Lue keskustelun säännöt.
Näkökulma syntyvyyteen - nuorten statuskriisi
23.01.2020 |
Tänään jälleen syntyvyyden madonlukuja seuratessani tuli mieleen yksi syy siihen, ettei perhettä perusteta.
Nuoret haluavat löytää itselleen merkityksellisen ja identiteettiä tukevan, sekä samalla toimeetulon takaavan työn ennen kuin uskaltavat perustaa perheen. Valitettavasti tällaisia hyviä työpaikkoja riittää vain pienelle osalle ja samalla silpputyö ja matalapalkkaiset työpaikat lisääntyvät. Jäljelle jääneet keskiluokan naisvaltaiset työpaikat puolestaan sijaitsevat monesti julkisella puolella, missä on tilastojen mukaan niin raskasta että mielenterveys on vaarassa. Naisilla on siis vaihtoehtona joko 1. Olla matalapalkkatöissä, jolloin rahat eivät riitä perheen perustamiseen 2. Olla sote-alalla jossa jaksaminen ja rahat ei riitä perheen perustamiseen tai 3. jäädä kilpailemaan vähistä hyvistä työpaikoista, jolloin perheen perustaminen on ilmeinen riski että koko uran saa unohtaa.
Ehkä kysymys on, miksi sitten ei voisi tehdä sitä lasta ja jäädä vähän pienemmille tuloille tai tyytyä työhön joka ei ollutkaan sitä mitä alun perin halusi?
Väitän, että syypää ei ole yksin ikätovereissa ja instagramissa vaan myös vanhemmissa. Vanhemmat asettavat arvoja ja odotuksia lapsiinsa tietämättäänkin. Sukulaiset kyselevät jo pienestä pitäen mikä lapsesta tulee isona, eikä kukaan varmasti jätä asiaa siihen kun lapsi sanoo, että "kerrossiivooja tai kotiäiti". Kouluun pakotetaan panostamaan, että saa isona hyvän työpaikan, puhutaan alentavasti ihmisistä jotka eivät ole edenneet urallaan jne.
Meillä on arvostettu hirveästi menestystä ja nyt ihmetellään kun nuoret aikuiset sitten janoavat sitä, hinnalla millä hyvänsä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit on keksitty. Ei minunkaan äitini lopettanut työntekoa, ja olen 70-luvun lapsi.
Päiväkoti ei ole mikään ratkaisu ellei työ ole todella jotain liukuhihnahommaa tai vastaavaa jossa on tarkat työajat että työpisteellä ollaan klo 8.00 aamulla ja vuoro loppuu klo 16.00 jolloin lähdetään kotiin, se päiväkoti kun menee kiinni ja lapsi on haettava sieltä ajoissa.
Monessa työssä työnantaja arvostaa mahdollisuutta joustavuuteen ja työaikapankit ja liukumat on käytössä monella alalla, eli voi olla että jonain päivänä ollaan klo 20 asti töissä jos siellä on kiirettä ja sitten jonain päivänä jos ei ole hommaa lähdetään vaikka klo 14 pois. Jos lapsi on haettava päiväkodista joka päivä klo 16.30 niin miten olet töissä kahdeksaan?
Jos lapsi sairastuu niin päiväkoti ei ota sitä vastaan ja jos sairastuu keskellä päivää niin soitetaan vanhemmat paikalle. Entä jos töissä on juuri silloin kiirettä ja sieltä ei voi olla pois? Jos lapsi on viikon sairaana niin se on työnantajalle iso menetys, jota kukaan ei halua ottaa.
Jos tulee vaikka useamman päivän työmatka ja lapselle ei ole hoitajaa niin vanhempi ei voi lähteä ja työnantajan on etsittävä siihen hommaan joku muu, entä jos kyseessä on vaikka jokin erikoisasiantuntija työ joka toimitetaan asiakkaalle kiireellä ja talossa on tasan yksi henkilö joka sen osaa ja juuri hänellä sattuu olemaan lapsi?
Lapsi on aina riski omalle työuralle, ja on täysin ymmärrettävää ettei monikaan halua sellaista riskiä ottaa.
Oletatko että kaikki naiset ovat yksinhuoltaja, vai miksi isät puuttuvat tästä kokonaan?
Todellisuudessa lapsiperheiden vanhemmat ovat useammin työelämässä kuin lapsettomat.
Nykypäivänä 15 vuoden mittainen parisuhde ei ole mikään itsestäänselvyys joten vaikka sitä lasta tehdessä olisi onnellisesti parisuhteessa niin ei ole mitään takeita ettei tule riitaisa ero vaikka seuraavassa kuussa ja toinen kieltäytyy ottamasta mitään vastuuta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit on keksitty. Ei minunkaan äitini lopettanut työntekoa, ja olen 70-luvun lapsi.
Päiväkoti ei ole mikään ratkaisu ellei työ ole todella jotain liukuhihnahommaa tai vastaavaa jossa on tarkat työajat että työpisteellä ollaan klo 8.00 aamulla ja vuoro loppuu klo 16.00 jolloin lähdetään kotiin, se päiväkoti kun menee kiinni ja lapsi on haettava sieltä ajoissa.
Monessa työssä työnantaja arvostaa mahdollisuutta joustavuuteen ja työaikapankit ja liukumat on käytössä monella alalla, eli voi olla että jonain päivänä ollaan klo 20 asti töissä jos siellä on kiirettä ja sitten jonain päivänä jos ei ole hommaa lähdetään vaikka klo 14 pois. Jos lapsi on haettava päiväkodista joka päivä klo 16.30 niin miten olet töissä kahdeksaan?
Jos lapsi sairastuu niin päiväkoti ei ota sitä vastaan ja jos sairastuu keskellä päivää niin soitetaan vanhemmat paikalle. Entä jos töissä on juuri silloin kiirettä ja sieltä ei voi olla pois? Jos lapsi on viikon sairaana niin se on työnantajalle iso menetys, jota kukaan ei halua ottaa.
Jos tulee vaikka useamman päivän työmatka ja lapselle ei ole hoitajaa niin vanhempi ei voi lähteä ja työnantajan on etsittävä siihen hommaan joku muu, entä jos kyseessä on vaikka jokin erikoisasiantuntija työ joka toimitetaan asiakkaalle kiireellä ja talossa on tasan yksi henkilö joka sen osaa ja juuri hänellä sattuu olemaan lapsi?
Lapsi on aina riski omalle työuralle, ja on täysin ymmärrettävää ettei monikaan halua sellaista riskiä ottaa.
Oletatko että kaikki naiset ovat yksinhuoltaja, vai miksi isät puuttuvat tästä kokonaan?
Todellisuudessa lapsiperheiden vanhemmat ovat useammin työelämässä kuin lapsettomat.
Niin että pilataan sitten vain miehen ura ja se on jotenkin se ratkaisu tähän ongelmaan? Lapsi tuo mukanaan aiemmin mainitsemani ongelmat eikä sitä muuta se kumpi vanhempi sieltä töistä lähtee, työnantajat tietää nämä jutut jo rekrytoidessaan kyllä.
Että semmoinen teoria. Itse kyllä hankin ylemmän korkeakoulututkinnon siksi, että
- haluan tehdä _mielenkiintoista_ työtä
- haluan olla asemassa, jossa minulla on vapautta (etätyö, liukumat, saldovapaat, varaa ottaa myös palkatonta lomaa)
- haluan edes kohtuullista palkkaa.
Vanhempani olivat matalasti koulutettuja eivätkä todellakaan asettaneet paineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit on keksitty. Ei minunkaan äitini lopettanut työntekoa, ja olen 70-luvun lapsi.
Päiväkoti ei ole mikään ratkaisu ellei työ ole todella jotain liukuhihnahommaa tai vastaavaa jossa on tarkat työajat että työpisteellä ollaan klo 8.00 aamulla ja vuoro loppuu klo 16.00 jolloin lähdetään kotiin, se päiväkoti kun menee kiinni ja lapsi on haettava sieltä ajoissa.
Monessa työssä työnantaja arvostaa mahdollisuutta joustavuuteen ja työaikapankit ja liukumat on käytössä monella alalla, eli voi olla että jonain päivänä ollaan klo 20 asti töissä jos siellä on kiirettä ja sitten jonain päivänä jos ei ole hommaa lähdetään vaikka klo 14 pois. Jos lapsi on haettava päiväkodista joka päivä klo 16.30 niin miten olet töissä kahdeksaan?
Jos lapsi sairastuu niin päiväkoti ei ota sitä vastaan ja jos sairastuu keskellä päivää niin soitetaan vanhemmat paikalle. Entä jos töissä on juuri silloin kiirettä ja sieltä ei voi olla pois? Jos lapsi on viikon sairaana niin se on työnantajalle iso menetys, jota kukaan ei halua ottaa.
Jos tulee vaikka useamman päivän työmatka ja lapselle ei ole hoitajaa niin vanhempi ei voi lähteä ja työnantajan on etsittävä siihen hommaan joku muu, entä jos kyseessä on vaikka jokin erikoisasiantuntija työ joka toimitetaan asiakkaalle kiireellä ja talossa on tasan yksi henkilö joka sen osaa ja juuri hänellä sattuu olemaan lapsi?
Lapsi on aina riski omalle työuralle, ja on täysin ymmärrettävää ettei monikaan halua sellaista riskiä ottaa.
Oletatko että kaikki naiset ovat yksinhuoltaja, vai miksi isät puuttuvat tästä kokonaan?
Todellisuudessa lapsiperheiden vanhemmat ovat useammin työelämässä kuin lapsettomat.
Niin että pilataan sitten vain miehen ura ja se on jotenkin se ratkaisu tähän ongelmaan? Lapsi tuo mukanaan aiemmin mainitsemani ongelmat eikä sitä muuta se kumpi vanhempi sieltä töistä lähtee, työnantajat tietää nämä jutut jo rekrytoidessaan kyllä.
Kummasti lapsiperheelliset näyttää olevan työnantajien suosiossa, kun heillä on työpaikat useammin kuin lapsettomilla. Perhevapaita käyttää miehistä eniten koulutetut ja hyväpalkkaiset, joten ei näytä pilaavan työuraa.
Sekä miehistä että naisista koulutetut hankkii enemmän lapsia kuin kouluttamattomat.
Kai sen nyt on pikkuhiljaa alettava näkyä syntyvyydessäkin, että eri tavalla työttömiä on maassa yli puoli miljoonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen neljä 28-35 vuotiasta, joilla kaikilla on kumppanit. Kahdella omistusasunto Helsingissä. Töitäkin on kaikilla. Ei kenelläkään lapsia, eikä edes suunnitelmissa hankkia.
En uskalla kysyä miksi näin. Aihe on niin arka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja takaisin itse aiheeseen:
Mikä ratkaisuksi? Pitääkö julkisen puolen työoloja ja palkkaa nostaa niin, että sinnekin on vetovoimaa? Vai pitääkö koulutuspaikkoja rajata niin, ettei maisteristohtoreiden tarvitse opiskeluputken jälkeen aloittaa taistelua työpaikoista? Vai rajoitetaanko määräaikaisia työsuhteita?
Ilmiselvin ratkaisu olisi raskauden kulujen jakaminen tasan äidin ja isän työnantajien välillä. Nythän yksi lapsi maksaa äidin työnantajalle n 10 000e. Ei ihme että nuoria naisia ei valita ekana vakiduuneihin, raskaus voi tarkoittaa konkurssia pk-yritykselle. En usko että rajoittaminen ratkaisee mitään vaan päinvastoin joustoa pitäisi olla enemmän työelämässä. Tahti on kova myös yksityisellä puolella, työelämä on muuttunut älyttömän nopeasti viim 10v aikana.
Mulla on lapset tehtynä mutta uraa ei, sain hoitovapaalta palatessa potkut. Töitä riittää mutta kyllä silloin vedettiin matto jalkojen alta. En ihmettele yhtään että naiset äänestää jaloillaan tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
tuottopotentiaali kirjoitti:
Se jos sulla ei oo taitoja joista joku haluaa maksaa riittävästi, niin se ei johdu siitä että oot pari lasta pyöräyttäny. Omasta mielestä vika on tietenkin aina milloin lisääntymisessä, milloin sukupuolessa ja milloin missäkin. Oikeasti syy on siinä että taidot eivät riitä uratykitykseen.
Ja mitenkähän ne taidot pääsee näyttämään, jos rankataan pois jo hakuvaiheessa iän ja sukupuolen vuoksi?
Eli sun kanssa saman osaamisen työpaikoista kilpailee liian moni. Hanki sellaisia taitoja, joille on kysyntää mutta joita harvempi osaa. Perusta kenties oma yritys. Kuka muu ne rahat tekee jos ei ihminen itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva haaveilee lapsena olevansa laitossiivooja, vakuutusmyyjä tai telemarkkinoija.
Näkisin että enemmänhän tuo statusjuttu miehiä haittaa, siksihän miehetkin ovat kautta aikojen puhuneet läpiä päähänsä baareissa olevansa lentäjiä, pankkiireja jne. koska moni automaattisesti kohtelee halveksuvasti miestä joka ei ole "kunnon" ammatissa.
Tää. Eihän edes rikkaita miehiä kiinnosta onko nainen entinen lentoemäntä, Lidlin kassa vai mikä, jos naisen ulkonäkö ja persoona miellyttää miestä.
Naiset (monet, eivät kaikki) sen sijaan kohtelevat miestä aivan kuin kenkään kuivunutta paskaa jos tämä ei ole korkean statuksen ammatissa tai perinyt valtavasti rahaa. Tämä nähdään vain ärsyttävänä tyyppinä miehen sijasta.
No ei tuo ole sen jalompaa miehiltä, he nimittäin kohtelee naisia sen mukaan miltä tämä näyttää. Kokenut usein eron itseni ja kauniiden naisten välillä siinä miten (vieraat) miehet kohtelee.
Rohkenen väittää, että se ero on huomattavasti suurempi toisinpäin, ja lisäksi moninkertainen määrä miehiä joita naiset luokittelee kategoriaan "ruma", kuin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit on keksitty. Ei minunkaan äitini lopettanut työntekoa, ja olen 70-luvun lapsi.
Mut eikö ne päiväkotimaksut ole ihan hirveän kalliita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva haaveilee lapsena olevansa laitossiivooja, vakuutusmyyjä tai telemarkkinoija.
Näkisin että enemmänhän tuo statusjuttu miehiä haittaa, siksihän miehetkin ovat kautta aikojen puhuneet läpiä päähänsä baareissa olevansa lentäjiä, pankkiireja jne. koska moni automaattisesti kohtelee halveksuvasti miestä joka ei ole "kunnon" ammatissa.
Tää. Eihän edes rikkaita miehiä kiinnosta onko nainen entinen lentoemäntä, Lidlin kassa vai mikä, jos naisen ulkonäkö ja persoona miellyttää miestä.
Naiset (monet, eivät kaikki) sen sijaan kohtelevat miestä aivan kuin kenkään kuivunutta paskaa jos tämä ei ole korkean statuksen ammatissa tai perinyt valtavasti rahaa. Tämä nähdään vain ärsyttävänä tyyppinä miehen sijasta.
Kuitenkin, jos mies on yritysjohtaja, tulee hänen vaimonsakin olla akateeminen ja hyvässä ammatissa. Muuten kollegat pitävät tyhmänä ja vaimo voi olla uralla etenemisen este, koska ei osaa edustaa fiksusti. Lidlin kassa ei saa miehekseen yritysjohtajaa, lentäjää tai lääkäriä, ei kannata edes haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva haaveilee lapsena olevansa laitossiivooja, vakuutusmyyjä tai telemarkkinoija.
Näkisin että enemmänhän tuo statusjuttu miehiä haittaa, siksihän miehetkin ovat kautta aikojen puhuneet läpiä päähänsä baareissa olevansa lentäjiä, pankkiireja jne. koska moni automaattisesti kohtelee halveksuvasti miestä joka ei ole "kunnon" ammatissa.
Tää. Eihän edes rikkaita miehiä kiinnosta onko nainen entinen lentoemäntä, Lidlin kassa vai mikä, jos naisen ulkonäkö ja persoona miellyttää miestä.
Naiset (monet, eivät kaikki) sen sijaan kohtelevat miestä aivan kuin kenkään kuivunutta paskaa jos tämä ei ole korkean statuksen ammatissa tai perinyt valtavasti rahaa. Tämä nähdään vain ärsyttävänä tyyppinä miehen sijasta.
Kuitenkin, jos mies on yritysjohtaja, tulee hänen vaimonsakin olla akateeminen ja hyvässä ammatissa. Muuten kollegat pitävät tyhmänä ja vaimo voi olla uralla etenemisen este, koska ei osaa edustaa fiksusti. Lidlin kassa ei saa miehekseen yritysjohtajaa, lentäjää tai lääkäriä, ei kannata edes haaveilla.
Niinkö? Mikäs tämän Emilia Poikkeuksen ammatti tai koulutus mahtaa olla? Eikö juuri avioitunut lääkärin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva haaveilee lapsena olevansa laitossiivooja, vakuutusmyyjä tai telemarkkinoija.
Näkisin että enemmänhän tuo statusjuttu miehiä haittaa, siksihän miehetkin ovat kautta aikojen puhuneet läpiä päähänsä baareissa olevansa lentäjiä, pankkiireja jne. koska moni automaattisesti kohtelee halveksuvasti miestä joka ei ole "kunnon" ammatissa.
Tää. Eihän edes rikkaita miehiä kiinnosta onko nainen entinen lentoemäntä, Lidlin kassa vai mikä, jos naisen ulkonäkö ja persoona miellyttää miestä.
Naiset (monet, eivät kaikki) sen sijaan kohtelevat miestä aivan kuin kenkään kuivunutta paskaa jos tämä ei ole korkean statuksen ammatissa tai perinyt valtavasti rahaa. Tämä nähdään vain ärsyttävänä tyyppinä miehen sijasta.
Kuitenkin, jos mies on yritysjohtaja, tulee hänen vaimonsakin olla akateeminen ja hyvässä ammatissa. Muuten kollegat pitävät tyhmänä ja vaimo voi olla uralla etenemisen este, koska ei osaa edustaa fiksusti. Lidlin kassa ei saa miehekseen yritysjohtajaa, lentäjää tai lääkäriä, ei kannata edes haaveilla.
Niinkö? Mikäs tämän Emilia Poikkeuksen ammatti tai koulutus mahtaa olla? Eikö juuri avioitunut lääkärin kanssa.
Ja exänsä oli Jungner, eihän ne kansanedustajat ja Ylen pomot kouluttamattomia huoli.
Mikä nuorten? Tämä ongelmaan koskettaa jo nykyisin yli 40-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva haaveilee lapsena olevansa laitossiivooja, vakuutusmyyjä tai telemarkkinoija.
Näkisin että enemmänhän tuo statusjuttu miehiä haittaa, siksihän miehetkin ovat kautta aikojen puhuneet läpiä päähänsä baareissa olevansa lentäjiä, pankkiireja jne. koska moni automaattisesti kohtelee halveksuvasti miestä joka ei ole "kunnon" ammatissa.
Tää. Eihän edes rikkaita miehiä kiinnosta onko nainen entinen lentoemäntä, Lidlin kassa vai mikä, jos naisen ulkonäkö ja persoona miellyttää miestä.
Naiset (monet, eivät kaikki) sen sijaan kohtelevat miestä aivan kuin kenkään kuivunutta paskaa jos tämä ei ole korkean statuksen ammatissa tai perinyt valtavasti rahaa. Tämä nähdään vain ärsyttävänä tyyppinä miehen sijasta.
No ei tuo ole sen jalompaa miehiltä, he nimittäin kohtelee naisia sen mukaan miltä tämä näyttää. Kokenut usein eron itseni ja kauniiden naisten välillä siinä miten (vieraat) miehet kohtelee.
Niin ja siihen minkä näköiseksi on itse syntynyt ei voi itse vaikuttaa mutta ammattiin voi itse vaikuttaa.
Eilen julkaistiin tutkimus jossa paljastui että lähes jokainen tyttöjen top 10 unelma-ammateista on joku mihin on todella kova kilpailu (lääkäri, juristi, arkkitehti, yritysjohtaja ) jne. Ainoastaan sairaanhoitajaksi toivovat 5% voivat luottaa että pääsevät kouluun kohtuullisin ponnistuksin. Kampaajat ja sihteerit on kadonneet listoilta kokonaan.
Haaveilla saa tietysti, se on vaan ongelmallista että kun suuri osa ei unelma-ammattiinsa pääse, eikä ole mitään hyviä vaihtoehtoja (vrt. Ap:n lista naisten vaihtoehdoista), niin moni jää vuosiksi välitilaan.
Rikkaat ja keskituloiset hankkivat lapsia, köyhät eivät. Tämä vahvistavat myös tilastot. Suomalaiset päättäjät eivät vain ole vielä tajunneet, että se lapsia tekemätön joukko alkaa olla myös enemmistö Suomessa.
Tottakai syntyvyys pienenee ja pieneneekin nopeaa tahtia. Tämän vuosikymmenen aikana tullaan vielä alittamaan maaginen indeksi 1.0. Kuten sanottua, vuonna 2010 syntyvyys oli vielä 1.8 ja nyt 2020 1.3. Mikään ei osoita muutosta sen asian suhteen.
Varmasti ne pariskunnat joiden työelämä ja talous sallii perhe-elämän, ovat jo lapsia tehneetkin. Sitten on vaan se toinen puolikas jolla ei ole niin hyvä tuuri.