Kun ei edes oma terveys motivoi laihtumaan

Miksi aloitat uudestaan? Eikö jo yhdestä kerrasta tullut selväksi, ettei toimi. Kyllä sen muutoksen on lähdettävä itsestä. Mikään pilleri ei tule koskaan asiaa ratkaisemaan (tuhoavat vain loputkin terveytesi tuollaisella jojoilulla). Terveisin 10 kiloa elämäntapamuutoksella pudottanut ja ovat pysyneet poissa.

Pillerilläkö ap saa normaalin suhteen ruokaan? Joko tämä on huono provo tai ap on todella urpo.

Varmaan sitten olen todella urpo.

Ei huvita lihoa enempää kun nyt jo 90 kiloa taas paukkuu. Siksi uudelleen aloitus ja yritys lääkkeellä.

Minulla ahmimishäiriö ollut 10 vuotta. Eikä se ole helpottanut muulla kuin tuolla lääkkeellä. Ahmiminen palasi vasta kun olin lopettanut sen lääkkeen. Laihtuminen loppui lääkkeen käytön aikana siis. Paino pysyi samana kyllä kuukaudesta toiseen. Sitten lopetin lääkkeen kun oli niin kallis eikä painokaan enää tippunut ja ahmiminen palasi ja nyt paino nousee rytinällä.

Syödäänhän sitä kaiken maailman lääkkeitä eri mielenterveyden ongelmiin niin miksei sitten tähän? Mielialalääkkeet on koitettu muttei riittänyt teho viemään ylivirittynyttä ruokahalua ja ahmimista.

Ap

Parempi olisi käsitellä ne ahmimishäiriön taustalla olevat asiat. Muuten joudut syömään kallista, ruokahalua hillitsevää lääkettä loppuelämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi käsitellä ne ahmimishäiriön taustalla olevat asiat. Muuten joudut syömään kallista, ruokahalua hillitsevää lääkettä loppuelämäsi.

En tiedä mikä voi olla taustalla?

En ole masentunut, ahdistunut (paitsi kun paino nousee taas), on hyvä avioliitto, lapsilla asiat hyvin, ei riitoja ja on ystäviä. On lämpimät välit lapsuudenperheeseen ja onnellinen lapsuus.

En ahmi pahaan oloon vaan ainoastaan ruuan himo on niin kova. Ts ylivirittynyt ruokahalu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi käsitellä ne ahmimishäiriön taustalla olevat asiat. Muuten joudut syömään kallista, ruokahalua hillitsevää lääkettä loppuelämäsi.

En tiedä mikä voi olla taustalla?

En ole masentunut, ahdistunut (paitsi kun paino nousee taas), on hyvä avioliitto, lapsilla asiat hyvin, ei riitoja ja on ystäviä. On lämpimät välit lapsuudenperheeseen ja onnellinen lapsuus.

En ahmi pahaan oloon vaan ainoastaan ruuan himo on niin kova. Ts ylivirittynyt ruokahalu.

Ap

Siihen ruuanhimoon auttaa ruuan sisällön muuttaminen, ei mitkään pillerit.

Älä laihduta lääkkeillä vaan muuta koko elämäntapa. Tähän saa hyviä ohjeita esim. Facebookissa tavoitteena terveellisempi elämä on erittäin hyvä ryhmä, jossa on jäseniä, joilla on samoja ongelmia tai jotka ovat saaneet mahdottoman upean muutoksen itsessään aikaan ja haluavat tukea toisia samalla tiellä.

Kaupassa jätät herkut pois tai vähemmän ainakin. Hedelmiä tilalle, viinirypäleitä voi napostella paljon mieluummin kuin irtokarkkia.

Opettele itse tekemään ruokaa, jolloin saat juuri sitä mitä tarvitset.

Helposti ja nopeasti saa vaikka rasioihin ja jää kaappiin muutoman päivän ruuat, pikot yhteen tomaattia, toiseen kurkkua, paisteetuna kanaa, riisiä ym. Näistä sitten voit koota joka kerta syödessäsi annoksen niillä tarvikkeilla mitä tahdot.

Lisää liikuntaa, aluksi vähänkin riittää ja kun kunto kasvaa niin lisää haastetta.

Vähän sama tilanne täällä, oikein v*tuttaa tämä jojoilu. Puhun kyllä vain n. 5 kg jojoilusta, (kovin paljon enempää en ole onnistunut saamaan kerralla pois ja toisaalta tuosta painosta kyllä jo huolestun ja alan taas säätämään painon pudotusta, olen siis normaalipainon ylärajalla) mutta se ero on ratkaiseva, missä on hyvä ja kevyempi, iloinen ja tyytyväinen olo, ja nyt tämän vuoden puolella tullut taas se 5 kg takaisin ja nyt on se ahdistus ja inhotus, vaatteet kiristää enkä todellakaan aio ostaa uusia tämän takia. Löytyisi vaan se liikkumisen ilo takaisin eikä pyörisi ruoan tuoma nautinto niin paljon mielessä. Se hyvä maku ja ihana täysinäisen vatsan tunne vaan on niin mukavaa, sen suurempaa tunnesyömistä minulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Älä laihduta lääkkeillä vaan muuta koko elämäntapa. Tähän saa hyviä ohjeita esim. Facebookissa tavoitteena terveellisempi elämä on erittäin hyvä ryhmä, jossa on jäseniä, joilla on samoja ongelmia tai jotka ovat saaneet mahdottoman upean muutoksen itsessään aikaan ja haluavat tukea toisia samalla tiellä.

Kaupassa jätät herkut pois tai vähemmän ainakin. Hedelmiä tilalle, viinirypäleitä voi napostella paljon mieluummin kuin irtokarkkia.

Opettele itse tekemään ruokaa, jolloin saat juuri sitä mitä tarvitset.

Helposti ja nopeasti saa vaikka rasioihin ja jää kaappiin muutoman päivän ruuat, pikot yhteen tomaattia, toiseen kurkkua, paisteetuna kanaa, riisiä ym. Näistä sitten voit koota joka kerta syödessäsi annoksen niillä tarvikkeilla mitä tahdot.

Lisää liikuntaa, aluksi vähänkin riittää ja kun kunto kasvaa niin lisää haastetta.

Älä nyt kehoita syömishäiriöstä kärsivää napostelemaan. Ja varsinkaan viinirypäleitä, nehän on sokeripitoisuudeltaan karkin veroisia.

Minä laihdutin 23 kg vuoden aikana. Nyt jumitan sadassa kilossa enkä millään jaksaisi jatkaa yritystä. Pitäisi saada toiset 23 kg pois päästäkseen normaalipainoon. Lihoin neurolepteilla jotka oli välillä tauolla. Kun joudun taas syömään niitä, epäilen että lihon takaisin nuo kilot tai en ainakaan kykene laihtumaan enää.

Oletko kokeillut hypnoosia, meditaatiota, oletko lukenut self help -kirjallisuutta? Oletko tehnyt mitään psyykkistä tai henkistä työtä ongelman eteen?

Sairastuin syömishäiriöön, tai siis tähän ahmimishäiriöön karppauksen jälkeen ja sen jälkeen en ole onnistunut missään elämäntapamuutoksessa.

Kolmannen lapsen raskauskilot tiputin karppaamalla ja kaduttaa aivan älyttömästi.

Siihen en lähde enää ikinä.

Siitä alkoi ahmiminen ja nyt kymmenen vuotta kohta olen tämän kanssa taistellut.

Voin sanoa että nuo "itseä niskasta kiinni" jutut on koitettu.

Painonhallinta on helppoa ja laihdutus on helppoa kun ei ole tätä ruokahalua kaverina. Sen lääkkeen avulla (ei laihduta itsessään vaan hillitsee ruokahalua) oli helppo tehdä oikeat valinnat. Paino putosi rauhallista tahtia ja oli ihana olo kun ruoka ei ollut ajatus numero 1. En enää elänyt syödäkseni vaan söin elääkseni. Kun lääkkeen lopetin niin ruokahalu palasi ja suoraan sanottuna väsyttää taistella mielitekoja vastaan.

Sitä on oikeasti vaikea ymmärtää jos ei ole omaa kokemusta.

Kuten mitä tahansa asiaa jos ei ole itse sitä kokenut.

Ap

Olen entinen anorektikko, joten on kyse toisenlaisesta häiriöstä. Anorektia-ajoista nyt n. 15 vuotta. Suhtautuminen ruokaan ja syömiseen muuttuu kovalla työllä. Tärkeää on erottaa ne sairaat ajatukset ja heittää ne ikään kuin menemään. Joku toinen anorektiasta parantunut kuvaili noita sairaita ajatuksia niin, että ikään kuin korppi istuisi olkapäälle. Se pitää huitaista pois lentämään muualle. 

Tässä pitää oikeasti muuttaa ihan kaikki. Itse tiedän taipumukseni tiettyyn fanaattisuuteen, joten en vain päästä itseäni sinne. Harrastan aktiivisesti liikuntaa, huomaan voivani henkisesti paremmin, kun liikun. Mutta en päästä itseäni itserääkkäykseen asti. Enää sitä ei tarvitse edes ajatella.

Tärkeää on luoda rutiineja, joista tulee toinen tapa. Sinun kohdallasi voisi toimia ruoka-ajat ja tietynlainen ruokailurunko, joka olisi joka päivä samanlainen. 

Itseäni motivoi terve elämä. Se, että jaksaa tehdä asioita ja olla elämässä aktiivisesti mukana. On myös kiva ostaa kauniita vaatteita, jotka istuvat kivasti, kun on normaalin kokoinen. Minulla on kolme lasta, joista ole todella onnellinen. Olen iloinen, että heillä on terve äiti, ei anorektinen.

Kun joutuu muuttamaan pinttyneitä tapojaan, tuntuu kipeältä ja vaikealta. Ajan kanssa uusista tavoista tulee omia. Suurin motivaatio minulla on katsominen ajassa taaksepäin. En missään nimessä haluaisi palata vanhoihin aikoihin, joihin liittyi niin paljon eristäytymistä ja häpeää, lääkkeitä, peräruiskeita, valheita, piilottelua. Elämästäni puuttuu n. 10 vuotta. Toisin kuin vaikkapa syöpää sairastaneet, minä tein sen itselleni ihan itse. Ja se kyllä raivostuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut hypnoosia, meditaatiota, oletko lukenut self help -kirjallisuutta? Oletko tehnyt mitään psyykkistä tai henkistä työtä ongelman eteen?

Oikeasti olen tuota hypnoosia miettinyt.

Varmaan voisin noita muita koittaa näin aluksi. Jotain mindfulnessia nyt ainakin. Lääkkeen aloitan mutta jossain vaiheessahan se varmaan on pakko taas lopettaa/lakkaa vaikuttamasta niin olisi jotain siinä tukemassa sitä lopetusta.

Kiitos vinkistä!

Ap

Olisiko sinulla kuitenkin jotain ahdistusta tai paniikkia, jota voi olla vaikea tunnistaa? Minulla on paino levinnyt käsiin työuupumuksen keskellä. Kun voin hyvin, ei ole tarvetta tankkaamiseen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut hypnoosia, meditaatiota, oletko lukenut self help -kirjallisuutta? Oletko tehnyt mitään psyykkistä tai henkistä työtä ongelman eteen?

Oikeasti olen tuota hypnoosia miettinyt.

Varmaan voisin noita muita koittaa näin aluksi. Jotain mindfulnessia nyt ainakin. Lääkkeen aloitan mutta jossain vaiheessahan se varmaan on pakko taas lopettaa/lakkaa vaikuttamasta niin olisi jotain siinä tukemassa sitä lopetusta.

Kiitos vinkistä!

Ap

Kyllä kannattaa. Se pohjaton ruokahalu on kuitenkin "vain" tunne - toki se on hirveän voimakas ja hallitsee sun elämää tosi paljon.

Mulla on nyt koronan aikaan kasvanut ruokahalu ihan hirveästi, joten tiedän ihan murusen siitä, miltä tuo tuntuu. Luulen, että meditaatiosta voisi olla apua siihen, että pääsee rauhassa tunnustelemaan niitä omia tunteita - MILTÄ se tuntuu, kun himoitsee sitä ruokaa. MISSÄ se tuntuu kehossa. Jne.

Ei tule onnistumaan pillerilaihdutukset. Ikuista jojoilua ja se ei tee sielulle eikä ruumiille hyvää. Täytyy lähestyä toista kautta. Ruoka onystävä ei vihollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä laihduta lääkkeillä vaan muuta koko elämäntapa. Tähän saa hyviä ohjeita esim. Facebookissa tavoitteena terveellisempi elämä on erittäin hyvä ryhmä, jossa on jäseniä, joilla on samoja ongelmia tai jotka ovat saaneet mahdottoman upean muutoksen itsessään aikaan ja haluavat tukea toisia samalla tiellä.

Kaupassa jätät herkut pois tai vähemmän ainakin. Hedelmiä tilalle, viinirypäleitä voi napostella paljon mieluummin kuin irtokarkkia.

Opettele itse tekemään ruokaa, jolloin saat juuri sitä mitä tarvitset.

Helposti ja nopeasti saa vaikka rasioihin ja jää kaappiin muutoman päivän ruuat, pikot yhteen tomaattia, toiseen kurkkua, paisteetuna kanaa, riisiä ym. Näistä sitten voit koota joka kerta syödessäsi annoksen niillä tarvikkeilla mitä tahdot.

Lisää liikuntaa, aluksi vähänkin riittää ja kun kunto kasvaa niin lisää haastetta.

Älä nyt kehoita syömishäiriöstä kärsivää napostelemaan. Ja varsinkaan viinirypäleitä, nehän on sokeripitoisuudeltaan karkin veroisia.

Öö... karkin veroisia? Oletko koskaan ottanut selvää paljonko viinirypäleissä on kaloreita vs karkeissa? Kilokaupalla saa vetää ennenkuin edes 100g karkin kaloreista on kasassa. Plus vitamiinit ja muut joita karkeissa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä laihduta lääkkeillä vaan muuta koko elämäntapa. Tähän saa hyviä ohjeita esim. Facebookissa tavoitteena terveellisempi elämä on erittäin hyvä ryhmä, jossa on jäseniä, joilla on samoja ongelmia tai jotka ovat saaneet mahdottoman upean muutoksen itsessään aikaan ja haluavat tukea toisia samalla tiellä.

Kaupassa jätät herkut pois tai vähemmän ainakin. Hedelmiä tilalle, viinirypäleitä voi napostella paljon mieluummin kuin irtokarkkia.

Opettele itse tekemään ruokaa, jolloin saat juuri sitä mitä tarvitset.

Helposti ja nopeasti saa vaikka rasioihin ja jää kaappiin muutoman päivän ruuat, pikot yhteen tomaattia, toiseen kurkkua, paisteetuna kanaa, riisiä ym. Näistä sitten voit koota joka kerta syödessäsi annoksen niillä tarvikkeilla mitä tahdot.

Lisää liikuntaa, aluksi vähänkin riittää ja kun kunto kasvaa niin lisää haastetta.

Älä nyt kehoita syömishäiriöstä kärsivää napostelemaan. Ja varsinkaan viinirypäleitä, nehän on sokeripitoisuudeltaan karkin veroisia.

Öö... karkin veroisia? Oletko koskaan ottanut selvää paljonko viinirypäleissä on kaloreita vs karkeissa? Kilokaupalla saa vetää ennenkuin edes 100g karkin kaloreista on kasassa. Plus vitamiinit ja muut joita karkeissa ei ole.

No okei, ei kilokaupalla mutta noin viisinkertainen määrä. T. Sama

Itsellä oli tavoite viime vuonna 68 kiloa, ennen joulua painoa oli 74kg ja joulun yli pääsin kauniisti kevyin liikkein.

Jotain tapahtui, söin herkkuja parina päivänä uudenvuoden jälkeen, enkä enää pystynyt lopettamaan, koin siis että pilasin kaiken ja aloin sekoilemaan herkkujen kanssa, liikuin kuitenkin joka päivä, nyt painoa n. 85kiloa ja ahdistaa aivan helvetisti, välillä tämä keho tuntuu niin painostavalle ettei tiedä kuinka olisi, tekisi mieli vain lyyhistyä ja vajota pois.

Noh, olen nyt päättänyt jatkaa matkaani ja todella selvinnyt pääni sisällä se että jouluun on sijoittunut erittäin kovia kolhuja elämän aikana ja niistä nyt päässyt yli, eli jos vielä repsahdan yhtä pahasti niin se on pelkkää perseilyä itseäni kohtaan. Toki painoanoli 114kg ennen 74kg sekin kai oli jokin tietynlainen ongelma kohta et sopeudunko...