Lue keskustelun säännöt.
Lapsena hyväksikäytetyt!
22.02.2020 |
Muut lapsena perheessänne hyväksikäytetyt, saatteko koskaan itku/raivokohtauksia kun tapaatte läheisiänne?
Osa varmaan viilentänyt välit mutta te jotka olette vielä tekemisissä, suututteko helposti?
Kommentit (9)
Googlaa Suomen delfins. Siellä tiedetään aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö taas. En näitä lapsuusajan hyväksikäyttöjä usko ollenkaan, jos ne tulevat mieleen vasta vuosien päästä.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö taas. En näitä lapsuusajan hyväksikäyttöjä usko ollenkaan, jos ne tulevat mieleen vasta vuosien päästä.
Kuka sanoi, että olisi muistanut vasta vuosien kuluttua? Yleensähän nämä vain pidetään omana tietona vuosikymmeniä. Näin minunkin tapauksessa, vain jotkin ystävät tietää lähinnä.
Ja kyllä onnistuin ikävuosina 9/10-15 unohtamaan asian täysin (päätin unohtaa), kunnes yhtäkkiä koulussa eräällä oppitunnilla käsiteltiin asiaa ja muistin. Ihmismieli on ihmeellinen. Äitini väittää nähneensä unta nyt myöhemmin ja ettei ole tajunnut asiaa, mutta minä tiedän hänen nähneen tilanteen/tilanteita. Ei tuota unohtamista tapahdu vain hyväksikäytetyille vaan myös vanhemmille, jotka sulkee karmivat asiat mielestään.
Se, että sinä et usko johonkin, ei tee asiasta yhtään vähemmän faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Googlaa Suomen delfins. Siellä tiedetään aiheesta.
Googletin, mutta ilmeisesti aiheesta pystyy ryhmässä keskustella vain satunnaisesti ja teemoittain? Näyttäisi lähin keskusteluaika/teema olevan toukokuussa?
Itseä kiinnostaisi nimenomaan, onko kukaan huomannut mitään reaktiota esim stressitilanteisiin, joka poikkeaisi muista ei-hyväksikäytetyistä/"normaaleista" keskivertoihmisistä.
Itse olen muuten tosi rauhallinen ihminen, mutta läheiset (muutkin kuin tämä hyväksikäyttänyt) saa helposti kanssani aikaan riidan, jossa huudan senkin edestä. He ovat tosin muutenkin vähän sellaisia etteivät tunteistani koskaan ole pahemmin välittäneet (narsismia olen miettinyt). Missään muualla en reagoi yhtä voimakkaasti. Minua syyllistetään siitä.. vaikka minua olisi loukattu tms niin minun pitäisi muka hävetä kun kehtaan edes sanoa asiasta.. jolloin luonnollisesti suutunkin.
Ap
Olen epäillyt, että mulla on seksuaalista hyväksikäyttöä taustassani, mutta en muista mitään. Olen ollut myös masentunut ~12-vuotiaasta alkaen, joka on myös aiheuttanut ajanjaksoja, joista en muista mitään. Olen juuri kuvailemasi kaltainen, todella rauhallinen, herkkä, empaattinen, pehmeä ja kiltti ihminen muuten, mutta nimenomaan läheisilleni (en muille) saatan räjähtää aivan kohtuuttomasti suuttuessani.
Monet läheiseni ovat kuvailleet minua silloin "aivan eri ihmiseksi," "pelottavaksi" ja etteivät "mistään hinnasta halua, että suutun." Omasta puolestani nuo kohtaukset todella myös tuntuvat siltä kuin en olisi enää "oma itseni" tai jokin "ulkopuolinen" ottaisi minussa vallan. Pelottavia ja kammottavia kokemuksia siis myös minulle itselleni. jälkeenpäin häpeän ja tyypillisesti niin paljon, että haluan vain kuolla. Tämä viestisi saa minut epäilemään entistä enemmän, että kaiken oireiluni taustalla on käsittelemätön traumamuisto (hyväksikäyttö tai jokin muu karmea kokemus) jota en pysty edelleenkään käsittelemään (ehkä siksi, etten muista sitä, defenssi tms?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä millä nimellä näitä kutsutaan suomeksi mutta ne on asioita jotka assosioi niihin lapsuuden tapahtumiin. Ko tilanteen henkilöllä ei usein ole mitään tekemistä lapsuuden tapahtumien kanssa, jokin vain muistuttaa olemuksessa/äänensävyssä/tilanteessa hyväksikäytöstä.
Mun lapsilla on hyväksikäyttötaustaa.
Näitä itkukohtauksia/raivareita voi tulla aikuisikään asti.
Vierailija kirjoitti:
Olen epäillyt, että mulla on seksuaalista hyväksikäyttöä taustassani, mutta en muista mitään. Olen ollut myös masentunut ~12-vuotiaasta alkaen, joka on myös aiheuttanut ajanjaksoja, joista en muista mitään. Olen juuri kuvailemasi kaltainen, todella rauhallinen, herkkä, empaattinen, pehmeä ja kiltti ihminen muuten, mutta nimenomaan läheisilleni (en muille) saatan räjähtää aivan kohtuuttomasti suuttuessani.
Monet läheiseni ovat kuvailleet minua silloin "aivan eri ihmiseksi," "pelottavaksi" ja etteivät "mistään hinnasta halua, että suutun." Omasta puolestani nuo kohtaukset todella myös tuntuvat siltä kuin en olisi enää "oma itseni" tai jokin "ulkopuolinen" ottaisi minussa vallan. Pelottavia ja kammottavia kokemuksia siis myös minulle itselleni. jälkeenpäin häpeän ja tyypillisesti niin paljon, että haluan vain kuolla. Tämä viestisi saa minut epäilemään entistä enemmän, että kaiken oireiluni taustalla on käsittelemätön traumamuisto (hyväksikäyttö tai jokin muu karmea kokemus) jota en pysty edelleenkään käsittelemään (ehkä siksi, etten muista sitä, defenssi tms?)
Apua!! Aivan kuin minä. Olisin voinut itse kirjoittaa tämän. ☹
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millä nimellä näitä kutsutaan suomeksi mutta ne on asioita jotka assosioi niihin lapsuuden tapahtumiin. Ko tilanteen henkilöllä ei usein ole mitään tekemistä lapsuuden tapahtumien kanssa, jokin vain muistuttaa olemuksessa/äänensävyssä/tilanteessa hyväksikäytöstä.
Mun lapsilla on hyväksikäyttötaustaa.
Näitä itkukohtauksia/raivareita voi tulla aikuisikään asti.
No mä olen jo 30v ja tuntuu että nämä ovat pahentuneet. En itse voi niille paljoakaan. Ne eskaloituu usein juuri siksi, ettei minua kuunnella vaan heti aletaan syyttää, jopa silloin kun olisi ymmärrettävääkin että huutaa (esim. Jos olen juuri loukannut itseni niin käsketään olla hiljaa ja sanotaan että mitä siinä huudat, puhutaan kuin olisin ilkeä heitä kohtaan ja siitä sitten kehkeytyy riita, minkä seuraksena itken). Meillä ei ole ollut sallittua näyttää vihantunteita, suruakin olen lapsena peitellyt. Aika monesta henkisesti vaikeasta paikasta olen joutunut itse selviytymään tai jäänyt henkisesti yksin.
Sitä mietin että liittyykö nämä nimenomaan hyväksikäyttöön vai vain ns epäterveisiin perhesuhteisiin (narsismi?). Musta tuntuu että molempiin.
Ihanaa jos en ole yksin. Olen hävennyt tätä. En todellakaan halua reagoida niin voimakkaasti.
Jos joku tietää nimen tälle ilmiölle niin olisin tosi kiitollinen.
Mulla ei tietääkseni perheen sisällä ollut hyväksikäyttöä, vaikka sitäkin kai epäiltiin. Teininä jouduin hyväksikäytön kohteeksi ja tuntui, että jotenki käytökselläni oireilin, kun ei ollut sanoja siihen, miten väärin mua kohtaan tehtiin. Myöhemmin tajuttuani asiaa enemmän, saatoin vain pillahtaa itkuun.