Suomessa syytetyllä on oikeus valehdella oikeudessa mutta uhrin on puhuttava totta
Tuomari muistutti ensin, ettei Pekan tarvitse kertoa totuutta. Se on fraasi, joka syytetylle luetaan oikeudessa.
Millan taas täytyi puhua totta, mitään lisäämättä.
Periaate on oikeusvaltion ytimessä: syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Mutta itseään vastaan sitä ei tarvitse tehdä.
Syytetty voi siis valehdella oikeussalissa, jos haluaa.
Sermin takaa Milla kuulikin tarinan, joka poikkesi hänen omastaan.
Kommentit (48)
Eikös se Syytetty ole uhri Pohjois-Suomessa.
Zinc
Tarkoitatko, että asianomistajallakin (="uhri") pitäisi olla oikeus valehdella? Vai että vastaajalla (="syytetty") pitäisi olla velvollisuus puhua totta, vaikka se vahingoittaisi häntä itseään? Onko jossain muussa länsimaassa?
Nämä ovat vaikeita kun ei ole todistajia läsnä. On vain sana sanaa vastaan. Minkäs teet? Nyt on jo nähty mihin se johtaa, kun vaan toisen kertomusta uskotaan ja on tullut vääriäkin tuomioita. Entäs jos se humalainen muistaakin väärin tai näkee unta? Yhtä tottahan se silloin hänen omassa mielessään on, vaikka mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä pitää olla varmuus näissä asioissa. Yksikin syytön tuomittuna on liikaa.
Aihe on niin kamala että käsiä polttaa eikä veri kierrä päässä, kohisee vaan ja huimaa kun joutuu edes ajattelemaan. Autocorrect pilasi edellistä viestiä mutta oli pakko saada syljettyä johonkin ulos tuo oma tunne mikä jäi koko jutusta.9
Suomessa muutenkin on käytäntö, että syyllinen on syytön kunnes jotain löytyy, paitsi sosiaalitoimen uhrit, ja uhri on oikeudessa aina potentiaalinen syyllinen jonka syyllisyys tulee osoittaa.
Suomessa se menee toisin päin Millan ei tarvitse puhua totta nainen ei ole rikollinen kaikki mitä hän sanoo on totta muutenkin, koska on nainen ja miehen täytyy puhua totta vaikka valehteelekin jos västaus on väärä ja mies on rikollinen koska on mies. Näin menee Suomessa oikeus.
Näin se on. Eikä syytetyn valeita edes tutkita, vaan ne otetaan totena oikeudessa.
Tuossakaan ei ollut mitään konkreettisia todisteita. Ei siihen voi mennä, vaikka olisi kuinka vastenmielisestä rikoksesta kyse, että todisteilla tai niiden puuttumisella ei ole merkitystä.
Ihmettelin kanssa kun olin ekaa kertaa poliisikuulustelussa,ilmoituksen tehneenä toisen teoista ja poliisi esitteli minulle "pelisäännöt" (itsekriminointisuojan). Jos syytetyllä on velvollisuus puhua totta, mutta toisaalta ei velvollisuutta sanoa mitään sellaista minkä perusteella hän saattaisi joutua minkäänlaisiin vaikeuksiin, niin minkähän takia kenenkään siellä kannattaisi paljastaa tekosiaan? Vai tarkoitetaanko tällä, että saa ja kannattaa kieltäytyä vastaamasta epämiellyttäviin kysymyksiin? Vai saa niihin valehdellakin itsekriminointisuojan nimissä?
"Millaa asian käsittely oikeussalissa on jäänyt vaivaamaan. Kun Pekka väitti hänen nauttineen, kukaan ei kysynyt, mistä tämä tiesi sen.
Kukaan ei myöskään ihmetellyt sitä, miksi Pekka ei kysynyt, onko peloissaan ja hiljaa makaavalla Millalla kaikki hyvin. Tai miksi Milla pakeni mitään sanomatta paikalta.
Erityisen kipeinä Millan mieleen ovat jääneet Pekkaa puolustaneen asianajajan viimeiset sanat.
Ei tässä maailmassa voida toimia niin, että kaikkeen pitää pyytää lupa, tämä totesi loppupuheenvuorossaan."
Ottamatta kantaa Millan kokemaan, niin tämä teksti kertoo aika paljon miesten ja naisten oletetuista rooleista nykyään..
Nyt naiset, kuinka moni teistä kyselee seksikumpanneilta suostumusta jatkuvasti?
Entä varmistelee jatkuvasti kumppanin nautinnon?
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat vaikeita kun ei ole todistajia läsnä. On vain sana sanaa vastaan. Minkäs teet? Nyt on jo nähty mihin se johtaa, kun vaan toisen kertomusta uskotaan ja on tullut vääriäkin tuomioita. Entäs jos se humalainen muistaakin väärin tai näkee unta? Yhtä tottahan se silloin hänen omassa mielessään on, vaikka mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä pitää olla varmuus näissä asioissa. Yksikin syytön tuomittuna on liikaa.
Jos raiskaustuomioon tarvittaisiin aina silminnäkijä, raiskaus olisi käytännössä täysin laillista. Lähes koskaan raiskaus ei tapahdu niin, että sen joku ulkopuolinen todistaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin se on. Eikä syytetyn valeita edes tutkita, vaan ne otetaan totena oikeudessa.
Nyt puhut täyttä paskaa. Syytetyn puheita todella harvoin otetaan totena. Asia on lähes päinvastoin, koska syytetyllä on oikeus valehdella, oletetaan usein, että käyttävät tätä hyödyksi. Sen sijaan uhrin kertomus on usein uskottavaa, koska joutuu puhumaan totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat vaikeita kun ei ole todistajia läsnä. On vain sana sanaa vastaan. Minkäs teet? Nyt on jo nähty mihin se johtaa, kun vaan toisen kertomusta uskotaan ja on tullut vääriäkin tuomioita. Entäs jos se humalainen muistaakin väärin tai näkee unta? Yhtä tottahan se silloin hänen omassa mielessään on, vaikka mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä pitää olla varmuus näissä asioissa. Yksikin syytön tuomittuna on liikaa.
Jos raiskaustuomioon tarvittaisiin aina silminnäkijä, raiskaus olisi käytännössä täysin laillista. Lähes koskaan raiskaus ei tapahdu niin, että sen joku ulkopuolinen todistaa.
Miten tämä poikkeaa muista rikoksista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat vaikeita kun ei ole todistajia läsnä. On vain sana sanaa vastaan. Minkäs teet? Nyt on jo nähty mihin se johtaa, kun vaan toisen kertomusta uskotaan ja on tullut vääriäkin tuomioita. Entäs jos se humalainen muistaakin väärin tai näkee unta? Yhtä tottahan se silloin hänen omassa mielessään on, vaikka mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä pitää olla varmuus näissä asioissa. Yksikin syytön tuomittuna on liikaa.
Jos raiskaustuomioon tarvittaisiin aina silminnäkijä, raiskaus olisi käytännössä täysin laillista. Lähes koskaan raiskaus ei tapahdu niin, että sen joku ulkopuolinen todistaa.
Kyllä, mutta ei ratkaisu ole se, että tuomioita aletaan jakamaan mutun perusteella. Vai oletko itse sitä mieltä, että itkuinen tarina saa luvan riittää? Etkö näe mitään ongelmaa siinä?
Tekaistut raiskaussyytökset kertovat sen, että väitetyn uhrin kertomus usein otetaan totena, vaikka se ei sitä olisikaan. Jos joutuu syytetyksi, vaikka ei ole mitään tehnytkään, niin miten puolustaudut, kun lähtökohtaisesti sinua ei uskota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat vaikeita kun ei ole todistajia läsnä. On vain sana sanaa vastaan. Minkäs teet? Nyt on jo nähty mihin se johtaa, kun vaan toisen kertomusta uskotaan ja on tullut vääriäkin tuomioita. Entäs jos se humalainen muistaakin väärin tai näkee unta? Yhtä tottahan se silloin hänen omassa mielessään on, vaikka mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä pitää olla varmuus näissä asioissa. Yksikin syytön tuomittuna on liikaa.
Jos raiskaustuomioon tarvittaisiin aina silminnäkijä, raiskaus olisi käytännössä täysin laillista. Lähes koskaan raiskaus ei tapahdu niin, että sen joku ulkopuolinen todistaa.
Miten tämä poikkeaa muista rikoksista?
Niinpä. Erittäin relevantti kysymys.
Asianomistajalla eli uhrilla on oikeus olla vaiti vaikka häntä kuultaisiin todistelutarkoituksessa, sen sijaan todistajaksi kutsutun pitää kertoa kaikki totuudenmukaisesti.
Uhrin on siis puhuttava totta jos hän jotain lausuu, mutta uhria ei voida kuulla todistajana eikä siten velvoittaa kertomaan kaikkea tietämäänsä.
Tämä vain vahvistaa sitä että suomessa mies tuomitaan puheiden perusteella ei todisteiden. Jo tällä hetkellä sitä tapahtuu yleisesti niin miksi sitä tulisi tieten tahtoen lisätä. Ei toinen vääryys kumoudu vääryydellä jotain muuta syytöntä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin se on. Eikä syytetyn valeita edes tutkita, vaan ne otetaan totena oikeudessa.
No höpö höpö. Vähänkään muutat tarinaasi tai kerrot ristiriitaisuuksia, niin uskottavuus on mennyttä.
https://yle.fi/uutiset/3-11202487