Aikuinen lapseni on 2v yrittänyt vauvaa.

=9

Minun mielestäni ei ole olemassa yhtä ainoata oikeaa aikaa perustaa perhe. Jokainen tekee miten itselleen parhaaksi tuntee. Lapseni elämäntilanne on sellainen, että lapsi sopii siihen erittäin hyvin! ap

helvetti...

Jos se likka on vaikka putkimies ja onnellinen siitä, niin sillä on asiat todella paljon paremmin kuin niillä, jotka vetää kolmatta akateemista tutkintoa ja " etsii itseään" .

Olisi ollut minunkin elämäni paljon vaikeampaa, jos maailmassa ei olisi putkimiehiä ja sähkömiehiä... tai naisia...

Eihän sillä ole mitään väliä, onko se ammattitutkinto amis, amk vai korkeakoulututkinto... väliä on sillä, että ihminen on löytänyt sen oikean alan ja on onnellinen. Lisäksi väliä on sillä, että ihminen tekee töitä ja elättää itsensä / perheensä.

Hoitojen avulla varmaankin se kaivattu lapsi tulee. Kyllähän ne monilla auttavat. Jostain luin joskus, että kolmannes meidän sukupolvesta tarvii hoitoja, jotta saa lapsen.



Terkuin: Maalarin akateeminen tytär :)

kasvattaa heitä, eikä vaan tukea milloin mitäkin päättömyyksiä.

Aivan kuin ainoa oikea aika olisi hankkia lapsia vasta sitten, kun monella on jo alkanut hedelmällisyys laskemaan. :o( Ammattikoulustakin voi valmistua sellaiseen ammattiin, jossa on onnellinen ja tyytyväinen lopun elämäänsä. Kaikki eivät halua lukea akateemisiksi...! Oma mieheni on kirvesmies ja unelmatyössään. Ei vähääkään haaveile mistään muusta ja hänelle oli selvää jo lapsena, että tahtoo aikanaan tehdä fyysistä työtä; joko palomieheksi tai raksalle.

Voin kuvitella ap miten sinusta tuntuu pahalta. Oma äitini on vastaavassa tilanteessa ja näen kuinka häneen sattuu yhdessä meidän kanssa, kun hoidoista huolimatta vauvaa ei kuulu. Oman lapsensa kohdalla toivoo aina, ettei murhetta tarvitsisi kohdata - mielummin kantaisi sen itse, vai mitä? :o( Meillä on menossa 5. lapsettomuusvuosi ja ikää 28 vuotta.

Hienoa, ap, että tuet lastasi. Hän on onnekas, kun voi jakaa lapsettomuuden tuskan myötätuntoisten läheisten kanssa.



Vaikeaa käsittää tätä ajatusmaailmaa, että vain kolmevitosilla akateemisilla olisi oikeus surra lapsettomuutta tai ylipäätään puhua siitä. Ap:n tytär on ilmiselvästi vastuuntuntoinen kansalainen, eikä parin vuoden yrittämisestä ja hoitojen aloittamisesta päätellen vauvahanke ole todellakaan mikään päähänpisto.



Tsemppiä teille, ap!

Vierailija:

Oman lapsensa kohdalla toivoo aina, ettei murhetta tarvitsisi kohdata - mielummin kantaisi sen itse, vai mitä? :o(

Koetko epäonnistuneesi elämässä? Onko sinulla huono suhde äitisi kanssa?

ongelmiahan sinulla selvästi on!

Ei 20-vuotiaan kuulu alkaa perustamaan perhettä ja seuraamaan teiniäitinsä jalanjälkiä.

saattaa olla jo 23v kun vauva syntyy, se on ihan sopiva ikä äidiksi.

kyllä parikymppinen on jo ihan OK iässä perhettä perustamaan, jos siis on ammatti ja työpaikka, niin ja vakaa parisuhdekin. Mitä pitäisi vielä odottaa?

yrittänyt lasta kaksi vuotta eli aloittanut tuon päättömyyden 20-vuotiaana.

Kun itse on teiniäiti, suree, kun oma lapsi ei päädy samaan. Se se vasta ahdasmielistä on!

Lapsi on parasta mitä voi olla (nuorenakin). On tietysti naisia jotka ovat valmiita äitiyteen vasta 30v-40v ja se suotakoon heille.

Onko susta siis hirmu saavutus saada oma lapsi pysymään lapsettomana 20-vuotiaaksi, mutta muuten talsimaan samaa latua. Ei minusta. Todellakaan.

raskausaikana.

2-kymppisenä asialle sentään usein ehtii tehdä jotain, kun taas 40-vuotiaan munasarjat toimivat usein jo viimeisiä vuosiaan. Ei ole lainkaan tavatonta, että 40-vuotias, jos hakeutuu hoitoihin, ei saa sieltä apua, koska suurista lääkemääristä huolimatta munasarjat eivät enää tuota munarakkuloita!

Voitasko sopia, että jokainen tekee lapsensa (tai ainakin yrittää) sillon kun itse haluaa? Jokainen voi murehtia menetettyä elämäänsä tai olla murehtimatta.

itse sain esikoiseni 2kk vaille 22-vuotiaana, ja voin sanoa että se oli aivan liian aikaisin.. kypsä olisin 10 vuoden kuluttua,nyt olen 25

nuoruus jäi liian lyhyeksi!