Tyttäreni ei arvosta apuani
Olen eläkkeellä oleva nainen, asun yksin. Tyttärelläni on kaksi ihanaa lasta. Asuin heistä ennen noin 300 kilometrin päässä, alkuvuodesta muutin heitä lähemmäksi (30 kilometrin päähän). Pidin itsestään selvänä sitä, että nyt kun asun lähempänä, osallistuisin enemmän perheen arkeen. Mutta näin ei tapahtunutkaan!
Toinen lapsista on esikoulussa ja päivien jälkeen hoidossa. Sanoin tyttärelle, että lapsen voi ottaa pois hoidosta, minä haen hänet, vien kotiin ja siivoilen siellä samalla. Tyttärelle tämä ei käynyt, sanoi, että lapsi haluaa olla hoidossa. Sanoin painokkaasti, että olen eri mieltä asiasta. Odotin myös, että viettäisimme viikonloput ja muut vapaat yhdessä, mutta en pääsekään heille joka kerta. Kova pettymys, haluaisin nähdä lapsenlapsiani viikottain, mutta se ei onnistu.
Tytär ja vävy käyvät molemmat töissä, ovat vaativissa ammateissa. Senkin takia haluaisin auttaa heitä, voisin käydä heillä siivoamassa ja laittamassa ruokaa.
Ja tämä siis ennen koronakriisiä, nyt käyn tapaamassa lapsenlapsia pihalla, välimatkan päässä. Nyt on vielä kesä tulossa, tulevatkohan käymään mökillä (tästä mökille 100 kilometria, sama maakunta) lainkaan?
Miten te muut näette lapsenlapsianne?
Kommentit (55)
Jep. Sanoisin että provo ellei oma äitini olisi juurikin muuttanut kuuden minuutin bussimatkan päähän ihan sama idea päässä.
Ennen kuin muuttaa yhtään mihinkään on suotavaa keskustella asiasta myös aikuisten lastensa kanssa ja selvittää kohtaavatko toiveet.
Vierailija kirjoitti:
0/5
painokkaasti oli liikaa.
En valitettavasti ymmärrä. Näetkö siis lapsenlapsiasi nolla kertaa? Kirjoitin, että haluaisin tavata tyttäreni lapsia viikottain.
Huono. Johtuuko koronasta, että aloitukset on näin surkeita?
Sun aika meni jo, sullakin oli aikaa olla lapsesi/lastesi kanssa silloin kun olivat pieniä. Isovanhempi ei ole enää sama asia. Perheellä on omat rajat ja ei kenelläkään ole oikeutta sinne noin tuppautua kun ei ole pyydetty. Hanki vaikka joku harrastus?
Provohan tämä.
Jos ap olisi kirjoittanut anoppina, olisi alkanut edes jonkinlainen anoppien haukkumisketju, mutta tää oli tosi huono.
Olisikohan pitänyt keskustella tuosta muutosta ennen kuin toteutit sen? Selkeästi omat ajatuksesi ja tyttären perheen toiveet eivät nyt käy yksiin. He eivät halua sinun ottavan sellaista roolia, jota olet itsellesi kaavaillut. Heillä on oma kiireinen elämä, jossa ei ole sinulle niin paljon tilaa kuin toivoisit, ja he haluavat pitää oman kodin itsellään eikä päästää sinne ulkopuolisia huseeraamaan.
Kannattaa nyt vain hyväksyä se, että ne omat toiveet eivät toteudu ainakaan siinä muodossa kun olet toivonut. Voit kuitenkin kertoa tyttärellesi, että haluaisit nähdä lapsenlapsia hieman useammin ja kysyä miten ja millä ehdoilla tämä onnistuisi. Jos vanhemmat ovat kiireisiä, he luultavasti haluavat viettää viikonloput lastensa kanssa ilman ulkopuolisia. Sen sijaan että tunkeutuisit heidän kotiinsa siivoamaan, voisit tarjoutua olemaan lasten seurana ulkosalla viikonloppuisin, että vanhemmat saavat siivottua tai käytyä kaupassa.
Sinulla voi olla tärkeä rooli lasten elämässä vaikket olisikaan hoitaja. Kun lapset kasvavat, voit opettaa heille leipomista tai neulomista, kertoa tarinoita omasta nuoruudestasi, opettaa heitä tunnistamaan kukkia tai lintuja tai vaikkapa tekemään pajupillin. Kannattaa pitää se oma rooli sellaisena, ettei yritä tunkeutua vanhempien reviirille.
Vaikka tää nyt onkin provo, niin valitettavasti tälläisiä ihmisiä on. Tiedän naisen, joka hullun vanhempansa takia muutti (tai hakemalla haki töitä kaukaa ja sai) 600 km päähän. No, eikös siinä käynyt niin, että vanhemmat muutti perässä samaan kaupunkiin ihan hyvää hyvyyttään vaan, kun haluaa osallistua (kontrolloida) elämään. Tän hetken tilannetta en tiedä, onko onnistunut rajoja laittamaan, uskon, että joidenkin luupäiden kanssa se vaan on aivan valtavan hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Sun aika meni jo, sullakin oli aikaa olla lapsesi/lastesi kanssa silloin kun olivat pieniä. Isovanhempi ei ole enää sama asia. Perheellä on omat rajat ja ei kenelläkään ole oikeutta sinne noin tuppautua kun ei ole pyydetty. Hanki vaikka joku harrastus?
Provohan tämä.
Entisellä asuinpaikkakunnalla minulla oli laaja tuttavapiiri, tältä uudelta en tunne ketään. Ja nyt tuli korona, vaikea edes tutustua.
Itselleni kova paikka, kun odotin niin suuria, mutta sitten tämä onkin ollut kova pettymys.
Onneksi pääsen mökille kohta, siellä on tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Huono. Johtuuko koronasta, että aloitukset on näin surkeita?
Oletko koskaan kuullut ap:n tyyppisistä isovanhemmista? Eronneita tai leskiä ja valtavasti vapaa-aikaa., joka on tarkoitus upottaa 24/7 aikuisen lapsen perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
0/5
painokkaasti oli liikaa.
toisaalta "silmittömästi" puuttui
Vaikka tämä olikin provo, on tuollaiset piirteet valitettavasti totta monessa perheessä. Oli myös omassani, kunnes välit menivät poikki.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Sanoisin että provo ellei oma äitini olisi juurikin muuttanut kuuden minuutin bussimatkan päähän ihan sama idea päässä.
Tsemppihali! Joskus sitä on ihan iloinen, että sekä äiti että anoppi on jo manan majoilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono. Johtuuko koronasta, että aloitukset on näin surkeita?
Oletko koskaan kuullut ap:n tyyppisistä isovanhemmista? Eronneita tai leskiä ja valtavasti vapaa-aikaa., joka on tarkoitus upottaa 24/7 aikuisen lapsen perheeseen.
Siihen riittää eläköityminen. Ja ei tarvitse olla 24/7, mutta jo viikoittaiset käynnit "auttamiseksi" alkavat tympiä. Etenkin kun ne menee aina sen "auttajan" aikataulun mukaan. Esim. hän on päättänyt tulla keskiviikkona ja tulee marttyyrikohtaus, kun meille ei sovikaan, on ihan muuta menoa. Sen sijaan torstaina tulemisesta olisi aidosti apua, kun on työmenoa illalla tms. Mutta ei missään tapauksessa saa vaatia mitään "auttajalta", se on "hyväksikäyttöä"!
Laittoiko tähän nyt viestin henkilö joka on halajanut riitaa jatkuvasti vauva-mummoketjussa ja tylsistyi kun siellä ei käy kuhina. Se on niin jännää kun ei ymmärretä että jatkuva riitely ja päteminen ei kiinnosta pidemmän päälle. Meistä äideistä löytyy kyllä niitä, joista tulee tulevaisuuden kaikkitietäviä anoppeja.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan pitänyt keskustella tuosta muutosta ennen kuin toteutit sen? Selkeästi omat ajatuksesi ja tyttären perheen toiveet eivät nyt käy yksiin. He eivät halua sinun ottavan sellaista roolia, jota olet itsellesi kaavaillut. Heillä on oma kiireinen elämä, jossa ei ole sinulle niin paljon tilaa kuin toivoisit, ja he haluavat pitää oman kodin itsellään eikä päästää sinne ulkopuolisia huseeraamaan.
Kannattaa nyt vain hyväksyä se, että ne omat toiveet eivät toteudu ainakaan siinä muodossa kun olet toivonut. Voit kuitenkin kertoa tyttärellesi, että haluaisit nähdä lapsenlapsia hieman useammin ja kysyä miten ja millä ehdoilla tämä onnistuisi. Jos vanhemmat ovat kiireisiä, he luultavasti haluavat viettää viikonloput lastensa kanssa ilman ulkopuolisia. Sen sijaan että tunkeutuisit heidän kotiinsa siivoamaan, voisit tarjoutua olemaan lasten seurana ulkosalla viikonloppuisin, että vanhemmat saavat siivottua tai käytyä kaupassa.
Sinulla voi olla tärkeä rooli lasten elämässä vaikket olisikaan hoitaja. Kun lapset kasvavat, voit opettaa heille leipomista tai neulomista, kertoa tarinoita omasta nuoruudestasi, opettaa heitä tunnistamaan kukkia tai lintuja tai vaikkapa tekemään pajupillin. Kannattaa pitää se oma rooli sellaisena, ettei yritä tunkeutua vanhempien reviirille.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. En ihan ymmärrä näitä kaikkia kommentteja.
Kasvatin tyttäreni yksin, joten tiedän, että lapsiperhearki on rankkaa. Juuri tämän takia haluaisin heitä auttaa. Itse en saanut apua mistään, joten sen takia tuntuu oudolta, että tyttäreni ei ota apua minulta vastaan.
0/5
painokkaasti oli liikaa.