mieheni (isä) on lapselle yhtä tärkeä kuin minä (äiti)

Vierailija:

sääliksi käy ne perheet joissa isä ei saa luotua vauvaan/lapseen yhtä hyvää tunnesidettä kuin äiti. usein syy on omistushaluisessa äidissä, joihin on tälläkin palstalla törmätty. äiti ei uskalla/halua jättää isää hoitamaan omaa lastaan ym.

mutta syytä on myös isissä jotka painavat hikihatussa töitä. on järjetöntä että äiti on lapsen kanssa 3 vuotta kotona ja isä painaa tuplasti duunia eikä näe lastaan koskaan. omassakin tuttavapiirissä isät lähtee herättyään töihin ja tulevat kotiin töiden ja harrastusten jälkeen ilta seitsemältä tai kahdeksalta. lapset näkevät isää ehkä tunnin päivässä. pikkaisen on vaikea luoda hyvää suhdetta tuollaisella näkemisellä.

minun poikieni ja heidän isänsä suhdetta kadehditaan. lapset näkevät isäänsä yhtä paljon kuin minuakin. teemme molemmat töitä, mutta mahdollisimman vähän. lapset hoidetaan kotona. jos lapsi satuttaa itsensä niin lohduttajaksi kelpaa kumpi vain vanhemmista...äitiä ei eaina automaattisesti etsitä lohduttajaksi. isä on osallistunut hoitoon (ruokinnasta lähtien) heti vauva ajoista eikä kumpikaan ole pomo lasten asioissa.

sitä yritän tässä vain sanoa, että kun kateellisena katselette meidän perheen kaltaisten isien suhdetta lapsiinsa...niin miksi ette ryhdy tuumasta toimeen ja tee omasta elämästänne samanlaista?

tällä palstalla on aina selityksenä kateus tai katkeruus. Kanssaihmisten käytökseen (tai katseisiin) ei tietenkään voi olla mitään muuta syytä.

sitten törmännyt esim omassa kaveriporukassa ihmettelyyn ja ihasteluun kuinka teillä mieskin osallistuu? siis te kenellä on samanlainen tilanne kuin meillä? eikö teitäkin ihmetytä, että miksi muut tekevät asiat sitten niin hankalasti..?



ap

Lastemme onneksi mieheni on osoittautunut suorastaan superhyväksi isäksi. En sitä arvannut tai osannut edes miettiä, kun häneen teininä törmäsin. Tämä puoli tulikin esiin vuosien yhdessäolon jälkeen ihan bonuksena :)



Sen olen huomannut, että yleensä hyvien isien taustalla on hyvä isän malli lapsuudenkodista. Tai joskus varmaan sekin voi olla, että haluaa olla parempi isä kuin omansa aikanaan. Vastaavasti äitiys on yllättävän paljon kiinni siitä, millaisen mallin nainen on kotoaan saanut.



Pakko huomauttaa, että meillä tuo isä-lapsi-suhde on kyllä kehittynyt läheiseksi ihan siitäkin huolimatta, että olen itse ollut lasten kanssa enemmän heidän ensimmäisen elinvuotensa ajan. Eikä meillä mies ole täysimetyksen takia " edes" osallistunut lastemme syöttämiseen ekan puolen vuoden aikana ;)

3

Vierailija:

sitten törmännyt esim omassa kaveriporukassa ihmettelyyn ja ihasteluun kuinka teillä mieskin osallistuu? siis te kenellä on samanlainen tilanne kuin meillä? eikö teitäkin ihmetytä, että miksi muut tekevät asiat sitten niin hankalasti..?

ap

Kuulostaa vähän siltä, että yrittävät väkisin keksiä edes jotain myönteistä sanottavaa sinulle...



Tyyliin että kehutaan kauniita korviksia, kun asu/hiukset/meikki on täydellisen mauttomat.

Vierailija:

Lastemme onneksi mieheni on osoittautunut suorastaan superhyväksi isäksi. En sitä arvannut tai osannut edes miettiä, kun häneen teininä törmäsin. Tämä puoli tulikin esiin vuosien yhdessäolon jälkeen ihan bonuksena :)

Sen olen huomannut, että yleensä hyvien isien taustalla on hyvä isän malli lapsuudenkodista. Tai joskus varmaan sekin voi olla, että haluaa olla parempi isä kuin omansa aikanaan. Vastaavasti äitiys on yllättävän paljon kiinni siitä, millaisen mallin nainen on kotoaan saanut.

Pakko huomauttaa, että meillä tuo isä-lapsi-suhde on kyllä kehittynyt läheiseksi ihan siitäkin huolimatta, että olen itse ollut lasten kanssa enemmän heidän ensimmäisen elinvuotensa ajan. Eikä meillä mies ole täysimetyksen takia " edes" osallistunut lastemme syöttämiseen ekan puolen vuoden aikana ;)

Vierailija:

Kuulostaa vähän siltä, että yrittävät väkisin keksiä edes jotain myönteistä sanottavaa sinulle...

Tyyliin että kehutaan kauniita korviksia, kun asu/hiukset/meikki on täydellisen mauttomat.

eli niissäkin isä on " tasa-arvoinen" vanhempi. Enemmän on ehkä käynyt niin, että toisenlaisten perheiden kanssa on vähän vaikea olla tekemisissä enempää, kun ihan kaikki arkipäivän asiat hoituvat niin toisin kuin meillä. Ja näissä " erilaisissa" perheissä joskus syy miehen osallistumattomuuteen on miehessä itsessään, mutta yhtä usein myös naisissa, jotka eivät halua jakaa " omaa ainutlaatuisuuttaan" .

Ei, ei kaikki ole kateutta, eikä myöskään katkeruutta. Kerroin vain miltä se minusta kuulostaa. Outoa kiitellä ihan tavallista asiaa noin kovin.



14

Meillä mies haluaa olla täysin päinvastainen isä kuin hänen isänsä oli lapsilleen ja minun lapsuudenperheeni on taas ollut kovin tiivis eli isäkin oli kanssani ehkä tavanomaista tiiviimmin. Siksi minusta oli ihan luonnollista " jakaa" vanhemmus, eikä tehdä perhe-elämästä mitään valtataistelua, jossa kohta päädytään kinastelemaan siitä, kuka kovasti toivottua jälkikasvua joutuu enemmän hoitamaan...

Pakko huomauttaa, että meillä tuo isä-lapsi-suhde on kyllä kehittynyt läheiseksi ihan siitäkin huolimatta, että olen itse ollut lasten kanssa enemmän heidän ensimmäisen elinvuotensa ajan. Eikä meillä mies ole täysimetyksen takia " edes" osallistunut lastemme syöttämiseen ekan puolen vuoden aikana ;)

Ja liikun vissiin aika oudossa piirissä, kun tuttavaperheissä on ihan samanlainen meininki. Ehkä vauva-aikana äiti on korvaamattomampi kuin isä, mutta sen jälkeen lapsilla on kaksi tasavertaista vanhempaa. Meillä extrana lapsilla on vielä tosi läheiset isovanhemmatkin, vaikka he eivät toki meitä äitinä ja isänä korvaakaan. Minusta on rikkaus, että lapsilla on monta turvallista ja läheistä aikuissuhdetta elämässään! En ikimaailmassa haluaisi tietentahtoen " omia" lapsiamme. Toisaalta jos isää ei lapset paljon kiinnosta, on hyvä, että edes äiti on läsnä...

kyllä se lapsen luonnekin siihen vaikuttaa miten tärkeitä vanhemmat hänelle ovat. Meillä on kaksi lasta, esikoisemme on varsinainen mammantyttö, isikin on tärkeä mutta minä olen se ykkönen kuitenkin. Sittne taas kuopuksemme näyttää pitävän kummastakin ihan yhtä paljon.

Meillä isällä ja lapsella on löyhä kiintymyssuhde toisiinsa :( Isä on lapsen kanssa fyysisesti läsnä paljon, mutta jokin juttu puuttuu heidän väliltään. Lapsi ei noteeraa isäänsä jos minä olen paikalla.



Onneksi olkoon ap:n perheelle! Olen kateellinen :)

Mutta...



... isä ei voi imettää. Vauvaa voi hoitaa ja häneen voi luoda tunne siteen kyllä ihan ilman ruokkimistakin. Sen takia ei pullolle tarvi lasta opettaa, että isäkin saa osallistua. Ruokkiminen on kuiten aika pieni juttu...



... se että äiti on lapsen kanssa 3-v kotona ei kyllä ole isältä mitenkään poissa tai isä suhteesta. Isä kun on joka tapauksessa töissä niin miten se enemmän vahvistais isä suhdetta että lasta hoidetaan päivähoidossa kuin että se on lapsen oma äiti joka häntä päivän hoitaa?



... jos isän päiväohjelma on aina tuo aamulla töihin sieltä harrastuksiin sitte vasta kotiin niin tällä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa että onko äiti hoitovapaalla vai töissä?

Isä harrastaa kerran viikossa lapsen valveillaoloaikana, muuten lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Mieheni on oikein osallistuva isä, jota lapsemme rakastaa. Olen toki lapsen kanssa miestäni enemmän ja laitan lapsen ruuat tms. En voisi kuvitella kadehtivani muita perheitä, koska omaani ihanampaa ei ole. En koe, että mieheni ja minun lapsehoito pitää mennä 50/50 että voisimme olla onnellisempia.



Jospa ne ap mulkoilee sua kun olet lihava tai hiuksesi on mauttomasti laitettu?

Kateutta tai mitä se ikinä onkin. Mutta selvästi niitä äitejä harmittaa, jotka sellaista elämää elää. Oma äitini hoiti lapset ja isä oli aina töissä. Nykyisin äitini paheksuu ap:n kaltaisia perheitä, luulen, että häntä harmittaa kun itsellä ollut samaa.

Vierailija:

Ei, ei kaikki ole kateutta, eikä myöskään katkeruutta. Kerroin vain miltä se minusta kuulostaa. Outoa kiitellä ihan tavallista asiaa noin kovin.

14

On vielä yrittäjä joten töitä on paljon ja lomia vähän. Silti hoitaa mielestäni hienosti isän hommat ja on tosi läheinen lasten kanssa, lapset suorastaan jumaloivat isäänsä.



Joten siinä mielessä olen ihan samaa mieltä 24:n kanssa, en tahtoisi että tilanne olisi toinen tai en odota että mieheni pitäisi osallistua tasapuolisesti jotta olisimme onnellisempia. Tuttavapiirissä kaikki isät on kyllä melko hyvin osallistuvia, huonoin suhde tuntuu olevan ihme kyllä niillä jotka ovat paljon kotona (en toki yleistä että aina näin olisi).

Miten isä on voinut imettää? Ai niin joo, eihän tuollaisissa perheissä imetetä, kun se veisi isältä mahdollisuuden osallistua. Toki isän etu on vauvan etua tärkeämpi.



Ja miten lapset voidaan hoitaa kotona, jos molemmat käy töissä? Minkälainen on se työ, jossa tuo on mahdollista? Miten voi päättää, että tekee mahdollisimman vähän töitä? Meillä esim. miehen työnantaja tykkää, että töissä on oltava ma-pe 8-16, ei onnistu sanoa, että en tänään tule, maksa silti palkka. Samoin mun pitää tehdä se 30 tuntia viikossa, että saan työpaikkani pitää ja palkka juoksee.



Meillä on lapsilla silti hyvä suhde isäänsä, vaikka minä olen imettänyt täysin 6kk ja osittain vuoden. Ja vaikka olen vauvavuoden ajan vastannut pääosin hoidosta. Sen jälkeen on ollut isällä enemmän mahdollisuuksia osallistua. Ei se ole niin mustavalkoista, että jos isä ei heti synnäriltä asti ole 50/50 mukana KAIKESSA, niin isän ja lasten suhde olisi jotenkin vajaa.



Niin ja mullakin on tuttavapiirissä tällainen perhe, jonka äiti hehkuttaa kaiken aikaa lasten ja isän hyvää suhdetta. Ja oikeasti kukaan ei ole kateellinen, kukaan ei ihmettele, ketään EI KIINNOSTA. Ei jaksa kuunnella sitä omahyväistä kehua koko ajan, kun mistään muusta nainen ei jaksa puhua. En minä kulje kylillä kehumassa mieheni ja lasteni suhdetta. Se on meidän perheen asia. Oikeasti naurattaa, kun tällaiset tapaukset luulee olevansa jotenkin poikkeuksellisia ja erikoisia ja onnistuneita.



Niin ja muuten meilläkin isä kelpaa loistavasti lohduttamaan 1v4kk taaperoa, laittamaan nukkumaan, syöttämään, leikkimään, lukemaan... Siitä huolimatta, että äiti on vauvana hoitanut enemmän, imettänyt, nukuttanut vauvan tissille/kainaloon, ollut kotona lasten kanssa. Isä on ihan tasapuolinen hoitaja. 4-vuotiaasta nyt puhumattakaan. Että juu, en pidä minään ap:n tilannetta, sillä luulen että lähes joka perheessä on samoin, VAIKKA äiti olosuhteiden pakosta huolehtisikin lapsista etenkin alussa paljon enemmän.