Lue keskustelun säännöt.
Lapsi erillään asuen
25.03.2020 |
Mies on ruvennut haluamaan vauvaa. Ollaan oltu pitkään yhdessä ja itse en ikinä ole ajatellutkaan asiaa. Pärjäisin hyvin ilmankin. En kestä ajatusta siitä että olisi pallo jalassa yli 20 vuotta. Mies on jo niin vanha ettei välttämättä löydä itselleen uutta naista lapsen tekijäksi. Onko ihan absurdi ajatus ehdottaa että tehdään lapsi ja hoidetaan alkutaival yhdessä ja sitten asutaan erillään ja hoidetaan vuoroviikoin. Näin minäkin saisin vielä elää omaa elämääni ja mies saisi lapsen. Asuntomme ovat puolen kilometrin päässä toisistaan, joten onnistuisi käytännössä helposti ja pystyisimme viettää myös perhe elämää. Onko kellään vastaavaa järjestelyä? Ollaan miehen kanssa naimisissa ja haluan hänen kanssaan ollakin, en haikaile muiden perään, mutta kuristun ajatukseen että pitäisi olla lapsessa kiinni koko ajan. Olen ollut tähän asti erittäin itsenäinen ja parisuhde on voinut hyvin kun on saatu tehdä kumpikin mitä halutaan. Taloudellisesti meidän on oikeastaan pakko pysytellä yhdessä, joten siksi mietin tällaista ratkaisua...
Kommentit (19)
Kuulostaa oudolta, mutta kai sitä kummallisempaakin on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme on jos mies tuollaiseen järjestelyyn suostuu! Nainen on kodin ja lastenhoitoa varten olemassa. Mies on se joka jatkaa elämäänsä.
Itse naisena kyllä suostuisin vastaavaan, mutta mies ei suostu puhumaankaan lapsista :(
Ei mitenkään outoa, jos se sopii molemmille. Me teimme aikoinaan noin. Lapset jo aikuisia ja lapsenlapsiakin on. Emme muuttaneet myöhemminkään yhteen, elämme yhdessä erikseen ja ihan hyvin menee.
Hienoa kuulla että jollain on onnistunut! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituinen ajatuskin, mutta kai voisi toimia.
Tällä hetkellä siis asumme yhdessä, homma on toiminut kun olemme voineet tehdä molemmat mitä haluamme. Nyt jos lapsi tulisi niin en saisi enää koskaan omaa rauhaa ja se on itselleni elinehto. Mikään pari tuntia silloin tällöin ei riittäisi mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia välttämättä niin vaan tehdä. Ehkä ette niitä edes saa.
Onhan Riitta Väisäsellä ja Erik Mäkkylällä tytär, eivätkä ikinä asuneet yhdessä. Taisi tämä tytär tosin asua koko ajan äitinsä kanssa ja isä asui aivan toisella paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tiedostan ettei lapsia niin vain tehdä. Mutta jos nyt sattuisin tulemaan raskaaksi. Rakastan miestäni ja olisin hänen puolestaan valmis tällaiseen kuvioon ihan vain siksi että hän saisi ryhtyä isäksi. Varmasti itsekin pitäisin lapsesta ja voisi olla ettei vuoroviikot tarvitsisi olla aivan kiveen hakattuja, mutta sen tiedän että jos nyt pitäisi 20 vuotta olla jatkuvasti toiseen ihmiseen sidottuna niin lapsi jäisi tekemättä. En pystyisi sellaiseen.
Jos isä kuolisi kun lapsi on vuoden vanha niin mitä tekisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, että kun lapsi on tehty, ja mies kieltäytyy hoitamasta, olet sen kanssa jumissa juuri niin kuin pelkäsit.
Jos mies kuolisi tai kieltäytyisi hoitamasta niin adoptio olisi ainut vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisimme viettää joulut, juhannukset, isän ja äitien päivät perheenä jne. Lomailla yhdessä. Mutta arkielämää en todellakaan pystyisi kuvitellakaan eläväni siten että töistä palautumista ei olisi lainkaan. Tiedän että pää sekoaisi ennemmin tai myöhemmin. Minulle palautuminen tarkoittaa siis sitä että saan olla aivan yksin ilman ketään ihmistä ja nukkua kunnolla. En ole aikuisiällä ollut viikkoakaan niin että olisin jatkuvasti jonkun toisen ihmisen kanssa.
Olen myös sitä mieltä että ihmeellinen mies on jos tuollaiseen järjestelyyn suostuu... Muutoin kyllä vaikuttaa ihan hyvältä, onhan lähes puolet lapsiperheistä muutoinkin erossa asuvia. Sillä erotuksella että useimmat eroperheiden vanhemmat eivät oikein edes tule toimeen keskenään.
Mieti nyt vakavasti vielä lapsen hankintaa! Tositilanteessa se olet sinä joka lapsen hoidat ja olet kiinni hänessä. Tunnet oman tarpeesi olla yksin ja sehän on mennyttä lapsen myötä!
Ai että saattaisit jopa pitää lapsesta :D Voi ristus taas porvoosta päivää.
Ikään kuin kumppanuusvanhemmuus?