Jännä nähdä miten ihmisten mielenterveys kestää

Onneksi monella on mielialalääkitys turvana.

Veikkaan että isommat mediat ei välttämättä tänä aikana edes uutisoi kaikesta, jos yhtään järkeä on. Se vaan lietsoisi pakokauhua ja paniikkia, jos uutisoitaisiin kaikista itsemurhista ja perheväkivalloista karanteeni / eristysaikana.

Ei ainakaan av:lla kestä. Muuten täällä tapeltaisiin temppariturhakkeista koronapaniikin sijaan.

Itse hoitajana määrä-aikaisuuden loputtua, odotan kauhulla työmääräystä. Olen aivan sekaisin, juopottelen paniikissa, en pysty keskittymään mihinkään. Kaapit tyhjänä, en uskalla mennä kauppaan. Noutopizzalla elänyt viime päivät. Olen ryypännyt kaikki kesäjuhliin tarkoitetut alkoholit. Verenpainelääkkeetkin loppuneet, koska en uskalla hakea niitä. Kärsin pakko-oireisesta häiriöstä ja se on iskenyt päälle lujaa. Anteeksi sepustus, mutta ei ole ketään,jolle jutella.

Moni on yksin. Äitini on yksin, minulla on sentään perhe. Vaikka pidämme yhteyttä jatkuvasti niin eihän se ole sama asia. En usko että hänen mielenterveytensä kestää. Yritän parhaani, itsekin hyvin ahdistunut.

Musta on itse asiassa tavallaan lohdullista, kun tuntuu, että kerrankin kaikki muutkin on huolissaan ja peloissaan, eikä kukaan tiedä oikeasti, miten meidän tulee käymään. Että tiedoksi teille "mieleltänne terveille", tältä meistä vähemmän terveistä tuntuu aina.

Mitä sillä on väliä miltä minusta tuntuu. Siitä nyt ei ole kukaan koskaan välittänyt. Viimeisetkin mahdollisuudet olla rauhassa, ja kerätä voimia jaksaa, vietiin paskalla koulupäätöksellä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana määrä-aikaisuuden loputtua, odotan kauhulla työmääräystä. Olen aivan sekaisin, juopottelen paniikissa, en pysty keskittymään mihinkään. Kaapit tyhjänä, en uskalla mennä kauppaan. Noutopizzalla elänyt viime päivät. Olen ryypännyt kaikki kesäjuhliin tarkoitetut alkoholit. Verenpainelääkkeetkin loppuneet, koska en uskalla hakea niitä. Kärsin pakko-oireisesta häiriöstä ja se on iskenyt päälle lujaa. Anteeksi sepustus, mutta ei ole ketään,jolle jutella.

Olet sä joku H u L L u ? Puolimieli-mielipuoli ?

Olen nyt ollut kuukauden yksin yksiössäni. Onneksi takana on vuosien mielenterveysongelmat ja erakoitumiset, joten tämä yksinään kyhnöttäminen ei ole kovinkaan paha paikka. Kaikki ongelmani johtuvat järjettömästä kuolemanpelosta niin nyt nämä pelot ovat tietenkin taas aktivoituneet. Kuulun myös riskiryhmään ilmeisestikin, joten joka kauppareissu on kauhu.

Monet ovat nyt todella yksin. Monet pelkäävät kuolemaa.

Toivoisin, että perusterveet ihmiset ottaisivat oikeasti kanssaeläjänsä huomioon. Kävin tänään terveyskeskuksessa ja kaupassa eikä mikään ollut muuttunut miksikään. Ihmiset tuntuvat elävän normaalia elämäänsä. Paitsi se on muuttunut, että hyllyissä ei ole ostettavaa tavaraa ja joudun kiertämään useamman kaupan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana määrä-aikaisuuden loputtua, odotan kauhulla työmääräystä. Olen aivan sekaisin, juopottelen paniikissa, en pysty keskittymään mihinkään. Kaapit tyhjänä, en uskalla mennä kauppaan. Noutopizzalla elänyt viime päivät. Olen ryypännyt kaikki kesäjuhliin tarkoitetut alkoholit. Verenpainelääkkeetkin loppuneet, koska en uskalla hakea niitä. Kärsin pakko-oireisesta häiriöstä ja se on iskenyt päälle lujaa. Anteeksi sepustus, mutta ei ole ketään,jolle jutella.

Hei. Halusin vain muistuttaa että on olemassa kriisipuhelimia joihin voi soittaa ilmaiseksi!

Minulle tämä on hyvä herätys ainakin toistaiseksi. Mutta minulla on vain masennusta ja mielialani on itseasiassa normaalia tasaisempi nyt ja olen vähemmän ahdistunut kuin yleensä. Tuntuu, että ne normaalit ahdistuksen ja masennuksen syyt ovat aivan toissijaisia, ja pitkästä aikaa tunnen yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden ihmisten kanssa.

Tämän palstan kirjoituksista päätellen aika monella on kamelin selkä jo katkennut.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi monella on mielialalääkitys turvana.

Naisella. Toimittajan huomautus

On tämä kyllä erikoista aikaa.

Jotenkin kummoksun sitä valitusta yllättävän monelta, kun paikkoja on suljettu ja, hui kamala, pitäisi olla kotona. Ja ollaan vielä ihan alussa ja edelleen, ainakin toistaiseksi, saa liikkua ulkona.

Mutta yritän muistaa, että me ihmiset olemme erilaisia. Ehkä nämä alussa valittajat ovatkin sitten ne vahvimmat pidemmän päälle. Vaikka tätä hieman epäilenkin..

Itse olen sekoamisen partaalla. Ahdistus on kasvanut niin suureksi. Ei pysty syömään eikä nukkumaan.  Itken ja oksentelen.

Jeesus on vastaus kuolemanpelkoon, kun on uskossa niin ei tarvitse enää pelätä kuolemaa <3 

Jeesus on tie, totuus ja elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi monella on mielialalääkitys turvana.

Naisella. Toimittajan huomautus

Niin. Miehille riittää eritteet borneossa😁 ja miehen paras ystävä herra mäykky

jotkut kokevat ensimmäistä kertaa elämässä ahdistuksen.

Ehkä loppuu ne tyhmät neuvot sitten .

Vierailija kirjoitti:

Jeesus on vastaus kuolemanpelkoon, kun on uskossa niin ei tarvitse enää pelätä kuolemaa <3 

Jeesus on tie, totuus ja elämä

Jep, älä pelkää, ei ole mitään pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sekoamisen partaalla. Ahdistus on kasvanut niin suureksi. Ei pysty syömään eikä nukkumaan.  Itken ja oksentelen.

Pystytkö keskittymään osan päivästä muihin asioihin? Saisit edes osan päivää rentoutua. Onko joku, jonka kanssa voit jutella?

Itse olen yöt niin skarppina, että keskityn silloin tähän. Päivällä nukun, silloin olen rennompi.

Tosin, olen huomattavan rento nyt, jos verrataan koko tähän odotteluvaiheeseen. Tässä on ollut kuukausia aikaa, ja olo on ollut aika ikävä kun maailma oli unessa eikä kuunnellut ainakaan minun kellonkilistelyäni.