Olen kolmannen kulttuurin lapsi, haluatko kysyä jotain

eli lopulta omaksun kummastakin kultturista jotain ja tästä muodostuu sellainen kolmannes kulttuuri jonka mukaan elänä.



Niinkuin en kuule täysin kumpaankaan, mutta omaksun piirteitä kummastakin

mitä se tarkoittaa?

Mitka kolme kulttuuria?

joka kasvatan suomalais-eteläamerikkalaislasta. eteläamerikkalainen isä asuu toisessa maassa, minä lapsen kanssa Suomessa. miten vaalia molempia kulttuureja, mutta silti antaa selkeä koti ja selkeät juuret Suomessa? mitä mokia välttää, mitä ottaa huomioon? tapaa isäänsä noin kerran, kaksi kuussa.

parhaat puolet:

sujuva kielitaito

kulttuuri tuntemus

tuttavia ympäri maailmaa

upeat ja mahtavat elämänkokemukset

rohkeus kokeilla uutta ja seikkailun halu



huonommat:

joka paikassa koti ikävä johonkin paikkaan

matkan takia kaukaiset suhteet sukulaisiin

usein paikasta toiseen muuttaminen

irrallisuuden tunne

Meilla 2 sellaista lasta, kolmen kulttuurin.

joka kasvatan suomalais-eteläamerikkalaislasta. eteläamerikkalainen isä asuu toisessa maassa, minä lapsen kanssa Suomessa. miten vaalia molempia kulttuureja, mutta silti antaa selkeä koti ja selkeät juuret Suomessa? mitä mokia välttää, mitä ottaa huomioon? tapaa isäänsä noin kerran, kaksi kuussa.

No jos lapsesi suomessa asuu ja sinä olet äiti, niin hän kyllä omaksuu suomalaisuuden täysin

Se että tapaa isäänsä on hyvä asia.

Parasta olisi jos hän voisi luoda suhteen myos muihin miehesi kotimaasta tuleviin kuin vain isäänsä. Onko miehelläsi sisaruksia tai muita sukulaisia lähempänä?

Sinun on hyvä kertoa lapsellesi miehesi kulttuurista, koska kun hän tapaa sukulaisiaan isänsä maassa niin kulttuuri tormäyksiä tapahtuu.

Minä nourena opin että ei saa olla liian suorasukainen, monet saattavat luokkaantua jos suoraan sanot jotain, ja he saattavat luokkaantua jos et ota vihjettä. Kuten eivät suoraan sano ei, ja sinä jatkat ja olet sitä mieltä että saat kun et saa.

tapa kasvatus on myos erilaista. Ihmiset haluavat että heitä kohdellaan sillä tavalla mihin ovat tottuneet. Se ei aina riitä että lapsesi on ystävällinen. He saattavat ihmetellä miksi lapsesi ei tervehtinyt, ei kiittänyt, oli hiljaa, vastaa puhelimeen sanomalla 'mitä', tai ei jostain syystä ole tarpeeksi kohtelias

Toisaalta se on suuri rikkaus kun lapsesi saa itse kokea eri kulttuurin, eri asia on se samaistuuko lapsesi siihen.

mitenköhän tota irrallisuuden tunnetta vois välttää?

mitenköhän tota irrallisuuden tunnetta vois välttää?

Olen ulkosuomalaisten lapsi. Siis kasvoin suomess 10 vuotiaaksi ja sitten muutettiin ulkomaille, se oli 80 lukua jolloin ei ollut netti yhteyksiä eikä muuta. Lähto oli lopullinen, lomia suomeen ei tehty. Kieli oli opittava ja kulttuuriin tututtava kantapään kautta.

Vaikeata oli joulut ja perhe juhlat ja muut ajat kun paikalliset olivat sukulaisten luona tai kun koulukaverit puhuivat serkuistaan jne. Meillä on 'sukurakas' suku ja heitä jäin paljon kaipaamaan.

Minä sanoisin jos lapsesi kasvaa suomessa, niin ei varmaan koe sitä samaa, eli irrallisuuden tunnetta. Paikoittain hän saattaa kuitenkin joitakin asioita surra.

Kuten sitä että isän suku jätettiin sinne kaukaiseen maahan ja ei voi olla osa heidän elämää kun suomessa asuu. Soittaminen varmaan jää vähäksi kun on kyse miehesi suvusta mutta ei sinun, ja se on luultavasti vaikeampaa lapsen ylläpitää suhdetta mummoihin ja vaareihin.

Minä kyllä nourempana innostuin kirjoittamaan kirjeitä kummallekin mummolleni. En ollut kovinkaan innokas kirjoittaja, mutta muutamia vuosia ainakin niin tein.

Suomeen takaisin muutto oli aika rankka kokemus. Olin täysin omaksunut asuinmaani tapakulttuurin ja kielen ja elämän tavat ja elämänkatsomuksen.

Mielestäni teet oikein kun jo kysyt kysymyksiä. Neuvoisin että pidät kommunikoinnin auki, niin että lapsesi saa kertoa sinulle omista kokemuksistaan ja voit auttaa häntä erilaisen kulttuurin kanssa käymisemisessä.

En ole varma, mutta ehkä auttaisi sekin jos itse lueskelisitte maan historiaa, koulussa ei sitä niin syvällisesti lueta, ja se on upeaata että hän saa omakäsisesti nähdä/kokea sen miten erilaisissa olosuhteissa asuvien nuorten vaihtoehdot ovat erilaisia.

Esim. kaverini, joka halusi eläinlääkäriksi, mutta oli avioeron lapsi ja vaikka isä sanoi että oli säästänyt rahaa että he voisivat mennä yliopistoon, sanoikin abi vuotena lapselleen että olet tyhmä, et pärjää, en minä maksa

Siina selitetaan hyvin tahan aiheeseen liittyvia juttuja.



Kolmannen kulttuurin lapsi viittaa enemmankin juuri siihen etta asutaan toisessa tai kolmannessa maassa ja sitten palataan "kotiin".



Tuossa kirjassa paa-asiassa on haastateltu Amerikkalaisia jotka ovat palanneet takaisin Amerikkaan joskus pitkankin komennuksen jalkeen... jne jne

Kannattaa lukaista, ihan kivaa luettavaa...



Meilla taalla kasvaa The Fourth Culture Kidseja kolme kappaletta :)



Maisha X xxx

t:ei ap

Tuossa kirjassa paa-asiassa on haastateltu Amerikkalaisia jotka ovat palanneet takaisin Amerikkaan joskus pitkankin komennuksen jalkeen... jne jne

Kannattaa lukaista, ihan kivaa luettavaa...

miksi tästä asiasta puhutaan aivan niinkuin se olisi jotain uutta, tai että se vain koskisi diplomaattien ja kansainvälisten liikemiehin lapsia?

Entäs ne pakolaiset ja ne muut koyhimmistä olosta tulleet maahanmuuttajat?

Asun nyt jenkeissä ja tuttava perhe on jugoslavian pakolaisia, eivät he varakkaita ole.

Vaikeata se on kun ihmisillä on todella paljon ennakkoluuloja ja kysyvät kaikenlaista tyhmää. Minultakin kysyttiin kaikenlaista. Kun ekaa kertaa muutettiin kukaan ei tiennyt suomesta mitään - olin ala-asteella, enemmän kysyttiin missä se on, kun menin suomeen niin kysyttiin kuunnellaanko siellä suomalaista musiikkia ???? Ja poliittisesta tilanteesta, aivan niinkuin minä olisin entisen asuinmaani poliittinen analyytikko ja tietäisin sen niiin hyvin. Ja oudoin asia oli se että ei ketään oikeastaan kiinnostanut. Piti selittää kuitenkin.

Yksi hyvä asia muistaa on se että muilla nuorilla paikassa Z ei ole aavistustakaan millaista elämä on paikassa Y, eikä oikeastaan kiinnostusta. Elävät omaa elämäänsä, aivan niinkuin muut.

-- ap

ja ei taida ihmiset paljoa asiasta viela kuitenkaan tietaa tai ajatella...



Tuossa kirjassa on paljon haastatteluja kuten esim suomalainen mies, joka harmikseen huomasi jossain vaiheessa etta ~se missa serkut oli viettanyt jokaisen joulun mummulassa ja leikkineet keskenaan~ han olikin jaanyt naista asioista paitsi... Rahalla tassa kirjassa ei massailla ja kirjassa on niin lahetystyontekijoiden jalkelaisia kuin niita diplomaattejenkin.... Mutta paa-asiassa kyseessa on ollut paluumuuttajien lapset...



Ja tiedan etta taman 3'rd culture kidseja on paljon erimuotoja mutta kirja ( jalleen kerran ) kasittelee paluumuuttajia ja sita kuinka unique tallaisen yksilon elin ymparisto on silla kukaan ei varmasti ole omaksunut ja hyvaksynyt kaikkia samoja asioita samoista kulttuureista ja kasvuymparistosta..............



Meilla lapset kasvaa 4'nnessa kulttuurissa ja myonnettakoot etta hyvin on sekameteli soppaa tama meidan elama nain suomalaisena katsottuna ( kuinka suomalainen sitten itse olenkaan naiden ulkomaanvuosien jalkeen?? )..



Maisha