Turha sössöttää masentuneelle kiitollisuudesta
Kun ei jaksa niin ei jaksa. Mitä iloa jotain helvatan kiitollisuusjournalista, jos ei sängystä pääse ylös? Tutkimuskin on mun kans samaa mieltä. Olen puhunut. https://www.evermind.fi/kiitollisuus-ei-tepsi-masennukseen/
Kommentit (130)
Ei niin. Masennukseen tepsii se että annat itsesi tunnistaa, tunnustaa ja päästää tietoisuuteen sen asian josta olet kiukkuinen. Kokeile. Mene omaan rauhaan, lopeta ajattelu ja anna kiukun tulla. Ei edes tarvi tietää mistä se johtuu. Jos kuitenkin selviää missä asiassa koet rajojasi rikotun, tee tarvittavat muutokset.
Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...
Ajatella jos masennus olisi epidemia ja vähän ajan kuluttua me kaikki olisimme masentuneita. Miten meille käy?
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät ole koskaan olleet masentuneita, ovat ihan parhaita neuvojia.
Voimia päivään!
t. toinen masentunut
Kaikki ovat joskus olleet masentuneita. Toiset vain ihan pienen hetken. Toiset koko elämänsä.
Sitä vaan on monen pidemmän aikaa masentuneen mahdotonta hyväksyä, koska ollaan niin lumihiutaleita ja vähän eri tavalla muka masentuneita. Sellaisia masentuneita, joihin mikään ei tehoa ja auta. Ei ainakaan sellaisen neuvot, joka siitä on päässyt ulos nopeasti.
Kaikki on turhaa, sattumaa, vajaata, biologiaa ja merkityksetöntä ja kun sen hyväksyy, mutta osaa olla kiitollinen edes siitä
voi elää ihan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
ok
Juurin näin pitää toimia näiden masentuneiden kanssa. Nyökytellä empaattinen ilme kasvoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei niin. Masennukseen tepsii se että annat itsesi tunnistaa, tunnustaa ja päästää tietoisuuteen sen asian josta olet kiukkuinen. Kokeile. Mene omaan rauhaan, lopeta ajattelu ja anna kiukun tulla. Ei edes tarvi tietää mistä se johtuu. Jos kuitenkin selviää missä asiassa koet rajojasi rikotun, tee tarvittavat muutokset.
Onko meillä kaikilla masentuneilla jokin kiukku siis syynä? Miten sen voi päästää valloilleen, etenkin, jos ei tiedä olevansa kiukkuinen mistään? Omassa rauhassa olen oikeastaan kaiken aikaa, joten vinkit olisivat tervetulleita. Mitä tarkoittaa, tee tarvittavat muutokset? Kun ethän sä pääse menneisiin muuttamaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei niin. Masennukseen tepsii se että annat itsesi tunnistaa, tunnustaa ja päästää tietoisuuteen sen asian josta olet kiukkuinen. Kokeile. Mene omaan rauhaan, lopeta ajattelu ja anna kiukun tulla. Ei edes tarvi tietää mistä se johtuu. Jos kuitenkin selviää missä asiassa koet rajojasi rikotun, tee tarvittavat muutokset.
Kuule, masennus ja kiukku ovat ihan eri asioita. Masentunut ei ole kiukkuinen: ei jaksa olla kiukkuinen, eikä koe, että olisi mitään hyötyä olla kiukkuinen, ei ehkä ole edes mitään, mistä olisi kiukkuinen, koska ei ole mitään, mistä välittäisi niin paljon että se kiukukttaisi. Masennus on oikeastaan kaikkien tunteiden puutetta, paitsi ehkä turhuuden ja tyhjyyden.
Jos kokee kiukkua, kyse on jostain muusta ongelmasta kuin masennuksesta. Voi olla pahakin ongelma, mutta masennusta se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...
Luulen, että kyseessä on se, että kuplasi on romahtanut ja nyt näet sen todellisuuden minkä muut ovat aina nähneet. Sinä et masentumatta hyväksy sitä totuutta, mutta muista asiat eivät ole niin huonosti, että niistä pitäisi valittaa. Sinulle annetaan tukea elää todellisuudessa, eikä tukea palata takaisin kuplaan ja se on varmasti häiritsevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät ole koskaan olleet masentuneita, ovat ihan parhaita neuvojia.
Voimia päivään!
t. toinen masentunut
Kaikki ovat joskus olleet masentuneita. Toiset vain ihan pienen hetken. Toiset koko elämänsä.
Sitä vaan on monen pidemmän aikaa masentuneen mahdotonta hyväksyä, koska ollaan niin lumihiutaleita ja vähän eri tavalla muka masentuneita. Sellaisia masentuneita, joihin mikään ei tehoa ja auta. Ei ainakaan sellaisen neuvot, joka siitä on päässyt ulos nopeasti.
Kaikki on turhaa, sattumaa, vajaata, biologiaa ja merkityksetöntä ja kun sen hyväksyy, mutta osaa olla kiitollinen edes siitä
voi elää ihan normaalisti.
Pistäisitkö sinä pahasti masentuneen ja loppuunpalaneen ihmisen töihin jolle jopa lääkäri on sanonut ettei saa tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti kuormittavaa? Kumma kyllä jotkut pistäisi sen varjolla, koska työhän on parasta kuntoutusta. Oho, se delas! Olipa tuo heikko :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät ole koskaan olleet masentuneita, ovat ihan parhaita neuvojia.
Voimia päivään!
t. toinen masentunut
Kaikki ovat joskus olleet masentuneita. Toiset vain ihan pienen hetken. Toiset koko elämänsä.
Sitä vaan on monen pidemmän aikaa masentuneen mahdotonta hyväksyä, koska ollaan niin lumihiutaleita ja vähän eri tavalla muka masentuneita. Sellaisia masentuneita, joihin mikään ei tehoa ja auta. Ei ainakaan sellaisen neuvot, joka siitä on päässyt ulos nopeasti.
Kaikki on turhaa, sattumaa, vajaata, biologiaa ja merkityksetöntä ja kun sen hyväksyy, mutta osaa olla kiitollinen edes siitä
voi elää ihan normaalisti.
Juuri tuo itsekyys paistaa läpi vain minä ja vain minä tiedän mitä oikea masennennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...
Luulen, että kyseessä on se, että kuplasi on romahtanut ja nyt näet sen todellisuuden minkä muut ovat aina nähneet. Sinä et masentumatta hyväksy sitä totuutta, mutta muista asiat eivät ole niin huonosti, että niistä pitäisi valittaa. Sinulle annetaan tukea elää todellisuudessa, eikä tukea palata takaisin kuplaan ja se on varmasti häiritsevää.
Okei, alankin vähättelemään hänen edesmennyttä masennusta ja sanomaan toisen vain kuvitelleen kaikki. Osastohoitokin oli ihan ajanhaaskausta ja kuplassa elämistä senkin ajan olisi voinut olla opiskelemassa tai töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niin. Masennukseen tepsii se että annat itsesi tunnistaa, tunnustaa ja päästää tietoisuuteen sen asian josta olet kiukkuinen. Kokeile. Mene omaan rauhaan, lopeta ajattelu ja anna kiukun tulla. Ei edes tarvi tietää mistä se johtuu. Jos kuitenkin selviää missä asiassa koet rajojasi rikotun, tee tarvittavat muutokset.
Kuule, masennus ja kiukku ovat ihan eri asioita. Masentunut ei ole kiukkuinen: ei jaksa olla kiukkuinen, eikä koe, että olisi mitään hyötyä olla kiukkuinen, ei ehkä ole edes mitään, mistä olisi kiukkuinen, koska ei ole mitään, mistä välittäisi niin paljon että se kiukukttaisi. Masennus on oikeastaan kaikkien tunteiden puutetta, paitsi ehkä turhuuden ja tyhjyyden.
Jos kokee kiukkua, kyse on jostain muusta ongelmasta kuin masennuksesta. Voi olla pahakin ongelma, mutta masennusta se ei ole.
Niin siinäs kuulit...älä tule MINULLE kertomaan MINÄ tiedän ja tämä oman pään totuus on se pyhä totuus, jota jaetaan kuin jotain evankeliumia.
Eihän se pahassa tilanteessa toimi. Mutta lievässä siitä saattaa olla apua _joillekin_, ei se silloinkaan paranna mutta voi auttaa jaksamaan. En tyrkyttäisi sitä vakavasti masentuneille, lievemmille voisi tapauksesta riippuen ehdottaa sellaisena "tätäkin voi kokeilla kun on niin helppo, mutta ei sovi kaikille"-juttuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...
Luulen, että kyseessä on se, että kuplasi on romahtanut ja nyt näet sen todellisuuden minkä muut ovat aina nähneet. Sinä et masentumatta hyväksy sitä totuutta, mutta muista asiat eivät ole niin huonosti, että niistä pitäisi valittaa. Sinulle annetaan tukea elää todellisuudessa, eikä tukea palata takaisin kuplaan ja se on varmasti häiritsevää.
Joo tiedän ettei tässä maailmassa hyväksytä enää mitään heikkoutta, mutta ihan oikeasti. Toi on jo amerikkalaista sontaa missä piilotetaan kaikki hymyn taakse menestyksen taakamiseksi. Onko ihmekään että tuolla päin maailmaa tehdä itsareita, saati sitten jossain Japanissa?
Joo, masentuneet on itsekkäitä. Mitään muuta ei nähdä kuin oma napa ja oman voinnin ja elämän surkeus.
Tiedän mistä puhun, koska kärsinyt toistuvista masennusjaksoista. Enää en jää viikkokausiksi rypemään enkä kiinni sairaan rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niin. Masennukseen tepsii se että annat itsesi tunnistaa, tunnustaa ja päästää tietoisuuteen sen asian josta olet kiukkuinen. Kokeile. Mene omaan rauhaan, lopeta ajattelu ja anna kiukun tulla. Ei edes tarvi tietää mistä se johtuu. Jos kuitenkin selviää missä asiassa koet rajojasi rikotun, tee tarvittavat muutokset.
Kuule, masennus ja kiukku ovat ihan eri asioita. Masentunut ei ole kiukkuinen: ei jaksa olla kiukkuinen, eikä koe, että olisi mitään hyötyä olla kiukkuinen, ei ehkä ole edes mitään, mistä olisi kiukkuinen, koska ei ole mitään, mistä välittäisi niin paljon että se kiukukttaisi. Masennus on oikeastaan kaikkien tunteiden puutetta, paitsi ehkä turhuuden ja tyhjyyden.
Jos kokee kiukkua, kyse on jostain muusta ongelmasta kuin masennuksesta. Voi olla pahakin ongelma, mutta masennusta se ei ole.
Näin minäkin luulin kunnes tein harjoituksen jossa piti ensin rentouttaa itsensä kehonosa kerrallaan ja sitten kuulostella tuntuuko jokin osa erilaiselta. Huomasin heti että tuntui, kurkku. Seuraavaksi piti kuulostella liittykö siihen jokin tunne ja totisesti liittyi, yhtäkkiä kiukku vain vyöryi ylitse. Siihen oivallukseen loppui 15 vuotta kestänyt masennus. Minulla ei oikeasti ollut mitään tietoa siitä että olin pantannut 15 vuotta kiukkua. Seuraavat noin kaksi vuotta purin kiukkua niin että nukkumaan mennessä pidin pienen hetken jolloin vain päästin kiukkua ulos, puhtaana tunteena. En miettinyt kuka teki mitä tai mitään sellaisia. Parin vuoden päästä se loppui ja nykyään jos masentaa, tiedän että olen vihainen jostain ja pitää keksiä mistä. Ymmärrän ettei varmasti kaikilla ole samasta kyse. Mutta voi jollain ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niin. Masennukseen tepsii se että annat itsesi tunnistaa, tunnustaa ja päästää tietoisuuteen sen asian josta olet kiukkuinen. Kokeile. Mene omaan rauhaan, lopeta ajattelu ja anna kiukun tulla. Ei edes tarvi tietää mistä se johtuu. Jos kuitenkin selviää missä asiassa koet rajojasi rikotun, tee tarvittavat muutokset.
Kuule, masennus ja kiukku ovat ihan eri asioita. Masentunut ei ole kiukkuinen: ei jaksa olla kiukkuinen, eikä koe, että olisi mitään hyötyä olla kiukkuinen, ei ehkä ole edes mitään, mistä olisi kiukkuinen, koska ei ole mitään, mistä välittäisi niin paljon että se kiukukttaisi. Masennus on oikeastaan kaikkien tunteiden puutetta, paitsi ehkä turhuuden ja tyhjyyden.
Jos kokee kiukkua, kyse on jostain muusta ongelmasta kuin masennuksesta. Voi olla pahakin ongelma, mutta masennusta se ei ole.
No sinulla nyt ainakin näytti menevän tunteisiin, joten ihan täys masentunut et ainakaan vaikuta olevan. Varmasti tänne aaveelle kirjoittaminen tuntuu turhalta. Sitähän se on.
Mitä suuria tunteita suurimmaksi osaksi voi olla ellei negatiivisia? Varsinkin jos nyhjöttää kotona? Tai surkeassa työssä? Tai vielä surkeammassa parisuhteessa?
Ongelma on, että moni kuvittelee, että jotain suuria ja ihania tunteita tulisi olla vaikka todellisuus ei sellaisen asian puolesta puhu. Huono komedia ei naurata, vaikkei olisi masentunut. Mutta jotkut luulevat sen sitä kuuluvan tekevän jostain syystä silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niin. Masennukseen tepsii se että annat itsesi tunnistaa, tunnustaa ja päästää tietoisuuteen sen asian josta olet kiukkuinen. Kokeile. Mene omaan rauhaan, lopeta ajattelu ja anna kiukun tulla. Ei edes tarvi tietää mistä se johtuu. Jos kuitenkin selviää missä asiassa koet rajojasi rikotun, tee tarvittavat muutokset.
Kuule, masennus ja kiukku ovat ihan eri asioita. Masentunut ei ole kiukkuinen: ei jaksa olla kiukkuinen, eikä koe, että olisi mitään hyötyä olla kiukkuinen, ei ehkä ole edes mitään, mistä olisi kiukkuinen, koska ei ole mitään, mistä välittäisi niin paljon että se kiukukttaisi. Masennus on oikeastaan kaikkien tunteiden puutetta, paitsi ehkä turhuuden ja tyhjyyden.
Jos kokee kiukkua, kyse on jostain muusta ongelmasta kuin masennuksesta. Voi olla pahakin ongelma, mutta masennusta se ei ole.
No sinulla nyt ainakin näytti menevän tunteisiin, joten ihan täys masentunut et ainakaan vaikuta olevan. Varmasti tänne aaveelle kirjoittaminen tuntuu turhalta. Sitähän se on.
Mitä suuria tunteita suurimmaksi osaksi voi olla ellei negatiivisia? Varsinkin jos nyhjöttää kotona? Tai surkeassa työssä? Tai vielä surkeammassa parisuhteessa?
Ongelma on, että moni kuvittelee, että jotain suuria ja ihania tunteita tulisi olla vaikka todellisuus ei sellaisen asian puolesta puhu. Huono komedia ei naurata, vaikkei olisi masentunut. Mutta jotkut luulevat sen sitä kuuluvan tekevän jostain syystä silti.
Huonon parisuhteen voi vaihtaa. Työpaikan vaihto ei välttämättä niin vain onnistukaan ja saatat joutua TE-toimiston syljettäväksi. Suo siellä vetelä täällä :P
Ne, jotka eivät ole koskaan olleet masentuneita, ovat ihan parhaita neuvojia.
Voimia päivään!
t. toinen masentunut