Lue keskustelun säännöt.
Avioliiton yhteiskunnallinen arvo pitäisi palauttaa
15.12.2019 |
Markkinatalouden vauhdittama yksilöllistymiskehitys on johtanut siihen, että yhteiskunnallisilta rakenteilta on kadonnut arvo, niin myös avioliitolta.
Omassa liitossani olen osapuoli, joka rakastaa enemmän. En enää tiedä, onko tässä mitään järkeä. Käytännössähän tilanne on se, että vain odotan, milloin mieheni löytää jonkun, jota rakastaa kovemmin kuin minua.
Kun liitosta eroamiseen ei liity enää häpeää eikä liitolle anneta pyhän arvoa, on ihmisten välisestä kanssakäymisestä tullut vain laskelmallista kauppaa, jossa toinen voidaan hylätä, jos jostain toisaalta saadaan enemmän arvoa.
Sen sijaan että voisin laskea elämäni ja luottamukseni tämän liiton varaan, joudun koko ajan varautumaan eroon ja mittaamaan arvoani. Ei tämä mitenkään helppoa ole, eikä tällainen asetelma myöskään auta sitoutumista.
Kommentit (7)
Mitä se auttaisi, jos eroaminen olisi hankalaa? Siinä vain avioliitto jatkuisi vaikka toinen jo asuisi uuden kumppanin kanssa. Sekö on sinusta parempi vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se auttaisi, jos eroaminen olisi hankalaa?
Kumpikin osapuoli satsaisi liittoon enemmän. Miksi liitto menestyisi, jos kumpikin ei siihen kokosydämisesti sitoudu?
Monille ihmisille ero tuntuu olevan täysin luonteva ratkaisu. Heille avioliitto on tarkoitettu jo alunperin väliaikaiseksi, esimerkiksi lasten tekemiseen.
Tällaiseen väliaikaiseen ratkaisuun on kuitenkin vaikea sitoutua. Kun ei ole uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, miksi olisi keskinäistä kunnioitusta tai yrittämistäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se auttaisi, jos eroaminen olisi hankalaa?
Kumpikin osapuoli satsaisi liittoon enemmän. Miksi liitto menestyisi, jos kumpikin ei siihen kokosydämisesti sitoudu?
Monille ihmisille ero tuntuu olevan täysin luonteva ratkaisu. Heille avioliitto on tarkoitettu jo alunperin väliaikaiseksi, esimerkiksi lasten tekemiseen.
Tällaiseen väliaikaiseen ratkaisuun on kuitenkin vaikea sitoutua. Kun ei ole uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, miksi olisi keskinäistä kunnioitusta tai yrittämistäkään?
Tai sitten avioliittojen määrä romahtaisi. Itse pidän hyvänä, että on mahdollisuus eroon. Siinä ei tarvitse loppuelämää kärvistellä juopon, väkivaltaisen tai peliongelmaisen kanssa. Ihmiset tuppaavat muuttumaan iän myötä ja osa muuttuu huonoon suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se auttaisi, jos eroaminen olisi hankalaa?
Kumpikin osapuoli satsaisi liittoon enemmän. Miksi liitto menestyisi, jos kumpikin ei siihen kokosydämisesti sitoudu?
Monille ihmisille ero tuntuu olevan täysin luonteva ratkaisu. Heille avioliitto on tarkoitettu jo alunperin väliaikaiseksi, esimerkiksi lasten tekemiseen.
Tällaiseen väliaikaiseen ratkaisuun on kuitenkin vaikea sitoutua. Kun ei ole uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, miksi olisi keskinäistä kunnioitusta tai yrittämistäkään?
Tai sitten avioliittojen määrä romahtaisi. Itse pidän hyvänä, että on mahdollisuus eroon. Siinä ei tarvitse loppuelämää kärvistellä juopon, väkivaltaisen tai peliongelmaisen kanssa. Ihmiset tuppaavat muuttumaan iän myötä ja osa muuttuu huonoon suuntaan.
Kyllähän sellaisen eron ymmärtää, kun eroon on todellisia syitä. Hyvin usein ero kuitenkin perustuu ihan vain kyllästymiseen ja seksuaalisen kipinän katoamiseen.
Hollywoodista ja muusta viihteestä on saatu epärealistinen romanttisen liiton idea. Kun perusteeton idea ei toteudu, ratkaisuksi keksitään ero, jota perustellaan näennäisillä syillä.
Tilastojen mukaan uudet liitot kestävät vielä huonommin kuin aikaisemmat. Aivan kuin ihmiset tahtoisivat uskoa avioliiton ideaan, johon eivät kuitenkaan sitoudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se auttaisi, jos eroaminen olisi hankalaa?
Kumpikin osapuoli satsaisi liittoon enemmän. Miksi liitto menestyisi, jos kumpikin ei siihen kokosydämisesti sitoudu?
Monille ihmisille ero tuntuu olevan täysin luonteva ratkaisu. Heille avioliitto on tarkoitettu jo alunperin väliaikaiseksi, esimerkiksi lasten tekemiseen.
Tällaiseen väliaikaiseen ratkaisuun on kuitenkin vaikea sitoutua. Kun ei ole uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, miksi olisi keskinäistä kunnioitusta tai yrittämistäkään?
Tai sitten moni lopettaisi sen vähäisenkin panostamisen liittoon, kun se laiminlyöty kumppani ei kuitenkaan voisi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen näkökulma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se auttaisi, jos eroaminen olisi hankalaa?
Kumpikin osapuoli satsaisi liittoon enemmän. Miksi liitto menestyisi, jos kumpikin ei siihen kokosydämisesti sitoudu?
Monille ihmisille ero tuntuu olevan täysin luonteva ratkaisu. Heille avioliitto on tarkoitettu jo alunperin väliaikaiseksi, esimerkiksi lasten tekemiseen.
Tällaiseen väliaikaiseen ratkaisuun on kuitenkin vaikea sitoutua. Kun ei ole uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, miksi olisi keskinäistä kunnioitusta tai yrittämistäkään?
Tai sitten moni lopettaisi sen vähäisenkin panostamisen liittoon, kun se laiminlyöty kumppani ei kuitenkaan voisi erota.
Minusta on erottu sellaisin sanoin, että sinussa tai liitossa ei ollut mitään vikaa, mutta ei vain kiinnostanut. Puoli vuotta eron jälkeen kainalossa oli uusi kumppani.
Minustakin on siis ihan totta, että jos avioliitolle ei nähdä enää muuta arvoa kuin välittömän mielihyvän arvo, niin turha avioliittoa on edes solmia, koska jokainen täysipäinen tietää jo etukäteen, ettei avioliiton perustana voi olla jatkuva mielihyvä, romanttinen tunne tai seksuaalinen kiihko.
Viisaampaa on kertoa jo sitten ennalta, että tahdon tehdä kanssasi lapset, mutta en pysyvää liittoa, jos tavoitteena elämässä kerran on välitön mielihyvä.
Sinun ehkä kannattaisi pyrkiä olemaan miehesi rakkauden arvoinen. Ei se rakasta sinua ehdoitta, vaikka olisit millainen riivinrauta.