Juuri kun aloin löytämään suunnan elämässäni, niin iski tämä koronaepidemia.

Joo, vähän sama, mutta toisaalta mietin, että onneksi ei tullut pari vuotta sitten, voimavarat olivat niin vähissä. 

Samoin. Syvissä vesissä uitu n. 10 vuotta ja vihdoin uskalsin uskoa, että elämä kantaa, monien raskaiden vastoinkäymisten jälkeen. Paskat!

Mihin se suunta coronan takia katoaisi?

Sama. Olin hakeutumassa takaisin työelämään pitkän työkyvyttömyyden jälkeen. Maailmankaikkeus ei vain halua että onnistun.

Sama. Just olin saamassa elämää raiteilleen: pääsin eroon päihteistä, sain luottotiedot takas ja aktiivisesti etsin töitä sekä mietin mitä lähtisi opiskelemaan niin tulee tää korona. Varmaan turha haaveilla enää töistä ja ammattikoulupaikatkin on ilmeisesti nykyään kiven alla kiitos koulutusleikkausten.

Niinpä!! Olen juuri parantunut hyvin kivualiaasta taudista ja olin kovasti odottanut, että pääsen takaisin kouluun ja normaaliin arkeen kiinni. Mutta vankeus jatkuu...

Tämä on juuri sopiva hetki katsoa, onko muutos oikea ja pysyvä vai väliaikainen ja edelleen huteralla pohjalla. Jos tämä heiluttaa, ei ole oikeasti muuttunut. Mikään ei muutu ilman syvää sisäistä muutosta, ja sen punnitushetki on nyt.

Itse olen vihdoin vuosia kestäneen syvän masennuksen jälkeen löytänyt elämänhalun takaisin. Varmaan nyt sitten kuolen tähän koronaan ihan vaan koska kuulun riskiryhmään.

Sanoppa elä muuta!

Juuri olin pääsemässä elämäni rakkauden kimppuun raastavan avioeron jälkeen. 

Juuri sain idean jännittävästä kirjan käsikirjoituksesta, uudenlaisesta vaarallisesta influenssapandemiasta.

Juuri pudotin palkkaani merkittävästi siirtymällä osa-aikaisiin etätöihin kotiin saadakseni mahdollisuuden kirjoittaa sen kirjan.

Juuri olin menossa pääsykokeisiin alalle, jota olen lapsesta saakka unelmoinut ja viimein rohkaistuin hakemaan.

Nyt kaikki tämä on viety ikiajoiksi pois. Onneksi on ulkopuolinen syy, jolle voin katkeroitua, kun en enää ikinä saa uutta mahdollisuutta. Harmittaisi jos olisin kaikki nuo vetelehtinyt ohi kuten tähänastisen elämänikin, ilman ketään syytettävää. 

Mä harkitsen jo kuolemista.

Olen 29v nainen, takana pelkkää epävarmuutta ja kovia pettymyksiä liittyen työelämään. Nyt taas työttömänä ollut 6kk. Minulle tarjotaan siivoustöitä 8 eurolla.

Minusta ei täällä ole enää mitään jäljellä. Olen terve, osaava, peruselämä kunnossa. Tämä maailma on vain muuttunut liian isoksi ja monimutkaiseksi paikaksi. Kokoajan elämä kaatuu pysähtyneisyyteen.

Olin itse tekemässä vastaavanlaista keskustelunavausta eikä kyllä ollut yhtään kiva huomata että meitähän onkin monta :-(

Sinällään tämä tilanne ei tullut yllätyksenä, koska jo tammikuussa tiesi että sama on Euroopassa edessä mikä Kiinassakin mutta nyt sieppaa oikein huolella se, ettei täällä suhtauduttu tähän vakavasti vaan annettiin viruksen levitä täysin vapaasti. Olin siis varautunut samanlaisiin paikallisiin lockdowneihin kuin kiinassa enkä tähän että koko eurooppa lyödään kiinni. Ja siinäpä menikin sitten pohja kaikilta suunnitelmilta joita olin vihdoin saanut toteutukseen vuosien hukassa olemisen jälkeen. 

Sama tunne kuin aiemmilla kirjoittajilla, ilmeisesti tosiaan on tarkoitus etten ikinä onnistu missään ja/tai ole onnellinen. Ainoa plussa on se, että vuoden alussa vihdoin alkanut laihdutuskuuri onnistuu entistäkin paremmin koska tämä pska on vienyt ruokahalun oikeastaan kokonaan eikä kauppaan huvita edes mennä tautipesien lähelle.

No, me lama-ajan lapset olemme jo tottuneet tällaiseen. Kun on 90-luvulla ollut lapsi ja valmistunut ekaan kk-tutkintoon juuri finanssikriisin aikoihin, niin tätä tiesi jo odottaa nyt taas valmistumisvaiheessa. Surkeeta se on. Varmaan lomautusta pukkaa ja työttömyysturvaa ei ole ja opintotuetkin just loppuneet eli nollatulot edessä, mutta thank god, velaton kämppä on, lapsi on olemassa, puoliso on ja sotakassa on olemassa, koska TIESIN että näin tulee käymään ja nyt aion tehdä sillä rahaa!

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olin hakeutumassa takaisin työelämään pitkän työkyvyttömyyden jälkeen. Maailmankaikkeus ei vain halua että onnistun.

Kyllä, aivan oikein. Maailmankaikkeus kehitti koronan ihan vain sitä varten että SINÄ et koskaan pääse töihin. Ei se mitään, että ihmiset kärsii ja osa kuolee, mutta SINÄ olet tässä se keskipiste ja keskeisin ydin. Hyvin oivallettu.

Kannattaisiko nyt ottaa itseä niskasta kiinni, pistää asenne kohdalleen ja alkaa aikuiseksi? Niitä töitä voi hakea koronan jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olin hakeutumassa takaisin työelämään pitkän työkyvyttömyyden jälkeen. Maailmankaikkeus ei vain halua että onnistun.

Kyllä, aivan oikein. Maailmankaikkeus kehitti koronan ihan vain sitä varten että SINÄ et koskaan pääse töihin. Ei se mitään, että ihmiset kärsii ja osa kuolee, mutta SINÄ olet tässä se keskipiste ja keskeisin ydin. Hyvin oivallettu.

Kannattaisiko nyt ottaa itseä niskasta kiinni, pistää asenne kohdalleen ja alkaa aikuiseksi? Niitä töitä voi hakea koronan jälkeenkin.

Yksilö on oman elämänsä keskipiste. Luonnollisesti, evoluutio on kehittänyt eliöitä tuohon suuntaan, koska se tukee eliöin selviytymistä tietyissä määrin.

Mulla vähän sama, olen joo löytämässä suuntaa, mutta en ole vielä valmis. Itseasiassa on helpottavaa että saa olla eristyksissä juuri nyt. Muutenkin tuntuu niinkuin kaikki olisi mennyt juuri niinkuin pitääkin, vaikka ei ehkä toivomallani tavalla kuitenkaan. Todella paljon on tullut sellaisia "onni onnettomuudessa" -tilanteita. Olen kiitollinen kaikesta, vaikka ei ole ollut helppoa. 

Tuntuu myös vapauttavalta miten pieneksi ne aikaisemmat ongelmat ovat muuttuneet, jotka päässäni päivittäin pyörivät. Ihana helpotuksen tunne. 

Sama. 10 vuoden vakavan masennuksen jälkeen aloin pikkuhiljaa päästä tolpilleni. Kävin kuntouttavassa työtoiminnassa ja olin ilmoittautunut useammallekin eri kurssille ja tapahtumaan aktivoidakseni itseäni.

Kaikki peruttu.

Mielenterveysongelmissa on se ikävä puoli, että ajoitus on kaikissa toimissa aivan äärimmäisen tärkeä. Sairastin niin pitkään siksi että en koskaan päässyt toimenpiteisiin silloin kun se olisi ollut itseni kannalta parasta, aina asiat venyi niin pitkään että ehti tulla uusi pohjakosketus. Nyt kun lopulta pääsin joihinkin kuntouttavaan toimenpiteisiin, ne perutaan.

Eli kyse ei ole vain siitä että suunnitelmani siirtyvät. Voi hyvin olla, että siinä vaiheessa kun pääsisi jatkamaan, olen taas suljetulla. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vihdoin vuosia kestäneen syvän masennuksen jälkeen löytänyt elämänhalun takaisin. Varmaan nyt sitten kuolen tähän koronaan ihan vaan koska kuulun riskiryhmään.

Kohtalotoveri täällä. Viime syksynä alkoi valoisampi jakso ja oikeasti olen ollut kuin uusi ihminen aiempaan verrattuna ja sitten tuli tämä s¤¤tanan aikaansaannos. Riskiryhmään kuulun kolmen sairauden takia joten melko varmaa on, etten tätä voi sairastaa. Nyt sitten olen lukkiutuneena neljän seinän sisälle toivoen että tämä virus saadaan siivottua pois tai siihen keksitään rokote.

Se siitä ihanasta keväästä ja kesästä joita odotin ensimmäistä kertaa vuosiin. Vuosi sitten tämä korona ei olisi haitannut hevonhuilua, koska muutenkaan ei tehnyt mieli ihmisten ilmoilla liikkua vaan pysyin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olin hakeutumassa takaisin työelämään pitkän työkyvyttömyyden jälkeen. Maailmankaikkeus ei vain halua että onnistun.

Kyllä, aivan oikein. Maailmankaikkeus kehitti koronan ihan vain sitä varten että SINÄ et koskaan pääse töihin. Ei se mitään, että ihmiset kärsii ja osa kuolee, mutta SINÄ olet tässä se keskipiste ja keskeisin ydin. Hyvin oivallettu.

Kannattaisiko nyt ottaa itseä niskasta kiinni, pistää asenne kohdalleen ja alkaa aikuiseksi? Niitä töitä voi hakea koronan jälkeenkin.

Yksilö on oman elämänsä keskipiste. Luonnollisesti, evoluutio on kehittänyt eliöitä tuohon suuntaan, koska se tukee eliöin selviytymistä tietyissä määrin.

Ennemminkin tämä meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme on tehnyt meistä enemmän itsekeskeisempiä. Ennen toimittiin ryhmänä, kyläyhteisönä, joissa ajateltiin koko porukkaa eikä vain itseä. Toki meillä on luontaiset selviytymisvietit eli emme halua itsellemme tapahtuvan mitään ikävää.

<3

Käytätte koronaa vai tekosyynä jatkaa surkeaa elämäänne. Tämän ajan voi käyttää monella tapaa hyödyksi.