Introvertti mies suhteessa.

Eihän ekstroverititkään kaikki halua puhua ongelmista tai ikävistä asioista, heille voi riittää se, että yleensä puhetta riittää, olipa se tärkeää tai ei. Mutta hiljaisuus on tietysti hankalaa kestää, jollei se ole se oma tapa. 

Mun introverttimieheni puhuu vähän muta asiaa, kuten itsekin, myös tunteista. Kumpikaan ei ylläpidä mitään pintapuolista jutustelua, vieraalta kuulostaa. Jostakin syystä me sitten saatiin yltiösosiaalinen ekstroverttilapsi, oli vähän raskas kasvatusurakka.

Introverttius ei ole missään yhteydessä haluttomuuteen puhua tunneasioista tai ikävien asioiden sivuuttamiseen. Jos tuollaista on teillä niin siihen on sitten muut syyt, eikä se että on introvertti. Älä yhdistä kaikkia negatiivisia asioita heti introverttiuteen, se on tyhmää ja tekemällä niin annat heti kuvan, että pidät itseäsi vähän parempana. Ei pahalla.

Hiljaisuus on tietenkin hankalaa sellaisille, jotka kokevat sen vaivaannuttavana ja alkavat pian kuvitella että jotain on pielessä, jos ei puhetta tuoteta jatkuvasti. Tiedoksi teille: se on ihan ok olla välillä hiljaakin, mitään ei ole vialla, ei tarvitse vaivaantua, ei tarvitse heti alkaa kehittelemään päässä listaa asioista mitkä voisivat olla nyt pielessä, ei mitään hätää! Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät koe hiljaisuutta vaivaannuttava, ja kokemus on osoittanut, että hiljaisuus on muille paljompi isompi juttu kuin hiljaiselle itselleen. Relatkaa, ei oo mitään hätää vaikkei koko ajan mölytä jotain turhanpäiväistä! Ja ei, puheliasuus ei tee teistä rohkeita.

Ei tuo ole introverttiutta eikä tuolla ole edes mitään tekemistä introverttiuden kanssa. Hänen ikävästä luonteestaan vaan on kyse. Ekstrovertit ovat yhtä kykeneviä välttelemään sellaisia keskusteluja, jotka itseä ei huvita.

Parisuhteissa todella usein se, että ristiriitoja ei ratkaista reilusti hyödyttää miestä. Tyypillisesti maton alle lakaiseminen hyödyttää vahvemmassa neuvotteluasemassa olevaa osapuolta ja tämä on yleensä mies. Lisäksi patriarkaalisen kulttuurin oletusarvoiset toimintatavat yleensä suosivat miestä.

Omien tunteiden sanoittaminen, ilmaiseminen ja prosessointi on haastavaa ja sen opettelu on raskasta. Miehesi ei varmasti ole tahallaan ja laskelmoivasti päättänyt olla opettelematta sitä. Kuitenkin ihmiset yleensä vaistoavat jollain tasolla, kannattaako heidän tarkastella omia toimintatapojaan kriittisesti vai ei. "It is difficult to get a man to understand something when his salary depends upon his not understanding it."

Jos mies ei pysty puhumaan ongelmista tai muuten negatiivisista asioista niin kannattaa pistää kiertoon. Kokemusta on yhdestä, joka minun mielestä hyvän suhteen lopuksi vaan töksäytti kaikki vikakohteet (suoraan vaan sanoi "haluan eron, koska..."), jotka olivat siis sellaisia, että puhumalla olisivat selvinneet. Sen jälkeen päätin, etten ota puhumatonta miestä.

Vierailija kirjoitti:

Introverttius ei ole missään yhteydessä haluttomuuteen puhua tunneasioista tai ikävien asioiden sivuuttamiseen. Jos tuollaista on teillä niin siihen on sitten muut syyt, eikä se että on introvertti. Älä yhdistä kaikkia negatiivisia asioita heti introverttiuteen, se on tyhmää ja tekemällä niin annat heti kuvan, että pidät itseäsi vähän parempana. Ei pahalla.

Hiljaisuus on tietenkin hankalaa sellaisille, jotka kokevat sen vaivaannuttavana ja alkavat pian kuvitella että jotain on pielessä, jos ei puhetta tuoteta jatkuvasti. Tiedoksi teille: se on ihan ok olla välillä hiljaakin, mitään ei ole vialla, ei tarvitse vaivaantua, ei tarvitse heti alkaa kehittelemään päässä listaa asioista mitkä voisivat olla nyt pielessä, ei mitään hätää! Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät koe hiljaisuutta vaivaannuttava, ja kokemus on osoittanut, että hiljaisuus on muille paljompi isompi juttu kuin hiljaiselle itselleen. Relatkaa, ei oo mitään hätää vaikkei koko ajan mölytä jotain turhanpäiväistä! Ja ei, puheliasuus ei tee teistä rohkeita.

Kokeilin itsekkin olla hiljaa ja tuloksena oli ajatus, että kaksi ihmistä saman katon alla puhumatta mitään on todella tyhmän tuntuista. Et tiedä toisesta kohta mitään ja vieraantuu henkisesti. Mitä järkeä edes olla yhdessä eikö ole ihan sama olla sitten itsekseen. Kyllä normaali vuorovaikutus nyt vaan kuuluu parisuhteeseen ei heti tarvitse ajatella että se ns. parempi ekstrovertti on se höpöttäjä ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttius ei ole missään yhteydessä haluttomuuteen puhua tunneasioista tai ikävien asioiden sivuuttamiseen. Jos tuollaista on teillä niin siihen on sitten muut syyt, eikä se että on introvertti. Älä yhdistä kaikkia negatiivisia asioita heti introverttiuteen, se on tyhmää ja tekemällä niin annat heti kuvan, että pidät itseäsi vähän parempana. Ei pahalla.

Hiljaisuus on tietenkin hankalaa sellaisille, jotka kokevat sen vaivaannuttavana ja alkavat pian kuvitella että jotain on pielessä, jos ei puhetta tuoteta jatkuvasti. Tiedoksi teille: se on ihan ok olla välillä hiljaakin, mitään ei ole vialla, ei tarvitse vaivaantua, ei tarvitse heti alkaa kehittelemään päässä listaa asioista mitkä voisivat olla nyt pielessä, ei mitään hätää! Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät koe hiljaisuutta vaivaannuttava, ja kokemus on osoittanut, että hiljaisuus on muille paljompi isompi juttu kuin hiljaiselle itselleen. Relatkaa, ei oo mitään hätää vaikkei koko ajan mölytä jotain turhanpäiväistä! Ja ei, puheliasuus ei tee teistä rohkeita.

Kokeilin itsekkin olla hiljaa ja tuloksena oli ajatus, että kaksi ihmistä saman katon alla puhumatta mitään on todella tyhmän tuntuista. Et tiedä toisesta kohta mitään ja vieraantuu henkisesti. Mitä järkeä edes olla yhdessä eikö ole ihan sama olla sitten itsekseen. Kyllä normaali vuorovaikutus nyt vaan kuuluu parisuhteeseen ei heti tarvitse ajatella että se ns. parempi ekstrovertti on se höpöttäjä ongelma.

Normaali vuorovaikutus tottakai kyllä. En tarkoittanutkaan, että pitäisi olla 24/7 hiljaa. Mutta ei 24/7 äänessäkään. Ei siinä mitään vieraannu toisesta, vaikka välillä onkin hetken vaan "rauhassa". Antaa toiselle tilaa. Jos ei anna tilaa ja yrittää vain omaa tapaansa jota pitää itse normaalimpana, niin lopputulema on selvä, ennen pitkää.