Turha sössöttää masentuneelle kiitollisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Joo, masentuneet on itsekkäitä. Mitään muuta ei nähdä kuin oma napa ja oman voinnin ja elämän surkeus.

Tiedän mistä puhun, koska kärsinyt toistuvista masennusjaksoista. Enää en jää viikkokausiksi rypemään enkä kiinni sairaan rooliin.

Mutsi tekee tismalleen noin. Kiskoo vain työpäivän päätteeksi kunnon tumut jaksaakseen mennä taas seuraavana päivänä töihin. Käyhän tämä näinkin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...

Luulen, että kyseessä on se, että kuplasi on romahtanut ja nyt näet sen todellisuuden minkä muut ovat aina nähneet. Sinä et masentumatta hyväksy sitä totuutta, mutta muista asiat eivät ole niin huonosti, että niistä pitäisi valittaa. Sinulle annetaan tukea elää todellisuudessa, eikä tukea palata takaisin kuplaan ja se on varmasti häiritsevää.

Okei, alankin vähättelemään hänen edesmennyttä masennusta ja sanomaan toisen vain kuvitelleen kaikki. Osastohoitokin oli ihan ajanhaaskausta ja kuplassa elämistä senkin ajan olisi voinut olla opiskelemassa tai töissä.

Epäilen kyllä, että olet aidosti tukenut ystävääsi hänen sairautensa aikana...

Onko joku tosissaan väittänyt, että kiitollisuus parantaa masennuksen? 

Voisin kyllä kuvitella, että kiitollisuus saattaisi ehkäistä masennusta. Mikä selittää sen, että toiset masentuvat, toiset eivät? Syy voi olla aivokemiassa ja elimistön tulehdustilassa tai suoliston mikrobeissa. Saattaa se joskus osin johtua myös asenteesta ja itsensä hoitamisesta.

Mutta turha siitä on silti itseään syyttää. Moni hölkkää ja syö salaattia ja saa silti infarktin. Sama se on masennuksen kanssa. 

Kiitollisuus on kuitenkin hieno asia. Voi olla edes järjen tasolla kiitollinen siitä, että saa olla masentunut Suomessa, jossa ei esim. tarvitse kuolla nälkään, jos ei pysty töihin. Asiat voisivat aina olla huonomminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niin. Masennukseen tepsii se että annat itsesi tunnistaa, tunnustaa ja päästää tietoisuuteen sen asian josta olet kiukkuinen. Kokeile. Mene omaan rauhaan, lopeta ajattelu ja anna kiukun tulla. Ei edes tarvi tietää mistä se johtuu. Jos kuitenkin selviää missä asiassa koet rajojasi rikotun, tee tarvittavat muutokset.

Kuule, masennus ja kiukku ovat ihan eri asioita. Masentunut ei ole kiukkuinen: ei jaksa olla kiukkuinen, eikä koe, että olisi mitään hyötyä olla kiukkuinen, ei ehkä ole edes mitään, mistä olisi kiukkuinen, koska ei ole mitään, mistä välittäisi niin paljon että se kiukukttaisi. Masennus on oikeastaan kaikkien tunteiden puutetta, paitsi ehkä turhuuden ja tyhjyyden.

Jos kokee kiukkua, kyse on jostain muusta ongelmasta kuin masennuksesta. Voi olla pahakin ongelma, mutta masennusta se ei ole.

Näin minäkin luulin kunnes tein harjoituksen jossa piti ensin rentouttaa itsensä kehonosa kerrallaan ja sitten kuulostella tuntuuko jokin osa erilaiselta. Huomasin heti että tuntui, kurkku. Seuraavaksi piti kuulostella liittykö siihen jokin tunne ja totisesti liittyi, yhtäkkiä kiukku vain vyöryi ylitse. Siihen oivallukseen loppui 15 vuotta kestänyt masennus. Minulla ei oikeasti ollut mitään tietoa siitä että olin pantannut 15 vuotta kiukkua. Seuraavat noin kaksi vuotta purin kiukkua niin että nukkumaan mennessä pidin pienen hetken jolloin vain päästin kiukkua ulos, puhtaana tunteena. En miettinyt kuka teki mitä tai mitään sellaisia. Parin vuoden päästä se loppui ja nykyään jos masentaa, tiedän että olen vihainen jostain ja pitää keksiä mistä. Ymmärrän ettei varmasti kaikilla ole samasta kyse. Mutta voi jollain ollakin.

Lisään vielä ettei kiukunpurkuhetkissä ennen nukkumaan menoa ollut tarkoitus suututtaa ja ahdistaa itseään miettimällä kuka teki mitä ja syyttelemällä jotain tms. Makasin vain ja olin kiukkuinen ilman ajatuksia. Sen jälkeen tunsin itseni paremmaksi ja rennommaksi, en kiukkuisemmaksi. Tämä on sitä ns midfulnessia pohjimmiltaan. Asetutaan tarkkailemaan ja hyväksymään omat tunnereaktiot ja tunne-energia ihan vain tunteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...

Luulen, että kyseessä on se, että kuplasi on romahtanut ja nyt näet sen todellisuuden minkä muut ovat aina nähneet. Sinä et masentumatta hyväksy sitä totuutta, mutta muista asiat eivät ole niin huonosti, että niistä pitäisi valittaa. Sinulle annetaan tukea elää todellisuudessa, eikä tukea palata takaisin kuplaan ja se on varmasti häiritsevää.

Joo tiedän ettei tässä maailmassa hyväksytä enää mitään heikkoutta, mutta ihan oikeasti. Toi on jo amerikkalaista sontaa missä piilotetaan kaikki hymyn taakse menestyksen taakamiseksi. Onko ihmekään että tuolla päin maailmaa tehdä itsareita, saati sitten jossain Japanissa?

Kuka käskee piilottamaan? Kyllä sinusta selkeästi saa esille tunteita. Tällä hetkellä lähinnä negatiivisia. Mutta jos sinua provosoitaisiin tarpeeksi positiiviseen suuntaan, niin ehkä sinusta saisi ulos myös positiivisia tunteita. Mutta uskon, ettet anna itsellesi lupaa, koska vain määrätyt menestykset voivat sinusta tuoda onnen tunteita. Mitä jos ryhtyisit vahingoniloiseksi? Sitä on aina pidetty aitona Ilona. Naurat vain kaikille töppäyksille. Ensin reilusti ja lopulta rehellisesti. Nuo miinuspään tunteet kun vielä näyttävät toimivan. Ehkä saat sitten ne pluspäänkin tunteet käyttöösi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...

Luulen, että kyseessä on se, että kuplasi on romahtanut ja nyt näet sen todellisuuden minkä muut ovat aina nähneet. Sinä et masentumatta hyväksy sitä totuutta, mutta muista asiat eivät ole niin huonosti, että niistä pitäisi valittaa. Sinulle annetaan tukea elää todellisuudessa, eikä tukea palata takaisin kuplaan ja se on varmasti häiritsevää.

Okei, alankin vähättelemään hänen edesmennyttä masennusta ja sanomaan toisen vain kuvitelleen kaikki. Osastohoitokin oli ihan ajanhaaskausta ja kuplassa elämistä senkin ajan olisi voinut olla opiskelemassa tai töissä.

Epäilen kyllä, että olet aidosti tukenut ystävääsi hänen sairautensa aikana...

Miten paljon olisin voinut tukea? Osastolle ei saanut aina edes mennä kun hoitajat sanoi hänen olonsa olleen tosi huonona. Toivoi itsekin tuolloin vain korvaa eikä mitään jeesustelua. Tein työtä käskettyä ja kiitoksena saan nyt itse masentuneena kehoituksena nousta ylös. Sanoin etten jaksa nousta, vaan pitäisi kuulemma vain pakertaa. Mitä varten? Tähän en saanut vastausta.

Masentumisesta kaikki ei edes halua parantua, he suuttuvat kun joku ehdottaa ihan mitä tahansa. Joku sellainen, jolla on kokemusta, eikä vain masennuksesta, vaan myös paranemisesta.

Omapa on elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku tosissaan väittänyt, että kiitollisuus parantaa masennuksen? 

Voisin kyllä kuvitella, että kiitollisuus saattaisi ehkäistä masennusta. Mikä selittää sen, että toiset masentuvat, toiset eivät? Syy voi olla aivokemiassa ja elimistön tulehdustilassa tai suoliston mikrobeissa. Saattaa se joskus osin johtua myös asenteesta ja itsensä hoitamisesta.

Mutta turha siitä on silti itseään syyttää. Moni hölkkää ja syö salaattia ja saa silti infarktin. Sama se on masennuksen kanssa. 

Kiitollisuus on kuitenkin hieno asia. Voi olla edes järjen tasolla kiitollinen siitä, että saa olla masentunut Suomessa, jossa ei esim. tarvitse kuolla nälkään, jos ei pysty töihin. Asiat voisivat aina olla huonomminkin. 

Suomessa sulle tyrkätään kourallinen masennuslääkkeitä ja todetaan polilla etteivät oikein osaa auttaa joten syö lääkettä. Mihin polia edes tarvitaan? Saman tien voitaisiin vaan jakaa lääkkeet kerta tuolla ei haluta auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Masentumisesta kaikki ei edes halua parantua, he suuttuvat kun joku ehdottaa ihan mitä tahansa. Joku sellainen, jolla on kokemusta, eikä vain masennuksesta, vaan myös paranemisesta.

Omapa on elämänsä.

Masennusta on eri tasoisia. Toisia koitetaan vuosikausia lääkitä, auttaa ja terapioida. ''Hyvän kauden'' aikana saatetaan silti päätyä riistämään itseltään henki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...

Luulen, että kyseessä on se, että kuplasi on romahtanut ja nyt näet sen todellisuuden minkä muut ovat aina nähneet. Sinä et masentumatta hyväksy sitä totuutta, mutta muista asiat eivät ole niin huonosti, että niistä pitäisi valittaa. Sinulle annetaan tukea elää todellisuudessa, eikä tukea palata takaisin kuplaan ja se on varmasti häiritsevää.

Okei, alankin vähättelemään hänen edesmennyttä masennusta ja sanomaan toisen vain kuvitelleen kaikki. Osastohoitokin oli ihan ajanhaaskausta ja kuplassa elämistä senkin ajan olisi voinut olla opiskelemassa tai töissä.

Ala. Onhan sekin jonkun tarkoituksen löytämistä elämästä. Negatiivista mutta jotain kuitenkin. Alan kallistumassa tuon toisen kirjoittajan teoriaan, että oikeasti olet aika kiukkuinen, muttet vain halua myöntää sitä ja mitä enemmän sitä nappia sinussa painaa, sen kiukkuisemmaksi tulet. Minä en tiedä kaverisi tapausta, mutta sinusta olemme pienen palan voineet lukea. Ja sinä alat kyllä vaikuttamaan kiukkuiselta ja ihmiseltä jolta kupla on romahtanut ja joka kuplassaan kuvitteli kuinka muut sitten tulevat pelastamaan hän hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei niin. Masennukseen tepsii se että annat itsesi tunnistaa, tunnustaa ja päästää tietoisuuteen sen asian josta olet kiukkuinen. Kokeile. Mene omaan rauhaan, lopeta ajattelu ja anna kiukun tulla. Ei edes tarvi tietää mistä se johtuu. Jos kuitenkin selviää missä asiassa koet rajojasi rikotun, tee tarvittavat muutokset.

Entä jos ei ole kiukkuinen vaan pelkästään loputtoman surullinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...

Luulen, että kyseessä on se, että kuplasi on romahtanut ja nyt näet sen todellisuuden minkä muut ovat aina nähneet. Sinä et masentumatta hyväksy sitä totuutta, mutta muista asiat eivät ole niin huonosti, että niistä pitäisi valittaa. Sinulle annetaan tukea elää todellisuudessa, eikä tukea palata takaisin kuplaan ja se on varmasti häiritsevää.

Okei, alankin vähättelemään hänen edesmennyttä masennusta ja sanomaan toisen vain kuvitelleen kaikki. Osastohoitokin oli ihan ajanhaaskausta ja kuplassa elämistä senkin ajan olisi voinut olla opiskelemassa tai töissä.

Ala. Onhan sekin jonkun tarkoituksen löytämistä elämästä. Negatiivista mutta jotain kuitenkin. Alan kallistumassa tuon toisen kirjoittajan teoriaan, että oikeasti olet aika kiukkuinen, muttet vain halua myöntää sitä ja mitä enemmän sitä nappia sinussa painaa, sen kiukkuisemmaksi tulet. Minä en tiedä kaverisi tapausta, mutta sinusta olemme pienen palan voineet lukea. Ja sinä alat kyllä vaikuttamaan kiukkuiselta ja ihmiseltä jolta kupla on romahtanut ja joka kuplassaan kuvitteli kuinka muut sitten tulevat pelastamaan hän hetkellä.

Ei tarvitse pelastaa. Osaan vaieta ja ottaa oman aikani. Ihmettelin vain miksi halutaan toisilta tukea antamatta sitä kuitenkaan vastineeksi takaisin kun tukija itse kokee romahduksen? Eihän tämä ole mitenkään minulta pois. Tiedän syyn romahdukselle joka on liiallinen stressi ja heikko paineensietokyky josta seurasi masennus. Valitettavasti paineensietokykyä ei usein voi ostaa kaupasta joten sen kanssa opetellaan elämään. Yritän omassa hiljaisuudessa tokeentua tästä ilman turhaa pakertamista.

Vierailija kirjoitti:

Masentumisesta kaikki ei edes halua parantua, he suuttuvat kun joku ehdottaa ihan mitä tahansa. Joku sellainen, jolla on kokemusta, eikä vain masennuksesta, vaan myös paranemisesta.

Omapa on elämänsä.

Se johtuu siitä että he tietävät sisimmässään ettei ehdotus toimi, että se vastaa väärään ongelmaan, vaikka heillä ei välttämättä ole tietoisuuden tasolla ymmärrystä miksi näin on. Esim jos jollakulla on väärä itse joka yrittää suorittaa vanhempien kunnianhimoista tavoitetta jonka on sisäistänyt omakseen, asiat menevät päin hoota, ja henkilö käyttäytyy tavoilla joita ei itsekään ymmärrä tai hyväksy. Epäonnistuminen ja saamattomuus masentaa ja mikään sivullisten hyvää tarkoittava neuvo ei kelpaa, koska ne pönkittävät väärän itsen tavoitetta. Eikä henkilö itse ymmärrä kuviota.

Tuo yksi raivoaa, se ei ole masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentumisesta kaikki ei edes halua parantua, he suuttuvat kun joku ehdottaa ihan mitä tahansa. Joku sellainen, jolla on kokemusta, eikä vain masennuksesta, vaan myös paranemisesta.

Omapa on elämänsä.

Se johtuu siitä että he tietävät sisimmässään ettei ehdotus toimi, että se vastaa väärään ongelmaan, vaikka heillä ei välttämättä ole tietoisuuden tasolla ymmärrystä miksi näin on. Esim jos jollakulla on väärä itse joka yrittää suorittaa vanhempien kunnianhimoista tavoitetta jonka on sisäistänyt omakseen, asiat menevät päin hoota, ja henkilö käyttäytyy tavoilla joita ei itsekään ymmärrä tai hyväksy. Epäonnistuminen ja saamattomuus masentaa ja mikään sivullisten hyvää tarkoittava neuvo ei kelpaa, koska ne pönkittävät väärän itsen tavoitetta. Eikä henkilö itse ymmärrä kuviota.

Arvaa miksi niin moni yrittää pakertaa töissä? Siksi koska työkkäri laskee ihmisarvosi lähes nolliin heti siinä tiskillä ollessa. Joko työllistyt kurssien kautta taikka jatkat pupukursseilla kunnes löydät jonkun paikan. Edeltävien vuosien koulutukset eivät paina mitään kaikkivoivan tiskivirkailijan edessä. Sairaslomallekaan et ehkä pääse ennen kuin ollaan todennettu kuntouttavan työtoiminnan kautta henkilö työkyky ts. poltettu loppuun 6e/9e päiväpalkalla.

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksi raivoaa, se ei ole masennusta.

Masentuneet ovatkin usein turtuneita vuosikausien lääkityksen myötä siinä olet oikeassa. Joku onnekas omaa vielä omat tunteet.

Itse kävin muutaman kerran todella pohjalla muutama vuosi sitten kun ei töitä meinannut löytyä ja asuin vielä vanhempien luona. Nyt on oma kämppä ja töitä toistaiseksi ja tilillä suht paljon rahaa pariksi vuodeksi ainakin niin olo on paljon parempi.

Ne ongelmat vaan pitää saada ratkaistuksi ja jos ei saa niin miettiä onko ne todella ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...

Luulen, että kyseessä on se, että kuplasi on romahtanut ja nyt näet sen todellisuuden minkä muut ovat aina nähneet. Sinä et masentumatta hyväksy sitä totuutta, mutta muista asiat eivät ole niin huonosti, että niistä pitäisi valittaa. Sinulle annetaan tukea elää todellisuudessa, eikä tukea palata takaisin kuplaan ja se on varmasti häiritsevää.

Okei, alankin vähättelemään hänen edesmennyttä masennusta ja sanomaan toisen vain kuvitelleen kaikki. Osastohoitokin oli ihan ajanhaaskausta ja kuplassa elämistä senkin ajan olisi voinut olla opiskelemassa tai töissä.

Ala. Onhan sekin jonkun tarkoituksen löytämistä elämästä. Negatiivista mutta jotain kuitenkin. Alan kallistumassa tuon toisen kirjoittajan teoriaan, että oikeasti olet aika kiukkuinen, muttet vain halua myöntää sitä ja mitä enemmän sitä nappia sinussa painaa, sen kiukkuisemmaksi tulet. Minä en tiedä kaverisi tapausta, mutta sinusta olemme pienen palan voineet lukea. Ja sinä alat kyllä vaikuttamaan kiukkuiselta ja ihmiseltä jolta kupla on romahtanut ja joka kuplassaan kuvitteli kuinka muut sitten tulevat pelastamaan hän hetkellä.

Ei tarvitse pelastaa. Osaan vaieta ja ottaa oman aikani. Ihmettelin vain miksi halutaan toisilta tukea antamatta sitä kuitenkaan vastineeksi takaisin kun tukija itse kokee romahduksen? Eihän tämä ole mitenkään minulta pois. Tiedän syyn romahdukselle joka on liiallinen stressi ja heikko paineensietokyky josta seurasi masennus. Valitettavasti paineensietokykyä ei usein voi ostaa kaupasta joten sen kanssa opetellaan elämään. Yritän omassa hiljaisuudessa tokeentua tästä ilman turhaa pakertamista.

Kysyt miksi toisilta halutaan tukea, eikä haluta olla vastavuoroisia? Miksi ihmiset eivät kierrätä? Miksi ihmiset pettävät? Miksi ihmiset roskaavat tai haukkuvat? Koska ihmiset ovat vajaavaisia ja laiskoja ja saamattomia ja masentuneita ja itsekkäitä ja niin edelleen.

Älä jumita johonkin yhteen ominaisuuteen tai teon puutteeseen. Ole onnellinen, että hän puhuu sinulle. Sekin voi loppu ihan kuten tukemisen vastavuoroisuuden kanssa on käynyt. Tai jokin muu teidän välillä oleva asia. Ajattele kuinka monta asiaa teidän välillä vielä tapahtuu ja vaikka yksi niistä on ehkä poistunut ( vastavuoroisuus tukemisessa) niin ehkä muita juttuja on vielä jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä luulisi saavansa kaikista parhainta tukea sellaiselta joka on itsekin kokenut masennuksen ja burnoutin vaan ei. Ystäväni ihmettelee kovasti miksi olen masentunut, vaikka koki muutama vuosi sitten henkisen romahtamisen. Empatiaa ei nyt sitten riitäkään toiselle masentuneelle...

Luulen, että kyseessä on se, että kuplasi on romahtanut ja nyt näet sen todellisuuden minkä muut ovat aina nähneet. Sinä et masentumatta hyväksy sitä totuutta, mutta muista asiat eivät ole niin huonosti, että niistä pitäisi valittaa. Sinulle annetaan tukea elää todellisuudessa, eikä tukea palata takaisin kuplaan ja se on varmasti häiritsevää.

Okei, alankin vähättelemään hänen edesmennyttä masennusta ja sanomaan toisen vain kuvitelleen kaikki. Osastohoitokin oli ihan ajanhaaskausta ja kuplassa elämistä senkin ajan olisi voinut olla opiskelemassa tai töissä.

Ala. Onhan sekin jonkun tarkoituksen löytämistä elämästä. Negatiivista mutta jotain kuitenkin. Alan kallistumassa tuon toisen kirjoittajan teoriaan, että oikeasti olet aika kiukkuinen, muttet vain halua myöntää sitä ja mitä enemmän sitä nappia sinussa painaa, sen kiukkuisemmaksi tulet. Minä en tiedä kaverisi tapausta, mutta sinusta olemme pienen palan voineet lukea. Ja sinä alat kyllä vaikuttamaan kiukkuiselta ja ihmiseltä jolta kupla on romahtanut ja joka kuplassaan kuvitteli kuinka muut sitten tulevat pelastamaan hän hetkellä.

Ei tarvitse pelastaa. Osaan vaieta ja ottaa oman aikani. Ihmettelin vain miksi halutaan toisilta tukea antamatta sitä kuitenkaan vastineeksi takaisin kun tukija itse kokee romahduksen? Eihän tämä ole mitenkään minulta pois. Tiedän syyn romahdukselle joka on liiallinen stressi ja heikko paineensietokyky josta seurasi masennus. Valitettavasti paineensietokykyä ei usein voi ostaa kaupasta joten sen kanssa opetellaan elämään. Yritän omassa hiljaisuudessa tokeentua tästä ilman turhaa pakertamista.

Kysyt miksi toisilta halutaan tukea, eikä haluta olla vastavuoroisia? Miksi ihmiset eivät kierrätä? Miksi ihmiset pettävät? Miksi ihmiset roskaavat tai haukkuvat? Koska ihmiset ovat vajaavaisia ja laiskoja ja saamattomia ja masentuneita ja itsekkäitä ja niin edelleen.

Älä jumita johonkin yhteen ominaisuuteen tai teon puutteeseen. Ole onnellinen, että hän puhuu sinulle. Sekin voi loppu ihan kuten tukemisen vastavuoroisuuden kanssa on käynyt. Tai jokin muu teidän välillä oleva asia. Ajattele kuinka monta asiaa teidän välillä vielä tapahtuu ja vaikka yksi niistä on ehkä poistunut ( vastavuoroisuus tukemisessa) niin ehkä muita juttuja on vielä jäljellä.

Kannattaa muuttaa Lapin erämaahan erakoksi. Paras ratkaisu, eikä tarvitse miettiä töitä/ihmisiä/maailmaa. Muistaakseni eräs toteutti aikeensa ja sanoi olevansa vihdoin onnellinen. Taisi omata säästöjä omasta takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentumisesta kaikki ei edes halua parantua, he suuttuvat kun joku ehdottaa ihan mitä tahansa. Joku sellainen, jolla on kokemusta, eikä vain masennuksesta, vaan myös paranemisesta.

Omapa on elämänsä.

Se johtuu siitä että he tietävät sisimmässään ettei ehdotus toimi, että se vastaa väärään ongelmaan, vaikka heillä ei välttämättä ole tietoisuuden tasolla ymmärrystä miksi näin on. Esim jos jollakulla on väärä itse joka yrittää suorittaa vanhempien kunnianhimoista tavoitetta jonka on sisäistänyt omakseen, asiat menevät päin hoota, ja henkilö käyttäytyy tavoilla joita ei itsekään ymmärrä tai hyväksy. Epäonnistuminen ja saamattomuus masentaa ja mikään sivullisten hyvää tarkoittava neuvo ei kelpaa, koska ne pönkittävät väärän itsen tavoitetta. Eikä henkilö itse ymmärrä kuviota.

Arvaa miksi niin moni yrittää pakertaa töissä? Siksi koska työkkäri laskee ihmisarvosi lähes nolliin heti siinä tiskillä ollessa. Joko työllistyt kurssien kautta taikka jatkat pupukursseilla kunnes löydät jonkun paikan. Edeltävien vuosien koulutukset eivät paina mitään kaikkivoivan tiskivirkailijan edessä. Sairaslomallekaan et ehkä pääse ennen kuin ollaan todennettu kuntouttavan työtoiminnan kautta henkilö työkyky ts. poltettu loppuun 6e/9e päiväpalkalla.

Niin kauan kun näkee ihmisarvon liitettynä rahaan ja työpanokseen, niin tulee olemaan masentunut. Jos muuttaisi ulkomaille vapaaehtoistyöhön? Silloin arvo ei olisi enää riippuvainen kelasta tai työstä tai palkkatuloista. Minkä silloin sanoisi masennuksen syyksi?