Miten kenenkään pää kestää asua kaupungissa, jossa ei voi koskaan olla anonyyminä?

tun takia asunkin pienessä kylässä jossa kaikki tuntevat toisensa ja naapurit tietävät asioistani paremmin kuin itse.

Kun ei tyrkytä itseään kaikille, niin kaupungissakin saa olla aika rauhassa.

Jos asut paikkakunnalla, jossa toimi yhä kahvila ja voit katsoa kaukaisuuteen, niin ei se mikään pieni paikka enää ole. Ellet sitten tarkoita kesäkauden kahviloita, joita aukeaa mökkiläisten tulviessa paikkakunnalle?

Koen itseni hyvin anonyymiksi kaupungissa. Asuminen muutaman talon kyläpahasessa yhdeksän vuotta ei ollut mun juttuni. Olisi ollut se kahvila, jossa voi katsoa kaukaisuuteen.  Ja todellakin yksin, eikä elämääni seuraavat naapurit ja jotka näennäisesti eivät tienneet minusta mitään. 

Mene metsään ja kiipeä mäelle, niin voit katsella kaukaisuuteen.

Täytyy olla todella pieni kaupunki sellainen, jossa kaikki tietävät kaikkien nimet. Jos näin ei ole, siellä on paljon anonyymeja.

Tuntuu sille että olet ymmärtänyt asian väärin. Missään, missään ei ihminen ole niin anonyymi kuin suurkaupungeissa. Suomessa lähimmäs pääsee vaikka Helsingissä. Sen sijaan pienemmissä kaupungeissa ja kylissä kaikki tuntee kaikkien asiat. Vaikka asuisit kuinka erakkona, mutta auta armias kun käyt kaupassa kerran puolessa vuodessa, Esson baarissa siitä kohistaan seuraavat kaksi viikkoa ja ruoditaan minkä merkkistä vessapaperia ostit!

Itse olen elänyt sekä reilun tuhannen asukkaan kunnassa että yli 200 000 asukkaan kaupungissa. Kaupungissa sitä on anonyymi, pikkupaikassa ei. Siellä sun asiat tiedetään paremmin kuin itse tiedät. Kaupungissa korkeintaa lähinaapureita kiinnostaa sun asiat, sekin loppuu kun et rupea niiden kanssa hengaamaan.

Itse en ikimaailmassa enää muuttais pikkupaikkakunnalle. Sain siitä touhusta niin tarpeekseni.

Otsikon voi ymmärtää kahdella tavalla :)

Mulla ei oo aavistustakaan tunteeko ihmiset mua kun meen kaupungille, tuskin kovinkaan moni. Täällä omalla kylällä varmaan moni tuntee ja se ei hetkauta mua mitenkään. Jos haluan tuijotella kaukaisuuteen rauhassa, niin menen metsäretkelle. Kahvit termariin ja istuskelemaan kannon nokkaan tai jos haluan myös tulistella, niin sitten menen jollekin kylämme monista laavuista ja kodalle. Yksin saan olla. No, lintuja on usein seurana, jäniksiä ja oravia myös joskus näkyy. Kerran bongasin ketun.

Mua ei kiinnosta muiden asiat ja jos jotakuta kiinnostaa mun asiat, niin se on hänen ongelmansa.

Mitä AP tarkoitti aloituksellaan? Kyllä pienet pitäjät ovat ihan pahimpia. Isossa kaupungissa saattaa olla, ettei ketään tuttua tule kadulla vastaan koko viikon aikana.

Ap, sun ois pitänyt muotoilla otsikko toisin. Nyt saa sen käsityksen, että kaupunkiasuminen aiheuttaa anonymiteetin puutteen.

Mielestäni pahin on pikkukaupunki jossa tosi monet tietää mutta ei oikeastaan tunne. Ja tietokin pohjautuu huhupuheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sun ois pitänyt muotoilla otsikko toisin. Nyt saa sen käsityksen, että kaupunkiasuminen aiheuttaa anonymiteetin puutteen.

Kyllä aika yksinkertainen saa olla jos ei tuota tajunnut, eli 95% vastanneista XD

Olen asunut reilut 10 vuotta oppimatta tuntemaan yhtäkään naapuria etunimeltä. Kyllä se anonyymius on helppoa.