Ottaisitko enää tällaiseen "ystävään" yhteyttä?
Esimerkkejä viimeisen parin kuukauden ajalta; 1. kysyin voisiko ystäväni kysyä mieheltään neuvoa eräässä remonttiasiassa kun en itse ollut varma miten asia tehdään, lupasi kysyä ja ilmoittaa sitten-> ei koskaan palannut asiaan. 2. kysyin ystävääni ensi kesänä kanssani reissuun -> luki viestin eikä vastannut. 3. kysyin lähteekö kanssani joku vkl uimaan kun ollaan molemmat mietitty että pitäisi harrastaa jotain liikuntaa -> luki viestin eikä vastannut. Tää on niin perus käytöstä "ystävältäni" vuodesta toiseen. Mä en enää jaksa ja poistin hänen numeronsa etten enää ota häneen vahingossakaan yhteyttä. Pska fiilis jäi.
Kommentit (45)
Älä ota enää yhteyttä, ei ole sen arvoinen. Maailma on täynnä ihmisiä, löydät uusia tuttavia ja ystäviä;).
En ottaisi kaltaiseesi "ystävään" yhteyttä. Koko ajan ruinaamassa jotain ja sitten loukkaantuu verisesti jos ei heti jaksa vastata.
En olisi jaksanut noin kauaa yrittää. Ymmärrän, jos joskus kiireessä unohtuu, että koko viestiä on tullutkaan, mutta tuo on jatkuvaa ja selkeästi häntä ei sun seura kiinnosta.
En missään tapauksessa. Ystäväsi on välinpitämätön ja itsekäs. Pysy kaukana.
Onko länsirannikolta? Vaasasta ainakin löytyy noita ilkeilijöitä. Saavat jotakin tuosta paskasta käytöksestään, koska ovat valmiita jatkamaan sitä loputtomiin ja vedättämään toista. Kiusaamisen kulttuuri.
Tässä varmaan vain pieni osa siitä miten olet pommittanut viesteilläsi tätä toista ihmistä. Kaikenlaiset "remonttiavut" ja niiden kyselijät ovat niin tylsiä, että itse skippaan ne ainakin heti. Samoin johonkin reissuun kyselijät - luuletko, että ketään kiinnostaa?
Anna siis toisen olla ja yritä haalia itsellesi muita ihmisiä avuksesi.
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa. Ystäväsi on välinpitämätön ja itsekäs. Pysy kaukana.
Tai ap on itsekäs ja toinen ei jaksa häntä. Toinen on sen yrittänyt kertoa monta kertaa, mutta ap ei pöljä ymmärrä. Ymmärrä ap siis nyt, että jätä tämä toinen rauhaan.
Mäkin aiemmin kyselin ja ymmärsin loputtomiin.
Nyt olen kai oppinut arvostamaan itseäni niin, että en salli huonoa kohtelua.
Ajattelen ilman sen kummempaa surua, että okei, tuo ei arvosta seuraani, menen pois.
Siedin yhtä ystävää vuoden.
Aina sama: mä soittelin, hän ei koskaan.
Vastaili kysymyksiin yhdellä sanalla, ei kysynyt mitään multa.
Poistin sen fb.kavereista.
Heti tuntui paremmalta.
En ole kaivannut.
Usean kuukauden jälkeen pyysin takaisin yhden tavaran, joka oli jäänyt hänelle.
Hän toi sen sovitusti.
Sanoin vain "Moi, kiitos ja hyvää jatkoa."
Hän oli jotenkin vaivautuneen näköinen, mikä oli turhaa ja myöhäistä.
Kuten joku yllä sanoi, löydät varmasti oikeita ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa. Ystäväsi on välinpitämätön ja itsekäs. Pysy kaukana.
Tai ap on itsekäs ja toinen ei jaksa häntä. Toinen on sen yrittänyt kertoa monta kertaa, mutta ap ei pöljä ymmärrä. Ymmärrä ap siis nyt, että jätä tämä toinen rauhaan.
"Yrittänyt kertoa monta kertaa" ? Kertoa mitä? Sanaakaan ei ole sanonut miksi käyttäytyy noin, mun pitää ymmärtää ettei häntä seurani kiinnosta, no se on ymmärretty jo. Suoraa syytä en tule saamaan miksi suhteemme loppui näin sillä minä en kehtaa kysyä koska annan olla, ei muuta kun kohti seuraavaa pettymystä!
No, soiteltiin ystävän kanssa ja sovittiin, että nähtäisiin kahvin merkeissä. Hänellä vuorotyö, joten pyysin päättämään päivän, itselleni olisi sopinut mikä ilta tahansa. Meni joku vuosi, kun jaksoin odotella yhteydenottoa. Sitä ei siis tullut, siitä jo 15 vuotta.
Pohdin itse juuri samaa. Olemme olleet ystäviä jo vuosikymmeniä, mutta hän on se päähenkilö, minä statisti viime vuodet. Nytkin pitäisi taas pohtia hänen asioitaan, hänen tilannettaan. Jos lähetän viestin omasta jutustani, hän ei vastaa ollenkaan tai jotain tyyliin "kiva" tai "ok". Olen antanut sille nimen kahden päivän sääntö. Jos viestittelen jotain itselleni tapahtunutta, hän lukee sen, muttei vastaa. Kahden päivän odottelun kuluttua hän voi sitten taas siirtyä puhumaan itsestään. Olen huomannut itsessäni sellaista suuttumusta ja nöyryytyksen tunteita, että olen alkanut kysyä, mikä ystävyys tämä oikein on olevinaan. Päätin alkaa uuden terveempien ihmissuhteiden vuoden poistamalla hänen numeronsa. Jos tulee joku viesti vielä hänen suunnaltaan, en vastaa.
Kyllä ottaisin, vaan en pyytelisi samaan malliin mitään apuja enää, vaan ihan vaan muuten jutustelisin kaikenlaista.
Minulla on lapsuudenystävä joka ei eä oikein homma toimi ja harmittaa. Aiemmin tavattiin ja soiteltiin ja homma oli vastavuoroinen. Hän purki sydäntään ja niin sain minäkin tehdä. Nykyään hän vaan puhuu omia asioitaan. Jos minä jotain omasta pistän hänelle viestiä hän ei vastaa koskaan. Jos taas kysyn hänen asioita vastaus tulee kun salama....
kävin jopa isossa leikkauksessa ja olisin halunnut purkaa jännitystä ennen sitä hänen kanssaan. Monta kertaa soitin, ei vastannut.... kun vastasi ja huomasi että minulla oli jotain sydämmellä niin lopetti nopeasti puhelun.
Pidin häntä ystävänä. Itse asiassa hän oli yksi minun ainoa ystävä. Mutta nyt sitten ei ole vissiin enää. En aio hänelle soittaa enkä viestitellä enää.
Yksi pitkäaikainen kaveri alkoi ottamaan ensin etäisyyttä perumalla sovittuja tapaamisia. Sitten viestit muuttui tylymmäksi ja lyhyiksi. Ja lopuksi ei enää edes kysynyt mitä mulle kuuluu. En ole enää yrittänyt pitää meidän kaveruutta kasassa. Ennen läheteltiin joulukortit mutta nyt en ole ilmoittanut uutta osoitettani. Jos hän olisi kysynyt joskus mitä sulle muuten kuuluu nyt olisi saanut kyllä tietää muutostani ja muustakin. Mutta ei häntä kiinnosta. En ymmärrä mitä tapahtui. Harmittaa jos olen loukannut häntä, koska hänen käytös vaikuttaa vihaiselta mököttämiseltä. Mutta en ole kysynyt koska käytös vaikuttaa myös siltä ettei seura vaan kiinnosta enää. Hänellä on tapana olla yksi paras kaveri yli muiden ja se en todellakaan ole minä. Joten tästä varmaan on kysymys. Ei vaan kiinnosta enää. Oltiin me aika erilaisia persoonia kyllä, mutta ei se mua niin haitannut.
Kaverillahan ei voi olla uupumusta tai kiireitä tai surua elämässään, vaan on velvollinen aina laittamaan ap omien asioidensa edelle. Minä ainakin olen tälläkin hetkellä sen verran burn-outissa, että jos joku kysyy että 'lähdetäänkö joskus...', niin tiedän jo sen tarkoittavan, että minun odotetaan alkavan kysellä ja järjestellä ko. menoa. Enkä jaksa. Ja sitten vastaaminenkin jää. Ei ole halun puutetta, en vain jaksa.
Ystävilläni näen samaa uupumusta ja jaksamisen puutetta, siksi kysyn aina tällaisia seuraksipyyntöjä täsmällisemmin, esim. 'Mun tekee mieli uimaan lauantaina, huvittaisko sua ja ootko vapaana, vaikka klo 11? Muukin aika käy. Jos joo, niin nähdään vaikka hallilla siinä oven edessä'. Tähän on helppo vastata kun ei tarvi säätää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kaverillahan ei voi olla uupumusta tai kiireitä tai surua elämässään, vaan on velvollinen aina laittamaan ap omien asioidensa edelle.
Tietenkin voi olla, mutta jos se uupumus näkyy niin, että omista asioistaan jaksaa puhua ummet ja lammet, viestikaupalla, mutta hiljenee välittömästi, kun itse kerron jotain omistani, on se aika valikoivaa uupumista....
Vierailija kirjoitti:
Kaverillahan ei voi olla uupumusta tai kiireitä tai surua elämässään, vaan on velvollinen aina laittamaan ap omien asioidensa edelle. Minä ainakin olen tälläkin hetkellä sen verran burn-outissa, että jos joku kysyy että 'lähdetäänkö joskus...', niin tiedän jo sen tarkoittavan, että minun odotetaan alkavan kysellä ja järjestellä ko. menoa. Enkä jaksa. Ja sitten vastaaminenkin jää. Ei ole halun puutetta, en vain jaksa.
Ystävilläni näen samaa uupumusta ja jaksamisen puutetta, siksi kysyn aina tällaisia seuraksipyyntöjä täsmällisemmin, esim. 'Mun tekee mieli uimaan lauantaina, huvittaisko sua ja ootko vapaana, vaikka klo 11? Muukin aika käy. Jos joo, niin nähdään vaikka hallilla siinä oven edessä'. Tähän on helppo vastata kun ei tarvi säätää mitään.
Kuule kaverille vois varmaan vinkata suoraan että hei olen muuten uupunut, että siksi en jaksa nyt tehdä mitään, ettei kaveri luule että vika on hänessä. Yksi kaverini nimittäin suoraan kertoi uupumuksen syyksi käytökselleen ja nyt ymmärrän enkä ole niin pahoillani että perui. Olen antanut tilaa enkä enää kysele häntä mihinkään. Hän ottanee joskus yhteyttä kun jaksaa. Mutta nämä jotka vaan alkaa tylyksi ilman selitystä, jää paha maku.
Ei tuo minusta kovin törkeää ole. Omatkin ystäväni saattaisivat tehdä noin. Se harmittaisi, mutta ei tulisi mieleenkään, että sen takia panisin välit poikki. Jos katkaisee välit ystäviin tuollaisista syistä, saa pian huomata olevansa ihan yksin ja ilman ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa. Ystäväsi on välinpitämätön ja itsekäs. Pysy kaukana.
No ei tarvi olla itsekäs tai narsisti jos ei huvita tai ehdi tai on vaan jotain muuta.
Apn esimerkissä, rakennusasian voi selvittää muuten, matkoille ja uimaan voi mennä yksinkin.
Perässähiihtäjät on todella rasittavia.
En.
Ei hän ole kiinnostunut seurastasi.