Lue keskustelun säännöt.
Entinen tytärpuoli tunnustaa
Ex-tytärpuoli
09.06.2020 |
Kiitän jos ja kun luette tarinani ja autatte ideoimaan, miten tästä jatkan eteenpäin.
Olen n. 30-v nainen. Vanhempani erosivat ollessani 3-v. Asuin äidilläni, mutta vietin joka toisen viikonlopun isälläni. Kaikki meni mukavasti eikä merkittäviä ongelmia ollut.
Kun olin 9-vuotias, isäni löysi naisen ja tapailun jälkeen nainen muutti isäni kotiin (isäni oli seurustellut jo aiemmin, mutta tämä oli ensimmäinen vakava juttu). Itse suhtauduin ihan positiivisesti asiaan: nainen oli tosi kiva minulle, hän oli hauska ja osasi heittäytyä minun juttuihini ja tulimme hyvin siis toimeen.
Muutaman kk:n jälkeen jostain syystä sain päähäni, että "ennen oli kivempi"; ja halusin, että isällä ei olisikaan avovaimoa. En vieläkään osaa sanoa, miksi aloin näin ajatella. Mitään dramaattista ei tapahtunut, vaan olin tullut erinomaisesti molempien kanssa toimeen ja viettänyt mielelläni viikonloppuja isälläni. Isäni puoliso ei ollut edes juuri joutunut minua komentamaan, sillä isä piti hyvin rajoista kiinni ja olin suhteellisen kuuliainen: eli mistään riidasta ei ollut kyse. Isäni osoitti minulle edelleen paljon huomiota ja meillä oli myös paljon kahdenkeskeistä isä/tytär-aikaa. Mustasukkaisuudestakaan ei siis oikein ollut kyse.
Keksin isälleni tarinoita, miten tämä nainen oli minulle muka ilkeä kun isä ei ollut näkö/kuuloetäisyydella, miten hän varasti minulta (vein esimerkiksi juuri lahjaksi saamiani lahjakortteja naisen laukkuun) ja että hän oli käynyt minuun käsiksi. Tein itselleni kynnen jälkiä ihoon ja sotkin kampaukseni ja teeskentelin itkua. Nainen oli tietysti kauhuissaan ja tottakai kertoi ettei ole mitään syyttämistäni asioista tehnyt. Olin kuitenkin ilmeisesti uskottava enkä vetänyt tilanteita liian överiksikään. Olin ollut aina suht kiltti lapsi, joten valheet minulta ei ollut normaalia eikä isä osannut niitä epäillä.
Yhtenä viikonloppuna nainen ei ollut isäni luona (he eivät olleet eronneet, mutta myöhemmin kuulin, että he olivat sopineet, että nainen menee jonnekin muualle viikonlopun ajaksi, jotta isä voi keskustella minun kanssani rauhassa). Isä selitti vakavasti minulle, että minun pitää olla rehellinen ja kertoa totuus. Muistan, kun aloin tajuta, että tästäpä tulikin sotku, mutta en kuitenkaan kehdannut tunnustaa, että olin valehdellut. Niinpä ylläpidin edelleen sinnikkäästi tarinaani.
Seuraavan kerran kun tulin isälleni, tämä nainen oli muuttanut pois. Isäni kertoi, että asiat joita nainen oli minulle (muka) tehnyt, olivat väärin ja siksi isä ei enää voinut asua tämän naisen kanssa. Tajusin mitä olin saanut aikaan, mutta en uskaltanut sanoa, että olin valehdellut.
Olen tosiaan nyt jo aikuinen, mutta ikinä en ole kyennyt kertomaan isälleni (tai kenellekään!), että mitä tein. Hän on joskus puhunut tuosta naisesta minulle ja sanonut, että heidän parisuhteensa sujui todella hyvin, mutta isä pettyi naisen käytökseen minua kohtaan ja päätti suhteen siksi.
Tämä asia vaivaa minua ihan kamalasti. Varsinkin, kun olen aikuinen ja nähnyt uusperhe-elämää lähipiirissäni (omalla puolisollani on lapsi edellisestä suhteesta) ja ymmärtänyt, että hyviä parisuhteita ei noin vain taiota niin häpeäni on vaan voimistunut. Minusta tuntuu hirveältä isäni puolesta, jonka onnen tuhosin sekä sen naisen puolesta, jota syytettiin asioista, joita hän ei todellakaan tehnyt. Ahdistaa ajatella, että oman puolisoni lapsi keksisi minusta valheita ja suhteemme päättyisi siksi.
Onko ideoita, miten lähtisin jatkamaan? Mitä se aiheuttaisi isälleni, jos sanoisin hänelle? Ja miten ikinä edes sanoisin tästä? Haluaisin pyytää anteeksi sekä isältä että tältä naiselta.
En ole kertonut tästä kenellekään, edes puolisolleni. Siksi avaudun nyt täällä.
Kommentit (130)
Onk se nuoren voiman liitto vielä pöytälaatikkokirjoilijoille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko siitä hyötyä kertoa isällesi? Toivot sovitusta ettei asia paina, mutta onko totuudesta isällesi muuta kuin surua?
Jotenkin ymmärrän ettet lapsena saanut kerrottua totuutta, mutta tilaisuuksia tähän olisi varmasti ollut jo paljon aiemminkin?
Onko jotainmuuta mistä olet valehdellut?
Tunnet kuitenkin isäsi ja miten hän voisi suhtautua tähän. Mitä luulet mikä voisi reaktio olla?
Olet ihan hirviö. Tunnusta isällesi. Hän varmaan syyttää itseään kuinka mukamas on vaarantanut sinut ja vaikeuttanut lapsuuttasi ja ehkä jopa aiheuttanut sinulle trauman. Käytöksesi ei ole edes ollut lapselle normaalia, joten myös joku psykoterapia voisi olla hyvä vaihtoehto.
Olit aika nuori, kun tuo tapahtui. Jos se sinua auttaa, kerro asianosaisille. Voit myös jutella psykologille tms. asiasta. Sieltä voisi ehkä jopa löytyä selitys tuolle, miksi olet tehnyt noin. Mutta tosiaan, olet ollut nuori, kun olet tuon tehnyt, joten turhaa syyllisyyttä ei ole tarpeen kantaa. Toki tekemisilläsi on ollut vaikutusta, ja ymmärrän, että se on ollut todella ikävää isääsi ja tätä entistä naisystävää kohtaan, mutta mennyt mikä mennyt. Tsemppiä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävettävä rotta olet. Tunnusta edes sikamaisuutesi. Kuulostat psykopaatilta joka hakee nyt sääliä itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti sait terapiaa ongelmaasi.
Täällä on toinen tytärpuoli, joka oli täysi pissipää iskän vaimolle ilman mitään syytä :(
Sain aikaan tosi paljon mielipahaa ja riitoja. Onneksi ei parisuhde kaatunut heillä. Myöhemmin meni jakeluun itselle, että on se parempi, että iskäkin on onnellinen.
Itse pyysin parikymppisenä molemmilta anteeksi. Se helpotti ja nyt on hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne ymmärtää, olit lapsi. Syyllisyys helpottaa vain pahoittelemalla asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Olit aika nuori, kun tuo tapahtui. Jos se sinua auttaa, kerro asianosaisille. Voit myös jutella psykologille tms. asiasta. Sieltä voisi ehkä jopa löytyä selitys tuolle, miksi olet tehnyt noin. Mutta tosiaan, olet ollut nuori, kun olet tuon tehnyt, joten turhaa syyllisyyttä ei ole tarpeen kantaa. Toki tekemisilläsi on ollut vaikutusta, ja ymmärrän, että se on ollut todella ikävää isääsi ja tätä entistä naisystävää kohtaan, mutta mennyt mikä mennyt. Tsemppiä sinne.
Sekö, että on nuori jotenkin oikeuttaa? Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastenmielistä, vain häiriintynyt ja pahantahtoinen lapsi tekisi jotain tuollaista.
Lapset voivat olla ajattelemattomia, mutta nyt aikuisena voit ottaa vastuun asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa sulle ei ole kerrottu kaikkea, eli isäsi on tietoinen.
unphda koko juttu ei se nainen enää pxcxaan jaa isällesi ja siks toisekseen isäs ei viitsi alkaa peliin enää kun se on kuitenkin ollut ajossa muualla
Vierailija kirjoitti:
Hävettävä rotta olet. Tunnusta edes sikamaisuutesi. Kuulostat psykopaatilta joka hakee nyt sääliä itselleen.
Kyllähän tuo aloittaja nimenomaan sanoo että tuntuu pahalta ja asia vaivaa ja tuntuu hirveältä. Ja eikö tuossa pyydetä ideoita jatkoon eikä sääliä?
Ollanpa täällä ankaria. Ap on kuitenkin ollut lapsi noin toimiessaan. Erotilanteet voivat olla lapselle hankalia, oikeastaan ymmärrettävää jollain tapaa. On saanut isän itselleen.
Tunnusta silti VIIMEIN mitä teit. Se on ainoa oikea vaihtoehto.
Henkinen helvetti on kaltaisellesi mulkvistille ihan oikein. Olisit miettinyt ennen kuin tuhosit toisten parisuhteen.
Tarinan isälle tai naisystävälle en kertoisi. Kertomisen aika on mennyt aikaa sitten. Nyt tieto tuottaisi tarpeetonta kipua isälle ja hänen entiselle naisystävälleen (jos on enää tavoitettavissa). Heidän elämäntilanteensa on nyt aivan erilainen kuin parikymmentä vuotta sitten. Kertojan on vaan elettävä asian kanssa ja jos se tuottaa vaikeuksia, haettava apua terapiasta.
Kerro isällesi ja naiselle. Ehkä ei vielä ole liian myöhäistä heidän palata yhteen. Joka tapauksessa asia vaivaa sinua hautaan asti, jos et kerro.