Lue keskustelun säännöt.
Onko minussa jotain vikaa, kun vanhat kaverit ovat jääneet elämästäni
15.03.2008 |
pois viimeisen parin vuoden aikana - en kaipaa heistä ketään. En edes parhainta ystävääni. Uusi mielenkiintoinen työ, uudet työkaverit ja kiva yhteisö sekä vapaa-aika oman rakkaan mieheni kanssa riittävät. En kaipaa enkä halua enää viettää aikaa entisten ystävien kanssa. Pari heistä on suuttunut minulle verisesti, siitäkin minä vähät välitän.
Kommentit (5)
Tai ovatko jotenkin erilaisia luonteeltaan kuin uudet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai vastaavaa. Itselläni on ystävä jonka olen tuntenut 25v. Seuraavan hänetkin yli 20v. 15v, 10v, 5v jne. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin on joka koulusta ja muutamasta työpaikasta jäänyt ystävä jonka kanssa olen edelleen tekemisissä. Nyt olen alaa vaihtamassa ja taas koulussa missä uudet kaverit, mutta eivät nämä " vanhat" mihinkään ole kadonneet vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet monestikin.
Kun esim. sain lapseni,´niin tuntui, ettei meillä ollut mitään yhteistä. Nyt kun lapset ovat kasvaneet, niin kas, siinä me taas olemme ja jatkamme vanhaa tarinaa :). Tosi ystävät jäävät, ehkä välilä taka-alalle, mutta siellä he ovat, " odottamassa" parempaa aikaa.
Nyt kun olen eronnut, niin olen todella kiitollinen siitä, että minulla on ollut tosiystäviä. Heille voin puhua niinkuin asiat ovat, ne kaikkein kipeimmätkin.
Olen asunut monella eri paikkakunnalla ja olen tavannut niin paljon ihania ihmisiä joita en unohda koskaan. Usein mieleeni tulee ihmisiä menneisyydestä ja kaipaan heitä valtavasti. Silloin saatan soittaa jollekin tai sitten ajattelen vain. Minun mielestäni on ihan luonnollista, että kaikkiin ihmisiin ei voi pitää säännöllisesti yhteyttä.
vanhoilla kavereilla tarkoitan lapsuudenkavereita. lukion jälkeen lähdettiin eri suuntiin opiskelemaan ja siitä sitten pikkuhiljaa vieraannuin heistä. meillä ei tuntunut olevan enää mitään muuta yhteistä kuin menneisyys eikä niitä samoja vanhoja juttuja jaksanut enää jauhaa vuodesta toiseen. nyt en ole kuullut kenestäkään heistä yli kymmeneen vuoteen.
ei minulla ole hirveästi uusiakaan kavereita, muutama opiskeluaikainen ja uudempi äitituttu. heidänkin kanssaan yhteydenpito on aika hiljaista, ei vain riitä aikaa sellaiseen tässä elämnvaiheessa.