Aikuinen lapseni on 2v yrittänyt vauvaa.
Miten rankkaa voikaan olla kun kaverit saavat vauvoja ja itse ei saa. Tunnen suurta tuskaa lapseni puolesta :( En edes uskalla ajatella jos vauvaa ei tule koskaan, miten siihen voi sopeutua?
Kommentit (50)
vaikka omaan elämään ei sovi lapset 20-vuotiaina, niin jonkun elämään ne voivat sopia. Ja ilman, että elämä menee pilalle, päinvastoin. Kummallista kapeakatseisuutta.
ja on se kumma, että kun oman elämänsä tyrii 17-vuotiaana, tyttärelleen toivoo samaa kohtaloa. Kapeakatseista ja lapsellista.
Sama tyyppi jankkaa monessa eri ketjussa, samalla tyylillä. Tarkoituksenaan vain ärsyttää. Mahtaa olla köyhä elämä, kun tuollaiseen alentuu.
että älkää viitsikö vastata tulle jankkaajalle, se ei johda mihinkään. Oli aihe mikä tahansa, se vaan jankkaa ja jankkaa. Parempi olla kommentoimatta lainkaan sen kirjoituksia ja keskittyä itse aiheeseen.
" luomuvinkkejä"
joiden merkitystä raskaaksi tulemiseeni ei voida sulkea
pois. Ensiksi kummankin pitää syödä kolmisen kuukautta vitamiineja ennen raskauden yrittämis aloitusta.
Mies syö: sinkkiä, foolihppoa ja seleeniä sekä monivitamiinia vielä erikseen.
Nainen syö: foolihappoa ja monivitamiinia.
rakastelua joka toinen päivä koko kierron läpi.
Vähemmän eroottista ja hehkeää..
Pyhiä Pällistelijöitä, joiden anti ketjuun on jankkaamisen pällistely ja vastajankkaaminen...
Ennen ensimmäistä lasta ehdimme tehdä lasta 2 vuotta. Onnekseni lapsettomuushoitojen avulla saimme lapsen ollessani 22v ja vielä toisen heti perään ilman erityistä yritystä. Koulutukseltani olen ekonomi ja tällä hetkellä työskentelen talouspäällikkönä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta pointti on se, että noiden kahden lapsettoman vuoden aikana mietin paljon elämääni ja sen tarkoitusta. Jos en olisi saanut tulla äidiksi, en tiedä olisinko löytänyt elämälle suuntaa. Se oli ainakin selvää, että mieluumin olisin ollut työtön koko elämäni kuin lapseton. Lapset eivät ole uran este, eivätkä tapa ammatillista kunnianhimoa.
Ap, ymmärrän huolesi lapsesi puolesta ja kokemuksesta voin sanoa, ettei lapsettomuuden tuska kysy ikää. Ikä tosin antaa toivoa. Minun kohdallani olisi erittäin todennäköisesti ollut 3-kymppisenä myöhäistä saada biologisia lapsia, onneksi olin liikkeellä ajoissa.
Vierailija:
itse sain esikoiseni 2kk vaille 22-vuotiaana, ja voin sanoa että se oli aivan liian aikaisin.. kypsä olisin 10 vuoden kuluttua,nyt olen 25
nuoruus jäi liian lyhyeksi!
Mäkin sain esikoisen 17 päivää ennen 22-vuotissynttäreitäni, mikään ei ole ollut koskaan parempi synttäri lahja! oli jo hyvä amis ammatti sitä ennen=)!
kohta pitäs mennä yrittämään kakkosta! ja ikää on jo 26-vuotta...
vieläkin hyvässä ja mukavassa amis ammatissani!!
vai mitä?