3,5- vuotias komentelee AINA toisia lapsia ja aikuisia, ja saa kauheat raivarit kun asiat ei mene hänen haluamallaa tavalla

Suosittelen hommaamaan sisaruksia. Tai lemmikkieläimiä. Että talossa on muitakin jotka saavat vanhempien huomiota ja että lapsi oppisi odottamaan vuoroaan.

Ei ole mitään nepsy-diagnoosia vielä. Ei ole oikeastaan koskaan vierastanut ketään ja on todella puhelias. Apua! Onko muilla kokemuksia? Ap

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen hommaamaan sisaruksia. Tai lemmikkieläimiä. Että talossa on muitakin jotka saavat vanhempien huomiota ja että lapsi oppisi odottamaan vuoroaan.

Lapsella on pikkusisarus. On päiväkodissa. Kotona joutuu myös odottamaan, mutta tulee ne raivarit heti😟

Enemmän vaan tilanteita missä joutuu odottamaan tai tekemään muiden toiveiden mukaan.

Joka kerta kun käytös huonoa, tuntuva rangaistus vaan. Onko lapsi päällikkö talossa?

Vierailija kirjoitti:

Enemmän vaan tilanteita missä joutuu odottamaan tai tekemään muiden toiveiden mukaan.

Joka kerta kun käytös huonoa, tuntuva rangaistus vaan. Onko lapsi päällikkö talossa?

Ei ole päällikkö talossa. Jäähytetty on jo 2 vuottaa. Saattaa raivarit kestää kolmekin varttia😣. ap

No selvästikään jäähy ei ole sitten oikea tapa rangaista. Daa..

Aika paljon päiväkodissa on leikkitilanteissa se päällikkö ja monesti toiset lapset tottelee tätä diktaattoria, koska hän on komentamisessaan niin vakuuttava. ap

Vierailija kirjoitti:

No selvästikään jäähy ei ole sitten oikea tapa rangaista. Daa..

Mikä sitten? Ap

Älä anna jäähyä. Jää tilanteeseen lapsen kanssa, kestämään tunne. Laskeudu hänen tasolleen, älä jätä yksin. Sanoita hänen tunteitaan: ”esim.”olisit halunnut toimia näin ja se harmittaa ja kiukuttaa”. Älä vain kerro, mitä ei saa tehdä, vaan kerro myös mitä sen sijasta tehdään. Jäähy jättää lapsen yksin isojen tunteiden kanssa, eivätkä taidot kehity. Muista, että vika ei ole lapsessasi, se on kasvatuksessa.

Yksi sukulaislapsi on samanlainen, ja häntä on aina kehuttu ikätovereitaan paremmaksi (siis vanhemmat), joten hänessä on nähtävissä ihan selvästi ajatusmalli, että toiset lapset ovat "alempiarvoisia" kuin hän. Tietysti lapsia pitää kehua, mutta kannattaa miettiä kehutteko aina verraten toisiin? Voi nimittäin vaikuttaa aika kovastikin siihen miten kokee vertaissuhteet.

Esimerkiksi me kehumme lasta "Marja on oppinut nyt lukemaan, eikö ole harjoitellut ahkerasti ja etevä". Ja he kehuvat näin: "Meidän Liisa oppi lukemaan. Kuvitella jo näin aikaisin. Ei kovin moni lapsi kyllä näin aikaisin osaa jo lukea." Sillä on suuri merkitys lapsen asenteeseen toisia lapsia kohtaan, miten häntä verrataan muihin ja miten perheessä ylipäätään puhutaan toisista lapsista. Kannattaa siis miettiä, että onko kyse siitä että lapsi näkee vertaissuhteet enemmän kilpailijoina kuin sellaisina ihmisinä, joiden seurasta nautitaan ja joille pyritään tuottamaan iloa.

Kyllähän myös 3,5v on ihan uhmaikää vielä, eikö lapsi osaa säädellä impulssejaan. Tunteenpurkaukset ym. ovat aika normaaleja vielä. Mutta jos kaikissa leikeissä pitää pomottaa muita ja pitää olla ekana kaikessa, niin se myös kertoo siitä paljon miten lapsi kokee suhteet toisiin lapsiin. Kannattaa puhua siitä, miltä se oma käytös toisista tuntuu, mikä on kiusaamista jne. Jos lapsella on tuollaiseen taipumus, niin on tärkeää korostaa sosiaalisten suhteiden sääntöjä (esim. leikissä kaikilla pitää olla hyvä olla, ketään ei jätetä ulkopuoliseksi, jos joku haluaa mukaan leikkiin se otetaan jne.) sekä myös kiinnittää huomiota siihen, ettei vertaile lasta toisiin lapsiin edes hyvällä tavalla.

Joku suosikkilelu, herkut ym asiat joista pitää, pois vähäksi aikaa. Sovittu kiva meno voidaan perua jos käytös huonoa ym. Selkeitä tuntuvia rangaistuksia.

Tunteiden sanoittaminen ynnä muu höpö höpö huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa on muuten täyttä paskaa. Huonosti käyttäytyminen on huonosti käyttäytymistä eikä mitään sen kummempaa. Lapsi tekee niin jos vanhemmat sen sallii.

Lapsen rajoittamista pitää vaan jatkaa. Jos ei jäähyt auta, pitää jäädä lapsen kanssa ja rauhoittaa tilanne, vaikka siinä menisi se 15 minuuttia. Ja tämä aina uudestaan, kyllä lapsi sen joskus oppii, että periksi ei saa, vaikka kiukuttelee ja oppii sen myös hyväksymään.

Tuommoisia pikkulapset on, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Koita reagoida ymmärryksellä tyrmäämisen sijaan. Kerrot lapselle, että ymmärrät että hän haluaisi päättää, mutta nyt hän ei saa. Ymmärrät että se harmittaa, kukapa ei haluaisi olla johtaja. Menkää yhdessä jäähypaikalle, ja ota se kaikki kiukku vastaan mahdollisimman tyynesti, omassa kannassasi pysyen. Lapselle se tilanne näyttäytyy erilaisena kuin sinulle. Häneltä on viety jotain, mitä hän toivottomasti haluaa, eikä hän osaa edes säädellä reaktioitaan ja tunteitaan, vaikka sitä vaaditaan. Lempeällä otteella voit ohjata lapsen tunnemyrskyn lävitse, ja ennen pitkää hän oppii. Tämä kommentti varmaan kerää kaikkien koivuniemenherrojen alapeukut, mutta tämä lapsen asemaan asettuminen ja ymmärtäminen pelkkien tiukkojen kieltojen sijaan, on oivallus jonka tein toisen lapsen kohdalla itse. Ensimmäisen kanssa juoksin hampaat irvessä sammuttamassa tulipaloja, toisen kanssa muutin asennetta lempeämmäksi ja tajusin että kaikilla on helpompaa niin. Minun ei tarvitse enää vaatia auktoriteettiä voimalla, vaan se on minulla, koska olen aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Älä anna jäähyä. Jää tilanteeseen lapsen kanssa, kestämään tunne. Laskeudu hänen tasolleen, älä jätä yksin. Sanoita hänen tunteitaan: ”esim.”olisit halunnut toimia näin ja se harmittaa ja kiukuttaa”. Älä vain kerro, mitä ei saa tehdä, vaan kerro myös mitä sen sijasta tehdään. Jäähy jättää lapsen yksin isojen tunteiden kanssa, eivätkä taidot kehity. Muista, että vika ei ole lapsessasi, se on kasvatuksessa.

Olen koittanut sanoittaa, mutta lapsi provosoituu huutamaan entistä lujempaa jokaisesta sanasta, mitään hän ei ota vastaan raivotessaan ja tämä raivo kestää kauan. Keskustelu rauhoittumisen jälkeenkään ei tuota tulosta. Lisäksi empatia toisia kohtaan tuntuu puuttuvan täysin. ap

Osa ihmisistä on vaan dominoivempia kuin toiset. He ottavat luonnostaan hallitsevan roolin ryhmässä. Ei sitä piirrettä täysin saa kitkettyä pois eikä tarvitsekaan. Harjoittelette vain paljon myös muiden huomioimista ja korostatte muidenkin tunteita ja tarpeita. Toistoja vaan loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen rajoittamista pitää vaan jatkaa. Jos ei jäähyt auta, pitää jäädä lapsen kanssa ja rauhoittaa tilanne, vaikka siinä menisi se 15 minuuttia. Ja tämä aina uudestaan, kyllä lapsi sen joskus oppii, että periksi ei saa, vaikka kiukuttelee ja oppii sen myös hyväksymään.

Voi kun menisi vain vartti, mutta monesti se on 45 min. ap

Vierailija kirjoitti:

Älä anna jäähyä. Jää tilanteeseen lapsen kanssa, kestämään tunne. Laskeudu hänen tasolleen, älä jätä yksin. Sanoita hänen tunteitaan: ”esim.”olisit halunnut toimia näin ja se harmittaa ja kiukuttaa”. Älä vain kerro, mitä ei saa tehdä, vaan kerro myös mitä sen sijasta tehdään. Jäähy jättää lapsen yksin isojen tunteiden kanssa, eivätkä taidot kehity. Muista, että vika ei ole lapsessasi, se on kasvatuksessa.

Tässä taas yksi tunteiden sanoitukseen hurahtanut, joka kuvittelee sen olevan "tie, totuus ja elämä".

Lisään vielä, että moni hieman arempi lapsi pelkää lastani. Ja tällöin he toimivat ennalta ehkäisevästi lapseni mielen mukaan, koska eivät halua kuulla huutoa ja moittimista. Lapseni on hyvin vakuuttava määräilemisessä. Ap

Miksi pitäisi hommata joku diagnoosi kun lapsi on selvästi vain voimakastahtoinen ja temperamenttinen? Taantuu kyllä jonkin verran kunhan uhmaikä hiipuu. Ja kerta oppii nopeasti niin on oppinut myös sen, että raivoamisella saa tahtonsa läpi. Siksi raivoaa vaikka sen kolme varttia putkeen. Eli ala pitää pääsi. Anna raivota. Oppii kyllä yhtä nopeasti, että raivoaminen (ainakaan sinulle) ei auta mitään.

Lapsi pitää opettaa sietämään pettymyksiä ja sitä että asiat eivät aina mene kuten hän haluaa.

Itse laittaisin lapsen "pettymysten kylpyyn" eli tahallani järjestäisin paljon tilanteita, jossa homma ei mene kuten lapsi haluaa eikä tilanne raivoamalla muuttuisi. Selittäisin toki myös miksi raivoaminen ei auta ja kertoisin että niin maailma toimii - aina ei saa sitä mitä haluaa.