Yllätysraskaus ja mies haluaa keskeytyksen

Vanha fraasi lienee paikallaan. Siinähän se neljäs menee samalla kuin kolme edellistäkin.

Itse olin naimisissa, meillä on poika ja asuntolaina. Aloin sitten hölmöillä naapurin kanssa ja ero tuli. Yllättävää.

Nyt ollaan vedetty sellaista on-off suhdetta naapurin kanssa, oma talo on myyty ja asun 10km päässä puolet yksin ja puolet pojan kanssa.

Tein sitten eilen raskaustestin... ja plussaa näytti. Siis olen raskaana avionrikkojalle (tosin olen sellainen itsekin) jonka kanssa en edes asu. Koomisinta lienee, että tämä naapurin kanssa tehty tuleva vauva saa entisen mieheni sukunimen! Varmaan ilahtuu...

Silti aion pitää sen. Jännittää kyllä aika lailla.

Hei mama.



elämä on yllätyksiä täynnä, jotkut riemastuttaa, toiset vihastuttaa tai jopa hämmentää..

ymmärrän, että tilanteesi on haastava. toivon sulle viisautta ja voimia tehdä oikea päätös, jonka kanssa voit elää elämäsi levollisella mielellä.

vaatii tietenkin asenteen muutosta ja alas istahtamista, kun totuttelee ajatukseen isommasta perhekoosta, kun oli ehkä ajatellut! lapsi on aina elämämuutos, mutta toisaalta neljäs lapsi ei olisi enää niin suuri muutos kuin aikaisemmat. vanhemmat sisaruksethan ovat varmasti nyytistä jokseenkin innoissaan ja heistä on varmasti mukava puuhata vauvan kanssa ja auttaa äitiä. totta kuitenkin, että sinähän se olet joka öisin heräät!! mutta kyllä täällä jaksamiseen saa kuitenkin apua, jos ei perheen puolelta niin yhteiskunnan, näin se on. sä et ole yksin.



"pois vaan" kuulostaa vastuuttomalta! puhumme tässä kuitenkin ihmisen elämästä tai kuolemasta. mieti päätöstäsi rauhassa. kukaan ei saa sinua painostaa. kokemuksestasi tiedät jo, että vauva on ihme. kiitollisuus auttaa pitkälle. ole rohkea ja luja ja seiso valintasi takana.



voimia sinulle päätökseesi ja viisautta.



sua muistaen, yksi elämän ihme.

Koomisinta lienee, että tämä naapurin kanssa tehty tuleva vauva saa entisen mieheni sukunimen! Varmaan ilahtuu...

Sinä siis pidit ex-miehesi nimen, muuten kai tuo ei olisi mahdollista?

Onpas tilanne... Mutta elämä on.

AP:lle, Kannattaa miettiä tosi tarkkaan mitä tekee. Selvitä ensin itsellesi onko abortti edes vaihtoehto. Jos ei oe, homma on sillä selvä ja otat sitten riskin, että mies ei halua jatkaa vauvaperheen isänä. Se on hänen päätöksensä, useimmat varmaan kantavat vastuunsa, mutta pakottaahan ei voi..

Jos aborrtti on mahdollinen, miettikää rauhassa mitä lapsen pitämisestä ja toisaalta abortoinnista seuraa teidän elämäänne. Joka tapauksessa selämä muuttuu jotenkin, tilanne ei voi jatkua täysin samana, vaikka mies sitä tuntuu toivovankin.,

Jos mies lähtee lätkimään, kun et suostu aborttiin myös kolme muuta lastasi menettää läsnäolevan isän.



Toisaalta jos teet abortin pakotettuna, se kyllä jättää myös sinuun elinikäiset jäljet.



Sen sinulle haluan sanoa, että olet vahvempi kuin itse uskotkaan. Tarvittaessa pärjäät kyllä neljänkin lapsen yksinhuoltajana.

Eli älä tee pärjäämisen pelossa aborttia.

Hänen mielestään abortti vain olisi parempi valinta, mutta lopullinen päätös on minun.

Miettikää rauhassa, älkää hätäilkö päätöksenne kanssa. Jospa vaikka se miehesikin vielä "pääsisi mukaan" odotukseen!



voimia päätöksen tekoon

vaikka myönnän, että miehille tällaset tilanteet on vaikeita - siis se, että isyys on loppupeleissä naisen käsissä. Nainen voi tehdä abortin vastoin miehen tahtoa ja riistää isyyden tai sitten tehdä miehestä isän vastoin miehen tahtoa. Ei käy miehiä kateeksi!

Silti lähtisin tässä tilanteessa liikkeelle ennen kaikkea lapsen oikeudesta syntyä.

ihan samanlainen juttu- ennestään kolme lasta ja tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Tajusin raskauteni viikolla 7. Mies oli aivan kauhuissaan ja ehdoton siinä, että keskeytys tehdään.

Nyt on viikkoja kasassa 26 ja mies odottaa innolla uutta tulokasta.

Pikkuhiljaa raskauden edetessä mies on asiaa sulatellut. Alkuun ei halunnut puhua asiasta kenellekään- nyt jo innoissaan kertoilee, että uusi vaavi on tulossa:)

Anna miehellisi aikaa, kyllä hän asian varmasti tulee hyväksymään.

Luulen, etta miehesi kylla siita viela tokenee. : ) Jos teet abortin, ilman etta SINA 100%:sesti tunnet, etta se on oikea ratkaisu, tulet kylla varmasti karsimaan paatoksestasi ja avioliittokin takuulla karsii. Miehen on nyt vaan tassa alistuttava sinun paatokseesi.

Älä tee sitä. Tuttavapariskunnassa (1 lapsi jo ennestään) se tehtiin miehen painostuksesta, ja seuraukset oli hirveät. Nainen masentui pahan kerran, joutui terapiaan, alkoi vihata miestään, mies muutti toiseen asuntoon, melkein erosivat. Mies ei kestänyt eroa lapsestaan, palasivat lopulta yhteen, tunnusti että katuu koko aborttia. Nyt on tehty toinen lapsi, ja vieläkin suree sitä omaa tyhmyyttään ja käytöstään. Mun mies, joka pitää kovasti lapsista, ei voi mitennkään käsittää miksi heidän piti tehdä abortti kun kaikki oli hyvin muuten, raha-asiat kunnossa ja ruokaa pöydässä. Autojahan saa ja sopu sijaa antaa.



Jos itse haluat lapsen pitää, älä suostu miehesi painostamana tekemään mitään. Abortti on peruuttamaton ratkaisu. Miehiä tulee ja menee, lapset on ainutlaatuisia.

Mulla näin:



Yllärivauva ilmoitti tulostaan kesällä. Ollaan siis uusiopari, kummallakin jo kouluikäiset muksut ja lapset eivät suunnitelmiin kuuluneet.



Mies olisi kesällä ollut taipuvainen aborttiin, vaikka ymmärsi totta kai, että päätös on mun. Nyt laskettu aika lähenee, emme edelleenkään asu yhdessä, mutta miten tiedän jo nyt tehneeni oikean ratkaisu. Lapset ovat kuitenkin ihme!

Tätini sanoi kauniisti että kun parisuhde on kunnossa ja puitteet elämälle kunnossa niin antaa lasten tulla, ne on Jumalan lahja.



Nyt täällä vaan jännitetään lvp:n tuloksia, niskaturvotus kun oli melkoinen. En uskalla vielä nauttia tästä lapsesta =(

Suurin muutos oli mielestäni silloin kun toinen lapsi syntyi. ja eka tietenkin kanssa. Pidä vauva, älä kuuntele miestäsi. Kaikkea hyvää sinulle <3

Hänestä kuitenkin tulisi jollekkin rakas aivan varmasti. Huolestuttavaa kyllä on se, että jos yhden keskustelupalstan ketjuun ilmestyy oitis kymmenkunta sellaista joilla on ehkäisy pettänyt. Pillerien ja kierukoitten ehkäisyteho ei ilmeisesti ole ihan sitä mitä ilmoitetaan.

Meille kolmas raskaus tuli täytenä yllätyksenä. Meillä oli kriisi parisuhteessa ja muitakin vaikeuksia ja raskaus oli täysin oireeton, niinpä huomasin olevani raskaana vasta rv 11. Lääkäri mainitsi mahdollisuudesta keskeytykseen, mutta totesin ettei se ole meille vaihtoehto. Mieheni ei siinä vaiheessa edes tiennyt raskaudesta. Raskaudessa oli sulattelemista minulle paljon enemmän kuin miehelleni, hänelle ajatukseen sopeutumisessa ei ollut mitään ongelmaa.



Myös meidän kaksi vanhempaa lasta ovat "tekemällä tehtyjä", joten "kuin itsestään" alkanut raskaus tuntui suorastaan ihmeeltä.



Yritä ajatella asian positiivisia puolia: nuorimmainen on jo niin iso, ettei tarvitse apuasi jatkuvasti, nyt sinulla on mahdollisuus olla kotona kun isommat aamulla lähtevät kouluun ja iltapäivällä sieltä tulevat jne. Neljäs menee varmasti siinä missä kolmekin. Keskustelkaa ja kuunnelkaa toistenne toiveita! Tsemppiä!

Meillä on sama tilanne. Ehkäisystä huolimatta yllätysraskaus, kaksi lasta ennestään. Minä en ole koskaan - ennen - voinut kuvitella päätyväni keskeytykseen, mutta mies on hyvin selvästi ilmaisuut että hänestä kaksi on hyvä ja kolmas olisi vähemmän hyvä asia. Kuitenkin "kantaa vastuunsa" jos sikseen on. Ei tästä tilanteesta saa hyvää tekemälläkään. Itsekin ajattelen, toisinaan, että olen onnellinen kahdesta terveestä lapsesta jotka juuri ovat kasvaneet niin että "käsityöt" on jääneet vähemmälle ja yhdessä pystyy matkustamaan ja tekemään asioita. Toisaalta taas tuntuu siltä että nämä syyt on "mukavuustekijöitä" eikä lainkaan pitäviä syitä keskytykseen.



Raskaus on ihan alussa, vkolla 4. Lääkäriaika on viikolla ja ahdistus kova. Tiedän että mies taipuu päätökseeni jos haluan pitää lapsen, mutta en koskaan ole kuvitellut niin lapsia tekeväni. Moneen tilanteeseen elämäsä joutuu mihin ei koskaan kuvitellut joutuvansa. Yritetään keskustella asiasta, mutta ei se tunnu siitä selvemmäsi muuttuvan. Päinvastoin.



Olen yrittänyt etsiä tietoa nimenomaan keskytyksen harkitsemisvaiheesta, mutta hyvin vaiketa on ollut löytää asiallista tietoa ja asiallisia keskusteluja.

t: 13

Ikävä kuulla... :( Voimia sinulle ja perheellesi <3