Turha sössöttää masentuneelle kiitollisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole masentunut, mutta ärsyttää kaikki nämä kiitollisuuslässytykset. Ääri esimerkkinä jotkut Maria Nordinin kiitä tai kärsi -oksennukset, jotka naurettavaa victim blamingia, vaikken uhriutumiseen uskokaan. Että pitäis olla jotenkin hemmetin kiitollinen siitä, että on vaikka asiat elämässä ihan päin hittoa? Just.

Maria Nordenin juttuja nyt ei välttämättä kannata kuunnella, mutta mitä haittaa siitä olisi, että yrittäisi löytää niitä positiivisia asioita negatiivisten sijaan? Eikö kannattaisi edes yrittää? Kaikilla on ainakin välillä asiat elämässä päin hittoa. Ei siitä positiivisesta ajattelusta ainakaan haittaa ole. 

Joo, siis tietenkin on aina hyvä ajatella positiivisia asioita negatiivisten sijaan. Tiedostan kuitenkin sen, että aina kaikilla ei ole kauheasti elämässään niitä positiivisia juttuja, jos ollenkaan, niin siinä mielessä ainakin tuntuu arveluttavalta just vaikka noi Nordinin kärsi tai kiitä jutut tai muut sen kaltaiset ehdottomuudet. Puhun nyt siis oikeasti masentuneista ja mt-ongelmaisista ym. syrjäytyneistä kuten tässä ketjussa oli puhe, en tavallisten ihmisten huonoista hetkistä tai kausista, mikä on ihan normaalia ja mihin just noi kiitollisuusjutut voi toimiakin.  :)

Miksi "oikeasti" masentunut ei voisi kokeilla kiitollisuusajattelua? Kun sen tekee armollisesti eikä itseään pakottaen niin mitä haittaa siitä voisi olla? Yksi mihin törmään "entisenä" masentuneena on se, että oloonsa vellomaan jääneet (ne, jotka eivät edes hae apua vaan uhriutuvat mieluummin) muistavat sanoa, kuinka juuri HE ovat oikeasti masentuneita ja muut eivät ymmärrä heitä. Monesti me masennuksen kanssa elämään oppineet ollaan tehty ihan valtava työ itsemme kanssa eikä sen luulisi olevan keneltäkään pois. Ja kuka on oikeasti masentunut? Kuka voi sanoa toiselle, että sinä et ole oikeasti masentunut. 

Et varmaan nyt ihan ymmärtänyt pointtiani tai sitten en ilmaissut itseäni riittävän selvästi, mutta siis totta kai "oikeasti" masentunut voi kokeilla kiitollisuusajattelua, jos tekee sen tosiaan armollisesti eikä odota siltä mitään ihmeitä tekevää vaikutusta ainakan heti. :) Myös sekin on hyvä ottaa huomioon, että kaikilla "oikeasti" masentuneilla ei ole kauhean mukavia asioita elämässään, niin tarkoitin että voi olla siksikin hyvin vaikea löytää sitä positiivista mistä olla kiitollinen. Toki positiivinen ajattelu aina on hyvästä, enkä puhukaan tässä nyt uhriutumisesta mitä en itsekään kannata, kuten jo aiemmin sanoin, mutta että vaikeasti masentunut, mahdollisesti pitkäkestoisesti traumatisoitunut ja elämässään ns. monin tavoin epäonnistunut ihminen on mielestäni juuri sellainen henkilö, jolle tätä kiitollisuusajattelua ei kannata ehkä välttämättä ihan ensimmäisenä ehdottaa. :) Lievään ja keskivaikeaan masennukseen toimivat varmasti paremmin. 

Elämä on epäreilua. Kukaan ei luvannut, että se tulee olemaan helppoa tai aina iloista. Get over it.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on epäreilua. Kukaan ei luvannut, että se tulee olemaan helppoa tai aina iloista. Get over it.

Miksi alapeukut? Olen itsekin vaikeasti masentunut, usein toivoisin kuolevani ja juuri sain jopa myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Määräaikaisen toki.

Mutta en silti ruikuta täällä siitä, että IHMISET AUTTAA VÄÄRIN.

Olisitte iloisia, että jotkut ees yrittää auttaa. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on epäreilua. Kukaan ei luvannut, että se tulee olemaan helppoa tai aina iloista. Get over it.

Miksi alapeukut? Olen itsekin vaikeasti masentunut, usein toivoisin kuolevani ja juuri sain jopa myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Määräaikaisen toki.

Mutta en silti ruikuta täällä siitä, että IHMISET AUTTAA VÄÄRIN.

Olisitte iloisia, että jotkut ees yrittää auttaa. Hohhoijaa.

Miksi sitten ruikutat siitä, että sinua peukutetaan väärin? Älä uhriudu, vaan ole iloinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on epäreilua. Kukaan ei luvannut, että se tulee olemaan helppoa tai aina iloista. Get over it.

Miksi alapeukut? Olen itsekin vaikeasti masentunut, usein toivoisin kuolevani ja juuri sain jopa myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Määräaikaisen toki.

Mutta en silti ruikuta täällä siitä, että IHMISET AUTTAA VÄÄRIN.

Olisitte iloisia, että jotkut ees yrittää auttaa. Hohhoijaa.

Miksi sitten ruikutat siitä, että sinua peukutetaan väärin? Älä uhriudu, vaan ole iloinen. 

Masentuneen tulisi vissiin ottaa itseään niskasta kiinni ja muistaa 😅 jatkuvasti

Taisi osua arkaan paikkaan.

Ainoa ihminen joka voi nostaa sut masennuksesta, olet sinä itse. Olipa sairaus mikä tahansa, itsellään on osuutta sen sairauden synnyssä (poisluettuna synnynnäiset sairaudet) ja siten myös paranemiseen voi itse vaikuttaa. Olipa kyseessä masennus tai syöpä tai mikä vaan, niin Itse on ollut mukana sitä kehittelemässä tahtomattaankin. Tämä pitää myöntää ihan ensimmäisenä ja sitten voi lähteä paranemisen tielle. Ei ole ihme, että ihmisillä on paljon sairauksia ja nykyään paljon masennusta, kun ei kukaan missään opeta kiitollisuutta ja positiivista ajattelua, joka pitäisi aloittaa ihan lapsesta asti. Sairaudet ja vaivat tulevat meidän sisältä, ei meidän ulkopuolelta. Tietysti elämäntavoilla ja olosuhteilla on merkitystä myös. Mutta jos jää vain uhriksi ja antaa tilantenteen pahentua tai kuvittelee paranevansa lääkkeillä, se sairaus jää sisälle ja iskee joskus uudelleen tai tulee joku uusi sairaus. Kovaa on tämä meidän koulutus. Olen kokenut vaikean masennuksen ja siitä tervehtymisen, ei ollut helppoa ei, käytännössä minun piti muuttaa elämässäni ja ajattelutavassani ihan kaikki. Tsemppiä kaikille sairastaville!

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua arkaan paikkaan.

Eipä tainnut osua. Tiedän omastakin lähipiiristä ihmisen kellä oli näennäisesti kaikki hyvin ja kertoi olevansa kiitollinen. Kaikkien järkytykseksi jättäytyi työmatkallaan junan alle. Masennuksesta tulisi puhua ilman kiitollisuus lässytystä. Kiitollisuus jankutus jää lopulta varjoon sairauden pysyessä onlinessa.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ihminen joka voi nostaa sut masennuksesta, olet sinä itse. Olipa sairaus mikä tahansa, itsellään on osuutta sen sairauden synnyssä (poisluettuna synnynnäiset sairaudet) ja siten myös paranemiseen voi itse vaikuttaa. Olipa kyseessä masennus tai syöpä tai mikä vaan, niin Itse on ollut mukana sitä kehittelemässä tahtomattaankin. Tämä pitää myöntää ihan ensimmäisenä ja sitten voi lähteä paranemisen tielle. Ei ole ihme, että ihmisillä on paljon sairauksia ja nykyään paljon masennusta, kun ei kukaan missään opeta kiitollisuutta ja positiivista ajattelua, joka pitäisi aloittaa ihan lapsesta asti. Sairaudet ja vaivat tulevat meidän sisältä, ei meidän ulkopuolelta. Tietysti elämäntavoilla ja olosuhteilla on merkitystä myös. Mutta jos jää vain uhriksi ja antaa tilantenteen pahentua tai kuvittelee paranevansa lääkkeillä, se sairaus jää sisälle ja iskee joskus uudelleen tai tulee joku uusi sairaus. Kovaa on tämä meidän koulutus. Olen kokenut vaikean masennuksen ja siitä tervehtymisen, ei ollut helppoa ei, käytännössä minun piti muuttaa elämässäni ja ajattelutavassani ihan kaikki. Tsemppiä kaikille sairastaville!

Ahaa, eli M. Nordin eksyi tähänkin ketjuun sairausteorioineen... Selevä. 

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ihminen joka voi nostaa sut masennuksesta, olet sinä itse. Olipa sairaus mikä tahansa, itsellään on osuutta sen sairauden synnyssä (poisluettuna synnynnäiset sairaudet) ja siten myös paranemiseen voi itse vaikuttaa. Olipa kyseessä masennus tai syöpä tai mikä vaan, niin Itse on ollut mukana sitä kehittelemässä tahtomattaankin. Tämä pitää myöntää ihan ensimmäisenä ja sitten voi lähteä paranemisen tielle. Ei ole ihme, että ihmisillä on paljon sairauksia ja nykyään paljon masennusta, kun ei kukaan missään opeta kiitollisuutta ja positiivista ajattelua, joka pitäisi aloittaa ihan lapsesta asti. Sairaudet ja vaivat tulevat meidän sisältä, ei meidän ulkopuolelta. Tietysti elämäntavoilla ja olosuhteilla on merkitystä myös. Mutta jos jää vain uhriksi ja antaa tilantenteen pahentua tai kuvittelee paranevansa lääkkeillä, se sairaus jää sisälle ja iskee joskus uudelleen tai tulee joku uusi sairaus. Kovaa on tämä meidän koulutus. Olen kokenut vaikean masennuksen ja siitä tervehtymisen, ei ollut helppoa ei, käytännössä minun piti muuttaa elämässäni ja ajattelutavassani ihan kaikki. Tsemppiä kaikille sairastaville!

Ahaa, eli M. Nordin eksyi tähänkin ketjuun sairausteorioineen... Selevä. 

Tai joku opetuslapsensa?

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Ai nytkö olet jo ammattilainen? Mitä seuraavaksi keksit?

Totuus tekee kipeää.

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Mitä arvon ammattilaisen mukaan pitäisi tehdä pahoinvoiville perheille? Ja juu tiedän huostaanoton olevan helpoin (herkullisin) ratkaisu. Lapsia on vaikea palauttaa mihinkään ja töissä täytyy käydä.

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Ja moni ei tajua, ettei kaikki masentuneet edes enää välitä, ei jaksa, ei kiinnosta. Jos elämä on antanut turpaan ekat 20v ja sairastat vaikeaa masennusta, niin miksi kiinnostaisikaan, kun ei ole ikinä elänyt hyvää elämää, edes hetkittäin. He eivät odota parantumista itsestään, ei oikeastaan ollenkaan. Jotta masentunut voisit toimia kuten yllä kirjoitat, hänellä on edes jonkin verran halua ja jaksamista aloittaa prosessia paranemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Mitä arvon ammattilaisen mukaan pitäisi tehdä pahoinvoiville perheille? Ja juu tiedän huostaanoton olevan helpoin (herkullisin) ratkaisu. Lapsia on vaikea palauttaa mihinkään ja töissä täytyy käydä.

En ole huostaanoton kannalla, vaikka pitkä lasu-työura onkin takana. Psykiatriaan olen erikoistunut aikoinaan.

Tarkennatko vähän kysymystäsi? Esim.perheterapia ja perhetyö usein toimivia keinoja. Niitä saa nykyään iltaisin ja viikonloppuisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Ja moni ei tajua, ettei kaikki masentuneet edes enää välitä, ei jaksa, ei kiinnosta. Jos elämä on antanut turpaan ekat 20v ja sairastat vaikeaa masennusta, niin miksi kiinnostaisikaan, kun ei ole ikinä elänyt hyvää elämää, edes hetkittäin. He eivät odota parantumista itsestään, ei oikeastaan ollenkaan. Jotta masentunut voisit toimia kuten yllä kirjoitat, hänellä on edes jonkin verran halua ja jaksamista aloittaa prosessia paranemiseen.

Hei, tämä oli hyvä pointti. Silloinhan elämä on, sitä mitä on. Nämä ihmiset eivät enää "vääristä" auttamistavoista netissä valittane, vai mitä olet mieltä?

T. Ammattilainen

Vierailija kirjoitti:

Totuus tekee kipeää.

Ei kun sä olet vaan vähän vajaa, siksi sua dissataan. Uskot fanaattisiin foliohattuteorioihin siitä, että ihmisen sisäinen maailma on aina jokaisen sairauden alkulähde, se on juuri sitä marianordinismia, eikä se ole ihan normaalijärkisen tapa ajatella. Tietenkään et pysty ideologian sokaisemana näkemään laatikkosi ulkopuolelle, ja sen tähden oletkin niin haavoittuvainen pienintäkin kritiikkiä (esim. "vääriä" peukutuksia) kohtaan, ja tunnet tarvetta esiintyä useina eri hahmoina, jotta saisit edes jonkinlaista uskottavuutta saduillesi. Surullista sinänsä, mutta et ole ainoa laatuasi, siksi sinut on niin helppo tunnistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Mitä arvon ammattilaisen mukaan pitäisi tehdä pahoinvoiville perheille? Ja juu tiedän huostaanoton olevan helpoin (herkullisin) ratkaisu. Lapsia on vaikea palauttaa mihinkään ja töissä täytyy käydä.

Heitä pitää kannustaa ajattelemaan mahdollisimman negatiivisesti. Tuoda esille ettei toivoa ole ja opettaa kiittämättömyyttä. Heidän itsensä ei kuulu tehdä mitään, vaan heitä pitää pyytää odottamaan. Odottamaan, että taivaasta tippuu jotain.

Mielellään heidät pitäisi saada sänkyyn makaamaan ja vetää pimentävät verhot eteen. Yhteiskunnan tulee lähettää heille valmisruokaa ja kerran kuussa joku siivoamaan. Heidän lapsilleen tietenkin rajaton netin käyttö ja oppivelvollisuus voitaisiin poistaa heiltä. Jo sillä päästään eroon läksyjen ja kokeiden tuomasta stressistä. Tarhaikäisille lapsille pitää olla mahdollisuus 24/7 hoitoon tarhassa.

Vanhemmille pitäisi antaa sairaslomaa ja siten mahdollistaa ettei heidän tarvitse käydä enää töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Ja moni ei tajua, ettei kaikki masentuneet edes enää välitä, ei jaksa, ei kiinnosta. Jos elämä on antanut turpaan ekat 20v ja sairastat vaikeaa masennusta, niin miksi kiinnostaisikaan, kun ei ole ikinä elänyt hyvää elämää, edes hetkittäin. He eivät odota parantumista itsestään, ei oikeastaan ollenkaan. Jotta masentunut voisit toimia kuten yllä kirjoitat, hänellä on edes jonkin verran halua ja jaksamista aloittaa prosessia paranemiseen.

Hei, tämä oli hyvä pointti. Silloinhan elämä on, sitä mitä on. Nämä ihmiset eivät enää "vääristä" auttamistavoista netissä valittane, vai mitä olet mieltä?

T. Ammattilainen

Tässä olet kyllä väärässä, kyllä hekin saattavat valittaa, koska ovat elämänsä aikana saanut vaikka minkälaista "apua", ja kuten kirjoitettu, tehottomia. Elämä tosiaan on sitä mitä on, eli silkkaa pskaa ja kärsimystä, yhteiskunnan vaatimuksia yksilöä kohtaan, jota hän ei jaksa eikä kykene tekemään. Ihan hiton hienoa elämää. Ps, kaikki valittavat, jopa he, joita asia ei koske, noin niinkuin yleistäen