Lue keskustelun säännöt.
Lapset tappelee koko ajan. En jaksa enää. Mitä voisin tehdä, kun kaikkea on yritetty eikä mikään auta?
04.03.2020 |
Olen kohta 40-vuotias yh ja kahden tyttären äiti. Tytöt ovat 12- ja 11-vuotiaat ja heillä on vain 1,5 vuotta ikäeroa. Erosin kun tytöt olivat pieniä, isä asuu ulkomailla ja pitää kyllä yhteyttä tyttöihin, mutta käytännön syistä heidän suhde on aika etäinen.
Tytöt eivät ole koskaan tulleet toimeen keskenään. Riitoja, kiusaamista puolin ja toisin, tappeluita, mustasukkaisuutta, raivareita, pelkkää myrskyä ja sotaa kymmenen vuotta.
Nyt tyttöjen lähestyessä murrosikää tilanne on tullut ihan mahdottomaksi. Asumme ahtaasti mutta mukavasti kauniissa kodissa Hgin keskustassa. Meillä on kaksi huonetta ja keittiö, yhteensä 89 m2. Ongelma on se, että tytöt joutuvat jakamaan huoneen keskenään, mistä aiheutuu jatkuvaa riitaa ja tappelua. Hätäratkaisuna olen muuttanut nukkumaan keittiön sivustavedettävälle sohvalle ja vanhempi tyttäreni on saanut minun makuuhuoneeni. Pidemmän päälle tämä on kestämätön tilanne mutta toistaiseksi se takaa jonkinlaisen välirauhan.
Emme kukaan halua muuttaa ja vuokra on niin halpa, ettemme saa samalla rahalla kaksiota suurempaa mistään päin pääkaupunkiseutua. Olen hakenut isompaa kaupungin vuokra-asuntoa mutta turhaan.
Minulla on miesystävä, jonka luona voisin viettää enemmän aikaa, mutta tytöt eivät pärjää yksin tai keskenään edes yhtä yötä ilman että jotain särkyy tai tulee sairaalareissu. Kokemusta on.
Miten saisin rauhan pieneen perheeseemme? Tämä on ihan lähtenyt käsistä, enkä tiedä mitä tekisin! Auttakaa!
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Ei rangaistuksia. Lisää vain uhmaa ja epäluottamusta. Googlaa "Toimiva perhe". Yritä uudestaan perheneuvolaan.
Ja lisään vielä että seuraamuksia pitää toki tulla, esim. jos rikkovat jotain niin pitää korvata omista rahoista. Mutta esiteinien seisottaminen nurkassa tai vastaavat ehdotukset, kuten myös uhkailu, on ihan älytöntä. Häpeää se lisää, ei ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitoja. Toimiva perhe -systeemiin kannattaa tutustua, koska se opettaa koko perheelle juuri näitä taitoja.
Pohdi minkälainen dynamiikka perheessänne on. Mitä tyttöjen vuorovaikutuksessa tapahtuu silloin, kun riidat saavat alkunsa? Näiden pohtimisessa auttaisi ulkopuolinen taho, olet todennäköisesti itse liian lähellä huomaamaan kaikkia vivahteita.
Voisiko tyttöjen yhteisen huoneen jakaa jotenkin esim. tilanjakajien tai yläsängyn avulla niin että molemmat saisivat ikioman puolikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan selvää, mikä tässä on ongelma: liian pieni ja ahdas asunto. Kolmea henkilöä ei ole tarkoitettu asumaan kaksiossa!
Hanki perheellesi kunnon koti! 3 h ja iso keittiö on ehdoton minimi, mieluummin 4 h ja keittiö sekä 2 kph.
Ongelmienne syy on se, että teillä ei ole kellään omaa, rauhallista tilaa. Äiti nukkuu keittiössä, oikeesti Ap?
Ja miten ajattelit noin niin kuin käytännössä ylläpitää parisuhdetta tuossa tilanteessa. Juuri niin, et paljon mitenkään!
Olen ihan varma tuon kuvauksesi perusteella, ettei lasten koulukaan mene kovin hyvin, koska heillä ei ole omaa, yksityistä tilaa.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja hankit teille vaikka 4 h ja k rivarin jostain Vantaalta mihin sulla varmasti on varaa, jos kerran on 90 neliöön Hgin keskustassa! Lapset kulkee junalla tai bussilla vanhaan kouluunsa, jollei Vantaan koulut kelpaa.
Ja mammat täällä suosittelee häpeänurkkaa, Ei phliiiiis!
Näitä loputtomasti lässyttelyllä ymmärrettyjä kodintoivoja on nykyään kadut täynnä häiriköimässä ihmisiä. Tietävät vallan hyvin oikeutensa, joita käyttävät häikäilemättömästi hyväksi. Velvollisuuksille näyttävät keskaria.
Ruumiillista rankaisua en kannata, mutta kyllä muita keinoja täytyy löytyä aikuiselta joka haluaa kasvattaa lapsiaan.
Ensinmäinen on tinkimätön periksiantamattomuus ohjeistuksessa, kielloissa ja käskyissä. Kun tulosta syntyy seuraa siitä jotain kivaa palkintona.
Kun lapselle alkaa selviämään mikä on homman nimi, järjen kasvaessa siirrytään keskustelulinjalle enemmän, kun maaperä on ensin saatettu sellaiseksi, että siitä voi katsoa olevan jotain hyötyä.
Uhmaileva raivopää ei ota mitään lässytyksiä vastaan muuttaakseen käytöstään ennenkuin jotain konkreettisia muutoksia on tapahtunut ensin kuvioissa.
Tällaiset esm. "toi ei oo kivaa hei, äidille tulee pahamieli" (narisevalla venytetyllä äänellä lausuttuna) ei auta yhtään mitään ja on yhtä tyhjän kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta huomannut, että jos lapsilla on noin pieni ikäero, niillä harvoin on lämpimät välit.
Muistan lapsuudesta esim kun olin kaverini kanssa ja sen vuotta vanhempi veli oli paikalla, niin ne tappelivat niin kovaa, että kuului oikein nyrkkien lätinät ihoon ja tukat lähti päästä kaverilla ja molemmat melkein tappoivat toisensa, sitä oli järkyttävä katsoa. Itse olin isosisko 4 vuotta nuoremmalle siskolleni ja olen aina suojellut sitä ja koskaan ei ole tapeltu fyysisesti eikä oikein muutoinkaan, oli vaikea uskoa että sisarukset vihasivat toisiaan, minusta sisarusten kuuluu rakastaa ja puolustaa toisiaan.
Mutta kuten sanottu, taitaa liian pieni ikäero altistaa kilpailulle ja jonkunlaiselle sisaruskateudelle.Jokatapauksessa, toivottavasti tilanteeseen tulee jotain apua. Itse en osaa auttaa, muuten kuin neuvoa että kokeile että uhkailet niitä jollain, uhkailu tehoaa useimpiin lapsiin. Ja koita keksiä jotain tosi kivaa perheen kesken, suunnitella jotain kivaa, että tytöillä ois jotain odotettavaa, ja jos eivät käyttäydy, niin se ei ehkä onnistukaan.
Uhkaileminen ei ole lastenkasvatusta ja siihen puuttuu kyllä lastensuojelu nykyään.
LOL.
Sulla ei taida olla lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvää, mikä tässä on ongelma: liian pieni ja ahdas asunto. Kolmea henkilöä ei ole tarkoitettu asumaan kaksiossa!
Hanki perheellesi kunnon koti! 3 h ja iso keittiö on ehdoton minimi, mieluummin 4 h ja keittiö sekä 2 kph.
Ongelmienne syy on se, että teillä ei ole kellään omaa, rauhallista tilaa. Äiti nukkuu keittiössä, oikeesti Ap?
Ja miten ajattelit noin niin kuin käytännössä ylläpitää parisuhdetta tuossa tilanteessa. Juuri niin, et paljon mitenkään!
Olen ihan varma tuon kuvauksesi perusteella, ettei lasten koulukaan mene kovin hyvin, koska heillä ei ole omaa, yksityistä tilaa.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja hankit teille vaikka 4 h ja k rivarin jostain Vantaalta mihin sulla varmasti on varaa, jos kerran on 90 neliöön Hgin keskustassa! Lapset kulkee junalla tai bussilla vanhaan kouluunsa, jollei Vantaan koulut kelpaa.
Ja mammat täällä suosittelee häpeänurkkaa, Ei phliiiiis!
Hanki ja hanki? Hohhoijaa.
Mitä "häpeänurkkaan" tulee niin ei se ole mikään häpeärangaistus vaan idea on se, että siinä on erittäin epämiellyttävä seistä seinää tuijottaen. Ihan lastenkodeissakin on käytössä vastaava seinän vieressä seisomisrangaistus, ja myös teineillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvää, mikä tässä on ongelma: liian pieni ja ahdas asunto. Kolmea henkilöä ei ole tarkoitettu asumaan kaksiossa!
Hanki perheellesi kunnon koti! 3 h ja iso keittiö on ehdoton minimi, mieluummin 4 h ja keittiö sekä 2 kph.
Ongelmienne syy on se, että teillä ei ole kellään omaa, rauhallista tilaa. Äiti nukkuu keittiössä, oikeesti Ap?
Ja miten ajattelit noin niin kuin käytännössä ylläpitää parisuhdetta tuossa tilanteessa. Juuri niin, et paljon mitenkään!
Olen ihan varma tuon kuvauksesi perusteella, ettei lasten koulukaan mene kovin hyvin, koska heillä ei ole omaa, yksityistä tilaa.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja hankit teille vaikka 4 h ja k rivarin jostain Vantaalta mihin sulla varmasti on varaa, jos kerran on 90 neliöön Hgin keskustassa! Lapset kulkee junalla tai bussilla vanhaan kouluunsa, jollei Vantaan koulut kelpaa.
Ja mammat täällä suosittelee häpeänurkkaa, Ei phliiiiis!
Hanki ja hanki? Hohhoijaa.
Mitä "häpeänurkkaan" tulee niin ei se ole mikään häpeärangaistus vaan idea on se, että siinä on erittäin epämiellyttävä seistä seinää tuijottaen. Ihan lastenkodeissakin on käytössä vastaava seinän vieressä seisomisrangaistus, ja myös teineillä.
Sä varmaan ihan hyvillä mielin meet sitten pomon käskystä seisomaan nurkkaan työpaikallasi, kun on tullut töppäiltyä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rangaistuksia. Lisää vain uhmaa ja epäluottamusta. Googlaa "Toimiva perhe". Yritä uudestaan perheneuvolaan.
Ja lisään vielä että seuraamuksia pitää toki tulla, esim. jos rikkovat jotain niin pitää korvata omista rahoista. Mutta esiteinien seisottaminen nurkassa tai vastaavat ehdotukset, kuten myös uhkailu, on ihan älytöntä. Häpeää se lisää, ei ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitoja. Toimiva perhe -systeemiin kannattaa tutustua, koska se opettaa koko perheelle juuri näitä taitoja.
Pohdi minkälainen dynamiikka perheessänne on. Mitä tyttöjen vuorovaikutuksessa tapahtuu silloin, kun riidat saavat alkunsa? Näiden pohtimisessa auttaisi ulkopuolinen taho, olet todennäköisesti itse liian lähellä huomaamaan kaikkia vivahteita.
Voisiko tyttöjen yhteisen huoneen jakaa jotenkin esim. tilanjakajien tai yläsängyn avulla niin että molemmat saisivat ikioman puolikkaan?
Rangaistus on seuraamus.
Niin ja mitä ihmeen hyötyä rangaistuksesta tai seuraamuksesta on, jos sillä ei uhkailla? Pitäisikö se pitää jotenkin salassa lapsilta, että törttöilystä saatetaan rangaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yeeder012 kirjoitti:
Laitat ne kehään tappelemaan, jolloin toinen lapsista poistuu kehästä voittajana ja täten myös alfalapsena. Näin betalapsi alkaa kunnioittaa alfalasta koska on vahvempi ja alfalapsi betalasta, koska hän taisteli kunniallisesti loppuun saakka.
Olin kuolla nauruun, kun luin tämän... :D Pakko myöntää, että omien lasten kanssa olen joskus miettinyt samaa ratkaisua. Tosin oma ajatukseni on ollut laittaa heidät kunnon häkkiin tappelemaan...
Ap:n tilanteeseen sen verran, että jos ei uutta asuntoa kerran löydy, niin ei auta muu kuin jäädä nukkumaan itse sinne keittiöön. Tilannetta ei saa rauhoitettua, mikäli sisarukset joutuvat koko ajan olemaan "nokittain".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvää, mikä tässä on ongelma: liian pieni ja ahdas asunto. Kolmea henkilöä ei ole tarkoitettu asumaan kaksiossa!
Hanki perheellesi kunnon koti! 3 h ja iso keittiö on ehdoton minimi, mieluummin 4 h ja keittiö sekä 2 kph.
Ongelmienne syy on se, että teillä ei ole kellään omaa, rauhallista tilaa. Äiti nukkuu keittiössä, oikeesti Ap?
Ja miten ajattelit noin niin kuin käytännössä ylläpitää parisuhdetta tuossa tilanteessa. Juuri niin, et paljon mitenkään!
Olen ihan varma tuon kuvauksesi perusteella, ettei lasten koulukaan mene kovin hyvin, koska heillä ei ole omaa, yksityistä tilaa.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja hankit teille vaikka 4 h ja k rivarin jostain Vantaalta mihin sulla varmasti on varaa, jos kerran on 90 neliöön Hgin keskustassa! Lapset kulkee junalla tai bussilla vanhaan kouluunsa, jollei Vantaan koulut kelpaa.
Ja mammat täällä suosittelee häpeänurkkaa, Ei phliiiiis!
Hanki ja hanki? Hohhoijaa.
Mitä "häpeänurkkaan" tulee niin ei se ole mikään häpeärangaistus vaan idea on se, että siinä on erittäin epämiellyttävä seistä seinää tuijottaen. Ihan lastenkodeissakin on käytössä vastaava seinän vieressä seisomisrangaistus, ja myös teineillä.
Sä varmaan ihan hyvillä mielin meet sitten pomon käskystä seisomaan nurkkaan työpaikallasi, kun on tullut töppäiltyä. :D
Lasten ja aikuisten kohdalla on eri toimintamenetelmät. Jos aikuinen töissä tappelee, niin siitä tulee potkut tai sitten pomo soittaa poliisit paikalle, jotka sitten vievät putkaan ja oikeudesta tulee sakot ja vahingonkorvaukset.
Jokainen ymmärtää, ettei tämä aikuisten toimintamenetelmä toimi lasten kohdalla, joten lapsille on oltava oma toimintamenetelmä. Kuten esimerkiksi sellaiset rangaistukset jotka tepsivät lapseen.
Mitä hyvään mieleen tulee, niin et kai tosissaan meinaa, että ihmisen tulee olla hyvällä mielellä jos häntä rangaistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
89m2:n kaksio?Tilanjakajaa käyttöön,tytöt mukaan suunnitteluun ja sisustamiseen (=yhteistä tekemistä).Tuon ikäisten kanssa pitäisi myös voida puhua jo suoraa noista asiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rangaistuksia. Lisää vain uhmaa ja epäluottamusta. Googlaa "Toimiva perhe". Yritä uudestaan perheneuvolaan.
No ei todellakaan lisää uhmaa eikä epäluottamusta.
Lapsikin ymmärtää, että jos sääntöjä rikkoo niin siitä on luonnollista tulla rangaistus tai muu seuraamus. Rangaistus ei siis ole epäoikeudenmukainen vaan päinvastoin erittäin oikeudenmukainen.
Sen sijaan rangaistuksettomuus lisää uhmaa ja epäluottamusta. Se kun opettaa ihmiselle sitä, että voi vapaasti uhmata ilman seurauksia ja, ettei auktoriteetti oikeasti ole auktoriteetti. Lapsi tarvitsee elämäänsä luotettavan auktoriteetin (=äiti ja/tai isä) jotta kasvaisi tasapainoiseksi.
Rangaistuksella ja seuraamuksella on vissi ero, vaikka niiden rajallekin mahtuu paljon tavaraa. Esim. jos pääsy jonnekin evätään siksi että aiemman kokemuksen perusteella ei voi luottaa että lapsi käyttäytyy kunnolla tai pitää itsensä turvassa, vaan todetaan että lapsi tarvitsee enemmän ohjausta/valvontaa kuin siellä olosi tarjolla, se on seuraamus. Jos pääsy evätään siksi että ei vienyt pyykkejä koriin ajoissa tms. täysin asiaan liittymätöntä, kyseessä on rangaistus (kosto, irrallinen painostuskeino). Joskus rangaistuksetkin toimii, mutta niiden pitää silloin olla etukäteen sovittuja ja yhdessä hyväksyttyjä, yhteiseen tavoitteeseen pyrkiviä, ja vain osa (muutoin positiivisen vahvistamiseen keskittyvää) muutokseen pyrkivää työkaluvalikoimaa, jolloin ne tuntuvat reiluilta.
Aikuisen asettamat rangaistukset perinteisessä mielessä tutkitusti lisää uhmaa käytösoireilevilla, rikkoo yhteistyötä ja heikentää lapsen/nuoren valmiuksia muutokseen.
Terkkuja lastenpsykiatrialta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/30/vuorovaikutuskouluttaja-elina-…
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/unohda-jaahyt-ja-kannykkakiellot-si…
http://www.benfurman.com/blog/2014/02/22/onko-lasten-rankaisemisessa-mi…
https://positiivinenkasvatus.fi/kuinka-puuttua-lapsen-ei-toivottuun-kay…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvista tyttöjen keskinäistä suhdetta tekemällä heidän kanssa yhdessä jotakin kivaa. Ole heille itse enemmän läsnä ja puutu heti riitatilanteeseen. Varsinkin väkivaltaan. Vie aikaa ja tarvitaan hermoja ja johdonmukaisuutta mutta uskoisin että näillä meno rauhoittuu. Yhdistävää tekemistä koko perheellä!
Tämä voi vain pahentaa tilannetta. Jos sisarukset eivät vain sovi luonteiltaan yhteen, niin ei siinä mikään määrä yhdessä vietettyä aikaa auta, päinvastoin. Yhdessäolo rasittaa ja ajaa hermoromahduksen partaalle. Minun ja siskoni välit paranivat vasta kun emme enää asuneet samassa asunnossa, näemme harvoin, eikä riitojakaan sen takia ole kuin harvoin.
Itse ajattelen niin, että sisarusten kuin kenen tahansa muunkin ihmisen kanssa on tultava toimeen, vaikka miten olisi erilaisia luonteeltaan. En itsekään tule siskoni kanssa hyvin toimeen, mutta ei me lapsena jatkuvasti riidelty. Lapset pitää opettaa kunnioittamaan erilaisuutta, siksi perheen yhteinen tekeminen, jossa kehutaan toisia ja pidetään yhdessä superhauskaa, voi ihan hyvin auttaa.
Meillä on kolme lasta pienillä ikäeroilla. Olen aika tarkka kiusaamisen suhteen eli jokaiselle pitää antaa oma rauha, ketään ei nimitellä tai satuteta, jokaisella on oikeus olla omanlaisensa, ei lällättelyä, ei pahasti sanomista ja toisia kannustetaan.
Jos nimittelee tai lyö -> peliaika/netti/puhelin pois vähintään päiväksi. Jos ruokapöydässä lällättelee tai kinastelee --> pois pöydästä. Tärkeintä on säilyttää avoin keskusteluyhteys ja ymmärtää, että toinen saattaa ärsyttää, mutta silti kenelläkään ei ole oikeutta sanoa pahasti tai käyttäytyä huonosti. Erimielisyydet voi opettaa ratkaisemaan kivi-sakset-paperilla. Kummallekin selvä erityinen oma paikka eli erottakaa vaikka sermillä tai verhoilla oma tila yhteisestä huoneesta. Pitää koputtaa. Paljon perheenä yhteistä kivaa tekemistä, palkintosysteemejä hyvästä käytöksestä, kehumista vähänkin kun siihen on aihetta ja kahdenkeskistä tekemistä äidin kanssa kummallekin lapselle erikseen. Voitte vaikka sopia, että nukkumaanmennessä joka toinen ilta toiselle on lyhyet peittelyt ja toinen pääsee äidin viereen juttelemaan, lukemaan, viettämään mukavaa aikaa tms. Toisen täytyy odottaa omassa huoneessa esim lukea tai piirrellä. Tuolloin kahdestaan on hyvä keskustella, miten tärkeää on kohdella toista hyvin, että lopulta se on omaksi eduksikin, kun kotona kaikilla on hyvä olla.
Tappelua tuskin saa kokonaan pois, mutta jonkin verran sitä saa vähennettyä. Parhaita ystäviä ei tarvitse olla, mutta erimielisyydet pitäisi osata käydä läpi keskustellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on siskoni kanssa 1,5 vuotta ikäeroa (meitä sisaruksia muitakin mutta meidän ikäero on pienin). Ensimmäiset 30 vuotta tapeltiin aina kun oltiin samassa tilassa. Sit tapahtui jotain ja nyt lähes nelikymppisenä ollaan jopa kyläilty toistemme luona tappelematta. 600 km välimatkalla ja 1-2 krt vuodessa näkemisellä voi olla osuutta tappelemattomuuteen. Muiden sisarusten kanssa ei olla juurikaan tapeltu, mitä nyt lapsena perus kähinät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rangaistuksia. Lisää vain uhmaa ja epäluottamusta. Googlaa "Toimiva perhe". Yritä uudestaan perheneuvolaan.
No ei todellakaan lisää uhmaa eikä epäluottamusta.
Lapsikin ymmärtää, että jos sääntöjä rikkoo niin siitä on luonnollista tulla rangaistus tai muu seuraamus. Rangaistus ei siis ole epäoikeudenmukainen vaan päinvastoin erittäin oikeudenmukainen.
Sen sijaan rangaistuksettomuus lisää uhmaa ja epäluottamusta. Se kun opettaa ihmiselle sitä, että voi vapaasti uhmata ilman seurauksia ja, ettei auktoriteetti oikeasti ole auktoriteetti. Lapsi tarvitsee elämäänsä luotettavan auktoriteetin (=äiti ja/tai isä) jotta kasvaisi tasapainoiseksi.
Rangaistuksella ja seuraamuksella on vissi ero, vaikka niiden rajallekin mahtuu paljon tavaraa. Esim. jos pääsy jonnekin evätään siksi että aiemman kokemuksen perusteella ei voi luottaa että lapsi käyttäytyy kunnolla tai pitää itsensä turvassa, vaan todetaan että lapsi tarvitsee enemmän ohjausta/valvontaa kuin siellä olosi tarjolla, se on seuraamus. Jos pääsy evätään siksi että ei vienyt pyykkejä koriin ajoissa tms. täysin asiaan liittymätöntä, kyseessä on rangaistus (kosto, irrallinen painostuskeino). Joskus rangaistuksetkin toimii, mutta niiden pitää silloin olla etukäteen sovittuja ja yhdessä hyväksyttyjä, yhteiseen tavoitteeseen pyrkiviä, ja vain osa (muutoin positiivisen vahvistamiseen keskittyvää) muutokseen pyrkivää työkaluvalikoimaa, jolloin ne tuntuvat reiluilta.
Aikuisen asettamat rangaistukset perinteisessä mielessä tutkitusti lisää uhmaa käytösoireilevilla, rikkoo yhteistyötä ja heikentää lapsen/nuoren valmiuksia muutokseen.
Terkkuja lastenpsykiatrialta
Terkkuja positiivisen kasvatuksen ideologiasta toisin sanoen...
Mitä kielletyn teon sekä rangaistuksen/seuraamuksen väliseen asiayhteyteen tulee, niin ei sellaista asiayhteyttä pysty useinkaan luomaan ihan käytännön syistä. Siksi tarvitaan yleispäteviä rangaistuksia kuten vaikka jäähyä tai arestia. Jos yleispäteviä rangaistuksia ei ole käytössä, niin silloin päädytään monesti siihen tilanteeseen, että lapsi pääsee kuin koira veräjästä jonkin asian suhteen. Pelkkä puhuminen lapsen kanssa kun ei yleensä riitä tilanteen ratkaisemiseksi varsinkaan sellaisten lasten kohdalla, jotka ovat oppineet sen asenteen, että määräyksiä voi rikkoa vailla seurauksia.
Mitä kurinpitoon muuten tulee, niin se on pääsääntöisesti tahtojen taistelu. Eikä niinkään mitään "yhteiseen tavoitteeseen pyrkimistä". Jos vanhempi tai muu lasta hoitava henkilö sen taistelun häviää, niin anarkian portit aukeavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta huomannut, että jos lapsilla on noin pieni ikäero, niillä harvoin on lämpimät välit.
Muistan lapsuudesta esim kun olin kaverini kanssa ja sen vuotta vanhempi veli oli paikalla, niin ne tappelivat niin kovaa, että kuului oikein nyrkkien lätinät ihoon ja tukat lähti päästä kaverilla ja molemmat melkein tappoivat toisensa, sitä oli järkyttävä katsoa. Itse olin isosisko 4 vuotta nuoremmalle siskolleni ja olen aina suojellut sitä ja koskaan ei ole tapeltu fyysisesti eikä oikein muutoinkaan, oli vaikea uskoa että sisarukset vihasivat toisiaan, minusta sisarusten kuuluu rakastaa ja puolustaa toisiaan.
Mutta kuten sanottu, taitaa liian pieni ikäero altistaa kilpailulle ja jonkunlaiselle sisaruskateudelle.Jokatapauksessa, toivottavasti tilanteeseen tulee jotain apua. Itse en osaa auttaa, muuten kuin neuvoa että kokeile että uhkailet niitä jollain, uhkailu tehoaa useimpiin lapsiin. Ja koita keksiä jotain tosi kivaa perheen kesken, suunnitella jotain kivaa, että tytöillä ois jotain odotettavaa, ja jos eivät käyttäydy, niin se ei ehkä onnistukaan.
No mulla on viisi vuotta vanhempi sisko joka löi ja muksi ja repi hiuksista ja kyykytti henkisesti 24/7. Nyt ollaan jo viisissäkymmenissä ja se sama kamala ylemmyydentuntoinen halveksuva kyykyttäminen jatkuu edelleen.
Kyllä noissa perheissä joissa lapsilla on olematon ikäero, on tappelijoita paljon enemmän, tämän ihan mutulla totean, kun olen monta esimerkkiä nähnyt. Se ei tarkota ettei poikkeuksia löytyisi.
Meitä on joka lähtöön.
Onpa täällä typerää sakkia, kun takerrutaan joka sanaan kuin piru raamattuun.
No tuota se just on. Sinun mutuasi. Minä en tunne yhtäkään lyhyen ikäeron perhettä jossa muksittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta huomannut, että jos lapsilla on noin pieni ikäero, niillä harvoin on lämpimät välit.
Muistan lapsuudesta esim kun olin kaverini kanssa ja sen vuotta vanhempi veli oli paikalla, niin ne tappelivat niin kovaa, että kuului oikein nyrkkien lätinät ihoon ja tukat lähti päästä kaverilla ja molemmat melkein tappoivat toisensa, sitä oli järkyttävä katsoa. Itse olin isosisko 4 vuotta nuoremmalle siskolleni ja olen aina suojellut sitä ja koskaan ei ole tapeltu fyysisesti eikä oikein muutoinkaan, oli vaikea uskoa että sisarukset vihasivat toisiaan, minusta sisarusten kuuluu rakastaa ja puolustaa toisiaan.
Mutta kuten sanottu, taitaa liian pieni ikäero altistaa kilpailulle ja jonkunlaiselle sisaruskateudelle.Jokatapauksessa, toivottavasti tilanteeseen tulee jotain apua. Itse en osaa auttaa, muuten kuin neuvoa että kokeile että uhkailet niitä jollain, uhkailu tehoaa useimpiin lapsiin. Ja koita keksiä jotain tosi kivaa perheen kesken, suunnitella jotain kivaa, että tytöillä ois jotain odotettavaa, ja jos eivät käyttäydy, niin se ei ehkä onnistukaan.
Uhkaileminen ei ole lastenkasvatusta ja siihen puuttuu kyllä lastensuojelu nykyään.
LOL.
Sulla ei taida olla lapsia.
On. Kaksi. Kaksi tytärtä lyhyellä ikäerolla, nyt jo lukiolaisia. Uhkailu ei ole hyväksyttävä kasvatuskeino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rangaistuksia. Lisää vain uhmaa ja epäluottamusta. Googlaa "Toimiva perhe". Yritä uudestaan perheneuvolaan.
No ei todellakaan lisää uhmaa eikä epäluottamusta.
Lapsikin ymmärtää, että jos sääntöjä rikkoo niin siitä on luonnollista tulla rangaistus tai muu seuraamus. Rangaistus ei siis ole epäoikeudenmukainen vaan päinvastoin erittäin oikeudenmukainen.
Sen sijaan rangaistuksettomuus lisää uhmaa ja epäluottamusta. Se kun opettaa ihmiselle sitä, että voi vapaasti uhmata ilman seurauksia ja, ettei auktoriteetti oikeasti ole auktoriteetti. Lapsi tarvitsee elämäänsä luotettavan auktoriteetin (=äiti ja/tai isä) jotta kasvaisi tasapainoiseksi.
Rangaistuksella ja seuraamuksella on vissi ero, vaikka niiden rajallekin mahtuu paljon tavaraa. Esim. jos pääsy jonnekin evätään siksi että aiemman kokemuksen perusteella ei voi luottaa että lapsi käyttäytyy kunnolla tai pitää itsensä turvassa, vaan todetaan että lapsi tarvitsee enemmän ohjausta/valvontaa kuin siellä olosi tarjolla, se on seuraamus. Jos pääsy evätään siksi että ei vienyt pyykkejä koriin ajoissa tms. täysin asiaan liittymätöntä, kyseessä on rangaistus (kosto, irrallinen painostuskeino). Joskus rangaistuksetkin toimii, mutta niiden pitää silloin olla etukäteen sovittuja ja yhdessä hyväksyttyjä, yhteiseen tavoitteeseen pyrkiviä, ja vain osa (muutoin positiivisen vahvistamiseen keskittyvää) muutokseen pyrkivää työkaluvalikoimaa, jolloin ne tuntuvat reiluilta.
Aikuisen asettamat rangaistukset perinteisessä mielessä tutkitusti lisää uhmaa käytösoireilevilla, rikkoo yhteistyötä ja heikentää lapsen/nuoren valmiuksia muutokseen.
Terkkuja lastenpsykiatrialta
Terkkuja positiivisen kasvatuksen ideologiasta toisin sanoen...
Mitä kielletyn teon sekä rangaistuksen/seuraamuksen väliseen asiayhteyteen tulee, niin ei sellaista asiayhteyttä pysty useinkaan luomaan ihan käytännön syistä. Siksi tarvitaan yleispäteviä rangaistuksia kuten vaikka jäähyä tai arestia. Jos yleispäteviä rangaistuksia ei ole käytössä, niin silloin päädytään monesti siihen tilanteeseen, että lapsi pääsee kuin koira veräjästä jonkin asian suhteen. Pelkkä puhuminen lapsen kanssa kun ei yleensä riitä tilanteen ratkaisemiseksi varsinkaan sellaisten lasten kohdalla, jotka ovat oppineet sen asenteen, että määräyksiä voi rikkoa vailla seurauksia.
Mitä kurinpitoon muuten tulee, niin se on pääsääntöisesti tahtojen taistelu. Eikä niinkään mitään "yhteiseen tavoitteeseen pyrkimistä". Jos vanhempi tai muu lasta hoitava henkilö sen taistelun häviää, niin anarkian portit aukeavat.
Sinä olet niin väärässä kuin voi väärässä ihminen olla. Nimenomaan lasta EI KUULU kyykyttää mielivaltaisesti aikuisen halujen mukaan, vaan saada noudattamaan yhteisiä sääntöjä koska hän HALUAA noudattaa, ei siksi että pelkää vanhempaa. Ei todellakaan mitään tahtojen taistelua, voi hyvä luoja..
Kyllä noissa perheissä joissa lapsilla on olematon ikäero, on tappelijoita paljon enemmän, tämän ihan mutulla totean, kun olen monta esimerkkiä nähnyt. Se ei tarkota ettei poikkeuksia löytyisi.
Meitä on joka lähtöön.
Onpa täällä typerää sakkia, kun takerrutaan joka sanaan kuin piru raamattuun.