Turha sössöttää masentuneelle kiitollisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni masentunut ei ymmärrä sitä, että kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta. Nykyään masennuksen hoidossa tehokkainta on käyttäytymisen aktivointi.

Useat masentuneet jäävät sairauden uhriksi ja odottavat masennuksen yhtäkkiä, melkein kuin itsestään, vain paranevan. Se ei mene niin. On otettava vastuu omista tunteista ja omasta elämästä. Aktivoiduttava. Tutkittava ja tunnistettava omat masennusta ylläpitävät ajatukset, uskomukset ja elämäntavat. Luovuttava niistä. Haettava terapiaa tarvittaessa. Elettävä tasapainoista arkea (kotityöt ja velvollisuudet n.8h, vapaa-aika n.8h ja lepo n.8h.) Passiivinen elämä passivoi entisestään. Siksi masentuneiden sairauslomia lyhennetään kokoajan.

T. Ammattilainen

Ja moni ei tajua, ettei kaikki masentuneet edes enää välitä, ei jaksa, ei kiinnosta. Jos elämä on antanut turpaan ekat 20v ja sairastat vaikeaa masennusta, niin miksi kiinnostaisikaan, kun ei ole ikinä elänyt hyvää elämää, edes hetkittäin. He eivät odota parantumista itsestään, ei oikeastaan ollenkaan. Jotta masentunut voisit toimia kuten yllä kirjoitat, hänellä on edes jonkin verran halua ja jaksamista aloittaa prosessia paranemiseen.

Hei, tämä oli hyvä pointti. Silloinhan elämä on, sitä mitä on. Nämä ihmiset eivät enää "vääristä" auttamistavoista netissä valittane, vai mitä olet mieltä?

T. Ammattilainen

Tässä olet kyllä väärässä, kyllä hekin saattavat valittaa, koska ovat elämänsä aikana saanut vaikka minkälaista "apua", ja kuten kirjoitettu, tehottomia. Elämä tosiaan on sitä mitä on, eli silkkaa pskaa ja kärsimystä, yhteiskunnan vaatimuksia yksilöä kohtaan, jota hän ei jaksa eikä kykene tekemään. Ihan hiton hienoa elämää. Ps, kaikki valittavat, jopa he, joita asia ei koske, noin niinkuin yleistäen

Tuossa aiemmassa viestissä oli mainittu, että eivät enää välitä. Sellaisia, jotka ei oikeasti enää välitä, on ja on hirveän vaikea uskoa, että olisivat enää täällä.

T. Ammattilainen

Huomaan, että juuri sulle se näyttää olevankin vaikeaa... Nyt mäkin ymmärrän paljon, mitä avunsaantiin tulee... :D Jos taso on tätä.

En ymmärrä mikä minulle olisi vaikeaa? Loukkauksia en kyllä ala kuunnella.

Miten sinä itse auttaisit masentunutta?

T. Ammattilainen

Hyvä kysymys, en todellakaan tiedä, kaikenlaista on kokeiltu. Ja kovasti olen sairastumassa itsekin. Mä olen vain äiti/läheinen, en ammattilainen. 

Voi ei, pahoittelut. Läheisillä onkin usein todella raskasta ja jäävät/jäätte vielä liian heitteille järjestelmissämme. Onko sinun mahdollista ottaa etäisyyttä masentuneista? Sinulla on lupa suojata itsesi.

T. Ammattilainen

Lapsestani en voi, enkä haluakaan ottaa etäisyyttä, muista kyllä vähän. Juuri tällä hetkellä on niin toivoton olo, että tuntuu, että sama kait se, jos itsekin vain antaudun tälle masennukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös kognitiivinen psykoterapia ole edelleen tehokkain masennuksen hoitoon? Siinä tunnistetaan ja muutetaan oireita ylläpitäviä ajatusmalleja ja toimintatapoja. Tämä ketju näyttää hyvin selvästi millaisia ovat masentuneiden ajatusvääristymät. Jokainen kärsii tavalla, johon ei auta mikään, kukaan ei ymmärrä ja kaikki apu on loukkaavaa. Itse ei voi millekään mitään ja ainoa mahdollisuus on lamaantua pahaan oloon. Mikäs siinä sitten..

Osaako joku kertoa, mitä tuo tarkoittaa, että muutetaan ajatusmalleja sekä toimintatapoja? Mä olen ehkä hivenen simppeli ihminen, niin en tajua, mitä tarkoitetaan. Ja masennusta eritasoisina olen sairastanut vuosia. Luonnollisesti terapiaan en ole päässyt, eikä minulla itselläni ole sellaista varaa maksaa. t. yksi masentunut, joka tällä hetkellä kohtuu toimintakelpoinen

Mielenterveystalon sivuilta löytyy tietoa ja harjoituksia.

Itse olen kärsinyt masennuksesta lapsesta saakka. Minua on kohdeltu huonosti kotona, koulussa, "ystävyys" ja parisuhteissa. Minua on potkittu luukulta toiselle, isketty lääkereseptejä kouraan ja käsketty painua helvettiin. Parikymmentä vuotta sairastin vaikeaa masennusta yksin ja YRITIN KYLLÄ PARHAANI että olisin päässyt siitä helvetistä eroon. Huonoista ja haitallisista lääkkeistä, syyllistämisestä, laiskaksi ja tyhmäksi haukkumisesta ei ollut mitään hyötyä. Ammattitaidottomat "auttajat" (joista osa ihan järkyttävän huonoja ammatissaan) pahensivat tilannettani.

Minulle oli paljon hyötyä siitä kun vihdoin ja viimein pääsin kunnolliseen ja ihan oikeaan terapiaan, jossa tulin ensimmäistä kertaa elämässäni kuulluksi ja kohdatuksi, ilman halveksuntaa, syyllistämistä, vähättelyä ja typeriä käskyjä reipastua ja olla välittämättä.

Koen olevani nyt melko terve, mutta pidän kyllä mahdollisena, että voin joskus tulevaisuudessa pudota takaisin mustaan kuiluun. Sen verran rohkenen tässä korottaa itseäni, etten ainakaan ole niin idiootti, surkea pieni sieluinen ja säälittävä pätijä, että kehtaisin mennä kenellekään akuutista masennuksesta kärsivälle neuvomaan mitään. Minun sanakirjassani noille "otin vain itseäni niskasta kiinni ja lopetin turhan murehtimisen" ihmisille on nimikin. Voitte arvailla vaan mikä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ihminen joka voi nostaa sut masennuksesta, olet sinä itse. Olipa sairaus mikä tahansa, itsellään on osuutta sen sairauden synnyssä (poisluettuna synnynnäiset sairaudet) ja siten myös paranemiseen voi itse vaikuttaa. Olipa kyseessä masennus tai syöpä tai mikä vaan, niin Itse on ollut mukana sitä kehittelemässä tahtomattaankin. Tämä pitää myöntää ihan ensimmäisenä ja sitten voi lähteä paranemisen tielle. Ei ole ihme, että ihmisillä on paljon sairauksia ja nykyään paljon masennusta, kun ei kukaan missään opeta kiitollisuutta ja positiivista ajattelua, joka pitäisi aloittaa ihan lapsesta asti. Sairaudet ja vaivat tulevat meidän sisältä, ei meidän ulkopuolelta. Tietysti elämäntavoilla ja olosuhteilla on merkitystä myös. Mutta jos jää vain uhriksi ja antaa tilantenteen pahentua tai kuvittelee paranevansa lääkkeillä, se sairaus jää sisälle ja iskee joskus uudelleen tai tulee joku uusi sairaus. Kovaa on tämä meidän koulutus. Olen kokenut vaikean masennuksen ja siitä tervehtymisen, ei ollut helppoa ei, käytännössä minun piti muuttaa elämässäni ja ajattelutavassani ihan kaikki. Tsemppiä kaikille sairastaville!

Ahaa, eli M. Nordin eksyi tähänkin ketjuun sairausteorioineen... Selevä. 

Mitä pahaa on siinä että yritetään auttaa masentunutta ajattelemaan positiivisuutta? Onhan se välillä vaikeaa, itsellänikin sen huomaan, mutta kyllä tuossa vinha perä on, että kun vain jaksat psyykata itsesi positiivisemmaksi, niin lopulta tulet positiivisemmaksi. Siinä vain voi mennä jonkin aikaa.

Ja tietynlaista itsekkyyttä olisi monen masentuneen hyvä harrastaa. Se liika nöyristely ja jaksaminen monesti polttaa ihmisen loppuun ja silloin pitää ruveta tekemään itsekkäästi itselle kivoja juttuja.

<3

Tuo on totta että masentuneen olisi rohjettava ajatella itseään kerrankin, jos on koko ikänsä vain yrittänyt ostaa olemassa ololleen oikeutusta.

Vastaan tuohon kysymykseen, missä ihmettelit mitä pahaa on siinä, että yritetään opettaa ajattelemaan positiivisuutta.

Ei siinä ole lähtökohtaisesti pahaa, vaan kyse on enemmänkin siinä MITEN sitä positiivistä ajattelua lähdetään toiselle opettamaan.

Ei minun ajatukset ainakaan positiivisiksi ole muuttuneet, jos minulle on kerrottu kuinka kiittämätön ja paha olen, kun kehtaan sairastaa masennusta, vaikka afrikassa sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, minä kehun aina, että minua auttoi D- ja B- vitamiint.

Kyllä! Kunnon vitamiinit ja juoksulenkit lennättää syövänkin toiseen ulottuvuuteen

Syöpä ja masennus ei ole sama sairaus. On paljonkin tauteja, joihin ruokavalio on sekä parannus, että sairauden laukaisija. Otat sellainen esimerkiksi.

Kyllä osteoporoosiin määrätään d- vitamiinia ja kalkkia. Rautaa anemiaan ja foolihappoa estämään spina bifidaa. Mutta eihän sellainen nyt sinusta voi tehota. Koska eihän vitamiinit voi mihinkään muuhunkaan tehota, jos ne eivät kerran syöpään tehoa. Ei ainakaan masennukseen.

YouTubesta löytyy itsemurhan tehneiden omaisten vlogeja ja joukossa on sellaisiakin joiden läheinen söi terveellisesti, liikkui aktiivisesti, kävi kokeneilla lääkäreillä, otti lääkkeensä jne. = itsari

Omaiset soimasivat aluksi itseään sekä jopa lääkäreitä kunnes tajusivat kuinka synkkä olotila masennus voi olla.

Ja myös niitä jotka kertoivat, että aloitettuaan syömään terveellisemmin ja ulkoilemaan ja harjoittaamaan kiitollisuutta heidän olotilansa parani ja jopa paranivat, mutta sellaiset jätät aina jostain syystä huomioimatta ja laskematta mukaan.

Miten tää tieto auttaa noita läheisensä menettäneitä? Yhtälailla heidänkin pitäisi olla vielä elossa terveellisten elämäntapojen ansiosta.

Onko mikään parannuskeino sataprosenttisen tehokasta? Kantasolusiirto esimerkiksi? Se toimii toisille, muttei kaikille, mutta alkaisitko sanomaan ettei kannata edes kokeilla, koska YouTubessa on vlogeja, joissa sen saanut on lopulta kuitenkin kuollut? Auttaako se ketään, ottaa se sinunlainen asenne, ettei yritetä eikä kokeilla,, koska kaikki eivät parane ja omaiset surevat?

Masentuminen on ehkä vaan pohjattoman pessimistinen toinen nimi.

Asenne on suoraan kuin jostain verkostomarkkinoinnin huipulta. Menestyjät löytyy huipulta ja häviäjät alhaalta. Mitään empatiaa tässä ei ollut. Eivätköhän menehtyneet yrittäneet kiitellä ja nousta vaan päätyivät häviäjiin eli kuoppaan. Kaikille ei toimi alituinen kiittely. Masennuksesta täytyy voida puhua suoraan niin etteivät omaiset ottaisi itseensä sitä menetettyä sielua joka koitti noudattaa ohjeita joskin tällä kertaa turhaan.

Masennuksesta täytyy voida puhua suoraan. Niin sanot. Mutta sitten toisen harjoittamaa suoraa puhetta et kuitenkaan hyväksy. Empatiaa ei löydy sinunkaan viestistä.

Masennus on sairaus. Vertasit tuossa kantasoluhoitoja ja masennusta. Eikö molemmissa ole kyse epäonnistuneesta hoidosta ja sairaudesta? Noniin. Masennus ei täten ole sama kuin väsymys. Syövästäkin voisi samalla tavoin puhua ohimenevänä tilana.

Lue mistä koko juttu lähti. Siitä, että joku ehdotti vitamiineja. Joku vastasi ylimielisesti, että niin varmaan syöpäkin ja tulkitsin sen vastauksen veetuiluksi. Vastasin, että kyllä vitamiineista on paljonkin hyötyä terveyden huollossa sekä ennalta ehkäisynä, että hoitona. Johon joku vastaa, että vaikka joku vloggari elikin terveellisesti hän kuoli ja omaiset pahoittivat mielensä. Eikä siksi sellaista sovi ehdottaa, eikä se toimi ja YouTube vlogi on siitä todiste, koska joku kuoli. Joihin minä vastasin, että vaikka toisen hoitojen kohdalla parantuminen ei ole 100% eikä kaikille toimivaa, se on siltikin kokeilemisen arvoista. Jolloin joku vastaa minulle, että asenteeni on kuin verkostomarkkinoinnin. En ymmärtää missä tai kenestä siellä huipulla puhutaan. Koska keneen hoidot toimivat ja keneen ei katso naamaa, eikä sosiaalista asemaa. Se ehkä vaikuttaa ketä hoitoa voi saada, mutta jos on jo asenne, ettei hoitoa halua, eikä ota niin lopputulos on joko selvä tai ihmeparantuminen. Toisille ei toimi mikään tai ehkä kaikki.

En vertaa masennusta ja syöpää toisiinsa. Ne ovat esimerkkejä sairauksista ja toimivat esimerkkeinä väitteille etteikö sairauksien kohdalla voi olla sekä samankaltaisuuksia tai eroavaisuuksia hoitojen kohdalla. Syöpään voi tehota kantasolut ja kemoterapia. Ja masennukseen ehkä ruokavalio ja valohoito? Kuten vaikka psoriakseenkin voi toimia valohoito ja ruokavalio. On syöpiä, jotka ovat kroonisia, mutta toiset syövät eivät sitä tietenkään ole. Ne on joko parannettavissa tai sitten ne vievät hautaan ennenaikaisesti.

Se on ihan selvää, että ketjussa on tullut esille hyvin vahva vastustus kaikkea kokeilemisen arvoista hoitoa kohtaan. Mikään ei sovi, koska ei se sopinut syöpään, eikä joku vloggari parantunut.

Kun masentunut on päättänyt olla masentunut, hän aikoo sitä olla loppuun asti. Ja jokainen syy ja selitys etsitään, jotta voidaan jatkaa samaa rataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ihminen joka voi nostaa sut masennuksesta, olet sinä itse. Olipa sairaus mikä tahansa, itsellään on osuutta sen sairauden synnyssä (poisluettuna synnynnäiset sairaudet) ja siten myös paranemiseen voi itse vaikuttaa. Olipa kyseessä masennus tai syöpä tai mikä vaan, niin Itse on ollut mukana sitä kehittelemässä tahtomattaankin. Tämä pitää myöntää ihan ensimmäisenä ja sitten voi lähteä paranemisen tielle. Ei ole ihme, että ihmisillä on paljon sairauksia ja nykyään paljon masennusta, kun ei kukaan missään opeta kiitollisuutta ja positiivista ajattelua, joka pitäisi aloittaa ihan lapsesta asti. Sairaudet ja vaivat tulevat meidän sisältä, ei meidän ulkopuolelta. Tietysti elämäntavoilla ja olosuhteilla on merkitystä myös. Mutta jos jää vain uhriksi ja antaa tilantenteen pahentua tai kuvittelee paranevansa lääkkeillä, se sairaus jää sisälle ja iskee joskus uudelleen tai tulee joku uusi sairaus. Kovaa on tämä meidän koulutus. Olen kokenut vaikean masennuksen ja siitä tervehtymisen, ei ollut helppoa ei, käytännössä minun piti muuttaa elämässäni ja ajattelutavassani ihan kaikki. Tsemppiä kaikille sairastaville!

Ahaa, eli M. Nordin eksyi tähänkin ketjuun sairausteorioineen... Selevä. 

Mitä pahaa on siinä että yritetään auttaa masentunutta ajattelemaan positiivisuutta? Onhan se välillä vaikeaa, itsellänikin sen huomaan, mutta kyllä tuossa vinha perä on, että kun vain jaksat psyykata itsesi positiivisemmaksi, niin lopulta tulet positiivisemmaksi. Siinä vain voi mennä jonkin aikaa.

Ja tietynlaista itsekkyyttä olisi monen masentuneen hyvä harrastaa. Se liika nöyristely ja jaksaminen monesti polttaa ihmisen loppuun ja silloin pitää ruveta tekemään itsekkäästi itselle kivoja juttuja.

<3

Tuo on totta että masentuneen olisi rohjettava ajatella itseään kerrankin, jos on koko ikänsä vain yrittänyt ostaa olemassa ololleen oikeutusta.

Vastaan tuohon kysymykseen, missä ihmettelit mitä pahaa on siinä, että yritetään opettaa ajattelemaan positiivisuutta.

Ei siinä ole lähtökohtaisesti pahaa, vaan kyse on enemmänkin siinä MITEN sitä positiivistä ajattelua lähdetään toiselle opettamaan.

Ei minun ajatukset ainakaan positiivisiksi ole muuttuneet, jos minulle on kerrottu kuinka kiittämätön ja paha olen, kun kehtaan sairastaa masennusta, vaikka afrikassa sitä ja tätä.

Aina löytyy selitys, miksi sitä omaa masentavaa ajatusmallia voi ja saa ja kannattaa ylläpitää. :D

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kärsinyt masennuksesta lapsesta saakka. Minua on kohdeltu huonosti kotona, koulussa, "ystävyys" ja parisuhteissa. Minua on potkittu luukulta toiselle, isketty lääkereseptejä kouraan ja käsketty painua helvettiin. Parikymmentä vuotta sairastin vaikeaa masennusta yksin ja YRITIN KYLLÄ PARHAANI että olisin päässyt siitä helvetistä eroon. Huonoista ja haitallisista lääkkeistä, syyllistämisestä, laiskaksi ja tyhmäksi haukkumisesta ei ollut mitään hyötyä. Ammattitaidottomat "auttajat" (joista osa ihan järkyttävän huonoja ammatissaan) pahensivat tilannettani.

Minulle oli paljon hyötyä siitä kun vihdoin ja viimein pääsin kunnolliseen ja ihan oikeaan terapiaan, jossa tulin ensimmäistä kertaa elämässäni kuulluksi ja kohdatuksi, ilman halveksuntaa, syyllistämistä, vähättelyä ja typeriä käskyjä reipastua ja olla välittämättä.

Koen olevani nyt melko terve, mutta pidän kyllä mahdollisena, että voin joskus tulevaisuudessa pudota takaisin mustaan kuiluun. Sen verran rohkenen tässä korottaa itseäni, etten ainakaan ole niin idiootti, surkea pieni sieluinen ja säälittävä pätijä, että kehtaisin mennä kenellekään akuutista masennuksesta kärsivälle neuvomaan mitään. Minun sanakirjassani noille "otin vain itseäni niskasta kiinni ja lopetin turhan murehtimisen" ihmisille on nimikin. Voitte arvailla vaan mikä se on.

Vastaa rehellisesti. Löytyikö se parantuminen muista? Lähtikö parantuminen siitä, että muut muuttivat ajatteluaan? Entä miten oli ajatusten kanssa? Jatkoitko negatiivisilla ajatuksilla?

Ketä se itseään niskasta otti kiinni vai ottiko kukaan? Jatkoitko murehtimista vai ehkä jopa lisäsit sitä?

Vierailija kirjoitti:

Sen verran rohkenen tässä korottaa itseäni, etten ainakaan ole niin idiootti, surkea pieni sieluinen ja säälittävä pätijä, että kehtaisin mennä kenellekään akuutista masennuksesta kärsivälle neuvomaan mitään. Minun sanakirjassani noille "otin vain itseäni niskasta kiinni ja lopetin turhan murehtimisen" ihmisille on nimikin. Voitte arvailla vaan mikä se on.

Ohhoh, jopa oli tyrmäys. Ja koko ketju oikeastaan täynnä ympäristön toimenpiteiden haukkumista! Jotenkin luulisi, että avuntoyrityksiä arvostetaisiin, mutta näin se mitä ilmeisimmin ei ole. Lienee viistainta pysyä masentuneista vastedes kaukana ja jättää heidät täysin yksin. 

Yksi sana: VASTARINTA.

Vierailija kirjoitti:

Vastaa rehellisesti. Löytyikö se parantuminen muista? Lähtikö parantuminen siitä, että muut muuttivat ajatteluaan? Entä miten oli ajatusten kanssa? Jatkoitko negatiivisilla ajatuksilla?

Ketä se itseään niskasta otti kiinni vai ottiko kukaan? Jatkoitko murehtimista vai ehkä jopa lisäsit sitä?

Hyvin esitetty asia. Masentuneiden olisi tärkeää muistaa se, että heidän omissa käsissään on paljon.