Lue keskustelun säännöt.
En usko, että psyykeeni tulee kestämään tätä pitkittyvää poikkeustilaa
25.03.2020 |
Näinkin lyhyen ajan aikana olen huomannut henkisen tilani rapistuvan. Herkkyyteen ja ylireagointiin taipuvaisena persoonana en näe asiassa kuin sen huonoimman mahdollisen puolen ja lopputuloksen. Pelkään, ahdistun ja vainoharhailen.
Epidemia lopetti työt, joten sekin rutiini jäi päivistä pois. Yksin pienessä kerrostaloasunnossa omien ajatusten ympäröimänä vailla ainuttakaan ihmiskontaktia, jota en kyllä edes uskaltaisi ottaa. En usko kestäväni uutisia tilanteen pahenemisesta, koska mitään toivonpilkahduksiakaan paremmasta ei ole. En voi uskoa itseeni, kun maailma ei anna siihen mitään aihetta.
Luultavasti lopulta en enää edes kykene poistumaan asunnostani ja odotan vain ihmettä. Ei aikuisen ihmisen pitäisi olla tällainen. Miksi en voi olla vahva ja normaali?
Kommentit (84)
Jotain tekemistä, opettele neulomaan, etsi somesta ryhmiä joita seurata ja keskustella asioista. Oma lemmikki jos mahd ottaa seuraksi, kissanpentuja on taas kohta ongelmaksi asti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas luulen että psyyke kestää mutta maksa ja haima ei.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele musiikkia ja tanssi. Se auttaa kaikkeen.
Soita auttavaan puhelimeen.
Ja onhan sulla netti. Meitä on monta samassa tilanteessa.
Laitoin äsken musiikin pois, koska se ahdisti. Hiljaisuus on parempi. Tanssia en osaa, mutta voin illalla kokeilla heilahdella.
En viitsi soittaa. Mun ongelmat ovat tällä hetkellä niin pieniä, että säästän resursseja muille.
Netti on henkireikäni ja samalla ongelmieni lähde. Ei tällä hetkellä netissä ole mitään muuta kuin tätä yhtä. Silti täällä on oltava, koska muualla en saa minkäänlaista kontaktia keneenkään. Täytyy tasapainoitella.
Mä uskon, että on monia samassa tilanteessa ja samoissa ajatuksissa. Se ei ole hyvä asia. Jotenkin pitäisi hakea uskoa siitä, että ei ole yksin. Se on vain niin hankalaa.
ap
Musta tuntuu että aika harva on oikeasti "vahva ja normaali". Nuorena luulin että musta tulee aikuisena sellainen. Nyt olen 42-v ja ihan veitsenterällä itseni kanssa, vaikka muille esitän pystyvää ja kykenevää.
Ap voitko olla netin tai puhelimen kautta yhteydessä ihmisiin? Saisit purettua tuntojas ja huomaisit että muitakin pelottaa ja kuulisit ehkä miten muut diilaa fiilistensä kanssa. Ja voitko ajatella niin, että olet kuitenkin hyvin turvassa siellä kotonasi ja tämä on ohimenevä tilanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lama-ajan lapsena jonka vanhemmat kärsi työttömyydestä, mielenterveyden pettämisestä lama-aikana ja rahattomuudesta, omaisuuden menettämisestä tunnen ihan suunnatonta ahdistusta tästä että tulee paha lama taas. Näen vaan toivottomuutta edessä. Tuntuu että loputkin toivo kuolee kohdallani onnistua elämässä edes jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Jotain tekemistä, opettele neulomaan, etsi somesta ryhmiä joita seurata ja keskustella asioista. Oma lemmikki jos mahd ottaa seuraksi, kissanpentuja on taas kohta ongelmaksi asti...
Puikot ja langat lainasin aikanaan mutsilta, kun ajattelin todistaa, että kyllä mieskin oppii neulomaan. Ne jäivät aikanaan nurkkaan, mutta ehkä ne voisi sieltä taas kaivaa.
Lemmikkiä mulla ei ole mahdollista ottaa. Kerrostaloasunto ei ole se sopivin asuntomuoto enkä haluaisi ottaa lemmikkiä tähän tilanteeseen, tämmöisen ihmisraunion seuraksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä v*ttu narise, aikuinen ihminen. Jossain sanottiin hyvin, että isovanhempasi kutsuttiin sotaan, sinut sohvalle. Siinä sulle jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas luulen että psyyke kestää mutta maksa ja haima ei.
Ensimmäisinä päivinä, kun tämä epidemia tänne meille todenteolla rantautui koitin minäkin hillitä pelkojani ja pakeutua todellisuudesta alkoholin keinoin. Tiesin, että ei se tule toimimaan, mutta epätoivossani piti jotain kokeilla. Se jäi siihen ja nyt tiedän, että jotain muuta on keksittävä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on tottuneet niin hektiseen ja yltiösosiaaliseen elämän menoon että ei enää osata ihan vaan olla! Oman itsensä kanssa olemisen ja hiljaisuudesta nauttimisen taitojakin voi kuitenkin opetella :) lisäksi on hyvää aikaa penkoa sukkakorista rikkinäiset sukat pois, tai mietiskellä mikä tekisi kodista viihtyisämmän. Tsemppii!
Mulla onneksi jatkuu työt etätyönä. Jaksan tehdä ne päivän aikana, mutta sen jälkeen alkaa iltaisin murehtiminen. Oma terveys, läheisten terveys, omat talousasiat, läheisten talousasiat. Sanna Marin -parkakin näyttää kuvissa jo niin väsyneeltä, että hirvittää hänenkin puolestaan. Pitäisi itsekin jaksaa painaa duunia, kun nyt ei todellakaan ome hyvä aika vaikuttaa työnantajasta huonosti hommansa tekevältä, mutta väsy on paljon isompi kuin normaalien työpäivien jälkeen. Ei ole niitä sosiaalisia kontaktejakaan.
Mistä saan voimaa:
- siitä, että tämä tilanne koskee kaikkia
- siitä, että olen selvinnyt hankalista tilanteista ennenkin, kannattaa jokaisen muistella niitä omia selviytymiskeinoja
- ystävien ja sukulaisten tuki etänä
- voi vaikka katsoa tai kuunnella illalla jotakin
- lisäksi oma tilanne ei ole niin huono
- myös se, että itse tukee muita, tuo itsellekin voimaa
Nyt meidän on oltava vahvoja ja tuettava toisiamme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelaa, kilttikset joutuvat kestämään tällaista tilaa jopa vuosia.
Et ole ainoa.
Torontossa tehtiin tutkimus SARS epidemian aikana 2003 siitä, mitä karanteeni vaikutti ihmisten psyykkeeseen.
Stressiperäistä ahdistushäiriötä oli 29 prosentilla, masennusta 31 prosentilla.
Sama asia on meilläkin edessä. Siksi ei kannatakaan olla somessa koko aika seuraamassa koronaa..se ahdistaa varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat ap hyvältä kirjoittajalta. Mitä jos alkaisit kirjoittaa, ihan vaikka pöytälaatikkoon jos et halua julkaista tekstejäsi? Novelleja, runoja tai jopa romaania. Toivon kirjaa lapsille?
Täällä kans pelkään että pää hajoaa. Oon parantunut mt-tapaus, mutta aina sinne syviin vesiin takaisin uppoaminen pyörii mielessä.
Ulkoilu auttaa, ja ystäville soittelu.
Pyrin mahdollisimman vähän lukemaan uutisia tai nettikeskusteluita. Ei se minun ahdistumiseni tilannetta paranna, kunhan pysyn vaan kotona.
Täytyy yrittää ajatella muitakin asioita.
Hyvä aika rentoutua. Älä ainakaan lue tätä palstaa, niin helpompi rentoutua. Kerran päivässä ehkä vilkaiset kotimaan uutiset, että hajulla mitä säännöksiä pitäisi noudattaa.
Keittele ittelles rentouttavaa teetä, ja kattelet kiikkustuolissa joko viherkasveja tai ikkunasta ulos. Kudo vaikka jotain.
Vierailija kirjoitti:
Jotain tekemistä, opettele neulomaan, etsi somesta ryhmiä joita seurata ja keskustella asioista. Oma lemmikki jos mahd ottaa seuraksi, kissanpentuja on taas kohta ongelmaksi asti...
Kuinka kehtaat ehdottaa jo nyt mielenterveysongelmaiselle ja pahenevalle sille lemmikkieläintä? Kun hän ei kuitenkaan kykene siitä huolta pitämään.
Minun mielestä hänen kannattaisi pukea kokovalkeahaalari yllen ja jos ei sitä ole niin kuvitella omistavansa sen ja tanssahdella tahtiin My Criego jotain.
Eiköhän tämänkin tilanteen voi ottaa mahdollisuutena kehittyä ja tehdä elämässä jotain uutta sen sijaan, että heittäytyy täysin ahdistuneeksi. Kyllä tämä tilanne itseäkin välillä ahdistaa, mutta toisaalta on ihanaa olla kotona ja keskittyä asiohin, joihin ennen ei ollut muka aikaa.
Mä olen elänyt käytännössä absolutistina viimeiset 10 vuotta, mutta nyt on pari viikkoa tehnyt mieli vetästä kunnon kännit. Vois ehkä ottaa tavaksi kokeilun jälkeen, jos hyvältä tuntuu.
Ei ahdista eikä pelota vaan vtuttaa senkin edestä.
Kuuntele musiikkia ja tanssi. Se auttaa kaikkeen.
Soita auttavaan puhelimeen.
Ja onhan sulla netti. Meitä on monta samassa tilanteessa.