Aikuinen lapseni on 2v yrittänyt vauvaa.
Miten rankkaa voikaan olla kun kaverit saavat vauvoja ja itse ei saa. Tunnen suurta tuskaa lapseni puolesta :( En edes uskalla ajatella jos vauvaa ei tule koskaan, miten siihen voi sopeutua?
Kommentit (50)
sen asian kanssa niin voit varmaan aavistaa miten vaikealta lapsestasi tuntuu, kun ei pysty antamaan sinulle lapsenlasta.
T: 3 vuotta yrittänyt
Ja tuskani on kova juuri siksi kun murehdin tuskan määrää jota lapseni tuntee.
Mielummin vaikka 16v äidiksi kuin ei koskaan. t. ap joka tullut 17v raskaaksi
Kannattaa myös ottaa adoptiomahdollisuus huomioon jos lasta ei ala kuulua. Toisaalta jos lapsesi vielä nuori niin onhan tässä kuitenkin vielä aikaa, mutta jos jo vanhempi niin ei kannata tuhlata kauheasti aikaa, jos haluaa adoption niin siihen pitää varata pahimmillaan useita vuosia.
ennen sitä kun oli 17-vuotias ja paksuna?
Tuo ei kyllä ole oleellista tässä asiassa. Nuorikin voi pärjätä elämässä kun on kunnianhimoinen. ap
Minulle kyllä olisi valtava suru se, että 22-vuotias lapseni olisi perustamassa perhettä koulutuksen kustannuksella.
Lapsellani on tutkinto ja hyvät kuukausi tulot. Ihana mies ja kaunis koti. Kaikki perusasiat kunnossa. ap
Missäs se kunnianhimo sitten näkyy?
sillä ollu kunnianhimoa. Täälläkö taas av-mammat mesoo??
Haluaa menestyä opinnoissaan ja työssään. Ja onko siis kaikilla yliopistossa opiskelevilla ja sen käyneillä kunnianhimoa automaattisesti?
Hät hätää haalittu tutkinto ja siinä sitten jumputusta 40 vuotta.
vaan kaikki ja lapset 40v vanhana akkana?
Toissijaiseksi jää oppiarvot ja ammatit jos on lapsenkaipuu. Luulen että monet lapsettomat vaihtaisi ennemmin koulutuksensa " alempiarvoiseen" jos se mahdollistaisi lapsensaannin.
Kaikkien ammattien harjoittajia tarvitaan että arkielämä pyörii. Korkeakoulutettu tarvitsee monia " amistason" palveluita oman elämänsä sujumiseksi.
Kunnianhimoa peräänkuuluttanut ilmeisesti korkeakoulutettu ei taida ymmärtää elämää laajemmin ja se on kovin valitettavaa. Sivistyksen perusedellytys on toisten kunnioittaminen ja arvostaminen heidän taustoistaan riippumatta.
Siinäkin on jo yksi syy miksi en kauaa jaksa itkuvirsiä kuunnella. Useimmat saavat sen lapsen ja sitten alkaa erilainen hehkutus, krooh. Adoptio on myös vielä pitkään vaihtoehto.
että äitiä luulisi huolettavan tuonikäisen lapsen kanssa ihan muut asiat kuin jälkikasvu.
jos kyse olisi alaikäisestä.