Oletko valmis lähtemään töihin ja elättämään perheen jos mies jää kotiin lapsen kanssa?

Olen tehnyt näin jo monta kertaa. Olen parempipalkkainen kuin mieheni.

MInä olen töissä, joten eipä tuo mikään suuri muutos olisi. Tosin sitten pitäisi hankkia parempipalkkainen työ että saisi aikuiset sekä lapset elätettyä. Ihan mielelläni "lähtisin".

Kerroin tuolla toisessa ketjussa jo tarinamme. Mies oli vuoden kotona 2,5 v ja ja 8 kk lasten kanssa kun menin töihin. Joten koettu on. Mitä ihmeellistä tuossa?

Mielelläni tekisin näin jos palkka olisi sellainen jolla se elatus onnistuu. Mutta alle kahden tonnin nettopalkalla ei perhe ihan herroiksi elele.

Meillä kyllä käy molemmat töissä sekä elättää perheen, ja huolehditaan kodista tasapuolisesti. Mikäs siinä jos on halunnut koti-yh:ksi :)

Joo, ois itseasiassa ihanne 😅. Mä jopa tykkään puskea pitkää päivää ja tehdä töitä paljon.

Mies ei suostuisi jäämään kotiin, koska tulot romahtaisivat ja joutuisimme myymään asunnon. Palkallani elää korkeintaan yksi lapseton ihminen.

Mies oli kotona 5 kk ja minä palasin töihin.

Tottahan toki. Tämä tilanne, missä käymme molemmat töissä on toki vielä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ois itseasiassa ihanne 😅. Mä jopa tykkään puskea pitkää päivää ja tehdä töitä paljon.

Entäs nämä kotityöt josta mammat täällä valittaa jatkuvasti? Toinen käy töissä eikä osallistu kotitöihin eikä lapsen hoitoon ollenkaan. Pitäisikö miehen olla vaan kotiorja kun toinen on vaan töissä?

Olisin aikoinani suostunut toisen lapsen tekemiseen vain ja ainoastaan, jos isä olisi puolestaan ollut kotona puolitoista vuotta kuten itse olin ensimmäisen kanssa.

Meillä on perhe-elämä jo vietetty,  mutta kyllä olin. Elätin läpi lomautusten, työttömyyden ja työkyvyn vieneen sairauden, hoidinkin vielä. Niin sitä tehdään, kun ollaan rakastavassa liitossa.

Me tehtiin noin, mies oli puoli vuotta kotona kahden lapsen kanssa.

Minä elätin kokonaan nollatuloista ikuisuusopiskelijamiestäni jopa ollessani itse vanhempainvapailla. Töihin palattuani ei ollut mitään elatusongelmaa.

Kolmannen lapsen kohdalla mies valmistui ja sai ihmeen kaupalla töitä. Sen sijaan, että olisi vastavuoroisesti tukenut minua hoitovapaalla ollessani, vaati minua maksamaan puolet menoista, rälläsi ja ryyppäsi sekä petti. On nyt entinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ois itseasiassa ihanne 😅. Mä jopa tykkään puskea pitkää päivää ja tehdä töitä paljon.

Entäs nämä kotityöt josta mammat täällä valittaa jatkuvasti? Toinen käy töissä eikä osallistu kotitöihin eikä lapsen hoitoon ollenkaan. Pitäisikö miehen olla vaan kotiorja kun toinen on vaan töissä?

Sillon kannattaa potkasta nainen pellolle jos ei kotityöt ja lapsi kiinosta ollenkaan!

Oma palkkani on pikkuisen päälle 2000 e ja miehen 5500 e. Että olisi tuossa vähän soviteltavaa. Sinänsä muuten minulle ihan sama. Olen ollut kotona tarpeeksi että tiedän että pitemmän päälle sekin tympii.

Ei meillä mies elättänyt perhettä missään vaiheessa, vaikka olen saanut kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ois itseasiassa ihanne 😅. Mä jopa tykkään puskea pitkää päivää ja tehdä töitä paljon.

Entäs nämä kotityöt josta mammat täällä valittaa jatkuvasti? Toinen käy töissä eikä osallistu kotitöihin eikä lapsen hoitoon ollenkaan. Pitäisikö miehen olla vaan kotiorja kun toinen on vaan töissä?

Tottakai se joka kotona on tekee enemmän kotitöitä. Mutta ei työskentely kodin ulkopuolella mitenkään vapauta kotitöistä. Ja lasten kanssa kotona olo on raskasta, joten kuuluu kotihommat sille toisellekin osapuolelle. Mutta siihen en suostuisi, että työpäivän lisäksi tekisin toisen työipäivän kotona. Mies saisi luvan hoitaa lapsen, ruokkia oikealla ruoalla ja tehdä ainakin 60 % kotihommista. Ei niin kuin monet miehet tekee, että pitävät lapsen hengissä, eivät käy ulkona, ruokkivat eineksillä yms. ja koti on kuin pommin jäljiltä ja kaikki hommat tekemättä.

Ei nyt aivan vastaa tilannetta, mutta läheltä liippaa: Kun aloimme olla yhdessä, minä opiskelin ja mies kävi töissä, joten hän kustansi aika paljon minun menojasi, vaikka kävin itsekin osa-aikatöitä. Mieheni perusti tyhjästä yrityksen, kun olin raskaana ja jo töissä. Ekan kahden vuoden aikana ei käteen jäänyt juuri mitään, joten minä käytännössä maksoin kaiken. Pian pystyi alkaa maksamaan itselleen palkkaakin, mutta yhä kannoin taloudellisesti päävastuun. Nyt firma ollut pystyssä jo 12 vuotta ja on mukana kaksi ulkopuolista työntekijäkin. Nyt miehelle jää jonkin verran enemmän kuussa käteen kuin minulla. Mennään ”se maksaa, joka jaksaa” -taktiikalla siten, että toisinaan hän maksaa menoja enemmän kuussa ja joskus taas minä. Luulen, että ollaan aika sujut rahojen/kustannusten suhteen näin 17 vuoden yhdessäolon paikkeilla.

Joo niin tein ja sitten?