Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
12.02.2020 |
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Oletko minä? Täysin samassa tilanteessa olen ja kuulostaa erittäin tutulta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miten pääsee suhteesta?
1. Pakkaamalla kamat
2. Kävelemällä ovesta ulos tulematta takaisin
Kohta 1. ei ole pakollinen
Tiedän miten pahalta tuntuu kun toinen lesoilee minkälainen namupala onkaan ja petikumppaniksi naisia olisi jonoksi asti..
Minulla meni seksihalut tuommoisen miehen kanssa. Diagnosoin itseni jopa aseksuaaliksi. Diagnoosi häipyi kun tapasin nykyisen mieheni joka kunnioittaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkopuolisten on niin helppo huudella 'pakkaa kamas' 'jätä se sika'. Se ei ole niin helppoa!!!!!
Tuollainen suhde ajoi minut hulluuden partaalle. Mies hoki hokemistaan miten mielisairas ja hullu, epänormaali olin. Jännä kun koin olon normaaliksi ja onnelliseksi kun kys mies häipyi elämästäni. Olen niin onnellinen ettei enää tarvitse kuunnella sitä nälvintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yks kysymys, miksi vielä olet tollaisessa suhteessa?
Toisinaan uteliaisuuttani, ajattelen, että tämä on nyt vain jotain väliaikaista eikä mies tarkoita. Tekee niin paljon töitä ja sanoo, ettei ole oma itsensä ja pahoittelee.
Ajattelen ylireagoivani mutta toisaalta kyyneleitä tulee nykyään jo niin paljon, että minun tulisi nyt luottaa omiin tunteisiini.
Ei mikään kyllä muutu, ehkä korkeintaan viikoksi.
Kun olen lähellä ja yritän täysillä saada suhteen toimimaan, mies etääntyy ja on joskus tökero.
Sitten kun valmistaudun eroon, etäännyn niin mies lähentyy ja haluaa keskustella kanssani asioista.
Onhan tämä järjetöntä kun mihinkään ei voi luottaa. En jaksaisi enää, jospa vaan jättäisi minut rauhaan kun olen vain hakenut tavarani ja hiljalleen lähtenyt. En edes viitsisi puhua suoraan erosta, sillä pelkään, että se johtaa vaan loputtomaan kierteeseen ja aivopesuun tai sitten mies uhriutuu ja syyttää minua luovuttamisesta hänen suhteen tms.
Ap
Lue kirjat: miksi se ei lähde ja hullu rakkaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolisten on niin helppo huudella 'pakkaa kamas' 'jätä se sika'. Se ei ole niin helppoa!!!!!
Miksi kysyä neuvoa jos ei halua niitä oikeasti?
Ensimmäinen askel on lähteä suhteesta fyysisesti.
Henkinen irtaantuminen seuraa nopeasti perässä.
Mulla on ollut kaksi (joo kerrastakin olisi voinut oppia) tuollaista suhdetta. Molemmat erehtyi sanomaan tuon, että kumminkin tuut taas takaisin. Luulis että se kaikki MUU paska olis painanut enemmän, mutta toi itseriittoinen asenne oli se mistä tuli se ylpeys, että nyt saa riittää tällainen toisen egon pönkittäminen. Sitten en vaan enää tullutkaan takaisin ja lakkasin vastaamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tapailen nyt tollaista miestä, paljon pahempi se oikeastaan vielä tuosta kuvailemastasi tapauksesta on vaikkei tuokaan terveeltä vaikuta. Vuoden tää juttu on jatkunut. Ei muuten auta edes taloudellisesti vaan koittaa siinäkin hyötyä minusta. Vasta tänään olen tajunnut, paras kaverini sanoi mulle jo kesällä ja eilen äitini huusi puhelimeen että etkö tajua, se on narsisti! Huusi, että sinä ja lapset ansaitsette parempaa. Eilen suutuin, mutta tänään olen miettinyt asioita ja tajunnut, että se on totta. Mä jätän sen miehen ja suosittelen sulle samaa! :)
"Ei muuten auta edes taloudellisesti"
siinähän se tärkein tuli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tekee ihmisen tuommoiseksi??
Kiitos kun vastailette, ihanaa saada tukea ja teidän omia kokemuksia.
Onhan tämä ihan sekopäistä, en edes tiedä mitä pelkään. Lisäksi olen aina ollut itsenäinen ihminen ja tullut toimeen omillani, joten yksinäisyyden ei pitäisi pelottaa minua.
Joku osa minussa sanoo, että olen oikeasti turhan herkkä mutta myöskin hälytyskellot pyytävät jo poistumaan. Olen jo aika maassa.
Sitten kun olen maassa tai niin sanotusti kiukuttelen, näytän vihaa tai etten jaksa hänen käytöstään niin joko on ylimielinen, sanoo vievänsä minut kotiin koska olen niin lapsellinen neiti tai sitten vain alkaa se loputon kerjääminen, etten lähtisi sekä selittää esim. "Anteeksi kulta, älä välitä, en tosissani ole. Sua on vaan joskus hauska kiusata mutta en mä tarkoita sillä mitään" ja huumorilla selvitään näistä tilanteista.
Hohhojjaa..
Ap
Pitkään tein lähtöä myrkyllisestä suhteesta. Kannatti. Sain oman elämäni ja tahtoni takaisin.
Minun mies ei edes riitatilanteissa pyydä anteeksi. Kääntää kaiken minun syyksi ja sanoo marttyyriksi naureskellen.. Jos suuttuu saattaa tukistaa.. Tämä on kamalaa :(
Vaikuttaa koulukiusaajalta, joka on saanut uuden uhrin. Mutta onhan tuo niin kovin jännää.
Mä tiedostan että oon jäänyt tähän koska säälin miestä jollain tapaa enkä voi uskoa ihmisten pahuuteen
No yks kysymys, miksi vielä olet tollaisessa suhteessa?