Lue keskustelun säännöt.
Näkökulma syntyvyyteen - nuorten statuskriisi
23.01.2020 |
Tänään jälleen syntyvyyden madonlukuja seuratessani tuli mieleen yksi syy siihen, ettei perhettä perusteta.
Nuoret haluavat löytää itselleen merkityksellisen ja identiteettiä tukevan, sekä samalla toimeetulon takaavan työn ennen kuin uskaltavat perustaa perheen. Valitettavasti tällaisia hyviä työpaikkoja riittää vain pienelle osalle ja samalla silpputyö ja matalapalkkaiset työpaikat lisääntyvät. Jäljelle jääneet keskiluokan naisvaltaiset työpaikat puolestaan sijaitsevat monesti julkisella puolella, missä on tilastojen mukaan niin raskasta että mielenterveys on vaarassa. Naisilla on siis vaihtoehtona joko 1. Olla matalapalkkatöissä, jolloin rahat eivät riitä perheen perustamiseen 2. Olla sote-alalla jossa jaksaminen ja rahat ei riitä perheen perustamiseen tai 3. jäädä kilpailemaan vähistä hyvistä työpaikoista, jolloin perheen perustaminen on ilmeinen riski että koko uran saa unohtaa.
Ehkä kysymys on, miksi sitten ei voisi tehdä sitä lasta ja jäädä vähän pienemmille tuloille tai tyytyä työhön joka ei ollutkaan sitä mitä alun perin halusi?
Väitän, että syypää ei ole yksin ikätovereissa ja instagramissa vaan myös vanhemmissa. Vanhemmat asettavat arvoja ja odotuksia lapsiinsa tietämättäänkin. Sukulaiset kyselevät jo pienestä pitäen mikä lapsesta tulee isona, eikä kukaan varmasti jätä asiaa siihen kun lapsi sanoo, että "kerrossiivooja tai kotiäiti". Kouluun pakotetaan panostamaan, että saa isona hyvän työpaikan, puhutaan alentavasti ihmisistä jotka eivät ole edenneet urallaan jne.
Meillä on arvostettu hirveästi menestystä ja nyt ihmetellään kun nuoret aikuiset sitten janoavat sitä, hinnalla millä hyvänsä.
Kommentit (39)
Mies ei ole useampaa vuotta poissa työelämästä, jolloin lapsi ei ole riski näiden hyvien töiden kannalta. Toki se on väärin, että tämä on näin epätasa-arvoista, mutta tämä on kuitenkin se nykytilanne. Teollisuudessa työskentelevät miehet taitavat asua hieman kauempana kaupungeista. Siellä jos käy tuuri ja löytää tyttöystävän (jolla myöskin työpaikka), niin useinhan se lapsikin siinä jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi. Ei se statuskriisi ole tietenkään jokaisella naisella - eihän syntyvyyskään ole kokonaan loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodit on keksitty. Ei minunkaan äitini lopettanut työntekoa, ja olen 70-luvun lapsi.
Harva haaveilee lapsena olevansa laitossiivooja, vakuutusmyyjä tai telemarkkinoija.
Näkisin että enemmänhän tuo statusjuttu miehiä haittaa, siksihän miehetkin ovat kautta aikojen puhuneet läpiä päähänsä baareissa olevansa lentäjiä, pankkiireja jne. koska moni automaattisesti kohtelee halveksuvasti miestä joka ei ole "kunnon" ammatissa.
Työura kestää nykyään yli 40 vuotta. Se on pitkä aika tehdä työtä, josta ei tykkää ja alisuoriutua. Kaiken lisäksi siitä työstä saa pientä palkkaa ja myöhemmin vielä pienempää eläkettä. Eikö aloittaja huomaa, miten ison uhrauksen siinä voi joutua tekemään, jos tekee lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit on keksitty. Ei minunkaan äitini lopettanut työntekoa, ja olen 70-luvun lapsi.
Siihen aikaan oli vakituisia työsuhteita ja lasten äiditkin kelpasi töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva haaveilee lapsena olevansa laitossiivooja, vakuutusmyyjä tai telemarkkinoija.
Näkisin että enemmänhän tuo statusjuttu miehiä haittaa, siksihän miehetkin ovat kautta aikojen puhuneet läpiä päähänsä baareissa olevansa lentäjiä, pankkiireja jne. koska moni automaattisesti kohtelee halveksuvasti miestä joka ei ole "kunnon" ammatissa.
Tää. Eihän edes rikkaita miehiä kiinnosta onko nainen entinen lentoemäntä, Lidlin kassa vai mikä, jos naisen ulkonäkö ja persoona miellyttää miestä.
Naiset (monet, eivät kaikki) sen sijaan kohtelevat miestä aivan kuin kenkään kuivunutta paskaa jos tämä ei ole korkean statuksen ammatissa tai perinyt valtavasti rahaa. Tämä nähdään vain ärsyttävänä tyyppinä miehen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Harva haaveilee lapsena olevansa laitossiivooja, vakuutusmyyjä tai telemarkkinoija.
Näkisin että enemmänhän tuo statusjuttu miehiä haittaa, siksihän miehetkin ovat kautta aikojen puhuneet läpiä päähänsä baareissa olevansa lentäjiä, pankkiireja jne. koska moni automaattisesti kohtelee halveksuvasti miestä joka ei ole "kunnon" ammatissa.
Näin varmasti on. En silti usko, että vaikkapa kaupan kassana työskentely on miehelle niin vakavaa, jos vaan itsetunto ja käytöstavat on kunnossa. Miehillä työtilanne ei ehkä silti vaikuta siihen omaan motivaatioon perustaa perhettä, ellei toimeentulo ole niin tiukassa, että pelkää jo ihan perustarpeiden puolesta yhtä ruokittavaa lisäsuuta. En ainakaan ole kuullut tai lukenut, että joku jättäisi perheen perustamatta, koska pelkää miten se vaikuttaa työuran etenemiseen tai työssä jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariutumispolitiikka on aivan eri kysymys, kuin perheen perustamisen tarkoituksellinen lykkääminen. Osattaisiinko nämä nyt erottaa toisistaan tässä keskustelussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva haaveilee lapsena olevansa laitossiivooja, vakuutusmyyjä tai telemarkkinoija.
Näkisin että enemmänhän tuo statusjuttu miehiä haittaa, siksihän miehetkin ovat kautta aikojen puhuneet läpiä päähänsä baareissa olevansa lentäjiä, pankkiireja jne. koska moni automaattisesti kohtelee halveksuvasti miestä joka ei ole "kunnon" ammatissa.
Tää. Eihän edes rikkaita miehiä kiinnosta onko nainen entinen lentoemäntä, Lidlin kassa vai mikä, jos naisen ulkonäkö ja persoona miellyttää miestä.
Naiset (monet, eivät kaikki) sen sijaan kohtelevat miestä aivan kuin kenkään kuivunutta paskaa jos tämä ei ole korkean statuksen ammatissa tai perinyt valtavasti rahaa. Tämä nähdään vain ärsyttävänä tyyppinä miehen sijasta.
No ei tuo ole sen jalompaa miehiltä, he nimittäin kohtelee naisia sen mukaan miltä tämä näyttää. Kokenut usein eron itseni ja kauniiden naisten välillä siinä miten (vieraat) miehet kohtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja takaisin itse aiheeseen:
Mikä ratkaisuksi? Pitääkö julkisen puolen työoloja ja palkkaa nostaa niin, että sinnekin on vetovoimaa? Vai pitääkö koulutuspaikkoja rajata niin, ettei maisteristohtoreiden tarvitse opiskeluputken jälkeen aloittaa taistelua työpaikoista? Vai rajoitetaanko määräaikaisia työsuhteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva haaveilee lapsena olevansa laitossiivooja, vakuutusmyyjä tai telemarkkinoija.
Näkisin että enemmänhän tuo statusjuttu miehiä haittaa, siksihän miehetkin ovat kautta aikojen puhuneet läpiä päähänsä baareissa olevansa lentäjiä, pankkiireja jne. koska moni automaattisesti kohtelee halveksuvasti miestä joka ei ole "kunnon" ammatissa.
Tää. Eihän edes rikkaita miehiä kiinnosta onko nainen entinen lentoemäntä, Lidlin kassa vai mikä, jos naisen ulkonäkö ja persoona miellyttää miestä.
Naiset (monet, eivät kaikki) sen sijaan kohtelevat miestä aivan kuin kenkään kuivunutta paskaa jos tämä ei ole korkean statuksen ammatissa tai perinyt valtavasti rahaa. Tämä nähdään vain ärsyttävänä tyyppinä miehen sijasta.
No ei tuo ole sen jalompaa miehiltä, he nimittäin kohtelee naisia sen mukaan miltä tämä näyttää. Kokenut usein eron itseni ja kauniiden naisten välillä siinä miten (vieraat) miehet kohtelee.
Ulkonäkö on osa ihmistä ja siihen on mahdollisesti tehty huomattaviakin panostuksia.
Se että ihminen on perinyt kasan rahaa, myynyt paljon huumeita jne. ei kerro ihmisestä mitään, paljon pinnallisempaa se on rahan takia jotain deitata, sille on ihan oma nimikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseni yhdestä noista, mutta ei toisaalta tulisi lapsia muutenkaan, kun ei ole kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni yhdestä noista, mutta ei toisaalta tulisi lapsia muutenkaan, kun ei ole kumppania.
Miksi et tee lasta yksin? Eihän siitä miehen pysyvyydestä muutenkaan ole takeita ja lastenhoito on muutenkin pääosin naisten vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni yhdestä noista, mutta ei toisaalta tulisi lapsia muutenkaan, kun ei ole kumppania.
Miksi et tee lasta yksin? Eihän siitä miehen pysyvyydestä muutenkaan ole takeita ja lastenhoito on muutenkin pääosin naisten vastuulla.
Koska en vaihda työelämää lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit on keksitty. Ei minunkaan äitini lopettanut työntekoa, ja olen 70-luvun lapsi.
Päiväkoti ei ole mikään ratkaisu ellei työ ole todella jotain liukuhihnahommaa tai vastaavaa jossa on tarkat työajat että työpisteellä ollaan klo 8.00 aamulla ja vuoro loppuu klo 16.00 jolloin lähdetään kotiin, se päiväkoti kun menee kiinni ja lapsi on haettava sieltä ajoissa.
Monessa työssä työnantaja arvostaa mahdollisuutta joustavuuteen ja työaikapankit ja liukumat on käytössä monella alalla, eli voi olla että jonain päivänä ollaan klo 20 asti töissä jos siellä on kiirettä ja sitten jonain päivänä jos ei ole hommaa lähdetään vaikka klo 14 pois. Jos lapsi on haettava päiväkodista joka päivä klo 16.30 niin miten olet töissä kahdeksaan?
Jos lapsi sairastuu niin päiväkoti ei ota sitä vastaan ja jos sairastuu keskellä päivää niin soitetaan vanhemmat paikalle. Entä jos töissä on juuri silloin kiirettä ja sieltä ei voi olla pois? Jos lapsi on viikon sairaana niin se on työnantajalle iso menetys, jota kukaan ei halua ottaa.
Jos tulee vaikka useamman päivän työmatka ja lapselle ei ole hoitajaa niin vanhempi ei voi lähteä ja työnantajan on etsittävä siihen hommaan joku muu, entä jos kyseessä on vaikka jokin erikoisasiantuntija työ joka toimitetaan asiakkaalle kiireellä ja talossa on tasan yksi henkilö joka sen osaa ja juuri hänellä sattuu olemaan lapsi?
Lapsi on aina riski omalle työuralle, ja on täysin ymmärrettävää ettei monikaan halua sellaista riskiä ottaa.
Se jos sulla ei oo taitoja joista joku haluaa maksaa riittävästi, niin se ei johdu siitä että oot pari lasta pyöräyttäny. Omasta mielestä vika on tietenkin aina milloin lisääntymisessä, milloin sukupuolessa ja milloin missäkin. Oikeasti syy on siinä että taidot eivät riitä uratykitykseen.
tuottopotentiaali kirjoitti:
Se jos sulla ei oo taitoja joista joku haluaa maksaa riittävästi, niin se ei johdu siitä että oot pari lasta pyöräyttäny. Omasta mielestä vika on tietenkin aina milloin lisääntymisessä, milloin sukupuolessa ja milloin missäkin. Oikeasti syy on siinä että taidot eivät riitä uratykitykseen.
Ja mitenkähän ne taidot pääsee näyttämään, jos rankataan pois jo hakuvaiheessa iän ja sukupuolen vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit on keksitty. Ei minunkaan äitini lopettanut työntekoa, ja olen 70-luvun lapsi.
Päiväkoti ei ole mikään ratkaisu ellei työ ole todella jotain liukuhihnahommaa tai vastaavaa jossa on tarkat työajat että työpisteellä ollaan klo 8.00 aamulla ja vuoro loppuu klo 16.00 jolloin lähdetään kotiin, se päiväkoti kun menee kiinni ja lapsi on haettava sieltä ajoissa.
Monessa työssä työnantaja arvostaa mahdollisuutta joustavuuteen ja työaikapankit ja liukumat on käytössä monella alalla, eli voi olla että jonain päivänä ollaan klo 20 asti töissä jos siellä on kiirettä ja sitten jonain päivänä jos ei ole hommaa lähdetään vaikka klo 14 pois. Jos lapsi on haettava päiväkodista joka päivä klo 16.30 niin miten olet töissä kahdeksaan?
Jos lapsi sairastuu niin päiväkoti ei ota sitä vastaan ja jos sairastuu keskellä päivää niin soitetaan vanhemmat paikalle. Entä jos töissä on juuri silloin kiirettä ja sieltä ei voi olla pois? Jos lapsi on viikon sairaana niin se on työnantajalle iso menetys, jota kukaan ei halua ottaa.
Jos tulee vaikka useamman päivän työmatka ja lapselle ei ole hoitajaa niin vanhempi ei voi lähteä ja työnantajan on etsittävä siihen hommaan joku muu, entä jos kyseessä on vaikka jokin erikoisasiantuntija työ joka toimitetaan asiakkaalle kiireellä ja talossa on tasan yksi henkilö joka sen osaa ja juuri hänellä sattuu olemaan lapsi?
Lapsi on aina riski omalle työuralle, ja on täysin ymmärrettävää ettei monikaan halua sellaista riskiä ottaa.
Oletatko että kaikki naiset ovat yksinhuoltaja, vai miksi isät puuttuvat tästä kokonaan?
Todellisuudessa lapsiperheiden vanhemmat ovat useammin työelämässä kuin lapsettomat.
Tylsiä faktoja: lasten kanssa ei tartte olla vuosia kotona. Päivähoito on jokaisen perheen oikeus sekä perhevapaiden jakaminen isän kanssa.
Eli nainen voisi valita jäädä pienemmille tuloille, miehiähän tällaiset valinnat eivät tietenkään koske.