Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko enää tällaiseen "ystävään" yhteyttä?
18.12.2019 |
Esimerkkejä viimeisen parin kuukauden ajalta; 1. kysyin voisiko ystäväni kysyä mieheltään neuvoa eräässä remonttiasiassa kun en itse ollut varma miten asia tehdään, lupasi kysyä ja ilmoittaa sitten-> ei koskaan palannut asiaan. 2. kysyin ystävääni ensi kesänä kanssani reissuun -> luki viestin eikä vastannut. 3. kysyin lähteekö kanssani joku vkl uimaan kun ollaan molemmat mietitty että pitäisi harrastaa jotain liikuntaa -> luki viestin eikä vastannut. Tää on niin perus käytöstä "ystävältäni" vuodesta toiseen. Mä en enää jaksa ja poistin hänen numeronsa etten enää ota häneen vahingossakaan yhteyttä. Pska fiilis jäi.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo minusta kovin törkeää ole. Omatkin ystäväni saattaisivat tehdä noin. Se harmittaisi, mutta ei tulisi mieleenkään, että sen takia panisin välit poikki. Jos katkaisee välit ystäviin tuollaisista syistä, saa pian huomata olevansa ihan yksin ja ilman ystäviä.
Näin. Aivan kuin ei osattaisi nähdä ihmissuhteita muuta kuin poikkeustilana, jolloin kuhistaan ja otsasuonet pullottaen tuijotetaan luuria että miksei se soita. Loukkaannutaan sydänjuuria myöten, aivan kuin kaikki olisi tunneasioita. Kaikki ei ole tunneasioita, vaan käytännön asioita. Hankkikaa omat elämät niin ei tarvi olla riippuvainen muista. Esim harrastuksissa on viikkomenoja. Sillä toisellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverillahan ei voi olla uupumusta tai kiireitä tai surua elämässään, vaan on velvollinen aina laittamaan ap omien asioidensa edelle. Minä ainakin olen tälläkin hetkellä sen verran burn-outissa, että jos joku kysyy että 'lähdetäänkö joskus...', niin tiedän jo sen tarkoittavan, että minun odotetaan alkavan kysellä ja järjestellä ko. menoa. Enkä jaksa. Ja sitten vastaaminenkin jää. Ei ole halun puutetta, en vain jaksa.
Ystävilläni näen samaa uupumusta ja jaksamisen puutetta, siksi kysyn aina tällaisia seuraksipyyntöjä täsmällisemmin, esim. 'Mun tekee mieli uimaan lauantaina, huvittaisko sua ja ootko vapaana, vaikka klo 11? Muukin aika käy. Jos joo, niin nähdään vaikka hallilla siinä oven edessä'. Tähän on helppo vastata kun ei tarvi säätää mitään.
Joo.
No olisko liikaa vaadittu, että kerrot uupumuksestasi ystävälle?
Olisi kiva tietää, miksi toinen hylkää alkeellisetkin käytöstavat.
Olen varmaan erikoinen, mutta musta olisi kiva kuulla, jos mut on dumpattu.
Yksi ex.ystävä kyllästyi minuun äitiydyttyään.
Se ilmeni niin, että ei vastannut soittopyyntöihin ym. karttelua.
Koska meillä ei ollut riitaa, luulin että kyse on muuttuneesta elämäntilanteesta.
Näin harrastuksessa hänen miestään, joka valehteli että "se on masentunut".
Lähettelin edelleen kannustavia viestejä ja harvakseen otin yhteyttä.
Lopulta sain häneltä monisivuisen haukkumakirjeen, jossa hän yksityiskohtaisesti kertoi miten vääränlainen olen.
Jees.
Olisipa kertonut aiemmin, etten olisi tuhlannut häneen aikaa.
Ja olisipa ollut sen verran munaa, että olisi sanonut sanottavansa niin että mulla olisi ollut tilaisuus myös puhua.
Tämä opetti mut siihen, että enää en jää kuvittelemaan mitään.
Jos muhun ei olla yhteydessä, ihmissihde saa mennä.
Uupumus on ystävyys suhteessa sallittua mutta käytöstavat pitäisi myös hallita. Täydellinen hiljaisuus toisen kyselyihin on merkki siitä että evvk.
Itse seurustelin jonkun aikaa rakennusfirman omistavan miehen kanssa ja voi sitä yhteydenottojen määrää. Kyllä monelle kelpaa ilmaiset remonttiarviot, neuvot ja pikkuhommat ilmaiseksi, toki...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa. Ystäväsi on välinpitämätön ja itsekäs. Pysy kaukana.
No ei tarvi olla itsekäs tai narsisti jos ei huvita tai ehdi tai on vaan jotain muuta.
Apn esimerkissä, rakennusasian voi selvittää muuten, matkoille ja uimaan voi mennä yksinkin.
Perässähiihtäjät on todella rasittavia.Hieno asenne sinulla. Oletko myynnin/viennin ammattilainen?
Pakkohan ei ole kuin kuolla, mutta epäihmisyys on kyllä kuilemansynti.
Ja mitä epäinhimillistä on siinä että hoitaa asiat? Jos käy töissä ja on paljon tekemistä, voiko sekin herättää katkeruutta?
Miksi jotkut tuhlaa elämänsä kyyläämällä muita kun voisi itsekin elää? Sitäpaitsi esim uimahalliin lähtö on helpompi järjestää yksin vaikka heti, kun ei tarvi sopia kenenkään kanssa mitään.
Olen lojaali niille ihmisille keille haluan, mutta hyväksikäyttäjiä en enää auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä varmaan vain pieni osa siitä miten olet pommittanut viesteilläsi tätä toista ihmistä. Kaikenlaiset "remonttiavut" ja niiden kyselijät ovat niin tylsiä, että itse skippaan ne ainakin heti. Samoin johonkin reissuun kyselijät - luuletko, että ketään kiinnostaa?
Anna siis toisen olla ja yritä haalia itsellesi muita ihmisiä avuksesi.
Tästä on ollut joskus ketju, miten ammatti-ihmisiä hyväksikäytetään. Joskus oletettiin että esim hoitaja haluaa vapaa-ajallakin katsella toisen paiseita. Tai kuunnella huolia. Tai just erilaisia korjausjuttuja kysytään vieläpä maksutta. Ja juuri ne tarvii eniten, jotka ei anna mitään takaisin.
Jos ei halua matkustaa yksin, voi mennä vaikka ryhmämatkalle. Perässähiihtäjät ON taakka, kun toisella on muka sitten vastuu siitä kiukuttelusta. Aivan kohtuutonta yhdeltä vaatia.
Lapset tai rakastettu on eri asia.
Mutta seurustelukumppanin puuttuessa syytetään sitten muita kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa. Ystäväsi on välinpitämätön ja itsekäs. Pysy kaukana.
No ei tarvi olla itsekäs tai narsisti jos ei huvita tai ehdi tai on vaan jotain muuta.
Apn esimerkissä, rakennusasian voi selvittää muuten, matkoille ja uimaan voi mennä yksinkin.
Perässähiihtäjät on todella rasittavia.Hieno asenne sinulla. Oletko myynnin/viennin ammattilainen?
Pakkohan ei ole kuin kuolla, mutta epäihmisyys on kyllä kuilemansynti.
Ja mitä epäinhimillistä on siinä että hoitaa asiat? Jos käy töissä ja on paljon tekemistä, voiko sekin herättää katkeruutta?
Miksi jotkut tuhlaa elämänsä kyyläämällä muita kun voisi itsekin elää? Sitäpaitsi esim uimahalliin lähtö on helpompi järjestää yksin vaikka heti, kun ei tarvi sopia kenenkään kanssa mitään.
Olen lojaali niille ihmisille keille haluan, mutta hyväksikäyttäjiä en enää auta.
Hyväksikäyttämisviritelmien ignooramisen tajuan täysin - ilkeillen toisen välttelemistä en, se on sairasta. Suoraan voi sanoa etten halua olla ystäväsi, asiasi eivät kiinnosta, älä soita/ota yhteyttä, et ole minulle tärkeä millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että ketä tahansa kaveria voi alkaa kypsyttää, jos useinkin tulee tuon 1. kaltaisia pyyntöjä. Kyselläänkö tuollaisia yleisestikin? Itselleni ei tulisi mieleenkään kysyä keltään. Jos en osaisi, ostaisin apua.
Minä olen yrittänyt kaverille ehdottaa tapaamisia. Muutaman kerran on vastannut melko pian, että on töissä silloin. Mutta muutaman kerran on käynyt niin, että olen kysynyt päivää x, ja kaveri on nähnyt tuon viestin, ei vaan vastannut. Kunnes sitten kyseisen päivän, johon olen tapaamista ehdottanut, iltana: "eikä, siis miten mulla on unohtunut ihan kokonaan! Huomasin tämän kun etsin yhtä ryhmää/jotain henkilö jolle olin laittamassa viestiä!"
Mä en oikein usko. Vaan uskon, että hänellä ei siis ehdottamanani päivänä ole ollut mitään estettä tapaamiselle, mutta ei ole jaksanut keksiä tekosyytä vaan on vaan" unohtanut". Sopivasti muistaa viestini tänä kysyttynä päivänä sen verran myöhään, että ei oikein enää ehdittäisi silloin näkemään. Ja muuten kyllä muistaa vastata, jos ihan vaan kuulumisia kysyn.
Jos hän ihan oikeasti olisi unohtanut, niin muistaessaan olisi pahoitellut ja ehdottanut uutta ajankohtaa. Enpä kysy enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi yksipuoliseen omien asioidensa vaahtoamiseen erikoistunut ex-ystäväni teki myös niin, että jos en ehtinyt vastata viesteihin, laitoin lyhyesti, etten ehdi just nyt, kun olen teatterissa tms., hän luki sen heti, muttei koskaan, ikinä laittanut vaikka että "hei kiva, mitä ootte katsomassa? Kivaa teatteri-iltaa!", ei ikinä. Kerran olin matkoilla, se oli viikonloppu yhdessä Euroopan kaupungissa, kerroin matkasta lähtiessäni - ei tullut hyvän matkan toivotusta, ei jälkeenpäin kysymystä, oliko ollut kivaa. Sinne matkallekin hän pommitti minua omilla asioillaan. Jos hän lähti matkalle, siitä viestiteltiin ennen reissua kymmenen kertaa, reissusta tuli kuvia ja tunnelmointia, jälkikäteen puitiin sitä vielä.
Mun koko elämä oli hänelle ihan samantekevä. Jos hän olisi saanut toivoa, hän olisi taatusti toivonut, etten kertoisi itsestäni koskaan sanaakaan. Hän halusi vain jutella kanssani omasta elämästään.
Jättäydyin ystävyydestä, en enää vastannut hänen juttuihinsa mitään. Aikansa kesti, sitten hänkin lopetti yhteydenpidon. Varsin outo 15 vuoden ystävyys, joista ensimmäiset vuodet olivat ihania, vastavuoroisia aikoja, mutta viimeiset vuodet sain olla vain yleisönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa. Ystäväsi on välinpitämätön ja itsekäs. Pysy kaukana.
No ei tarvi olla itsekäs tai narsisti jos ei huvita tai ehdi tai on vaan jotain muuta.
Apn esimerkissä, rakennusasian voi selvittää muuten, matkoille ja uimaan voi mennä yksinkin.
Perässähiihtäjät on todella rasittavia.Hieno asenne sinulla. Oletko myynnin/viennin ammattilainen?
Pakkohan ei ole kuin kuolla, mutta epäihmisyys on kyllä kuilemansynti.
Ja mitä epäinhimillistä on siinä että hoitaa asiat? Jos käy töissä ja on paljon tekemistä, voiko sekin herättää katkeruutta?
Miksi jotkut tuhlaa elämänsä kyyläämällä muita kun voisi itsekin elää? Sitäpaitsi esim uimahalliin lähtö on helpompi järjestää yksin vaikka heti, kun ei tarvi sopia kenenkään kanssa mitään.
Olen lojaali niille ihmisille keille haluan, mutta hyväksikäyttäjiä en enää auta.Hyväksikäyttämisviritelmien ignooramisen tajuan täysin - ilkeillen toisen välttelemistä en, se on sairasta. Suoraan voi sanoa etten halua olla ystäväsi, asiasi eivät kiinnosta, älä soita/ota yhteyttä, et ole minulle tärkeä millään tavalla.
Täysin samaa mieltä. Minä haluan myös tietää sen, jos joku hakee ”kevyttstävyyttä”, koska itse en ylipäätään harrasta ”kevytihmisyyttä” tai mitään pinnallista - enkä ole sellaisesta enää tässä elämänvaiheessa kiinnostunut. Ollaan aika on-off-tilanteeaaa. On tarpeen sanoa suoraan niin ei tule pettymyksiä.
Hyvä keskustelu. Näitä epätasapainoisia ystävyyksiä tuntuu olevan aika paljon. Itselläni on menossa kokeilu, säilyykö ystävyys, kun en enää halua olla vain tavoitettavissa ongelmien kuunteluun, kun muuten emme ole enää vuosiin tehneet mitään mukavaa yhdessä, eikä hän tiedä minusta enää paljonkaan. Hän ei myöskään koskaan kysy, mitä minulle kuuluu. Kirjoitettuna tämä kuulostaa ihan uskomattomalta, mutta asiat ovat vain luisuneet siihen pisteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi yksipuoliseen omien asioidensa vaahtoamiseen erikoistunut ex-ystäväni teki myös niin, että jos en ehtinyt vastata viesteihin, laitoin lyhyesti, etten ehdi just nyt, kun olen teatterissa tms., hän luki sen heti, muttei koskaan, ikinä laittanut vaikka että "hei kiva, mitä ootte katsomassa? Kivaa teatteri-iltaa!", ei ikinä. Kerran olin matkoilla, se oli viikonloppu yhdessä Euroopan kaupungissa, kerroin matkasta lähtiessäni - ei tullut hyvän matkan toivotusta, ei jälkeenpäin kysymystä, oliko ollut kivaa. Sinne matkallekin hän pommitti minua omilla asioillaan. Jos hän lähti matkalle, siitä viestiteltiin ennen reissua kymmenen kertaa, reissusta tuli kuvia ja tunnelmointia, jälkikäteen puitiin sitä vielä.
Mun koko elämä oli hänelle ihan samantekevä. Jos hän olisi saanut toivoa, hän olisi taatusti toivonut, etten kertoisi itsestäni koskaan sanaakaan. Hän halusi vain jutella kanssani omasta elämästään.Jättäydyin ystävyydestä, en enää vastannut hänen juttuihinsa mitään. Aikansa kesti, sitten hänkin lopetti yhteydenpidon. Varsin outo 15 vuoden ystävyys, joista ensimmäiset vuodet olivat ihania, vastavuoroisia aikoja, mutta viimeiset vuodet sain olla vain yleisönä.
En ihmettelisi tuota ettei kysele lisää teatteriesityksestä, jos olet just sanonut ettet ehdi koska olet esityksessä. Eihän siinä viitsi häiritä enää toista kesken esityksen kysymyksillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi yksipuoliseen omien asioidensa vaahtoamiseen erikoistunut ex-ystäväni teki myös niin, että jos en ehtinyt vastata viesteihin, laitoin lyhyesti, etten ehdi just nyt, kun olen teatterissa tms., hän luki sen heti, muttei koskaan, ikinä laittanut vaikka että "hei kiva, mitä ootte katsomassa? Kivaa teatteri-iltaa!", ei ikinä. Kerran olin matkoilla, se oli viikonloppu yhdessä Euroopan kaupungissa, kerroin matkasta lähtiessäni - ei tullut hyvän matkan toivotusta, ei jälkeenpäin kysymystä, oliko ollut kivaa. Sinne matkallekin hän pommitti minua omilla asioillaan. Jos hän lähti matkalle, siitä viestiteltiin ennen reissua kymmenen kertaa, reissusta tuli kuvia ja tunnelmointia, jälkikäteen puitiin sitä vielä.
Mun koko elämä oli hänelle ihan samantekevä. Jos hän olisi saanut toivoa, hän olisi taatusti toivonut, etten kertoisi itsestäni koskaan sanaakaan. Hän halusi vain jutella kanssani omasta elämästään.Jättäydyin ystävyydestä, en enää vastannut hänen juttuihinsa mitään. Aikansa kesti, sitten hänkin lopetti yhteydenpidon. Varsin outo 15 vuoden ystävyys, joista ensimmäiset vuodet olivat ihania, vastavuoroisia aikoja, mutta viimeiset vuodet sain olla vain yleisönä.
En ihmettelisi tuota ettei kysele lisää teatteriesityksestä, jos olet just sanonut ettet ehdi koska olet esityksessä. Eihän siinä viitsi häiritä enää toista kesken esityksen kysymyksillä
En tietenkään tarkoittanut kysellä sinne teatteriesityksen keskelle, vaan seuraavana aamuna, kun hän tuttuun tapaan viestitteli omia asioitaan. Kun kerran viimeinen viestini oli teatterista edellisenä iltana, olishan sitä voinut kysyä, mitä olimme katsomassa, oliko hyvä jne. Minusta sellainen kuuluu tavalliseen, hyvään ystävyyteen. Eikä vain ala taas jauhaa omia asioitaan. Ei mitään vastavuoroisuutta enää koskaan. On hirveän surullista huomata, etten merkitse enää sen vertaa, että minunkin elämääni vähän huomioisi, varsinkin, kun en koko ajan käy jossain tuollaisessa. Kerran pari vuotta sitten minulla ja miehelläni oli liput yhteen urheilutapahtumaan. Kerroin siitä, kuinka oli kiva mennä sinne. Hän ei vastannut mitään, mutta koko sen tapahtuman ajan sain viestejä, muistanko jonkun esineen kotoani ostopaikkaa, oliko se sieltä vai sieltä ja mitä se maksoi ja vastaanko pian, kun hän haluaisi tilata netistä sellaisen vielä sinä samana iltana. Ja kuvia, oliko se nyt tämä vai tämä vai kenties tämä. Ja voisinko pikaisesti vastata. Loppujen lopuksi hän ei koskaan tilannut sitä netistä eikä mistään muualtakaan....
Ihmettelen, miksi jotkut suostuvatvtuollaiseen suorastaan hyväksikäyttöön.
Uusi vuosi on ovella. Kannattaa tehdä yksi uudenvuodenlupaus, vaikkei niitä muuten harrastaisikaan ja se on tuollaisten ihmisten lemppaaminen elämästä pois!
Vierailija kirjoitti:
Kaverillahan ei voi olla uupumusta tai kiireitä tai surua elämässään, vaan on velvollinen aina laittamaan ap omien asioidensa edelle. Minä ainakin olen tälläkin hetkellä sen verran burn-outissa, että jos joku kysyy että 'lähdetäänkö joskus...', niin tiedän jo sen tarkoittavan, että minun odotetaan alkavan kysellä ja järjestellä ko. menoa. Enkä jaksa. Ja sitten vastaaminenkin jää. Ei ole halun puutetta, en vain jaksa.
Ystävilläni näen samaa uupumusta ja jaksamisen puutetta, siksi kysyn aina tällaisia seuraksipyyntöjä täsmällisemmin, esim. 'Mun tekee mieli uimaan lauantaina, huvittaisko sua ja ootko vapaana, vaikka klo 11? Muukin aika käy. Jos joo, niin nähdään vaikka hallilla siinä oven edessä'. Tähän on helppo vastata kun ei tarvi säätää mitään.
Sama tilanne itsellä, elämässä ihan liikaa paineita juuri nyt. Mutta olen tämän kyllä ilmoittanut kaikille ystäville, jotka jotain ehdottavat/ottavat yhteyttä. Ymmärsivät hy on ja sovittiin, että palataan taas asiaan kun tilanne helpottuu.
Tympeää olla vain vastaamatta, niin että vastapuoli saa ihmetellä missä mennään.
Tympein kaikista oli kommentti, että ap:n pitöisi vain tajuta olla lähettämättä tapaamis- tai reissuehdotuksia, koska ketään ei kiinnosta. Ihmettelen, miten tällaiset ihmiset itse pitävät sosiaalisia suhteita yllä, jos ei mitään saa ehdottaa, eikä ehdoteta itse. Tuskin sitä spontaanisti ajaudutaan yhteiselle reissulle. Ettekö tee mitään ystävien kanssa?
Hieno asenne sinulla. Oletko myynnin/viennin ammattilainen?
Pakkohan ei ole kuin kuolla, mutta epäihmisyys on kyllä kuilemansynti.