Lue keskustelun säännöt.
Onko yleistä, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, mutta seurustelee silti itselleen sopivamman/käytännöllisemmän kanssa?
09.03.2020 |
Ainahan ei saa sitä ketä haluaa, tai käytännön asioiden takia suhde ei onnistu. Moni haluaa kuitenkin jonkun kanssa jakaa elämäänsä ja hyvä suhde voi olla sellaisenkin kanssa, jonka kanssa on vähemmän tunnepitoista. Mietin, että kuinka yleistä tämä mahtaa olla. Välillä on olo, että pitäisi ottaa vaan joku, eikä odottaa että joskus ehkä vielä joku tuntuu tosi oikealta, mitä ei välttämättä tule koskaan tapahtumaan.
Kommentit (34)
Eipä se suhteen tunnepitoisuuskaan ole välttämättä pysyvä juttu. Tunteet muuttuu, kenellä mihinkin suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että on yleistä, koska miksi seurustella jos rakastaa toista ja halut on molemmin puolisia? Eri asia, jos molemmilla on perhe jne., niin tilanne on eri. Avioliitoista puolet päättyy eroon ja seurusteluista sitten paljon useampi.
Näin se usein on - se ketä oikeasti rakastaa, saattaa olla välillä aivan hulvattoman ihana, mutta toisiaan taas niin hankalaluonteinen kiukkupussi, ettei hänen kanssaan vaan voi olla.
Tällaisessa tilanteessa hommataan sitten sellainen normaali, tasa-painoinen henkilö, jonka kanssa on helppo ja miellyttävä elää.
En tiedä onko yleistä mutta varmasti ainakin mahdollista. Sitten on meitä, jotka eivät voisi kuvitellakaan seurustelevansa kenenkään muun kuin sen kanssa, johon voimakkaimmat tunteet kohdistuvat. Jos se ei jostain syystä onnistu, ainut vaihtoehto on yksinolo.
Avioliitossa on kyse rakkauden lisäksi myös TAHTOMISESTA. Luvataan että "Tahdon". Se tarkoittaa sitä, että pidetään yhtä ja tuetaan toinen toisiaan myös niinä aikoina kun elämä koettelee, on ankeaa eikä lempi varsinaisesti leisku. Silloin otetaan käyttöön se tahtominen. Niiden liitot kestää, jotka todella tahtovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että on millään tavalla yleistä. Itse en ole sellaisia tunne. Joskus toki on niin että eroaminen on jätetty tekemättä vaikka lasten takia, mutta siinäkin tapauksessa aluksi on ollut ne voimakkaat tunteet kun on yhteen päädytty.
Eihän siinä ole mitään järkeä että ottaisi kämppiksen jonka kanssa alkaisi harrastaa seksiä, ja samalla voisi juuri se oikea mennä ohi elämästä koska on itsensä laittanut sinne "varattu" kategoriaan.
Sinkkutalouksien määrä on kasvanut paljon, sekin kertoo siitä että jos ei sopivaa löydy, niin ollaan sitten yksin. Kenenkään ei tarvitse nykyään taloudellisten jne. järkisyiden takia olla parisuhteessa.
Joskus elämäntilanteet ei sovi yhteen, silti myöhemmin elämässä hetki suhteelle suuren rakkauden kanssa voi olla sopiva. Minun suuri rakkauteni palasi luokseni, kun hetki oli oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sellainen.. Rakastin yhtä pilvenpolttelija miekkosta (rakastan edelleen), mutta hänen kanssaan en olisi pystynyt perustamaan perhettä tai elämään kovin järkevää elämää, vaikka toisaalta rakastin sitä elämää joka meillä oli.
Ja onhan noita pilvenpolttelijoita joka lähtöön, ihan menestyviä ja fiksuja ihmisiä, exäni ei kuitenkaan ollut sieltä menestyvästä päästä.
En kyllä usko. Jos kaksi ihmistä oikeasti rakastaa toisiaan, niin ei niitä mikään pidä erossa jos molemmilla sama tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ala käytännön jalkavaimoksi henkilölle jolla on suuri rakkaus odottamassa jossain oikeaa hetkeä. Hyi hitto!
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ala käytännön jalkavaimoksi henkilölle jolla on suuri rakkaus odottamassa jossain oikeaa hetkeä. Hyi hitto!
Sitähän tässä ei kysytty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteet tulee ja menee mutta joku on valittava puolisoksi jos sellaisen meinaa saada. Mä olen parisuhteissa enemmänkin tällainen järkityyppi. Valitsin puolison järjellä, en niin kovin tunteella ja yhdessä on oltu jo yli 20 vuotta.
Oli mulla ihastuksia, joita joskus ajattelen yhä mutta tunne ei mitä ilmeisimmin ollut molemminpuolista. Miksi olisin jäänyt odottamaan sellaista mitä ei ehkä koskaan olisi tullut?
Mä oon tällaisessa suhteessa. Mun mies on aivan umpirakastunut toiseen naiseen ja seurustelee hänen kanssaan mun luvalla. Mies ja tämä hänen naisystävänsä tykkäävät tehdä tosi paljon samanlaisia asioita, joista minä taas en välitä. Mies saa tehdä asioita joista tykkää jonka seurauksena hän on sit kotona iloinen ja osallistuva isä ja tehdään perheenä tosi paljon asioita ja kotona on rauha maassa. Ja koska miehellä on se toinen suhde niin mulla taas ei oo paineita lähteä alpeille laskettelemaan ja saan tehdä asioista joita itse tykkään. Meillä kolmelms on sopimus, että hän priorisoi perheensä ja kun lapset on 18 ja meillä ei ole enää huoltajuutta katsotaan uusiks vieläkö halutaan olla naimisissa. Uusi nainen on täysin tietoinen mikä kuvio on ja hänkin on sujut sen kanssa, että niin pitkään kuin lapset on alaikäisiä me asutaan saman katon alla ja ollaan naimisissa, koska se on järkevämpää ja lapset ei joudu kulkemaan kahden kodin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole yleistä, mutta sitä tapahtuu koko ajan jonkin verran, kullakin omista syistään.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tällaisessa suhteessa. Mun mies on aivan umpirakastunut toiseen naiseen ja seurustelee hänen kanssaan mun luvalla. Mies ja tämä hänen naisystävänsä tykkäävät tehdä tosi paljon samanlaisia asioita, joista minä taas en välitä. Mies saa tehdä asioita joista tykkää jonka seurauksena hän on sit kotona iloinen ja osallistuva isä ja tehdään perheenä tosi paljon asioita ja kotona on rauha maassa. Ja koska miehellä on se toinen suhde niin mulla taas ei oo paineita lähteä alpeille laskettelemaan ja saan tehdä asioista joita itse tykkään. Meillä kolmelms on sopimus, että hän priorisoi perheensä ja kun lapset on 18 ja meillä ei ole enää huoltajuutta katsotaan uusiks vieläkö halutaan olla naimisissa. Uusi nainen on täysin tietoinen mikä kuvio on ja hänkin on sujut sen kanssa, että niin pitkään kuin lapset on alaikäisiä me asutaan saman katon alla ja ollaan naimisissa, koska se on järkevämpää ja lapset ei joudu kulkemaan kahden kodin väliä.
Lapsethan on ihan kykeneväisiä päättämään joskus 12-vuotiaana kumman vanhemman luona haluaa asua. En oikein käsitä, miksi ainakaan 18v. asti pitäisi asua yhdessä ihan käytännön syiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet tulee ja menee mutta joku on valittava puolisoksi jos sellaisen meinaa saada. Mä olen parisuhteissa enemmänkin tällainen järkityyppi. Valitsin puolison järjellä, en niin kovin tunteella ja yhdessä on oltu jo yli 20 vuotta.
Oli mulla ihastuksia, joita joskus ajattelen yhä mutta tunne ei mitä ilmeisimmin ollut molemminpuolista. Miksi olisin jäänyt odottamaan sellaista mitä ei ehkä koskaan olisi tullut?
Mä ehkä mieluummin olisin yksin ja siten, että elämässä on "lisänä" joku suhde missä harvoin nähään tms. kuin suhteessa missä tunteita ei ole niin paljon, mutta yhdessäoloa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tällaisessa suhteessa. Mun mies on aivan umpirakastunut toiseen naiseen ja seurustelee hänen kanssaan mun luvalla. Mies ja tämä hänen naisystävänsä tykkäävät tehdä tosi paljon samanlaisia asioita, joista minä taas en välitä. Mies saa tehdä asioita joista tykkää jonka seurauksena hän on sit kotona iloinen ja osallistuva isä ja tehdään perheenä tosi paljon asioita ja kotona on rauha maassa. Ja koska miehellä on se toinen suhde niin mulla taas ei oo paineita lähteä alpeille laskettelemaan ja saan tehdä asioista joita itse tykkään. Meillä kolmelms on sopimus, että hän priorisoi perheensä ja kun lapset on 18 ja meillä ei ole enää huoltajuutta katsotaan uusiks vieläkö halutaan olla naimisissa. Uusi nainen on täysin tietoinen mikä kuvio on ja hänkin on sujut sen kanssa, että niin pitkään kuin lapset on alaikäisiä me asutaan saman katon alla ja ollaan naimisissa, koska se on järkevämpää ja lapset ei joudu kulkemaan kahden kodin väliä.
Lapsethan on ihan kykeneväisiä päättämään joskus 12-vuotiaana kumman vanhemman luona haluaa asua. En oikein käsitä, miksi ainakaan 18v. asti pitäisi asua yhdessä ihan käytännön syiden takia.
No ihan siksi, kun meistä kumpikaan ei halua asua erillään niistä lapsista. Se on jo aika iso käytännön syy, että meistä kumpikin haluaa olla täysiaikainen vanhempi eikä joka toinen viikonloppu vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tällaisessa suhteessa. Mun mies on aivan umpirakastunut toiseen naiseen ja seurustelee hänen kanssaan mun luvalla. Mies ja tämä hänen naisystävänsä tykkäävät tehdä tosi paljon samanlaisia asioita, joista minä taas en välitä. Mies saa tehdä asioita joista tykkää jonka seurauksena hän on sit kotona iloinen ja osallistuva isä ja tehdään perheenä tosi paljon asioita ja kotona on rauha maassa. Ja koska miehellä on se toinen suhde niin mulla taas ei oo paineita lähteä alpeille laskettelemaan ja saan tehdä asioista joita itse tykkään. Meillä kolmelms on sopimus, että hän priorisoi perheensä ja kun lapset on 18 ja meillä ei ole enää huoltajuutta katsotaan uusiks vieläkö halutaan olla naimisissa. Uusi nainen on täysin tietoinen mikä kuvio on ja hänkin on sujut sen kanssa, että niin pitkään kuin lapset on alaikäisiä me asutaan saman katon alla ja ollaan naimisissa, koska se on järkevämpää ja lapset ei joudu kulkemaan kahden kodin väliä.
Hienoa! Olette pystyneet aikuisen oikeasti ratkaisemaan ongelman joka useimmiten johtaa kolmiodraamoihin, rikkoutuneisiin ihmissuhteisiin ja traumoihin! Tähän kun useimmat pystyisivät, jäisi nomi terapeutti työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tällaisessa suhteessa. Mun mies on aivan umpirakastunut toiseen naiseen ja seurustelee hänen kanssaan mun luvalla. Mies ja tämä hänen naisystävänsä tykkäävät tehdä tosi paljon samanlaisia asioita, joista minä taas en välitä. Mies saa tehdä asioita joista tykkää jonka seurauksena hän on sit kotona iloinen ja osallistuva isä ja tehdään perheenä tosi paljon asioita ja kotona on rauha maassa. Ja koska miehellä on se toinen suhde niin mulla taas ei oo paineita lähteä alpeille laskettelemaan ja saan tehdä asioista joita itse tykkään. Meillä kolmelms on sopimus, että hän priorisoi perheensä ja kun lapset on 18 ja meillä ei ole enää huoltajuutta katsotaan uusiks vieläkö halutaan olla naimisissa. Uusi nainen on täysin tietoinen mikä kuvio on ja hänkin on sujut sen kanssa, että niin pitkään kuin lapset on alaikäisiä me asutaan saman katon alla ja ollaan naimisissa, koska se on järkevämpää ja lapset ei joudu kulkemaan kahden kodin väliä.
Lapsethan on ihan kykeneväisiä päättämään joskus 12-vuotiaana kumman vanhemman luona haluaa asua. En oikein käsitä, miksi ainakaan 18v. asti pitäisi asua yhdessä ihan käytännön syiden takia.
No ihan siksi, kun meistä kumpikaan ei halua asua erillään niistä lapsista. Se on jo aika iso käytännön syy, että meistä kumpikin haluaa olla täysiaikainen vanhempi eikä joka toinen viikonloppu vanhempi.
Kai niillä lapsilla olis joku vanhempi viikollakin?
Ja ihan höhhö juttu muutenkin. Täähän on sen yhden leffan kuvio. Päätit sitten omia sen.
Ihastukset leimahtaa ja tunteet voi olla rajujakin, joskus jopa molemminpuolisia. Loppupeleissä kuitenkin rakkaus on jotain, mitä rakennetaan vuosia. Suhteen voi aloittaa ihastumisella tai järkiperäisesti, kumpikaan ratkaisu ei takaa, että lopputulos olisi rakkautta.