Oma teinielämäsi vs. oman teinisi elämä

Mä olin teini 80-luvulla. Että onhan se nyt ihan erilaista.

Ei sellaista voi elää enää turvallisesti kuin silloin.

Mä hilluin kylillä kännissä ysärillä, omat on kotona. Ihan eri elämää.

Pyhäkoulupoikia ovat omani, 15 -ja 17-vuotiaat. Suurimman osan vapaa-ajastaan käyttävät tietokoneella/kännyllä. Eivät juuri kotoa poistu, kauppaan ja kouluun lähinnä. Kaverit on somessa. Pysyvät kyllä poissa vaikeuksista, se on hyvä. Silti minun näkökulmasta jokseenkin tylsää nuoruutta viettävät.

Itse en paljon kotona aikaani viettänyt tuossa iässä, niin hyvässä kuin pahassa... :D

Jännänaisten lapsista tulee jännä tyttöjä.

Istuin kirjastossa ja luin paljon. Nuo istuu huoneessaan koneella ja tuijottaa jonkun toisen pelaamista.

Silloin ei tarvinnut mennä keskustaan niin usein kun lähiössäkin oli palvelut. Nyt ei tarvitse kun ostokset tulevat pakettiautomaattiin tai ovelle.

Väkivalta on vähentynyt. Silloin tuntui että joka kaupunginosassa oli hakkaajajengi tai pari. En tiedä mikseivät aikuiset tehneet sille mitään.

Aloitin seksin ja alkoholin ja tupakan 14-vuotiaana, olin siis tyttö 70-luvulla. Ei mun tyttäret tosiaankaan niin tehneet 2000-luvun alussa, valvoin huolella, sattuneesta syystä..

Vaikka kyllä ihan kivaakin mulla oli, ja elämän tumma puoli kiinnosti.  Mutta silti en halunnut samaa tytöilleni. 

Ysärillä oli viimesen päälle kotibileitä, menoa ja meininkiä!

Eipä juuri oo enää.

Omat kaksi teiniä elää hyvin rauhallista, turvallista ja helppoa elämää siihen nähden, mitä itse elin 80-luvulla. Vanhemmat erosivat just siinä kun olin teiniyden kynnyksellä, eikä ketään kiinnostanut missä liehun ja kenen kanssa. Ysiluokalla kaikki rahat meni pussikaljaan ja tupakkaan, toki myös vaatteisiin ja meikkeihin. Kaiket viikonloput juopoteltiin kavereiden kanssa pitkin maita ja mantuja, välillä oksensin sisuskalut ulos ja toisinaan tapahtui muuta hölmöä. Ihme etten tullut raiskatuksi, vaikka toki maailma oli erilainen tuolloin. Tykkäsin kyllä kun oli vapaus mennä ja tulla, enkä mitenkään kokenut oloa turvattomaksi tai hylätyksi - vasta jälkikäteen on tajunnut sen, että ei omaa äitiä olis vähempää voinut kiinnostaa mun menemiset. Mutta aineellisesti oli aika tiukkaa, oli vissiin kahdet käyttökelpoiset housut itsellä ja niukasti muuta vaatetta, ei mitään merkkijuttuja koskaan. Tosin maalla se ei ollut niin nökönuukaa.  Äitini sekoili viinan ja miesten kanssa, isä oli usein viikonloput muualla. Sukkuloin siis kahden kodin väliä, saatoin lähteä keskellä yötä toisen vanhemman luokse kun ne ei kuitenkaan tienneet, missä olen.Lukiossa sitten rauhoituin.

Omat teinit eivät peruskoulun aikana ole koskeneet mihinkään päihteisiin tai tupakkaan. Ovat kotona kaiket illat, toinen toisinaan käy kaverin kanssa vähän jossakin. Meillä ei kukaan dokaile eikä sekoile, vietetään paljon aikaa yhdessä - siis ilman lasten isää, joka asuu muualla, on asunut jo yli 10 vuotta. Puhutaan paljon asioista, harrastetaan ja ivietetään kaveriperheiden kanssa peli-iltoja. Matkustellaan. Lapsilta ei puutu mitään, vaikka eivät missään yltäkylläisyydessäkään elä. Yritän opettaa arvostamaan tavallista arkea ja yksinkertaisia asioita; luonnossa liikkumista, hyvää ruokaa, liikkumisen iloa, rentoa yhdessäoloa. Mielestäni lapsillani on paljon paremmat eväät elämään kuin itselläni oli, mutta tietenkään se ei takaa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin seksin ja alkoholin ja tupakan 14-vuotiaana, olin siis tyttö 70-luvulla. Ei mun tyttäret tosiaankaan niin tehneet 2000-luvun alussa, valvoin huolella, sattuneesta syystä..

Vaikka kyllä ihan kivaakin mulla oli, ja elämän tumma puoli kiinnosti.  Mutta silti en halunnut samaa tytöilleni. 

Enää ei onneksi pidetä normaalina, maaseudullakaan, sitä jos autoilevat miehet 'seurustelevat' yläastetyttöjen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Pyhäkoulupoikia ovat omani, 15 -ja 17-vuotiaat. Suurimman osan vapaa-ajastaan käyttävät tietokoneella/kännyllä. Eivät juuri kotoa poistu, kauppaan ja kouluun lähinnä. Kaverit on somessa. Pysyvät kyllä poissa vaikeuksista, se on hyvä. Silti minun näkökulmasta jokseenkin tylsää nuoruutta viettävät.

Itse en paljon kotona aikaani viettänyt tuossa iässä, niin hyvässä kuin pahassa... :D

Ei taida pojillasi olla paljon tytöistä kokemusta?

Yleensä myös j.ännänaisen lapsesta tulee pahojen poikien seurassa luuhaava jännä-tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista voi elää enää turvallisesti kuin silloin.

Ennenaikaisesti kuoleminen on vähentynyt vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä oli viimesen päälle kotibileitä, menoa ja meininkiä!

Eipä juuri oo enää.

Ysärillä kuuli juttuja miten joku isosiskon kaveri oli päässyt baariin 13-14-vuotiaana yms. (ihan sairasta näin jälkikäteen ajateltuna). Eipä käy jotkut 05-06 -syntyneet baareissa vielä pitkään aikaan onneksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista voi elää enää turvallisesti kuin silloin.

Ennenaikaisesti kuoleminen on vähentynyt vuosikymmeniä.

mm. koska nuoret ovat yhä kiltimpiä ja kiltimpiä. Autojen turvallisuus on kohentunut valtavasti. Kodeissa ei ole enää aseita niin kuin ennen. Lääketiede on kehittynyt valtavasti.

Oma lapseni on vielä pieni, mutta mielenkiinnosta tulin lueskelemaan vastauksia.

Joku kommentoi opettavansa lapsensa arvostamaan sitä tavallista arkea, mikä on todella hienoa. :) Tarkemmin ajateltuna, omankin nuoruuteni monet kohokohdat liittyivät päihteisiin (juhlimiseen). Olisi mahtavaa, jos omat vanhempani olisivat opettaneet perusarjen arvostamisen. Nyt sitä ei aina osaa arvostaa, vaan valittaa usein aivan turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä oli viimesen päälle kotibileitä, menoa ja meininkiä!

Eipä juuri oo enää.

Ysärillä kuuli juttuja miten joku isosiskon kaveri oli päässyt baariin 13-14-vuotiaana yms. (ihan sairasta näin jälkikäteen ajateltuna). Eipä käy jotkut 05-06 -syntyneet baareissa vielä pitkään aikaan onneksi!

Ihan normimeininki ysärillä. Varsinkin tytöt pääsi hyvinkin nuorena baareihin.

Nykynuoret ovat paljon fiksumpia kuin oma sukupolvi aikoinaan. Todella hyvä niin! Eikä siinä ole mitään ihmeellistä tai hävettävää jos 15- tai 17-vuotiailla ei ole tytöistä kokemusta kuten tuo yksi typerys kyselee.

Omat vanhempani minusta: olen elänyt paljon seesteisemmin kuin he itse teininä

Minä itse itsestäni: ryyppäsin teininä joka viikonloppu. Kesät viiletin festareilla. Kynttilä paloi molemmista päistä.

Minä lapsistani: Viettävät paljon seesteisempää teinielämää kuin itse aikoinani.

Lapset itsestään: Eläimellinen meininki. Bileitä ja juopottelua.

...