Turha sössöttää masentuneelle kiitollisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Mitä arvon ammattilaisen mukaan pitäisi tehdä pahoinvoiville perheille? Ja juu tiedän huostaanoton olevan helpoin (herkullisin) ratkaisu. Lapsia on vaikea palauttaa mihinkään ja töissä täytyy käydä.

En ole huostaanoton kannalla, vaikka pitkä lasu-työura onkin takana. Psykiatriaan olen erikoistunut aikoinaan.

Tarkennatko vähän kysymystäsi? Esim.perheterapia ja perhetyö usein toimivia keinoja. Niitä saa nykyään iltaisin ja viikonloppuisinkin.

Yksinkertaisesti väsyneet perheet jotka vetää viimeisillä voimillaan arkeaan läpi eli päiväkoti-työ-pk-koti ja viikonloput tuntuvat menevän hujauksessa. Apua ei välttämättä uskalleta hakea sijoituksen/huostaanoton pelon takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus tekee kipeää.

Ei kun sä olet vaan vähän vajaa, siksi sua dissataan. Uskot fanaattisiin foliohattuteorioihin siitä, että ihmisen sisäinen maailma on aina jokaisen sairauden alkulähde, se on juuri sitä marianordinismia, eikä se ole ihan normaalijärkisen tapa ajatella. Tietenkään et pysty ideologian sokaisemana näkemään laatikkosi ulkopuolelle, ja sen tähden oletkin niin haavoittuvainen pienintäkin kritiikkiä (esim. "vääriä" peukutuksia) kohtaan, ja tunnet tarvetta esiintyä useina eri hahmoina, jotta saisit edes jonkinlaista uskottavuutta saduillesi. Surullista sinänsä, mutta et ole ainoa laatuasi, siksi sinut on niin helppo tunnistaa. 

Tässä ketjussa on useita kirjoittajia, mutta ainoastaan sinä luulet kirjoittavasi vain yhden ihmisen kanssa. Katso peiliin, koska kirjoittamasi teksti kuvaa minusta taas juuri sinua.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus tekee kipeää.

Ei kun sä olet vaan vähän vajaa, siksi sua dissataan. Uskot fanaattisiin foliohattuteorioihin siitä, että ihmisen sisäinen maailma on aina jokaisen sairauden alkulähde, se on juuri sitä marianordinismia, eikä se ole ihan normaalijärkisen tapa ajatella. Tietenkään et pysty ideologian sokaisemana näkemään laatikkosi ulkopuolelle, ja sen tähden oletkin niin haavoittuvainen pienintäkin kritiikkiä (esim. "vääriä" peukutuksia) kohtaan, ja tunnet tarvetta esiintyä useina eri hahmoina, jotta saisit edes jonkinlaista uskottavuutta saduillesi. Surullista sinänsä, mutta et ole ainoa laatuasi, siksi sinut on niin helppo tunnistaa. 

Totuus- kommentti oli kylläkin mun ja sisäilmasairaana oon täysin vastaan nordinia ja kaikkea muuta foliohattuilua. Oon vastaan myös yliyrittämistä ja kaikkea ällöpositiivista.

Vierailija kirjoitti:

Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...

Masentunut ihminen syö usein energiaa siltä kuuntelijalta ja on ymmärrettävää, että sitä ei jaksa kaikki kovin kauaa. Aika jännä kyllä, että kaverisi on itse kokenut saman ja nyt kun sinä tarvitsisit apua, niin ei mitkään hälytyskellot soi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Ja moni ei tajua, ettei kaikki masentuneet edes enää välitä, ei jaksa, ei kiinnosta. Jos elämä on antanut turpaan ekat 20v ja sairastat vaikeaa masennusta, niin miksi kiinnostaisikaan, kun ei ole ikinä elänyt hyvää elämää, edes hetkittäin. He eivät odota parantumista itsestään, ei oikeastaan ollenkaan. Jotta masentunut voisit toimia kuten yllä kirjoitat, hänellä on edes jonkin verran halua ja jaksamista aloittaa prosessia paranemiseen.

Hei, tämä oli hyvä pointti. Silloinhan elämä on, sitä mitä on. Nämä ihmiset eivät enää "vääristä" auttamistavoista netissä valittane, vai mitä olet mieltä?

T. Ammattilainen

Tässä olet kyllä väärässä, kyllä hekin saattavat valittaa, koska ovat elämänsä aikana saanut vaikka minkälaista "apua", ja kuten kirjoitettu, tehottomia. Elämä tosiaan on sitä mitä on, eli silkkaa pskaa ja kärsimystä, yhteiskunnan vaatimuksia yksilöä kohtaan, jota hän ei jaksa eikä kykene tekemään. Ihan hiton hienoa elämää. Ps, kaikki valittavat, jopa he, joita asia ei koske, noin niinkuin yleistäen

Tuossa aiemmassa viestissä oli mainittu, että eivät enää välitä. Sellaisia, jotka ei oikeasti enää välitä, on ja on hirveän vaikea uskoa, että olisivat enää täällä.

T. Ammattilainen

Niinpä, minä kehun aina, että minua auttoi D- ja B- vitamiint.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Ja moni ei tajua, ettei kaikki masentuneet edes enää välitä, ei jaksa, ei kiinnosta. Jos elämä on antanut turpaan ekat 20v ja sairastat vaikeaa masennusta, niin miksi kiinnostaisikaan, kun ei ole ikinä elänyt hyvää elämää, edes hetkittäin. He eivät odota parantumista itsestään, ei oikeastaan ollenkaan. Jotta masentunut voisit toimia kuten yllä kirjoitat, hänellä on edes jonkin verran halua ja jaksamista aloittaa prosessia paranemiseen.

Hei, tämä oli hyvä pointti. Silloinhan elämä on, sitä mitä on. Nämä ihmiset eivät enää "vääristä" auttamistavoista netissä valittane, vai mitä olet mieltä?

T. Ammattilainen

Tässä olet kyllä väärässä, kyllä hekin saattavat valittaa, koska ovat elämänsä aikana saanut vaikka minkälaista "apua", ja kuten kirjoitettu, tehottomia. Elämä tosiaan on sitä mitä on, eli silkkaa pskaa ja kärsimystä, yhteiskunnan vaatimuksia yksilöä kohtaan, jota hän ei jaksa eikä kykene tekemään. Ihan hiton hienoa elämää. Ps, kaikki valittavat, jopa he, joita asia ei koske, noin niinkuin yleistäen

Tuossa aiemmassa viestissä oli mainittu, että eivät enää välitä. Sellaisia, jotka ei oikeasti enää välitä, on ja on hirveän vaikea uskoa, että olisivat enää täällä.

T. Ammattilainen

Huomaan, että juuri sulle se näyttää olevankin vaikeaa... Nyt mäkin ymmärrän paljon, mitä avunsaantiin tulee... :D Jos taso on tätä.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, minä kehun aina, että minua auttoi D- ja B- vitamiint.

Kyllä! Kunnon vitamiinit ja juoksulenkit lennättää syövänkin toiseen ulottuvuuteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus tekee kipeää.

Ei kun sä olet vaan vähän vajaa, siksi sua dissataan. Uskot fanaattisiin foliohattuteorioihin siitä, että ihmisen sisäinen maailma on aina jokaisen sairauden alkulähde, se on juuri sitä marianordinismia, eikä se ole ihan normaalijärkisen tapa ajatella. Tietenkään et pysty ideologian sokaisemana näkemään laatikkosi ulkopuolelle, ja sen tähden oletkin niin haavoittuvainen pienintäkin kritiikkiä (esim. "vääriä" peukutuksia) kohtaan, ja tunnet tarvetta esiintyä useina eri hahmoina, jotta saisit edes jonkinlaista uskottavuutta saduillesi. Surullista sinänsä, mutta et ole ainoa laatuasi, siksi sinut on niin helppo tunnistaa. 

Tässä ketjussa on useita kirjoittajia, mutta ainoastaan sinä luulet kirjoittavasi vain yhden ihmisen kanssa. Katso peiliin, koska kirjoittamasi teksti kuvaa minusta taas juuri sinua.

Ohis

Höpö höpö kultamuru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Mitä arvon ammattilaisen mukaan pitäisi tehdä pahoinvoiville perheille? Ja juu tiedän huostaanoton olevan helpoin (herkullisin) ratkaisu. Lapsia on vaikea palauttaa mihinkään ja töissä täytyy käydä.

En ole huostaanoton kannalla, vaikka pitkä lasu-työura onkin takana. Psykiatriaan olen erikoistunut aikoinaan.

Tarkennatko vähän kysymystäsi? Esim.perheterapia ja perhetyö usein toimivia keinoja. Niitä saa nykyään iltaisin ja viikonloppuisinkin.

Yksinkertaisesti väsyneet perheet jotka vetää viimeisillä voimillaan arkeaan läpi eli päiväkoti-työ-pk-koti ja viikonloput tuntuvat menevän hujauksessa. Apua ei välttämättä uskalleta hakea sijoituksen/huostaanoton pelon takia.

Nämä ovat kyllä surullisia juttuja ja vaikeahan näitä perheitä on auttaa, jos eivät avun piirissä ole. Lasussa sekä psykiatrian puolella on paljon vielä kehitettävää, onneksi sitä tehdään kokoajan, vaikkei sen sanominen perheitä ahdingossa auta. Nykyään muuten myös asiakkaat otetaan mukaan kehittämiseen. Palautetta, mielellään kirjallisena, kannattaa välittää auttaville tahoille aina, kun sellaista tulee mieleen. Meillä ennen kehittämispäiviä joku käy kaikki asiakaspalautteet läpi, kokoaa ne sähköiseen muotoon ja ne käydään koko tiimin kanssa läpi ja mietitään miten voitaisiin parantaa asioita. Palautteilla on siis todella suuri merkitys.

Takaisin aiheeseen. Kaikista perheistähän ei tehdä edes lastensuojeluilmoitusta. Esim.lastenpsykiatria tekee työtä koko perheen kanssa, nykyään myös kotona ja koulussa, jos lapsi oireilee. Vanhemmilla voi olla omat aikuispsykiatrian kontaktit. Tiedätkin varmaan, että läheskään kaikki lastensuojeluilmoitukset edes johda mihinkään? Parhaimmillaan kuitenkin lastensuojelusta saa todella monipuolista apua. Huostaanottojakin ennen voidaan kokeilla esimerkiksi 3kk avohuollon tukitoimena tapahtuvaa sijoitusta. Tästä on moni uupunut vanhempi saanut hyvän startin toipumiseen. 3kk jälkeen lapsi palaa kotiin. No, harvoin näitäkään tarvitaan, sitä ennen on monia apuja mitä perheille tarjota.

T. Ammattilainen

Ja monissa paikoissa lapsi siis toki viikonloput kotona sen 3kk aikana.

Täysin turha. Juuri vierailin parin masentuneen luona ja olisi tehnyt mieli kysyä, että lomallako ootte? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Ja moni ei tajua, ettei kaikki masentuneet edes enää välitä, ei jaksa, ei kiinnosta. Jos elämä on antanut turpaan ekat 20v ja sairastat vaikeaa masennusta, niin miksi kiinnostaisikaan, kun ei ole ikinä elänyt hyvää elämää, edes hetkittäin. He eivät odota parantumista itsestään, ei oikeastaan ollenkaan. Jotta masentunut voisit toimia kuten yllä kirjoitat, hänellä on edes jonkin verran halua ja jaksamista aloittaa prosessia paranemiseen.

Hei, tämä oli hyvä pointti. Silloinhan elämä on, sitä mitä on. Nämä ihmiset eivät enää "vääristä" auttamistavoista netissä valittane, vai mitä olet mieltä?

T. Ammattilainen

Tässä olet kyllä väärässä, kyllä hekin saattavat valittaa, koska ovat elämänsä aikana saanut vaikka minkälaista "apua", ja kuten kirjoitettu, tehottomia. Elämä tosiaan on sitä mitä on, eli silkkaa pskaa ja kärsimystä, yhteiskunnan vaatimuksia yksilöä kohtaan, jota hän ei jaksa eikä kykene tekemään. Ihan hiton hienoa elämää. Ps, kaikki valittavat, jopa he, joita asia ei koske, noin niinkuin yleistäen

Tuossa aiemmassa viestissä oli mainittu, että eivät enää välitä. Sellaisia, jotka ei oikeasti enää välitä, on ja on hirveän vaikea uskoa, että olisivat enää täällä.

T. Ammattilainen

Huomaan, että juuri sulle se näyttää olevankin vaikeaa... Nyt mäkin ymmärrän paljon, mitä avunsaantiin tulee... :D Jos taso on tätä.

En ymmärrä mikä minulle olisi vaikeaa? Loukkauksia en kyllä ala kuunnella.

Miten sinä itse auttaisit masentunutta?

T. Ammattilainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Mitä arvon ammattilaisen mukaan pitäisi tehdä pahoinvoiville perheille? Ja juu tiedän huostaanoton olevan helpoin (herkullisin) ratkaisu. Lapsia on vaikea palauttaa mihinkään ja töissä täytyy käydä.

En ole huostaanoton kannalla, vaikka pitkä lasu-työura onkin takana. Psykiatriaan olen erikoistunut aikoinaan.

Tarkennatko vähän kysymystäsi? Esim.perheterapia ja perhetyö usein toimivia keinoja. Niitä saa nykyään iltaisin ja viikonloppuisinkin.

Yksinkertaisesti väsyneet perheet jotka vetää viimeisillä voimillaan arkeaan läpi eli päiväkoti-työ-pk-koti ja viikonloput tuntuvat menevän hujauksessa. Apua ei välttämättä uskalleta hakea sijoituksen/huostaanoton pelon takia.

Nämä ovat kyllä surullisia juttuja ja vaikeahan näitä perheitä on auttaa, jos eivät avun piirissä ole. Lasussa sekä psykiatrian puolella on paljon vielä kehitettävää, onneksi sitä tehdään kokoajan, vaikkei sen sanominen perheitä ahdingossa auta. Nykyään muuten myös asiakkaat otetaan mukaan kehittämiseen. Palautetta, mielellään kirjallisena, kannattaa välittää auttaville tahoille aina, kun sellaista tulee mieleen. Meillä ennen kehittämispäiviä joku käy kaikki asiakaspalautteet läpi, kokoaa ne sähköiseen muotoon ja ne käydään koko tiimin kanssa läpi ja mietitään miten voitaisiin parantaa asioita. Palautteilla on siis todella suuri merkitys.

Takaisin aiheeseen. Kaikista perheistähän ei tehdä edes lastensuojeluilmoitusta. Esim.lastenpsykiatria tekee työtä koko perheen kanssa, nykyään myös kotona ja koulussa, jos lapsi oireilee. Vanhemmilla voi olla omat aikuispsykiatrian kontaktit. Tiedätkin varmaan, että läheskään kaikki lastensuojeluilmoitukset edes johda mihinkään? Parhaimmillaan kuitenkin lastensuojelusta saa todella monipuolista apua. Huostaanottojakin ennen voidaan kokeilla esimerkiksi 3kk avohuollon tukitoimena tapahtuvaa sijoitusta. Tästä on moni uupunut vanhempi saanut hyvän startin toipumiseen. 3kk jälkeen lapsi palaa kotiin. No, harvoin näitäkään tarvitaan, sitä ennen on monia apuja mitä perheille tarjota.

T. Ammattilainen

Ja Ammattilainen tietää, että avohuollon sijoitus voi kestää paljon pidempäänkin kuin vain 3kk?

Hulluilla on hullujen jorinat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Ja moni ei tajua, ettei kaikki masentuneet edes enää välitä, ei jaksa, ei kiinnosta. Jos elämä on antanut turpaan ekat 20v ja sairastat vaikeaa masennusta, niin miksi kiinnostaisikaan, kun ei ole ikinä elänyt hyvää elämää, edes hetkittäin. He eivät odota parantumista itsestään, ei oikeastaan ollenkaan. Jotta masentunut voisit toimia kuten yllä kirjoitat, hänellä on edes jonkin verran halua ja jaksamista aloittaa prosessia paranemiseen.

Hei, tämä oli hyvä pointti. Silloinhan elämä on, sitä mitä on. Nämä ihmiset eivät enää "vääristä" auttamistavoista netissä valittane, vai mitä olet mieltä?

T. Ammattilainen

Tässä olet kyllä väärässä, kyllä hekin saattavat valittaa, koska ovat elämänsä aikana saanut vaikka minkälaista "apua", ja kuten kirjoitettu, tehottomia. Elämä tosiaan on sitä mitä on, eli silkkaa pskaa ja kärsimystä, yhteiskunnan vaatimuksia yksilöä kohtaan, jota hän ei jaksa eikä kykene tekemään. Ihan hiton hienoa elämää. Ps, kaikki valittavat, jopa he, joita asia ei koske, noin niinkuin yleistäen

Tuossa aiemmassa viestissä oli mainittu, että eivät enää välitä. Sellaisia, jotka ei oikeasti enää välitä, on ja on hirveän vaikea uskoa, että olisivat enää täällä.

T. Ammattilainen

Huomaan, että juuri sulle se näyttää olevankin vaikeaa... Nyt mäkin ymmärrän paljon, mitä avunsaantiin tulee... :D Jos taso on tätä.

En ymmärrä mikä minulle olisi vaikeaa? Loukkauksia en kyllä ala kuunnella.

Miten sinä itse auttaisit masentunutta?

T. Ammattilainen

Hyvä kysymys, en todellakaan tiedä, kaikenlaista on kokeiltu. Ja kovasti olen sairastumassa itsekin. Mä olen vain äiti/läheinen, en ammattilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Mitä arvon ammattilaisen mukaan pitäisi tehdä pahoinvoiville perheille? Ja juu tiedän huostaanoton olevan helpoin (herkullisin) ratkaisu. Lapsia on vaikea palauttaa mihinkään ja töissä täytyy käydä.

En ole huostaanoton kannalla, vaikka pitkä lasu-työura onkin takana. Psykiatriaan olen erikoistunut aikoinaan.

Tarkennatko vähän kysymystäsi? Esim.perheterapia ja perhetyö usein toimivia keinoja. Niitä saa nykyään iltaisin ja viikonloppuisinkin.

Yksinkertaisesti väsyneet perheet jotka vetää viimeisillä voimillaan arkeaan läpi eli päiväkoti-työ-pk-koti ja viikonloput tuntuvat menevän hujauksessa. Apua ei välttämättä uskalleta hakea sijoituksen/huostaanoton pelon takia.

Nämä ovat kyllä surullisia juttuja ja vaikeahan näitä perheitä on auttaa, jos eivät avun piirissä ole. Lasussa sekä psykiatrian puolella on paljon vielä kehitettävää, onneksi sitä tehdään kokoajan, vaikkei sen sanominen perheitä ahdingossa auta. Nykyään muuten myös asiakkaat otetaan mukaan kehittämiseen. Palautetta, mielellään kirjallisena, kannattaa välittää auttaville tahoille aina, kun sellaista tulee mieleen. Meillä ennen kehittämispäiviä joku käy kaikki asiakaspalautteet läpi, kokoaa ne sähköiseen muotoon ja ne käydään koko tiimin kanssa läpi ja mietitään miten voitaisiin parantaa asioita. Palautteilla on siis todella suuri merkitys.

Takaisin aiheeseen. Kaikista perheistähän ei tehdä edes lastensuojeluilmoitusta. Esim.lastenpsykiatria tekee työtä koko perheen kanssa, nykyään myös kotona ja koulussa, jos lapsi oireilee. Vanhemmilla voi olla omat aikuispsykiatrian kontaktit. Tiedätkin varmaan, että läheskään kaikki lastensuojeluilmoitukset edes johda mihinkään? Parhaimmillaan kuitenkin lastensuojelusta saa todella monipuolista apua. Huostaanottojakin ennen voidaan kokeilla esimerkiksi 3kk avohuollon tukitoimena tapahtuvaa sijoitusta. Tästä on moni uupunut vanhempi saanut hyvän startin toipumiseen. 3kk jälkeen lapsi palaa kotiin. No, harvoin näitäkään tarvitaan, sitä ennen on monia apuja mitä perheille tarjota.

T. Ammattilainen

Ja Ammattilainen tietää, että avohuollon sijoitus voi kestää paljon pidempäänkin kuin vain 3kk?

Totta kai, mutta aina se ei ole tarpeen. Riippuu perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Ja moni ei tajua, ettei kaikki masentuneet edes enää välitä, ei jaksa, ei kiinnosta. Jos elämä on antanut turpaan ekat 20v ja sairastat vaikeaa masennusta, niin miksi kiinnostaisikaan, kun ei ole ikinä elänyt hyvää elämää, edes hetkittäin. He eivät odota parantumista itsestään, ei oikeastaan ollenkaan. Jotta masentunut voisit toimia kuten yllä kirjoitat, hänellä on edes jonkin verran halua ja jaksamista aloittaa prosessia paranemiseen.

Hei, tämä oli hyvä pointti. Silloinhan elämä on, sitä mitä on. Nämä ihmiset eivät enää "vääristä" auttamistavoista netissä valittane, vai mitä olet mieltä?

T. Ammattilainen

Tässä olet kyllä väärässä, kyllä hekin saattavat valittaa, koska ovat elämänsä aikana saanut vaikka minkälaista "apua", ja kuten kirjoitettu, tehottomia. Elämä tosiaan on sitä mitä on, eli silkkaa pskaa ja kärsimystä, yhteiskunnan vaatimuksia yksilöä kohtaan, jota hän ei jaksa eikä kykene tekemään. Ihan hiton hienoa elämää. Ps, kaikki valittavat, jopa he, joita asia ei koske, noin niinkuin yleistäen

Tuossa aiemmassa viestissä oli mainittu, että eivät enää välitä. Sellaisia, jotka ei oikeasti enää välitä, on ja on hirveän vaikea uskoa, että olisivat enää täällä.

T. Ammattilainen

Huomaan, että juuri sulle se näyttää olevankin vaikeaa... Nyt mäkin ymmärrän paljon, mitä avunsaantiin tulee... :D Jos taso on tätä.

En ymmärrä mikä minulle olisi vaikeaa? Loukkauksia en kyllä ala kuunnella.

Miten sinä itse auttaisit masentunutta?

T. Ammattilainen

Hyvä kysymys, en todellakaan tiedä, kaikenlaista on kokeiltu. Ja kovasti olen sairastumassa itsekin. Mä olen vain äiti/läheinen, en ammattilainen. 

Voi ei, pahoittelut. Läheisillä onkin usein todella raskasta ja jäävät/jäätte vielä liian heitteille järjestelmissämme. Onko sinun mahdollista ottaa etäisyyttä masentuneista? Sinulla on lupa suojata itsesi.

T. Ammattilainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niin. Masennukseen tepsii se että annat itsesi tunnistaa, tunnustaa ja päästää tietoisuuteen sen asian josta olet kiukkuinen. Kokeile. Mene omaan rauhaan, lopeta ajattelu ja anna kiukun tulla. Ei edes tarvi tietää mistä se johtuu. Jos kuitenkin selviää missä asiassa koet rajojasi rikotun, tee tarvittavat muutokset.

Kuule, masennus ja kiukku ovat ihan eri asioita. Masentunut ei ole kiukkuinen: ei jaksa olla kiukkuinen, eikä koe, että olisi mitään hyötyä olla kiukkuinen, ei ehkä ole edes mitään, mistä olisi kiukkuinen, koska ei ole mitään, mistä välittäisi niin paljon että se kiukukttaisi. Masennus on oikeastaan kaikkien tunteiden puutetta, paitsi ehkä turhuuden ja tyhjyyden.

Jos kokee kiukkua, kyse on jostain muusta ongelmasta kuin masennuksesta. Voi olla pahakin ongelma, mutta masennusta se ei ole.

No sinulla nyt ainakin näytti menevän tunteisiin, joten ihan täys masentunut et ainakaan vaikuta olevan. Varmasti tänne aaveelle kirjoittaminen tuntuu turhalta. Sitähän se on.

Mitä suuria tunteita suurimmaksi osaksi voi olla ellei negatiivisia? Varsinkin jos nyhjöttää kotona? Tai surkeassa työssä? Tai vielä surkeammassa parisuhteessa?

Ongelma on, että moni kuvittelee, että jotain suuria ja ihania tunteita tulisi olla vaikka todellisuus ei sellaisen asian puolesta puhu. Huono komedia ei naurata, vaikkei olisi masentunut. Mutta jotkut luulevat sen sitä kuuluvan tekevän jostain syystä silti.

Huonon parisuhteen voi vaihtaa. Työpaikan vaihto ei välttämättä niin vain onnistukaan ja saatat joutua TE-toimiston syljettäväksi. Suo siellä vetelä täällä :P

Jos työpaikka myrkyttää mielesi, niin kyllä minä lähtisin sieltä pois. Siis jos kyse on useammasta ihmisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset, ottakaa asioista selvää! Masennuksissa on eroja, kuten myös parantumiskeinoissa. Olen itsekin ollut masentunut ja parantunut siitä hyvin monenlaisten keinojen avulla. Mutta ei tulisi mieleenkään besserwisseröidä muiden masennusta tai tuntea ylemmyyttä!

Haluan sanoa kaikille masentuneille: Älkää uskoko näitä juttuja. Täällä palstalla kirjoittelee keskimääräistä antisosiaalisempaa porukkaa, ja empatia loistaa poissaolollaan.

Masentunut, et ole velkaa pahasta olostasi kenellekään. Et ole valinnut syntyä tähän maailmaan, joka on välillä aika raskas paikka. Olet herkkä, ja herkillä on vaikeampaa. Olet arvokas, vaikka et tekisi mitään, et edes nousisi sängystä. Sinulla on yksi elämä ja se on vain sinun eikä kenenkään muun. Et ole yksin: kaikkia sattuu. Toiset vain esittävät, ettei sattuisi. Voimia tähän päivään ❤️.

Tämä on erittäin arvokas neuvo tänä aikakautena. Ihminen saa olla laiska ja se on täysin ok. Liian moni ihminen on ylirasittunut, kun ei malta/osaa pitää taukoa, vaan paahtaa menemään kahta kauheammin.