Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni ei arvosta apuani
23.04.2020 |
Olen eläkkeellä oleva nainen, asun yksin. Tyttärelläni on kaksi ihanaa lasta. Asuin heistä ennen noin 300 kilometrin päässä, alkuvuodesta muutin heitä lähemmäksi (30 kilometrin päähän). Pidin itsestään selvänä sitä, että nyt kun asun lähempänä, osallistuisin enemmän perheen arkeen. Mutta näin ei tapahtunutkaan!
Toinen lapsista on esikoulussa ja päivien jälkeen hoidossa. Sanoin tyttärelle, että lapsen voi ottaa pois hoidosta, minä haen hänet, vien kotiin ja siivoilen siellä samalla. Tyttärelle tämä ei käynyt, sanoi, että lapsi haluaa olla hoidossa. Sanoin painokkaasti, että olen eri mieltä asiasta. Odotin myös, että viettäisimme viikonloput ja muut vapaat yhdessä, mutta en pääsekään heille joka kerta. Kova pettymys, haluaisin nähdä lapsenlapsiani viikottain, mutta se ei onnistu.
Tytär ja vävy käyvät molemmat töissä, ovat vaativissa ammateissa. Senkin takia haluaisin auttaa heitä, voisin käydä heillä siivoamassa ja laittamassa ruokaa.
Ja tämä siis ennen koronakriisiä, nyt käyn tapaamassa lapsenlapsia pihalla, välimatkan päässä. Nyt on vielä kesä tulossa, tulevatkohan käymään mökillä (tästä mökille 100 kilometria, sama maakunta) lainkaan?
Miten te muut näette lapsenlapsianne?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen muuttoa juttelu tyttären kanssa olisi kertonut kannattaako muuttaa. Toisekseen jo ilmaisu miten vähän siivoilisit iltapäivisin kertoo, että ongelmia odotettavissa. En minä haluaisi äitiäni kotiini siivoamaan. Asioilla on paikkansa ja ne paikat ovat sen mukaan, mitä olen itse valinnut. Ei sen mukaan mitä hän näkee parhaana.
Viikottain näkeminen on helposti rasittavaa. Perhe haluaa tehdä asioita omalla porukalla tai olla vain kotona tekemättä mitään. Vieraiden viihdytys tuo tähän oman lisänsä.
Lapset näkevät isoäitiään normaalioloissa 1-2 kertaa kuukaudessa.
Olen yrittänyt sanoa, että en ole vieras, minua varten ei tarvitse leipoa tms. Kun haluan nimenomaan auttaa. Heillä käy siivooja, jota ihmettelen, koska voisin tehdä saman työn ilmaiseksi.
Tämä on todella kova paikka minulle, välillä iltaisin itkettää.
Huomaatko nyt, että et antaisi tyttäresi edes päättää itse, kuka heillä siivoaa ja miten? Harva aikuinen haluaa äitinsä määräämään kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös joitain tahoja jotka järjestävät mummoja niille lapsille, joilla ei mummoa ole tai joiden mummo on niin kaukana, että lapset näkevät häntä harvoin. Yhden tutun lapsilla on tällainen varamummo ja hänestä on tullut tärkeä ja läheinen ihminen näille lapsille. Jos ap haluaa nimenomaan olla mummona, niin sitä voi toteuttaa vieraidenkin lapsien kanssa!
Jos taas siivousvimma painaa, niin kotisiivoojille on tietääkseni kysyntää. Siinäkin työssä joutuu tosin noudattamaan työnantajan ohjeita, ei voi siivota oman pään mukaan.
Aloittajalta kysyisin: Etkö ymmärrä, että lapsenlapsillasi on kenties paljon hauskempaa hoidossa kuin sinun kanssa? Enkä tarkoita tätä pahalla. Hoidossa lienee kuitenkin muitakin lapsia, joiden kanssa he saavat leikkiä vapaasti ja harjoitella sosiaalisia taitoja jne. Ja hoitopaikka on jo ehkä vanha ja rakas, mistä ei haluta oikeasti luopua.
Ajattele asiaa lasten eikä itsekkäästi itsesi kannalta.
Ei tasan käy onnenlahjat.. No ei, eihän sitä tiedä millainen suhde ap:lla on tyttäreensä. Antaisin itse vasemman käteni siitä ilosta, että saisin nähdä äitiäni joka viikko, hän auttaisi siivoamisessa tai hoitaisi lastani. Äitini valitettavasti kuoli ennen lapseni syntymää. Siitä on nyt 7v mutta kaipaan häntä edelleen joka päivä. Kyllä sen vaan täytyy olla peiliinkatsomisen paikka, ellei oma lapsi halua osaksi elämäänsä.
Jäin eläkkeelle ja muutin lapsen ja lapsenlapsen lähettyville viime vuonna. Aluksi tapasimme edelleen viikottain, mutta koronan myötä on käynyt niin, että lapsenlapsi on useammin luonani. Kehottaisin tutustumaan uuteen asuinpaikkakuntaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole helppoa, mutta voi vaikka tervehtiä kanssaihmisiä tai jutella small-talkia, sekin on jo jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomantonta ettei osaa olla avusta kiitollinen. Ja uskomatonta että noin ihania mummoja löytyy.
Meidän perheellä on kaksi todella piittaamatonta isovanhempi-paria, omat vanhemmat ja appivanhemmat ei välitä lapsenlapsista yhtään, ikinä eivät ole hoitaneet, auttaneet, välittäneet. Eivät käy kylässä, eivät halua sinne kylään, eivät soittele.
Syy on se (suora lainaus) että ”ei kiinnosta, kun halutaan elää vain itsellemme”.
Eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä.
Ihan harkitusti hankkiuduin töihin paikkakunnalle, josta on "kantahimaan" noin 570 km. Kun lapsi oli alle kouluikäinen äitini jaksoi vielä reissata. Siivosi aina koko huushollin pannuhuonetta myöden ja silitti kaikki pyykit. Olin tietty kiitollinen, mutta olisin toivonut hänen olevan lastenlapsiensa kanssa eikä jatkavan sitä jynssäämistä ja mattojen hapsujen oikomista, mitä olin avustanut noin 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskomantonta ettei osaa olla avusta kiitollinen. Ja uskomatonta että noin ihania mummoja löytyy.
Meidän perheellä on kaksi todella piittaamatonta isovanhempi-paria, omat vanhemmat ja appivanhemmat ei välitä lapsenlapsista yhtään, ikinä eivät ole hoitaneet, auttaneet, välittäneet. Eivät käy kylässä, eivät halua sinne kylään, eivät soittele.
Syy on se (suora lainaus) että ”ei kiinnosta, kun halutaan elää vain itsellemme”.
Eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä.
No laitapa yhteystietosi. Minä voin laittaa tuon kaikkeen sekaantuvan alati auttavaisen tukahduttavan äitini heti sinne.
Vierailija kirjoitti:
Uskomantonta ettei osaa olla avusta kiitollinen. Ja uskomatonta että noin ihania mummoja löytyy.
Meidän perheellä on kaksi todella piittaamatonta isovanhempi-paria, omat vanhemmat ja appivanhemmat ei välitä lapsenlapsista yhtään, ikinä eivät ole hoitaneet, auttaneet, välittäneet. Eivät käy kylässä, eivät halua sinne kylään, eivät soittele.
Syy on se (suora lainaus) että ”ei kiinnosta, kun halutaan elää vain itsellemme”.
Eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä.
Itselleenhän nämä auttajamummotkin elää, omia tarpeitaan tyydyttävät. Eihän ap:takaan kiinnosta edes se tyttären mielipide tyttäreen omasta kodista, vaan vain se mitä ap itse haluaa ja oli ajatellut. Ei tuollaiset "auttajat" oikeasti ajattele edes niitä lapsia, vaan itseään. Eskarilaisenkin on paljon fiksumpaa oikeasti olla niiden tulevien koulukaveriensa kanssa kuin kököttää jossakin mummon mielenterveyttä vaalimassa.
Itsekkyyden eri puolia molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"...en ole vieras..." ?
Mutta kyllä sinä vain olet. Olet tuon ydinperheen ulkopuolinen, ja HE saavat päättää haluavatko apuasi vai eivät.
Oman jo edesmenneen äitini kanssa meillä oli sopimus, että apua pyydetään kun sitä tarvitaan, ja siitä myös voidaan kieltäytyä jos ei sovi. Molemmin puolin. Ja oli todella hyvä sopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen muuttoa juttelu tyttären kanssa olisi kertonut kannattaako muuttaa. Toisekseen jo ilmaisu miten vähän siivoilisit iltapäivisin kertoo, että ongelmia odotettavissa. En minä haluaisi äitiäni kotiini siivoamaan. Asioilla on paikkansa ja ne paikat ovat sen mukaan, mitä olen itse valinnut. Ei sen mukaan mitä hän näkee parhaana.
Viikottain näkeminen on helposti rasittavaa. Perhe haluaa tehdä asioita omalla porukalla tai olla vain kotona tekemättä mitään. Vieraiden viihdytys tuo tähän oman lisänsä.
Lapset näkevät isoäitiään normaalioloissa 1-2 kertaa kuukaudessa.
Olen yrittänyt sanoa, että en ole vieras, minua varten ei tarvitse leipoa tms. Kun haluan nimenomaan auttaa. Heillä käy siivooja, jota ihmettelen, koska voisin tehdä saman työn ilmaiseksi.
Tämä on todella kova paikka minulle, välillä iltaisin itkettää.
No tulihan se marttyyriparahdus sieltä. Et sinä halua auttaa vaan tuntea itsesi tärkeäksi. Sitten myöhemmin... "voi kun minä kaikkeni tein, teilläkin raadoin päivästä toiseen ja tässäkö on kiitos" mikäli he eivät tanssikaan pillisi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"...en ole vieras..." ?
Mutta kyllä sinä vain olet. Olet tuon ydinperheen ulkopuolinen, ja HE saavat päättää haluavatko apuasi vai eivät.
Oman jo edesmenneen äitini kanssa meillä oli sopimus, että apua pyydetään kun sitä tarvitaan, ja siitä myös voidaan kieltäytyä jos ei sovi. Molemmin puolin. Ja oli todella hyvä sopimus.
En tosiaan keskustellut tyttäreni kanssa ennen muuttoa. Pidin - ja pidän edelleen - itsestään selvänä sitä, että autetaan puolin ja toisin. Ajattelen, että sitten jos joskus tarvitsen apua, niin tytär (ja vävy) voivat auttaa minua.
Kävin alkuvuodesta työväenopiston kurssilla, mutta se tietysti loppui tämän koronan myötä.
Toivon niin kovasti, että voisimme viettää enemmän aikaa yhdessä, enkä koe olevani mitenkään kohtuuton tämän toiveen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...en ole vieras..." ?
Mutta kyllä sinä vain olet. Olet tuon ydinperheen ulkopuolinen, ja HE saavat päättää haluavatko apuasi vai eivät.
Oman jo edesmenneen äitini kanssa meillä oli sopimus, että apua pyydetään kun sitä tarvitaan, ja siitä myös voidaan kieltäytyä jos ei sovi. Molemmin puolin. Ja oli todella hyvä sopimus.
En tosiaan keskustellut tyttäreni kanssa ennen muuttoa. Pidin - ja pidän edelleen - itsestään selvänä sitä, että autetaan puolin ja toisin. Ajattelen, että sitten jos joskus tarvitsen apua, niin tytär (ja vävy) voivat auttaa minua.
Kävin alkuvuodesta työväenopiston kurssilla, mutta se tietysti loppui tämän koronan myötä.
Toivon niin kovasti, että voisimme viettää enemmän aikaa yhdessä, enkä koe olevani mitenkään kohtuuton tämän toiveen kanssa.
Ei tää voi olla todellista. Tunget kysymättä toisen kotiin ja sitten vielä velvoitat sen toisen johonkin vastapalvelukseen avusta jota hän ei ole halunnut????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...en ole vieras..." ?
Mutta kyllä sinä vain olet. Olet tuon ydinperheen ulkopuolinen, ja HE saavat päättää haluavatko apuasi vai eivät.
Oman jo edesmenneen äitini kanssa meillä oli sopimus, että apua pyydetään kun sitä tarvitaan, ja siitä myös voidaan kieltäytyä jos ei sovi. Molemmin puolin. Ja oli todella hyvä sopimus.
En tosiaan keskustellut tyttäreni kanssa ennen muuttoa. Pidin - ja pidän edelleen - itsestään selvänä sitä, että autetaan puolin ja toisin. Ajattelen, että sitten jos joskus tarvitsen apua, niin tytär (ja vävy) voivat auttaa minua.
Kävin alkuvuodesta työväenopiston kurssilla, mutta se tietysti loppui tämän koronan myötä.
Toivon niin kovasti, että voisimme viettää enemmän aikaa yhdessä, enkä koe olevani mitenkään kohtuuton tämän toiveen kanssa.
Oisko siis remonttiapu vaikka hyvä?
Vävypoika voisi tulla maalaamaan asuntosi seinät punaisiksi, et siitä saisi kieltäytyä koska ihan hyvää hyvyyttään vävy saisi kulutettua ylijäämämaalit siihen.
Tietty hän työskentelisi vain öisin mutta eihän se sinua haittaisi, kivahan se on kun autetaan ja sullekin jäis päivät kuitenkin omia puuhiasi varten.
Oikeesti, ei se ole mitään apua, tehdä jotain mitä toinen ei tarvitse ja joka vielä huonontaisi elämää jonka eteen on tehty hommia.
On apua ja on apua. Minun äitini on sellainen että jos hänelle antaa vähääkään siimaa, hän kaappaa koko jutun omakseen ja alkaa pyörittää sitä. Kaksi kertaa kokeiltu ja toisella kerralla meille tuli jopa vieraita niin, että en ollut ollenkaan tietoinen että heitä oli kutsuttu meille. Koiralleni oli tilattu ulkoiluttaja jota ei haluttu, lasten tulevat koulut oli buukattu, kasvitilaukseni peruttu, omat istuteltu tilalle, naapureille käyty esittäytymässä ja alettu järjestää lapsillemme kyläilyjä. Koko koti pengottu, mausteet heitetty pois jne.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Kaikki "auttamisen" nimissä, edes infoamatta meitä.
Ja joka ikinen kerta kun sanon tästä, hän alkaa haukkua minua avuttomaksi, minkä takia hänen on "pakko" puuttua ja hankalaksi ja pälä pälä.