Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapset tappelee koko ajan. En jaksa enää. Mitä voisin tehdä, kun kaikkea on yritetty eikä mikään auta?
04.03.2020 |
Olen kohta 40-vuotias yh ja kahden tyttären äiti. Tytöt ovat 12- ja 11-vuotiaat ja heillä on vain 1,5 vuotta ikäeroa. Erosin kun tytöt olivat pieniä, isä asuu ulkomailla ja pitää kyllä yhteyttä tyttöihin, mutta käytännön syistä heidän suhde on aika etäinen.
Tytöt eivät ole koskaan tulleet toimeen keskenään. Riitoja, kiusaamista puolin ja toisin, tappeluita, mustasukkaisuutta, raivareita, pelkkää myrskyä ja sotaa kymmenen vuotta.
Nyt tyttöjen lähestyessä murrosikää tilanne on tullut ihan mahdottomaksi. Asumme ahtaasti mutta mukavasti kauniissa kodissa Hgin keskustassa. Meillä on kaksi huonetta ja keittiö, yhteensä 89 m2. Ongelma on se, että tytöt joutuvat jakamaan huoneen keskenään, mistä aiheutuu jatkuvaa riitaa ja tappelua. Hätäratkaisuna olen muuttanut nukkumaan keittiön sivustavedettävälle sohvalle ja vanhempi tyttäreni on saanut minun makuuhuoneeni. Pidemmän päälle tämä on kestämätön tilanne mutta toistaiseksi se takaa jonkinlaisen välirauhan.
Emme kukaan halua muuttaa ja vuokra on niin halpa, ettemme saa samalla rahalla kaksiota suurempaa mistään päin pääkaupunkiseutua. Olen hakenut isompaa kaupungin vuokra-asuntoa mutta turhaan.
Minulla on miesystävä, jonka luona voisin viettää enemmän aikaa, mutta tytöt eivät pärjää yksin tai keskenään edes yhtä yötä ilman että jotain särkyy tai tulee sairaalareissu. Kokemusta on.
Miten saisin rauhan pieneen perheeseemme? Tämä on ihan lähtenyt käsistä, enkä tiedä mitä tekisin! Auttakaa!
Kommentit (84)
Kummallekin lapselle omia kavereita kotiin vapaa-ajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, en ehkä vielä tuon ikäisiä jättäisi keskenään yöksi, vaikka olisivatkin vähemmän tappelevia. Eli ehkä siitä ajatuksesta kannattaa luopua ensimmäisenä. Vaikka ymmärrän tietyllä tapaa, että se miesystävän luona olo alkaa helposti tuntua hyvältä pakopaikalta, mutta kyllä nuo lapset tarvitsevat vielä pitkään päivittäistä aikuisen läsnäoloa ja vahvaa vanhemmuutta. Ja tietysti on ymmärrettävää, että kaipaisit parisuhteeseen myös aikaa ja yksityisyyttä.
Minkälainen suhde sinulla on miesystävääsi ja entä lastesi suhde häneen? Voisiko hän osallistua enemmän arkeenne? Sillä oletuksella siis, että suhteenne on vakaa ja hän ymmärtää että olette tietyllä tapaa pakettidiili. Saisit vähän enemmän hengähdystaukoja ja kenties toisen aikuisen läsnäolo voisi rauhoittaa ja tasapainottaa arkeanne.
Entäpä perheneuvola, voisiko sieltä saada apua tilanteeseen? Kuulostaa kyllä kurjalta. Epäilemättä isän etäisyys on osaltaan myös vaikuttanut tilanteeseen. Varmasti monissa perheissä on paljon tuota sisarusten välistä riitelyä rajunakin. Itsekin tässä odottelen pienempien lasten kanssa, että mitenhän käy kun nyt jo en saa jotenkin katkaistua mustasukkaisuuden kierrettä.
Meillä on pienemmät lapset kuin teillä, mutta tehokkain tapa on ollut ottaa aikaa erikseen lasten kanssa. Lapsesi ovat jo sen verran vanhoja, että luulisi onnistuvan teillä helposti! Toinen lapsi yksin/kaverin kanssa muutamia tunteja ja sillä aikaa aikuinen tekee jotain vain keskittyen yhteen lapseen.
Sano ettet kesta menoa ja olet varannut heille paikat koulukodista. Adios amigas!
Vierailija kirjoitti:
Sano ettet kesta menoa ja olet varannut heille paikat koulukodista. Adios amigas!
Surullista että tartun ekaksi tähän, mutta täytyy myöntää että onhan se sijoitus käynyt mielessä. Siis kaikkein heikompina hetkinäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat kilpailevat äidin huomiosta, joten tuo oman ajan viettäminen kummankin kanssa erikseen on hyvä ehdotus.Tsemppiä. Kohta helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pienemmät lapset kuin teillä, mutta tehokkain tapa on ollut ottaa aikaa erikseen lasten kanssa. Lapsesi ovat jo sen verran vanhoja, että luulisi onnistuvan teillä helposti! Toinen lapsi yksin/kaverin kanssa muutamia tunteja ja sillä aikaa aikuinen tekee jotain vain keskittyen yhteen lapseen.
Joo, tätä on kokeiltu. Toimii sen hetken, kun lapset ovat erillään. Heti sen jälkeen taas alkaa tappelu entistä pahempana. Ja olen töissä klo 9-17 eli aikaa on rajoitetusti ja tarvitsisin itsellenikin omaa aikaa ja rauhaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, en ehkä vielä tuon ikäisiä jättäisi keskenään yöksi, vaikka olisivatkin vähemmän tappelevia. Eli ehkä siitä ajatuksesta kannattaa luopua ensimmäisenä. Vaikka ymmärrän tietyllä tapaa, että se miesystävän luona olo alkaa helposti tuntua hyvältä pakopaikalta, mutta kyllä nuo lapset tarvitsevat vielä pitkään päivittäistä aikuisen läsnäoloa ja vahvaa vanhemmuutta. Ja tietysti on ymmärrettävää, että kaipaisit parisuhteeseen myös aikaa ja yksityisyyttä.
Minkälainen suhde sinulla on miesystävääsi ja entä lastesi suhde häneen? Voisiko hän osallistua enemmän arkeenne? Sillä oletuksella siis, että suhteenne on vakaa ja hän ymmärtää että olette tietyllä tapaa pakettidiili. Saisit vähän enemmän hengähdystaukoja ja kenties toisen aikuisen läsnäolo voisi rauhoittaa ja tasapainottaa arkeanne.
Entäpä perheneuvola, voisiko sieltä saada apua tilanteeseen? Kuulostaa kyllä kurjalta. Epäilemättä isän etäisyys on osaltaan myös vaikuttanut tilanteeseen. Varmasti monissa perheissä on paljon tuota sisarusten välistä riitelyä rajunakin. Itsekin tässä odottelen pienempien lasten kanssa, että mitenhän käy kun nyt jo en saa jotenkin katkaistua mustasukkaisuuden kierrettä.
Eiks perheneuvolaan tarvita lähete? Ja sellaista ei ole saatu. Nuorempi testattu neurologilla mitään ei ole löytynyt. Tämä tuli koulun kautta, kun häiriköi ja kiusasi sielläkin. Mutta ei siis add, tarkkaavsisuushäiriötä tms. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kummallekin lapselle omia kavereita kotiin vapaa-ajalle.
Hmm. Joo ei. Tai ei siis koko aikaa. Ei silloin kun minä olen kotona. Tarvitsen myös omaa aikaa ja rauhaa, ilman että kaksiomme on täynnä esiteinejä 24/7. Ja tässäkin tuo tilakysymys on ongelma. Haluan oman huoneeni takaisin! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, en ehkä vielä tuon ikäisiä jättäisi keskenään yöksi, vaikka olisivatkin vähemmän tappelevia. Eli ehkä siitä ajatuksesta kannattaa luopua ensimmäisenä. Vaikka ymmärrän tietyllä tapaa, että se miesystävän luona olo alkaa helposti tuntua hyvältä pakopaikalta, mutta kyllä nuo lapset tarvitsevat vielä pitkään päivittäistä aikuisen läsnäoloa ja vahvaa vanhemmuutta. Ja tietysti on ymmärrettävää, että kaipaisit parisuhteeseen myös aikaa ja yksityisyyttä.
Minkälainen suhde sinulla on miesystävääsi ja entä lastesi suhde häneen? Voisiko hän osallistua enemmän arkeenne? Sillä oletuksella siis, että suhteenne on vakaa ja hän ymmärtää että olette tietyllä tapaa pakettidiili. Saisit vähän enemmän hengähdystaukoja ja kenties toisen aikuisen läsnäolo voisi rauhoittaa ja tasapainottaa arkeanne.
Entäpä perheneuvola, voisiko sieltä saada apua tilanteeseen? Kuulostaa kyllä kurjalta. Epäilemättä isän etäisyys on osaltaan myös vaikuttanut tilanteeseen. Varmasti monissa perheissä on paljon tuota sisarusten välistä riitelyä rajunakin. Itsekin tässä odottelen pienempien lasten kanssa, että mitenhän käy kun nyt jo en saa jotenkin katkaistua mustasukkaisuuden kierrettä.
En halua sotkea miesystävää tähän. Suhde on vasta alussa. En esim ole kertonut että olen evakossa keittiössä. Ap
Vuoden äiti. Ei tuonikäisiä saa jättää keskenään yksin kotiin yöksi! JEESUS.
Olet kotona muttet läsnä. Selität vain ja ainoastaan mitä sinä, sinä ja sinä.
Sinun pitää huomata ne lapsesi, olla läsnä, kohdata. Rakastaa.
Molempia. Molemmille pitää olla aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäiset tappelevat siksi, että he joutuvat pakosti olemaan samassa tilassa, vaikka jo toisen näkeminen ärsyttää. On kummallista, että aikuiset olettavat täysin eri luonteisten ihmisten tulevan kivasti toimeen keskenään vain sisaruuden vuoksi! Tilanne on näille esiteineille äärimmäisen kuormittava. Se vastaa suurin piirtein sitä, että sinut laitettaisiin asumaan samaan huoneeseen työpaikkasi ärsyttävimmän tyypin kanssa tai vaikka anoppisi kanssa.
Tiedän omasta kokemuksesta.
Tuohon ei auta mikään muu, kuin tilan antaminen molemmille. Omat huoneet, joiden ovet saa lukkoon. Molemmille omat kaverit ja oma elämä. Riitely vähenee, kun toisen naamaa ei tarvitse katsoa koko ajan.
Hommatkaa isompi asunto. Niitä saa kauempaa samaan hintaan kuin nykyinen on.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiset tappelevat siksi, että he joutuvat pakosti olemaan samassa tilassa, vaikka jo toisen näkeminen ärsyttää. On kummallista, että aikuiset olettavat täysin eri luonteisten ihmisten tulevan kivasti toimeen keskenään vain sisaruuden vuoksi! Tilanne on näille esiteineille äärimmäisen kuormittava. Se vastaa suurin piirtein sitä, että sinut laitettaisiin asumaan samaan huoneeseen työpaikkasi ärsyttävimmän tyypin kanssa tai vaikka anoppisi kanssa.
Tiedän omasta kokemuksesta.
Tuohon ei auta mikään muu, kuin tilan antaminen molemmille. Omat huoneet, joiden ovet saa lukkoon. Molemmille omat kaverit ja oma elämä. Riitely vähenee, kun toisen naamaa ei tarvitse katsoa koko ajan.
Hommatkaa isompi asunto. Niitä saa kauempaa samaan hintaan kuin nykyinen on.
Kannatan. Tuon ikäiset tarvii sitä omaa tilaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahvista tyttöjen keskinäistä suhdetta tekemällä heidän kanssa yhdessä jotakin kivaa. Ole heille itse enemmän läsnä ja puutu heti riitatilanteeseen. Varsinkin väkivaltaan. Vie aikaa ja tarvitaan hermoja ja johdonmukaisuutta mutta uskoisin että näillä meno rauhoittuu. Yhdistävää tekemistä koko perheellä!
En lukenut mitään mitä olisit muka kokeillut.
Me tapeltiin lapsina koska oltiin mustasukkaisia toisillemme ja koska isosiskoni pomotti jatkuvasti - koska äiti ei koskaan ollut kanssamme, aidosti kuunnellut tai edes erottanut toisistaan.
Kärsin eniten siitä että meidän perheen dynamiikka oli vinksahtanut ja se voimakastahtoinen esikoinen määräsi kaiken - äiti salli, koska se oli hänelle helppoa-.
Vierailija kirjoitti:
Vahvista tyttöjen keskinäistä suhdetta tekemällä heidän kanssa yhdessä jotakin kivaa. Ole heille itse enemmän läsnä ja puutu heti riitatilanteeseen. Varsinkin väkivaltaan. Vie aikaa ja tarvitaan hermoja ja johdonmukaisuutta mutta uskoisin että näillä meno rauhoittuu. Yhdistävää tekemistä koko perheellä!
Tämä voi vain pahentaa tilannetta. Jos sisarukset eivät vain sovi luonteiltaan yhteen, niin ei siinä mikään määrä yhdessä vietettyä aikaa auta, päinvastoin. Yhdessäolo rasittaa ja ajaa hermoromahduksen partaalle. Minun ja siskoni välit paranivat vasta kun emme enää asuneet samassa asunnossa, näemme harvoin, eikä riitojakaan sen takia ole kuin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvista tyttöjen keskinäistä suhdetta tekemällä heidän kanssa yhdessä jotakin kivaa. Ole heille itse enemmän läsnä ja puutu heti riitatilanteeseen. Varsinkin väkivaltaan. Vie aikaa ja tarvitaan hermoja ja johdonmukaisuutta mutta uskoisin että näillä meno rauhoittuu. Yhdistävää tekemistä koko perheellä!
Tämä voi vain pahentaa tilannetta. Jos sisarukset eivät vain sovi luonteiltaan yhteen, niin ei siinä mikään määrä yhdessä vietettyä aikaa auta, päinvastoin. Yhdessäolo rasittaa ja ajaa hermoromahduksen partaalle. Minun ja siskoni välit paranivat vasta kun emme enää asuneet samassa asunnossa, näemme harvoin, eikä riitojakaan sen takia ole kuin harvoin.
Sille ei nyt vaan voi elämässä mitään, että esimerkiksi lapsuudenkodissa tai myöhemmin vaikkapa työpaikalla joutuu olemaan yhdessä ihmisen kanssa josta ei yhtään tykkää. Jokaisen pitää opetella olemaan näissä tilanteissa ilman, että raivotaan, tapellaan ja kiusataan.
Siksi suosittelisin ap:lle, että tekisi tämän asian selväksi myös lapsilleen (suorin sanoin). Ja jatkossa ankarasti rankkua lapsille jos raivoavat, tappelevat tai kiusaavat. Ihan joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvista tyttöjen keskinäistä suhdetta tekemällä heidän kanssa yhdessä jotakin kivaa. Ole heille itse enemmän läsnä ja puutu heti riitatilanteeseen. Varsinkin väkivaltaan. Vie aikaa ja tarvitaan hermoja ja johdonmukaisuutta mutta uskoisin että näillä meno rauhoittuu. Yhdistävää tekemistä koko perheellä!
Tämä voi vain pahentaa tilannetta. Jos sisarukset eivät vain sovi luonteiltaan yhteen, niin ei siinä mikään määrä yhdessä vietettyä aikaa auta, päinvastoin. Yhdessäolo rasittaa ja ajaa hermoromahduksen partaalle. Minun ja siskoni välit paranivat vasta kun emme enää asuneet samassa asunnossa, näemme harvoin, eikä riitojakaan sen takia ole kuin harvoin.
Sille ei nyt vaan voi elämässä mitään, että esimerkiksi lapsuudenkodissa tai myöhemmin vaikkapa työpaikalla joutuu olemaan yhdessä ihmisen kanssa josta ei yhtään tykkää. Jokaisen pitää opetella olemaan näissä tilanteissa ilman, että raivotaan, tapellaan ja kiusataan.
Siksi suosittelisin ap:lle, että tekisi tämän asian selväksi myös lapsilleen (suorin sanoin). Ja jatkossa ankarasti rankkua lapsille jos raivoavat, tappelevat tai kiusaavat. Ihan joka kerta.
Ei tarvitse olla keskenään 24/7 ilman esimiestä.
Ei nuo lapset rangaistuksia kaipaa vaan läsnäolevaa vanhempaa. Ja molemmilla pitää olla oma elämä. Oma huone nyt ihan ekaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiset tappelevat siksi, että he joutuvat pakosti olemaan samassa tilassa, vaikka jo toisen näkeminen ärsyttää. On kummallista, että aikuiset olettavat täysin eri luonteisten ihmisten tulevan kivasti toimeen keskenään vain sisaruuden vuoksi! Tilanne on näille esiteineille äärimmäisen kuormittava. Se vastaa suurin piirtein sitä, että sinut laitettaisiin asumaan samaan huoneeseen työpaikkasi ärsyttävimmän tyypin kanssa tai vaikka anoppisi kanssa.
Tiedän omasta kokemuksesta.
Tuohon ei auta mikään muu, kuin tilan antaminen molemmille. Omat huoneet, joiden ovet saa lukkoon. Molemmille omat kaverit ja oma elämä. Riitely vähenee, kun toisen naamaa ei tarvitse katsoa koko ajan.
Hommatkaa isompi asunto. Niitä saa kauempaa samaan hintaan kuin nykyinen on.
Et siis ymmärtänyt lukemaasi! Äiti on muuttanut keittiön nurkkaan jotta lapsilla on omat huoneet! JA ON etsinyt isompaa asuntoa,mutta EI LÖYDY! Ei se niin helppoa ole kuin huutelu puskista nimettömänä!
Alue: Aihe vapaa
Meilläkin lapset tappeli. Loppui kun esikoinen täytti 18 ja muutti kotoa pois. Lasten isä ja veljensä ovat viisikymppisiä ja tappelevat edelleen kun näkevät, eivät enää nyrkein mutta sanallisesti. Tsemppiä teille.