On nämä päivät vähän tylsiä kotona
En oikein ymmärrä niitä, jotka täälläkin hehkuttavat, että kivaa olla kotona ja tätä vois jatkaa loputtomiin.
Vaikka siedän hyvin tylsyyttä ja yksinäisyyttäkin, niin kyllä tämä aika ankeaa elämistä on, pakko sanoa. Niin kuin pidemmän päälle.
Alan jo kohta olla tehnyt kaiken sen tekemättömän työn mitä kotona on. Pikkuhiljaa siivoilen, järjestän paikkoja ja sisustan. Mieskin tekee etätöitä, joten seuraakin on mutta silti alkaa jo kyllästyttää.
Olen soitellut kavereille ja omillaan asuville lapsille. Ja yrittänyt areenalta löytää katsottavaa vaikka tarjonta on luokattoman surkeaa. Yritän nukkua paljon ja pitkään ja venyä suihkussakin kauemmin. Myös parempaa ruokaa ollaan tehty.
Mutta hoh hoijaa silti. Kyllä odotan kovasti sitä aikaa kun tämä on ohi, niin sitten menen ja juoksen joka paikkaan. Ostan silmälasit, käyn hammaslääkärissä ja kierrän kaikki museot ja tapahtumat. Aloitan uimaan taas uimahallissa ja ehkä käyn kuntosalillakin ja kaikkea muuta sellaista.
Samaa mieltä täälläkin.