Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ajattele muiden tunteita, sanoi aikuinen lapseni. Todellisuudessa ajattelen niitä koko ajan,  ihan liikaa. Yritän miellyttää häntä, puolisoani ja oikeastaan ketä tahansa. Päätin että se saa loppua ja ajattelen tästä lähtien vain itseäni. Olen ollut rajaton, nyt saa riittää. Toisten takia ei kannata uhrautua, ei edes perheen. No tästä.saa sitten marttyyrileiman. Teki niin tai näin, aina olen vääränlainen. Olen hukannut itseni. 

Mitä tapahtui ennen kuin hän sanoi niin? Mitä teit?

Minulle entinen poikakaveri jonka kanssa olin viisi vuotta, erotessamme sanoi että et tuu koskaan saamaan ketään.  Sain kuitenkin.

Poika aikanaan luokan konvassa haki tanssimaan ja kun nousin ylös, sanoi että ei tanssi sian kanssa. Olin ehkä hiukan pyöreähkö.

Muutama vuosi sitten menetin läheiseni ja laihduin aika lailla, jolloin sukulainen , nainen, sanoi vain että jotain hyvääkin seurasi. 
Keskikoulun opettaja viitattuani ruotsin tunnilla ja vastatessani oikein kysyi, että kuka kuiskasi vastauksen ja tinkasi muilta että kuka sen sanoi. Eihän kukaan ollut sanonut vaan hoksasin sen itse koska olin alkanut kummasti ymmärtää ruotsin päälle. Inhosin sitä miestä sen kuolemaan asti. Paska äijä.

Kerran hain työpaikkaa nuorena ja firman pomo katseli minua ja sanoi että sulla on komeet rinnat, älä peittele niitä. En olisi ikinä mennyt enää sen yli 5-kymppisen irstailijan silmien alle.