Oletko valmis lähtemään töihin ja elättämään perheen jos mies jää kotiin lapsen kanssa?

Uranaiset ja syrjäytyneet miehet olisivat hyvä yhdistelmä.

Jos nyt tuohon vauva ilmestyisi ja mieheni olisi isä, niin muuttaisin pois. Minut on steriloitu jo vuosia sitten, joten en olisi sen vauveliinin äiti, joten minua ei voisi vähempää kiinnostaa kuka sitä hoitaisi.

Omat kolme lastamme kyllä hoidan ja elätän mielelläni. Silloin kun he syntyivät, olin kotona kahdeksan vuotta ja lähdin töihin nuorimman täyttäessä kolme vuotta. Minulla ei ollut työpaikkaa odottamassa ja miehellä oli uraputki päällä, joten emme edes ajatelleet, että mies olisi jäänyt kotiin ja minä olisin lähtenyt johonkin töihin pienellä palkalla.

Opiskelin hoitovapaalla uuden ammatin itselleni ja valmistuessa lähdin suoraan töihin nuorimman lähtiessä päiväkotiin, keskimmäisen eskariin ja vanhin meni jo toiselle luokalle. Mies olisi kyllä pärjännyt lasten kanssa todella hyvin, siitä ei olisi ollut mitään epäilystä. Hän on ihan paras isä ja aviomies!

Itse en tienaisi niin paljon, että pystyisin elättämään koko perheen. Miehenikään ei tienaa niin paljoa, että voisin jäädä oloneuvokseksi.

Olen ja olen tehnytkin niin, kun mies oli lapsen kanssa kotona 8kk. Tosin miehellä on niin paljon parempi palkka, että tuokin aika onnistui vaan niin, että otettiin lyhennysvapaa vuosi asuntolainasta. Halusimme, että mieskin saa kokea lapsen kotona hoitamisen, oli tietysti myös mun uran kannalta hyvä että pääsin töihin lasten välillä.

Ei onnistuisi, miehen täytyy hoitaa maatila.

Miksi en olisi. Minun lasteni isä oli se mies, joka oli vuosikausia kotona silloin kun lapset olivat pieniä. Minä olin välillä töissä, työttömänä ja opiskelijana. Se on kyllä totta, että että koti oli toisinaan kuin evakkoon lähteneitten jäljiltä, kun tuli pitemmältä reissulta kotiin.

Jaa että oliko rahaa? Silloin elettiin 1990-lukua ja muutenkin köyhää aikaa. Kaikkein vähiten se rahan puute vaikutti kotona ollessa.

Jos mies myös synnyttää sen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistuisi, miehen täytyy hoitaa maatila.

Sinäkö et voi tehdä sitä?

Tuo olis ainut tilanne, jossa olisin edes teoriassa voinut harkita lapsen tekoa. Ja ei, en ole hyväpalkkainen asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistuisi, miehen täytyy hoitaa maatila.

Sinäkö et voi tehdä sitä?

Voisin toki käydä lypsyllä mutta en tee peltotöitä, remontteja, metsätöitä jne. Ja muutenkin sen verran iso tila että joka päivä täytyy olla 3-5 ihmistä töissä.

Kyllä, minä kävin töissä ja elätin perheemme. Lisäksi maksoin lasteni isälle palkkaa lastemme hoitamisesta kompensoidakseni hoitovapaan vaikutuksia tulevaan eläkkeeseen. Tämän lisäksi myös hoidin kaikki kotityöt. Ensi töikseni töistä tullessani siivosin päivän aikana syntyneet sotkut ja aloin tehdä ruokaa. Se liitto päättyikin sitten ja kyllä, osittain siitä syystä että se lasten isä oli elämässäni vain ja ainoastaan rasite. Valitettavasti lastemme vuoksi hän on elämässäni edelleen ja edelleenkin vain ja ainoastaan rasite. Nyt minä maksan hänelle jotta hän jaksaa olla lastemme kanssa joka toisen viikon, ja toki maksan myös kaikki lasten kulut.

Minulla on parempi palkka joten meidän perheessä ei ole mitään järkeä siinä, että minä pitäisin hoitovapaat ja mies oli töissä. Ja en kyllä ole koskaan halunnutkaan pitää. Rakastan lapsiani mutta minä olen vain sellainen luonne, että tarvitsen myös aikuisten seuraa ja haasteita työn muodossa. Otin sitten miehen jolle lasten hoitaminen kotona ei ollut mahdoton ajatus. Ei kai enää nykypäivänä asiat monestikaan mene niin että pidettäisiin väkisin kiinni vanhoista sukupuolirooleista.

Toi on ainoa vaihtoehto jos mies haluaisi vielä lapsen. Minä en ainakaan ole 3 vuotta kotona.

Mies suostui olemaan kotona vain 2 kk, vaikka vuosien varrella varmaan 50 kertaa kannustin häntä jäämään kotiin (meillä on kaksi lasta, olin itse viisi vuotta kotona). Vaan ei se mitään, sen jälkeen hän on pari vuotta tehnyt nyt lyhennettyä työaikaa ja minä täyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistuisi, miehen täytyy hoitaa maatila.

Sinäkö et voi tehdä sitä?

Jos maatila on miehen ja nainen käy töissä tilan ulkopuolella, niin tietenkin siinä tapauksessa nainen jatkaa omassa työssään ja mies miettii, miten järjestää oman työnsä. Ei kirjanpitäjänainen mene ajamaan miehensä bussivuoroja, jos mies jää kotiin.

En tiedä olisinko valmis. Kun ei sit kohta olis lapsi ja mies hengissä.

Mun päivärahat noin vuosi: menot 50-50,

mun kotihoidontuki 1v, miehen koko palkka ja tuki menoihin, säästöistä loput kulut,

miehen kotihoidontuki 1v, mä maksoin omat ja yhteiset, mies maksoi tuella omansa, säästöihin ei liiemmin koskettu.

Ennen ja jälkeen ollaan menty 50-50 yhteisistä ja molemmat maksaa omansa. Ei pidetty edes lyhennysvapaita kotihoidontuella ollessa

Jaa-a. Duunari mies tuli lomautetuksi huhtikuussa. Mitäpä luulet kuka hoitaa lasten etäkoulun kun itse työskentelen etänä ja päivät kuluu palavereissa?

Tämä on ihan söpö kysymys, vaikkei nyt missään kotiäiti/rouvakulttuurissa täällä missään määrin eletä. 

Meillä ei ole, eikä tule lapsia mieheni kanssa. Ajatusleikkinä sanoisin, että en suostuisi muuhun järjestelyyn kuin siihen, että mies on kotona tai sitten vanhempainvapaat jaetaan 50/50. Minä en luovu omien tulojen tuomasta turvasta, eläkekertymästä ja urakehityksestä, jos mies ei ole valmis samaan.

Ei ole lapsia, mutta mielelläni elättäisin rakkaani.