Lue keskustelun säännöt.
Mitä nykyistä kasvatustapaa luulette paheksuttavan muutaman vuosikymmenen päästä kuten remmillä kurittamista kauhistellaan nyt?
Kommentit (51)
Sitä, että fyysisestä kurittamisesta luovuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki liiallinen lässyttäminen ja loputon neuvotteleminen varmaan sitten ihmetyttää.
Että lapsia kasvatettiin laitoksissa joissa on levotonta ja kauhea meteli eikä aikuisilla aikaa.
Jos trendi pysyy, niin sitä että opettaja saa poistaa häiriköivän oppilaan luokasta.
Varmaan se tajuton "tunteiden sanoittaminen" joka nyt on vallalla.
Siis tällainen, että hölötetään suu vaahdossa sille lapselle sitä mitä hän nyt kokee ja mistä se johtuu, antamatta suunvuoroa sille lapselle hetkeksikään. Tärmää leikkipuistoissa ja Prismoissa ja sanoittajina 99 % äidit, mutta hulluja sanoittajaisiäkin on kyllä nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se tajuton "tunteiden sanoittaminen" joka nyt on vallalla.
Siis tällainen, että hölötetään suu vaahdossa sille lapselle sitä mitä hän nyt kokee ja mistä se johtuu, antamatta suunvuoroa sille lapselle hetkeksikään. Tärmää leikkipuistoissa ja Prismoissa ja sanoittajina 99 % äidit, mutta hulluja sanoittajaisiäkin on kyllä nähty.
Voitko dramatisoida meille esimerkkitapauksen?
Tämä lässyttävä kaverillisuus ja yliholhoaminen on vahingollista. Lapsen itkua pelätään. Ei saa olla paha mieli!
Vanhemmat kai luulevat, että lapsen itsetunto kärsii rajoituksista, siksi niitä ei aseteta. Lapsi taas on ymmällään, kun kaikessa joustetaan ja kaiken saa periksi. Ei ole pomoa, joka määrää. Tämä rajattomuus on yhtä haitallista kuin liika kurituskin.
Kun kaikki on ja pitää olla aina kivaa, syntyy pikku narsisteja, jotka määräävät muita, eivätkä teemitään kuten käsketään. Ongelmat kulminoituvat koulussa, parisuhteissa ja työelämässä. Todella hankalia, joustamattomia ja yhteistyökyvyttömiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se tajuton "tunteiden sanoittaminen" joka nyt on vallalla.
Siis tällainen, että hölötetään suu vaahdossa sille lapselle sitä mitä hän nyt kokee ja mistä se johtuu, antamatta suunvuoroa sille lapselle hetkeksikään. Tärmää leikkipuistoissa ja Prismoissa ja sanoittajina 99 % äidit, mutta hulluja sanoittajaisiäkin on kyllä nähty.
Voitko dramatisoida meille esimerkkitapauksen?
En ole tuo jolle vastasit, mutta olen huomannut seuraavaa:
Äiti kulkee lapsensa kanssa kaupassa ja höpisee taukoamatta teennäisellä, lässyttävällä äänellä: ”Hyvä, Laura, hienosti kävelit portista sisälle..otetaanko me hedelmiä, mitä me otettais...Laura mitä sä haluat, banaaneja joo, hyvä päätös ne ovat hyviä kun sä niistä niin tykkäät! Vau, hienosti laitoit pussiin ne, toooosi taitava olet! Punnitsetko, Laura ne banaanit... hyyvää, HIENOSTI laitoit pussin vaa’alle, painatkosä nappia, Laura? Hyyvää, hienosti painoit sitä nappia, joo sä-olet-tosi-taitava....” Tätä kovaan ääneen selostamista on vierestä niiin rasittava kuunnella (varmaan myös sen Laurankin).
Samaa monologia jatketaan myös leikkipuistossa, jossa äiti (usein äiti) kai kuvittelee muiden kyttäävän hänen äitiyttään ja toimintaansa jatkuvasti. Kovasti kävellään perässä ja kehutaan jokaisesta pikkujutusta ja joskus tulee ihan kilpailua vieressä olevan mamman kanssa, kun kumpikin kehuu kilpaa kupeittensa hedelmän edesottamuksia kovaan ääneen :-D
Ja julkisissa kulkuneuvoissa... huh, sääliksi käy niitä lapsia tuollainen jatkuva seuranta. Tulee yhtä neuroottisia kuin äideistäänkin.
Rajaton ruutuaika on nykyajan pahoinpitelyä. Digiriippuvainen kärsii ja syrjäytyy varmaan pahemmin kuin entisajan kuritusväkivallan uhrit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se tajuton "tunteiden sanoittaminen" joka nyt on vallalla.
Siis tällainen, että hölötetään suu vaahdossa sille lapselle sitä mitä hän nyt kokee ja mistä se johtuu, antamatta suunvuoroa sille lapselle hetkeksikään. Tärmää leikkipuistoissa ja Prismoissa ja sanoittajina 99 % äidit, mutta hulluja sanoittajaisiäkin on kyllä nähty.
Voitko dramatisoida meille esimerkkitapauksen?
En ole tuo jolle vastasit, mutta olen huomannut seuraavaa:
Äiti kulkee lapsensa kanssa kaupassa ja höpisee taukoamatta teennäisellä, lässyttävällä äänellä: ”Hyvä, Laura, hienosti kävelit portista sisälle..otetaanko me hedelmiä, mitä me otettais...Laura mitä sä haluat, banaaneja joo, hyvä päätös ne ovat hyviä kun sä niistä niin tykkäät! Vau, hienosti laitoit pussiin ne, toooosi taitava olet! Punnitsetko, Laura ne banaanit... hyyvää, HIENOSTI laitoit pussin vaa’alle, painatkosä nappia, Laura? Hyyvää, hienosti painoit sitä nappia, joo sä-olet-tosi-taitava....” Tätä kovaan ääneen selostamista on vierestä niiin rasittava kuunnella (varmaan myös sen Laurankin).
Samaa monologia jatketaan myös leikkipuistossa, jossa äiti (usein äiti) kai kuvittelee muiden kyttäävän hänen äitiyttään ja toimintaansa jatkuvasti. Kovasti kävellään perässä ja kehutaan jokaisesta pikkujutusta ja joskus tulee ihan kilpailua vieressä olevan mamman kanssa, kun kumpikin kehuu kilpaa kupeittensa hedelmän edesottamuksia kovaan ääneen :-D
Ja julkisissa kulkuneuvoissa... huh, sääliksi käy niitä lapsia tuollainen jatkuva seuranta. Tulee yhtä neuroottisia kuin äideistäänkin.
Eiihh...... Onko oikeasti nykyään tällaista !?? Ihan yleistäkin mammojen keskuudessa?
Välillä kyllä ihmettelen omien vanhempieni kasvatustyyliä. Piiskaa paljaalle pyllylle ja housut pois naapureiden nähden. Tämä siis tapahtui ysärillä. Silloista kasvatustyyliä myös ihannoitiin. Vaikkei sitä ehkä suoraan myönnettykkään. Nykyään tuota pidettäisiin lähes hyväksikäyttönä.
Meidän lapsemme sitten tulevaisuudessa paljastavat sen, mitä kasvatustyyliä he paheksuvat silloin. Vähän voisin arvata, että me olemme taas ehkä menneet liikaa toiseen suuntaan. Me ollaan ehkä liikaa lastemme kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatustavoissa on se huono puoli, että niiden "tulokset" näkyvät vasta vuosien viiveellä. Tuota lasten palvomista on ollut jo jonkin aikaa ja nyt esim. kouluissa näkee paljon näitä pikku prinsessoja ja prinssejä, joiden ehdoilla pitäisi tehdä kaikki. Kyllä niitä on ennenkin ollut, mutta ei tässä mittakaavassa.
Mun lapsi ei antanut mun sanoittaa niin se jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä kyllä ihmettelen omien vanhempieni kasvatustyyliä. Piiskaa paljaalle pyllylle ja housut pois naapureiden nähden. Tämä siis tapahtui ysärillä. Silloista kasvatustyyliä myös ihannoitiin. Vaikkei sitä ehkä suoraan myönnettykkään. Nykyään tuota pidettäisiin lähes hyväksikäyttönä.
Meidän lapsemme sitten tulevaisuudessa paljastavat sen, mitä kasvatustyyliä he paheksuvat silloin. Vähän voisin arvata, että me olemme taas ehkä menneet liikaa toiseen suuntaan. Me ollaan ehkä liikaa lastemme kavereita.
Naapureiden nähden? Siis ulkona pihalla vai? Tuo on kyllä aika outoa.
Mitä sä sitten olit tehnyt, kun piiskattiin? Vyölläkö vai risulla vai millä?
No jo on omituinen tyyppi , joka luulee että 90-luvulla joku ihailisi lasten hakkaaajia. Sulla oli tosi sairaat vanhemmat.
Siis varmaan sitä, kun vanhemmilla ei ole jonkin takia aikaa kuunnella lapsen asiaa, "kiireitä". Koko ajanko? Ja minne muka?
Sitten myös näitä "kaikki lapselle"- vanhempia. Eivät osaa jonkin takia laittaa rajoja ja eivät halua vain millään tavalla loukata lasta. Siitä lapsesta kasvaa oikeasti sillä lailla, en edes sano mikä.
Luultavasti sitä, kun lapsille lyödään älypuhelimet ja ipadit käteen jo ihan pieninä ja sitten annetaan kasvaa symbioosissa niiden kanssa (samalla kun iskä ja äiskä katsovat omia laitteitaan).
Lopputuloksena on jatkuvia ärsykkeitä kaipaavia, aggressiivisia, keskittymiskyvyttömiä ihmisparkoja, joiden silmät, ranteet, hartiat aivan paskana.
Lapsella oli liikaa harrastuksia, joka ilta jotakin. Siinä ei jää ollenkaan aikaa olla vapaana ja kehittyä. Sitä tullaan kauhistelemaan tulevaisuudessa.
Sanoittaminen saattaa olla aika traumaattista.