Lue keskustelun säännöt.
Oisko palstalla naisia joilla asperger?
27.12.2019 |
Miten teillä muilla menee suhteet miesten kanssa??? Kun ite vielä yli 40 vuotiaana jännitän tapaamisia ja romanttiset tunteet ei oikein meinaa syntyä eikä syttyä. Voin olla miesten kaa kaveri ja jutella syvällisiäkin juttuja ja toisaalta sänkyyn meneminenkin on helppoa eikä fyysinen läheisyys kammota. Siinä on vaan se kaikki muu mitä en osaa vieläkään, mikä muille tuntuu olevan sitä normaalia käytöstä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ja ite vaan oon ihan outo. Toki sama on muissakin ihmissuhteissa, mutta parisuhdetta kaipaisin elämääni ja sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun pitkä avioliitto kariutui joku vuosi sitten. Siinä suhteessa olin ymmärretty ja rakastettu ihan just tällaisena, suhde päättyi aivan muihin juttuihin. Nyt pelkään jääväni yksinäni lopuksi ikää, kun oon näin estynyt. Ja juu... Oon käyny treffeillä ja jokunen tapailujuttu on takana ja miesten kaa yrittäny kaikesta tästä huolimatta tehdä tuttavuutta, nyt ei vaan meinaa jaksaa kun on tunne, että hakkaa päätä seinään :)
Kommentit (39)
Olen aseksuaali ja aromantikko 34-vuotias AS-nainen. Minulla ei ole minkäänlaisia alkeellisiakaan kokemuksia aihealueesta, en ole koskaan edes suudellut. Tyytyväinen olen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen myös aseksuaali aromantikko, joten minullekaan aihe ei ole millään tapaa relevantti.
Okei, vähän oon kade :) Kun mulla on noita seksihaluja ja myös se joku toive löytää kaltaiseni erakko vierelleni arkea jakamaan jollakin tavalla. Muuten varmaan oisin tyytyväinen aivan yksinäni metikön keskellä. Romanttisista tunteista en oikein tiedä... Välillä tuntuu etten aivan tunnista tunteitani tai että samalla kertaa tunnen vähän kaikenlaista etten voi nimetä niistä mitään. Ja pidän yhtälailla mun pihavaahterasta kun jostain miehestä :D Tätä toki en sano ääneen.
Ap
Itse introverttina tai ainakin tosi ujona ja estyneenäkin miehenä luulen ymmärtäväni mitä haluat sanoa. Treffit on mullekin aina hetki kun vatsassa tuntuu olevan perhosia ja tekisi mieli juosta karkuun. Jännityksen laannuttua osaan minäkin jutella kaikista aiheista. Ihastunut olen 3kertaa 39v aikana. Välillä mietin onko mussa jotain vikaa kun kukaan ei herätä minussa tunteita. Mun ongelma on etten osaa sitä käytös kuviota jolla lähestytään toista. Baarissa olen seurannut kuinka mies lähestyy naista ja nainenkin näkyy kiinnostuvan. No osaan minäkin puhua mutta mulla se jää siihen että olen neuvoton kuin puujumala.
Minut on (tarkoituksella) kiusattu täysin kyvyttömäksi miessuhderintamalla. Aivan tietoisesti, ja tietäen problematiikastani. Narsistille sadistisen nautinnon huipentuma; invalidisoida toinen henkisesti lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta aseksuaalina romantikkona vasta on vaikeaa, kun haluais romantiikkaa, mutta ei haluais iholle. Paska.
Kuule, sulla on paljon kohtalotovereita, miehiä naisia muunsukupuolisia.
Kohtalotoverit yhtykää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse introverttina tai ainakin tosi ujona ja estyneenäkin miehenä luulen ymmärtäväni mitä haluat sanoa. Treffit on mullekin aina hetki kun vatsassa tuntuu olevan perhosia ja tekisi mieli juosta karkuun. Jännityksen laannuttua osaan minäkin jutella kaikista aiheista. Ihastunut olen 3kertaa 39v aikana. Välillä mietin onko mussa jotain vikaa kun kukaan ei herätä minussa tunteita. Mun ongelma on etten osaa sitä käytös kuviota jolla lähestytään toista. Baarissa olen seurannut kuinka mies lähestyy naista ja nainenkin näkyy kiinnostuvan. No osaan minäkin puhua mutta mulla se jää siihen että olen neuvoton kuin puujumala.
Vitsi kun kuulostaa tutulta :) Mulla ongelmat ei kyllä pääty siihen alkukohtaamiseen vaan on sellasta jatkumoa... välillä tuntuu ettei miehet oikein tiedä miten muhun suhtautua, kun joo juttelen, joo on seksiä, oon kiltti ja ystävällinen, mutta se tunneosio on jotenkin vajaa tai en ainakaan osaa sitä käyttää vieläkään. Niitä romanttisia tunteita muhun ei vaan synny, enkä kyllä ihmettelekään..
Ap
Tuli muuten mieleen... Kuuluko noihin AS-piirteisiin erakkomaisuus noin yleisesti? Oon epäillyt jo kauan, että saattaisin olla lievästi autistinen. Miten te muut ootte saaneet diagnoosin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustakaa vaikka facebookkiin mission impossible sinkkupalsta ja järkkäätte miittejä.
Olin 35, kun olin ensimmäisen kerran miehen kanssa. Luulin sen olevan jotakin todella upeaa, mutta se oli elämäni kamalin ja kivuliain kokemus. Olisin silti halunnut seurustella hänen kanssaan, mutta hän halusi vain seksiä. Ei häntä kiinnostanut millainen minä olin. Nyt elän yksin ja näin on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustakaa vaikka facebookkiin mission impossible sinkkupalsta ja järkkäätte miittejä.
Facebookista löytyy seuranhaku ryhmä asseille.
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten mieleen... Kuuluko noihin AS-piirteisiin erakkomaisuus noin yleisesti? Oon epäillyt jo kauan, että saattaisin olla lievästi autistinen. Miten te muut ootte saaneet diagnoosin?
Psykologin testeistä lähti liikkeelle, työuupumus oli taustalla ja elämä ollut aina hankaluuksia täynnä. Toi diagnoosi niputti kaikki jutut kyllä yhteen. Ihme on ettei aiemmin kukaan oo tajunnu, mutta oon ollu hyvä näyttelijä kunnes tuli rajat vastaan. Erakkous on mulla tullu iän myötä, mutta muistan jo lapsena tuosta haaveilleeni. Toki töissä käyn ja joudun siellä teeskentelemään normaalimpaa kuin olen, joten vapaalla en enää jaksa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten mieleen... Kuuluko noihin AS-piirteisiin erakkomaisuus noin yleisesti? Oon epäillyt jo kauan, että saattaisin olla lievästi autistinen. Miten te muut ootte saaneet diagnoosin?
Psykologin testeistä lähti liikkeelle, työuupumus oli taustalla ja elämä ollut aina hankaluuksia täynnä. Toi diagnoosi niputti kaikki jutut kyllä yhteen. Ihme on ettei aiemmin kukaan oo tajunnu, mutta oon ollu hyvä näyttelijä kunnes tuli rajat vastaan. Erakkous on mulla tullu iän myötä, mutta muistan jo lapsena tuosta haaveilleeni. Toki töissä käyn ja joudun siellä teeskentelemään normaalimpaa kuin olen, joten vapaalla en enää jaksa.
Ap
Kiitos vastauksesta. Kuulostaa tutulta.
Vierailija kirjoitti:
Minut on (tarkoituksella) kiusattu täysin kyvyttömäksi miessuhderintamalla. Aivan tietoisesti, ja tietäen problematiikastani. Narsistille sadistisen nautinnon huipentuma; invalidisoida toinen henkisesti lopullisesti.
Asperger nainen on hyvä uhri narsistille, koska on jo valmiiksi ajettu siihen ajatusmalliin, että ei ymmärrä sosiaalisia kuvioita. Tällainen ei välttämättä edes tajua että häntä pahoinpidellään ja kiusataan henkisesti. Hän vain luulee ymmärtäneensä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse introverttina tai ainakin tosi ujona ja estyneenäkin miehenä luulen ymmärtäväni mitä haluat sanoa. Treffit on mullekin aina hetki kun vatsassa tuntuu olevan perhosia ja tekisi mieli juosta karkuun. Jännityksen laannuttua osaan minäkin jutella kaikista aiheista. Ihastunut olen 3kertaa 39v aikana. Välillä mietin onko mussa jotain vikaa kun kukaan ei herätä minussa tunteita. Mun ongelma on etten osaa sitä käytös kuviota jolla lähestytään toista. Baarissa olen seurannut kuinka mies lähestyy naista ja nainenkin näkyy kiinnostuvan. No osaan minäkin puhua mutta mulla se jää siihen että olen neuvoton kuin puujumala.
Vitsi kun kuulostaa tutulta :) Mulla ongelmat ei kyllä pääty siihen alkukohtaamiseen vaan on sellasta jatkumoa... välillä tuntuu ettei miehet oikein tiedä miten muhun suhtautua, kun joo juttelen, joo on seksiä, oon kiltti ja ystävällinen, mutta se tunneosio on jotenkin vajaa tai en ainakaan osaa sitä käyttää vieläkään. Niitä romanttisia tunteita muhun ei vaan synny, enkä kyllä ihmettelekään..
Ap
Mä en ole päässyt alkua pidemmälle. Siis mä luulen tietäväni mitä tarkoitat mutten osaa oikein pukea sitä sanoiksi. Miten mä kuvaisin. Kun olin naisen kanssa niin mä en osannut olla. Siis unsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi tilanteesta. Kuin mulla olisi sisällä joku möykky joka estää mua olemasta oma itseni. Mä en pääse ja mun lähelle päästäkseni oli rikottava se möykky joka on sisälläni. Emmä oikein tiedä mikä auttaisi kun ei toisen läheisyyskään riittänyt. Sen mä olen ymmärtänyt ettei toi tee minua vahvaksi kuten joskus luulin vaan vie minulta osan elämän sisällöstä.
Miten te olette saaneet diagnoosin? Onko aspergerinne niin paljon tavallista pahempi että se ei jää huomaamatta?
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten mieleen... Kuuluko noihin AS-piirteisiin erakkomaisuus noin yleisesti? Oon epäillyt jo kauan, että saattaisin olla lievästi autistinen. Miten te muut ootte saaneet diagnoosin?
Puhun vain omasta puolestani ja sanon että joo ja ei. Itselläni on Asperger ja viihdyn kyllä paljon ihmisten seurassa, joskaan en missään kovin isossa porukassa. Toisaalta saatan erakoitua pitkäksi aikaa, erityisesti silloin jos olen oikein stressaantunut. Myös jos päiväni poikkeaa jollain tavalla tavanomaisesta, niin menen helposti pois tolaltani ja en halua puhua kenellekään, istun mieluummin kotona ja teen minulle mieleisiä asioita.
Poikkeaa vähän aiheesta, mutta tiedättekö mikä mua raivostuttaa eniten? Se kun mediassa edelleen puhutaan Aspergerista sairautena tai kärsimyksenä. AS-henkilö harvoin kärsii poikkeavuudestaan, koska sehän on hänelle täysin luonnollinen olotila, eikä muustakaan tiedä. Mutta ympäristön asettamat odotukset varmasti ajavat monen AS-henkilön ahtaalle ja silloin voidaan puhua kärsimyksestä. Toivotaan hartaasti, että yhteiskunta muuttuisi hieman suvaitsevaisemmaksi tässä suhteessa.
Mulla on. Mutta olen aseksuaali ja aromantikko joten nuo parisuhdejutut ei ole minulle mitenkään relevantteja. Onnellinen 45 v erakkomaisesti elelijä olen.