Joululahjainhokit

Makeat parfyymit tyyliin joku amerikkalainen tähtijulkkis ja hänen nimeään kantava setti. On vaan niin äiteliä yleensä kaikki.

Olen pääosin iloinen ja kiitollinen kaikista lahjoista. Lähinnä rumat koriste-esineet (varsinkin jouluaiheiset) on melko turhia ja lentävät yleensä roskikseen tilaa viemästä, paitsi tietenkin jos antaja on tehnyt sen itse.

Mitkä marmelot?

Vaikka ollaan jo vuosikaudet sovittu, että aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja, anoppi haluaa silti antaa lahjan. Saan joka vuosi paketin jouluteetä. Juon paljon teetä, joten sinänsä ajatus on ihana. Olen kuitenkin yleensä fiilistellyt joulun makuja jo koko joulukuun, eikä ajatus jouluteen siemailusta vielä tammikuussakin tunnu välttämättä houkuttelevalta. Tänäkin vuonna taas muistutan anoppia, että mulle ei tarvitse ostaa mitään. Tänäkin jouluna saan sen yhden paketin, josta tiedän jo etukäteen tulevan jouluteetä ja jonka avattuani kiitän kauniisti hymyillen ihanasta teestä. huoh.

Voisi olla kiitollinen, jos joku on nähnyt vaivaa ostaa / tehdä joululahjan.

Se on jonkinmoinen osoitus, toisen huomioimisesta ja välittämisestäkin.

Kaikilla ei yksinkertaisesti ole rahaa ostaa kalliita hajuvesiä, ja tai muita merkkituotteita.

Mitäs ap ostelee lahjaksi läheisilleen, ystävilleen ja kummilapsilleen.

Muilta saatuja lahjoja halveksutaan, arvostellaan, mutta ollaan loukkaantuneita, jos joku ei muista ollenkaan. Niin tai näin, niin aina on av-mammoilla hommat päin persettä.

Kaikki anopilta saadut halvat krääsät.

Roskiin vain!

Itse en pidä marmeladi makeisista, mutta saan niitä usein jouluna.

En heittele roskiin, käytän leivonnaisten koristeina, ja kulhossa kun ovat tarjolla vieraiden aikana, niin kyllä kelpaa.

Ja jouluaiheisia lahjoja voi käyttää koristeina eri puolella taloa, vaikka verannalla, eteisen ikkunalaudoilla, kylpyhuoneessa jne. jne.

Raikas mielikuvitus löytää käyttöä kaikille lahjoille.

Hirveältä kuulostaa lahjojen roskiin heittäminen. Kiittämätöntä, voisi ainakin kierrättää esim. kirppareilla tai myyjäisissä.

Suklaakonvehdit. Iso rasia mutta vaan muutama karkki sisällä ja niistä osa pahoja. Ihan turhaa roskaa.

Joulukoriste-esineet ja pahat konvehdit (eli suurin osa niistä, paha suklaa täydennetään pahoilla täytteillä). Onneksi jälkimmäiset ehtii yleensä laittaa kiertoon, vie viemisinä jonkun muun riesaksi.

On sovittu jo vuosikymmeniä sitten ettei lahjoja vaihdella niin ettei pahoitu kenenkään mieli. Yhdeltä saan kuitenkin palveluksista aina lahjakortin prismaan ja puoliso saa työnantajalta mikä on hienoa ettei ryyppäjäisiä enään järjestetä. Niillä saamme uuden vuoden safkat ja muuta tarpeellista kodin tarviketta kuten hygieniatuotteet. Mitään turhaa ei kerry nurkkiin.  

Mitä on marmelot?

Itse en tykkää, jos saan lahjaksi oikeastaan mitään, mitä en ole toivonut. Elän mahdollisimman minimaalisesti, ja lähipiiri tietää sen kyllä. Jos sitten saan tarpeetonta tavaraa, niin kyllä se aina harmittaa. Kyllä olen sanonut aika monta kertaa, etten haluaisi lahjoja. Lähipiiri ei ole ymmärtänyt.

Inhokkeitani ovat vuosien varrella olleet:

- pörrösukat: jalat vain hiostuu niissä ja silloin jalkoja palelee kahta kauheammin.

- silkkinen kaulahuivi: en ole koskaan elämässäni käyttänyt kaulahuivia asusteena. Säilytin sitä 1,5 vuotta ja sitten myin sen pois. (Myös väri ja kuviointi olivat mielestäni aika kamalat.)

- lasinen, tyylitelty pullo, jossa suihkusaippuaa: Joka kerta suihkussa sai pelätä, että pullo luiskahtaa käsistä ja rikkoontuu. Suihkusaippuassa oli vieläpä glitteriä.

- yöpaitasetti: tykkään käyttää yöpaitoina vanhoja t-paitoja, joita ei enää kehtaa käyttää esim. urheillessa. En tarvitse muka-söpöjä paitoja ja housuja öisin.

- kaikenlaiset pyyhkeet: kaapeissani on jo se määrä pyyhkeitä, mikä riittää huushollimme pyörittämiseen oikein hyvin. Jos pyyhkeiden määrää lisää, ne eivät enää mahdu kaappeihin mukavasti, vaan ne pitää survoa sinne.

- pieni kirja, jossa oli jotain toteamuksia horoskooppimerkistäni. En usko horoskooppeihin enkä pidä niitä minkäänlaisessa arvossa.

Koriste-esineet ja taulut. Useampia tauluja saatu lahjaksi. Siinä joutuu kyllä melkoisen hankalaan välikäteen, kun toisaalta vaakakupissa on oikeus sisustaa omaa kotiaan haluamallaan tavalla, ja toisaalta se, ettei loukkaisi vanhaa sukulaista. Kun taulujen tekijät ovat kaikenlisäksi jotain ihan nimettömiä taiteilijoita, niin tosi vaikea niitä myydäkään. Kirsikkana kakunpäälle 80-vuotiaan sukulaisen mielestä tyylikkäät kehykset...

Sitten jotkut tällaiset härpäkkeet, jotka on ostettu vaan ostamisen innossa koska rahaa on liikaa käytössä, miettimättä yhtään onko saajalla oikeasti sille käyttöä. Esim. joku jalkakylpylaite. No tällaiset laitan kyllä huoletta kiertoon, en jää pohdiskelemaan sen syvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen pääosin iloinen ja kiitollinen kaikista lahjoista. Lähinnä rumat koriste-esineet (varsinkin jouluaiheiset) on melko turhia ja lentävät yleensä roskikseen tilaa viemästä, paitsi tietenkin jos antaja on tehnyt sen itse.

Mä hävitän kyllä ne itse tehdytkin ellei ole tosi kauniita. Yleensä ei.

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla kiitollinen, jos joku on nähnyt vaivaa ostaa / tehdä joululahjan.

Se on jonkinmoinen osoitus, toisen huomioimisesta ja välittämisestäkin.

Kaikilla ei yksinkertaisesti ole rahaa ostaa kalliita hajuvesiä, ja tai muita merkkituotteita.

Mitäs ap ostelee lahjaksi läheisilleen, ystävilleen ja kummilapsilleen.

Muilta saatuja lahjoja halveksutaan, arvostellaan, mutta ollaan loukkaantuneita, jos joku ei muista ollenkaan. Niin tai näin, niin aina on av-mammoilla hommat päin persettä.

Ei kyllä todellakaan loukkaannuta, jos ei saada lahjan lahjaa. Helpotus se olisi! Varmaan juhlan jälkeen jopa kiittäisin kahden kesken niitä, jotka eivät antaneet lahjaa. Emme tarvitse mitään tavaraa, kaipaamme läsnäoloa.

Varmaan noi marmelot. Mitä sitten lieneekään. 

Sori vaan, että vastaan nyt päinvastoin kyssäriisi, mutta kun mä en saa lahjoja ollenkaan. Olen yksin ja leski, niin se yhdistelmä karkoittaa aivan kaikki lähituntumasta. Asia ei ole mulle elämää suurempi juttu ja kaupasta voi ostaa tavaraa, jos haluan, mutta  jos nyt jotakin inhokkiasiaa joulussa haluan mainita on se miten tutut ihmiset eivät osaa toivotella toisilleen hyvää joulun aikaa. Ja miten hautuumailla kiljutaan kurkut suorina, kun minäkin valitettavasti vielä itken mieheni haudalla. Se kiljuminen särkee korvat ja etenkin, jos nyt nähdään että joku smuidu pillittää naama vääränä haudan äärellä-

Karmeat halpissuklaat jotain uppo-outoa merkkiä.

Vanhana +50 tarvii sen jalkakylpy laitteen jo niin että minulle kelpaisi. Kohta pitää alkaa jalkahoidoissakin käymään. ihanaa olisi lahjakortit kauneushoitolaankin. Miksi kukaan ei sellaisia hyvinvoinnin lahjoja anna. 

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan, että vastaan nyt päinvastoin kyssäriisi, mutta kun mä en saa lahjoja ollenkaan. Olen yksin ja leski, niin se yhdistelmä karkoittaa aivan kaikki lähituntumasta. Asia ei ole mulle elämää suurempi juttu ja kaupasta voi ostaa tavaraa, jos haluan, mutta  jos nyt jotakin inhokkiasiaa joulussa haluan mainita on se miten tutut ihmiset eivät osaa toivotella toisilleen hyvää joulun aikaa. Ja miten hautuumailla kiljutaan kurkut suorina, kun minäkin valitettavasti vielä itken mieheni haudalla. Se kiljuminen särkee korvat ja etenkin, jos nyt nähdään että joku smuidu pillittää naama vääränä haudan äärellä-

Otan osaa puolisosi menetyksestä. Mutta eikö lähipiirisi oikeasti osaa toivottaa hyvää joulunaikaa? Mitä he vastaavat, kun sinä toivotat heille hyvää joulunaikaa?

Ja mitä tuo hautuumaalla kiljuminen on? En ole koskaan kuullut kenenkään kiljuvan (!) hautausmaalla. Ja siis yltyykö tämä kiljunta, kun he näkevät vainajaa surevan omaisen? En nyt ymmärrä yhtään mitään.

- Koriste-esineet esim. muovifiguurit/patsaat; en halua ottaa vastaan tilaa vievia roskia jotka tekevat huoneesta kuin huoneesta sekaisen nakoisen. Haluan itse valita milta kotini nayttaa.

- Kosmetiikka; yleensa huonolaatuisia, haisevat pahalle, vaaralle ihotyypille, tuotteita joita en edes kayta. En halua turhaa taytetta kylppariini, ja aniharvoin lahjajutut kelpaavat edes normaalikayttoon. Mieluummin valitsen itse shampooni, saippuani ja rasvani.

- Korut, joiden antajalla ei ole hajuakaan mista pidan. Inhoan kimaltavia, rimpsuilevia, tursahtelevia koruja, lahja on vain rahanhukkaa antajalleen ja kiusaannusta minulle. Mieluiten ostan itse koruni.

Suklaa, viini, yms. katoavat lahjat ovat parasta