Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Purble Place is a classic collection of educational mini-games that came pre-installed on Windows Vista and some versions of Windows 7. Developed by Oberon Games for Microsoft, it was designed to be fun and also help children develop memory, logic, and pattern-recognition skills https://purble-place.io

Lähdettiin kaverin kanssa 80 luvulla discoon, olin jotain 14 tai 15, mutsi oli vihainen eikä tykännyt yhtään hiukan vanhemmasta ystävästäni jonka kanssa lähdin. Hän tiesi että menemme poikien kyydissä ketkä oli jo 18 tai 19v. Äiti vaan huusi että sieltä ei sitten tarvii lapsi kainalossa tänne tulla. 

Siinä oli kaikki hänen "seksuaalikasvatuksensa" koko elämänsä aikana. No en ole lapsenlasta hänelle tuonutkaan, en todellakaan, koska en halunnut koskaan lapsia.

Topi sorsakoski oli juuri lopettanut keikkansa  1998 ja tuli toiseen ravintolaan, olin siinä baaritiskillä ja hän sanoi: Haluatko olla naiseni ensi yönä? Vastasin: Kyllä mutta mieheni ei pitäisi siitä, sitten hän kirjoitti nimensä käteeni.

"toivottavasti et saa lapsia koskaan" , huo.. , käärme, upea, helposti rakastettava, kaikenlaisia

Jouduin vaihtamaan työpaikkaa, ja vanha työkaveri oli kirjoittanut korttiin: "OOlet erityinen ja saat muutkin tuntemaan itsensä erityisiksi". Ilahdutti valtavasti!

Säälin sinun lapsia.

mulle on tullut yllättävän monta kommenttia hymystäni esim.

" sinä jaksat aina hymyillä " työkaveri

" *nimi* siellä taas hymyilee" yläasteen opettaja

" missäs sun hymy on tänään " toinen työkaveri

omasta mielestäni hymyni on ihan normaali enkä todellakaan ole virnuilemassa koko ajan. Silti nuo kommentit vuosien varrelta on saanut mut tosi tietoiseksi hymystäni ja yritänkin aina jotenkin hillitä sitä ja hymyillä vienosti kuin Mona Lisa aikanaan

Olit pummi ja vieläpä melkoisen röyhkeä sellainen. Miten sä kehtasit? Jotenkin tuntui että teit pummimista ja xx välineeni hyödyntämistä tietoisesti vaikka tajusit kyllä etten pidä toistuvista yrityksistäsi. Aloit pitää minun ja ehkä monen muunkin hyödyntämistä itsestäänselvyytenä ilman minkäänlaista vastinetta (jonka teit myös hyvin selväksi) ja silloin tuli stoppi. 

Vierailija kirjoitti:

Lastenkodissa 10-vuotiaana erehdyin sanomaan, että ruoka on pahaa,  hoitotäti siihen: ai, saitko kotonas parempaa? Vielä 50 vuoden jälkeen sattuu.. ja vielä koulutettu ihminen

Mikä heillä heillä nyt sitten koulutus oli tuohon aikaan? Periaatteessa oikea ajatus, mutta olisi voinut ilmaista toisinkin.

”Tämä nyt on jo ihan naurettavaa, voisit mennä niiden pikkusten kanssa harjoittelemaan tavuttamista!” Sano musiikin ope mulle vitos luokalla, kun en muka osannut tavuttaa (Context: Meillä oli sellainen typerä juttu että piti uudelleen sanoittaa ja kopioida nuotit valmiista nuoteista paperille vaan koska musiikin ope tahto niin. No kun sitten mun kaverin kanssa keksittiin niitä uusia lyriikoita siihen, niin se mun kaveri ei tehny mitään ja pisti mut tekee kaiken. Sori nyt te ei-musiikki-ihmiset, te ette tuu ymmärtää tätä, mutta esimerkiksi vaikka yksittäisen ti-nuotin kohdalle ei mahdu vaikkapa kukka-sanasta ekaa tavua eli ”kuk-” koska ei sitä lauleta niin, niin lyhyelle nuotille mahtuu korkeitaan ”ku” niin tottakai se sit näytti siltä et se oli tavutettu ihan päin persettä ja musiikin ope nöyryytti mut koko luokan eessä huutaen ja vielä sen lisäksi yks luokan poika sano ”Sun pitäs mennä takas ykköselle!” Ja se sama kaveri joka ei tehny mitään lällätteli mulle vielä sen jälkeenkin. En anna ikinä anteeksi. Children can, and will remember everything.

Joskus neljännellä luokalla kaksi mun luokan poikaa heitteli toisiaan kumilla ja sitten sillä toisella eli Petrillä (nimi muutettu) meni tunteisiin ja se otti sakset pöydältä ja heitti sitä toista poikaa eli Joosea (nimi muutettu) niillä saksilla. Joose ei huomannu ja mä aloin heti läpällä metelöimään ”Mitä!? Joose, Petri heitti sua saksilla!” Ja sitte Petri alko väittää että ei todellakaan olis heittäny mitään saksia ja Joose väitti vastaan että se kumi oli ollu koko ajan sillä ja näytti sitä sille. Ja sitten Petri laukas vastaan ”*mun nimi* ei nähny että mä heitin sen kumin enkä saksia ku sillä on silmälasit” Mulla siis vakava näkövamma toisessa silmässä ja siksi silmälasit, sattui.

"Sulla on hyvät sääret. Sun pitäis käyttää enemmän hameita."

Sanoja oli viisikymppinen nainen, joka ei ole minulle milllään tavalla sukua. Hän on tuttava jota näen harvoin. Hän oli huomannut, että minä pukeudun housuihin lähes joka kerran kun tapaamme. Kun vedin hameen päälle ja sääreni olivat näkyvissä, tuttava kiinni heti huomiota jalkoihini. Hän on hyvin kaunis ja hyvin mukava nainen (aidosti ystävällinen ja kannustava), joten kommentti ei ollut kateutta. Hän vain halusi lempeästi "potkaista minua persauksiin" ja saada minut arvostamaan sääriäni. Hän ei voinut käsittää, miksi minä (perusnätti nainen jolla on hyvin treenatut sääret) pidän itseni piilossa housujen lahkeiden alla. Tuttava on oikeassa. Minun pitäisi käyttää enemmän hameita ja mekkoja, koska jalat ovat yksi parhaita puoliani. Olen lyhyt, mutta en persjalkainen. 

Mukava muisto. Olin tanssipaikassa töissä ja tehtäviin kuului myös saada väki tanssimaan. Yleensähän (silloin twist -ym joukkotanssit oli muotia)

Menin sitten yksin rohkeasti tanssimaan, että saisin  väen liikkeelle. Silloinen aika kuuluissa laulaja  kuulutti, että katsokaa, tyttö on kaunis kuin karamelli.

Muistelen mieluummin sitä, kuin negatiivisia juttuja, joita kaikille tapahtuu.

Lukuisat negatiiviset kommentit, jotka ovat liittyneet ulkonäkööni, luonteeseeni, tekemisiini, siis kaikkeen minussa. Näin matkan päästä katsoen tajuan, että sanomisten motiivini on usein ollut kateus. 

Positiivinen muisto: Parikymmentä vuotta sitten reissasin Amsterdamissa silloisen poikakaverini kanssa. Otimme keskustasta taksin hotellille, ja kuski olikin samasta maasta kuin poikakaverini, joten puhuivat keskenään siinä samalla äidinkieltään. Hotellilla poikakaverini kertoi, että taksikuski oli sanonut että minulla on aivan erityislaatuinen energia tai aura. Että hän vaistosi sen heti kun istahdin taksiin. Jotenkin niin, että minulla on paljon positiivista voimaa ja eteenpäin vievää energiaa, ja tulen elämään pitkän, onnellisen elämän.

Monta vuotta eromme jälkeenkin poikaystävä aina syntymäpäiväni aikaan lähetti mulle onnitteluviestin jossa muisti mainita "sen Amsteradmilaisen taksikuskin", ja muistuttaa että pitäisin tuon kuskin ennustuksen mielessäni.

Emme nyt ole muutamiin vuosiin ole olleet tekemisissä tuon ex-poitsun kanssa, mutta edelleen mietin noita sanoja jos elämässä eteen tulee tiukka hetki. 

Jos oikein vanhoja, siis todella ikuisesti mieleen jääneitä, kommentteja ajattelee, niin kaksi tulee mieleen lukiosta (ysärillä): 
- Biologian opettaja selosti veriryhmien plus- ja miinusmerkkisyyttä ja käytti mun miinusmerkkisyyttäni esimerkkinä sanomalla "kun saat lapsia, ja sitten, kun tulee se toinen" blaa blaa blaa. Se on se hetki, kun muistan kirkkaasti tajunneeni, että en halua, en heti enkä koskaan. Eikä ole mieli reilun 30 vuoden aikana muuttunut. 
- Äidinkielen opettaja totesi aineiden tiukasta arvostelusta, että sellaiselta, jolle on kauhalla annettu, vaadita lusikalla. Nimenomaan näin päin, ja harvinaisen totta on ollut sen koomminkin. Mitä enemmän työelämässäkin osaa ja ehtii, taatusti sen enemmän saa raataa muidenkin puolesta.

"Sinä alat olla vanha" ex aviomies kun lähestyin 30v ikää. 

Haista v*ttu. Sen verran hyvä kommentti että siitä jopa kaikki muistuttaa muillekkin sanomalla.

Olin ruokatauolla syömässä ja ihmettelin, miksi vastapäätä istuva työkaveri tapittaa niin tiiviisti minuun päin. Kysyi sitten aikansa tuijoteltuaan, että olenko koskaan kuullut, että minulla on poikkeuksellisen kauniit kädet. No en ollut kuullut ja häkellyin hetkeksi.

Joka tapauksessa se oli nätisti sanottu ja tuli hyvä mieli!

Siskoni sanoi, että hän menee mieluummin istumaan jalkapuuhun kuin julkisesti tunnustaa olevansa minun siskoni.