuu kenenkin kanssa. Riski ns. "vajaakielisyydelle" voi syntyä, jos lapselle puhutaan epäjohdonmukaisesti sekaisin kahta kieltä (esim suomea ja englantia samassa lauseessa), jolloin kummastakaan kielestä ei muodostu riittävää altistusta ja mallia kielen kehityksen tueksi. Sinun ei kannata alkaa opiskella hepreaa, ettei lapsi opi sinun kauttasi virheellistä mallia ko. kielestä. Kannustaisin siis teitä vanhempia puhumaan lapsellenne omaa äidinkieltänne. Englanti tulee riittävän tutuksi siinä sivussa.

Minä olen suomalainen ja puhun suomea lapselleni. Lapsen äiti on kiinalainen ja puhuu kiinaa. Yhdessä puhumme englantia. Lapsemme (5v) dominoiva kieli on suomi, kun asumme suomessa. Hän ymmärtää myös kiinaa, joskin ei halua puhua sitä. Englantia on oppinut todella paljon johtuen meidän kommunikaatiosta.

Suositteluni on seuraava: Perheen jokainen jäsen puhuu lapselle omaa äidinkieltään. Lapsi omaksuu ne luonnollisesti ja helposti. Alussa voi tulla kielisotkua kun lapsi puhuu sekakieltä eri ihmisille, mutta aika nopeasti oppii mitä kieltä puhuu kenellekin. Jokainen lapsuudessa opittu kieli on rikkaus elämään. Älkää huolehtiko siitä etät puhutte "liian montaa kieltä". Sitä ei todellakaan voi tapahtua. Huonoimmillaan lapsi otaksuu perusteet useasta ja puhuu "vain" yhtä kieltä sujuvasti. Parhaassa tapauksessa hän omaksuu natiivin kielen kumpaankin vanhemman kieleen. Olennaista on se, että puhuu lapselle johdonmukaisesti omaa äidinkinkieltään jokaisessa tilanteessa.

Ehdottomasti kumpikin puhuu lapselle omaa äidinkieltään.

Sinä olet lapsille äiti, miehesi on lapsille aba.

Sinä huudat: Hiljaa!

Mies puolestaan : Sheket!

Jne.

Englanti tulee siinä sivussa ikäänkuin ylimääräisenä, mukavalla suomen ja heprean painotuksella.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen suomalainen ja puhun suomea lapselleni. Lapsen äiti on kiinalainen ja puhuu kiinaa. Yhdessä puhumme englantia. Lapsemme (5v) dominoiva kieli on suomi, kun asumme suomessa. Hän ymmärtää myös kiinaa, joskin ei halua puhua sitä. Englantia on oppinut todella paljon johtuen meidän kommunikaatiosta.

Suositteluni on seuraava: Perheen jokainen jäsen puhuu lapselle omaa äidinkieltään. Lapsi omaksuu ne luonnollisesti ja helposti. Alussa voi tulla kielisotkua kun lapsi puhuu sekakieltä eri ihmisille, mutta aika nopeasti oppii mitä kieltä puhuu kenellekin. Jokainen lapsuudessa opittu kieli on rikkaus elämään. Älkää huolehtiko siitä etät puhutte "liian montaa kieltä". Sitä ei todellakaan voi tapahtua. Huonoimmillaan lapsi otaksuu perusteet useasta ja puhuu "vain" yhtä kieltä sujuvasti. Parhaassa tapauksessa hän omaksuu natiivin kielen kumpaankin vanhemman kieleen. Olennaista on se, että puhuu lapselle johdonmukaisesti omaa äidinkinkieltään jokaisessa tilanteessa.

Huonoimmillaan lapsen taidot jäävät kaikissa kielissä vain hyvälle tasolle eikä puhu mitään erinomaisella, saatikka natiivitasolla. Liian monta kieltä on pahasta. Kaksi menee heittämällä, kolme jotenkuten, mutta siitä eteenpäin ollaan jo vaarallisella alueella.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Maan kielen oppii sitten päiväkodissa yms. ja englannin koulussa. Jos liikaa yrittää niin lapsesta voi tulla kielipuoli, sekoittaa eri kielten sanat toisiinsa ja sanasto jää hyvin suppeaksi kaikilla kielillä.

Jos molemmat puhuu vain omaa kieltään niin silloin ei voida koskaan keskustella kolmisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Maan kielen oppii sitten päiväkodissa yms. ja englannin koulussa. Jos liikaa yrittää niin lapsesta voi tulla kielipuoli, sekoittaa eri kielten sanat toisiinsa ja sanasto jää hyvin suppeaksi kaikilla kielillä.

Jos molemmat puhuu vain omaa kieltään niin silloin ei voida koskaan keskustella kolmisin. 

Kun lapsi on keskusteluisässä, hän on mitä luultavimmin oppinut sen englanninkin, jos käy englanninkielisessä päiväkodissa tms. 

Vierailija kirjoitti:

jos asutte Suomessa, niin mies opettelee puhumaan suomea, silloin lapsella on vain 2 kieltä. Tuttavaperheessä ar

abi ei ole suostunut opettelemaan suomea, kotikieli on tankeroenglanti, lapsille puhuu omaan äidinkieltään eikä kouluikäisistä lapsista kumpikaan osaa kirjoittaa millään kielellä muuta kuin yksinkertaisia sanoja, ei siis mitään tarinoita edes kolmannella luokalla. Sanavarasto kolmella kielellä suppea.

Jos lapsi ei opi kieltä/kieliä, syynä voi olla jokin muukin kuin kielten määrä. Tunnen perheen, jossa suomalainen ja amerikkalainen vanhempi. Lapsi ei oppinut edes kahta kieltä. Lahjattomia ja oppimisvaikeuksista kärsiviä on paljon.

Meillä puhutaan kotona suomea, ruotsia ja englantia. Päiväkodissa suomea ja ruotsia.

Hyvin menee ja lapsi oppii kaikki kielet.