Äitiyden katuminen
Miten tästä tunteesta pääsee eroon? En viihdy lapseni kanssa. Teemme asioita kyllä, koska "pitää" ja lapsi voi varsin hyvin. Mutta itse en saa oman lapsen kanssa olemisesta mitään tyydytystä. Minulla ei ole omaa aikaa nimeksikään riittämiin. Arkeni koostuu töistä, lapsen viihdyttämisestä ja yöllä suoritettavista kotitöistä. Tätä on takana jo 2 vuotta. Kadun sitä, etten tehnyt aborttia. Lapsi on rakas, mutta olisin ollut onnellisempi ilman.
En pidä lapsista tai ole kiinnostunut muiden äitien seurasta. Yritin sopeutua alueen äitiporukoihin, mutta he halusivat vain puhua vauvoista, ja minä kaikesta paitsi... Niinpä olen kovin yksin.
Unettomuus ei helpota sekään. Olemme pitäneet niin monta unikoulua, etten perässä pysy, ja edelleenkin nukkmme 5-7h yössä (7 harvemmin).
Elämäni on yksin, väsyneenä pyykkäämistä. En minä näin halunnut.
Miten tähän elävään helvettiin saa jotain iloa?
Kommentit (45)
Siis ei mitään keinoa oppia nauttimaan tästä ajasta, kun vain kärsimystä kunnes lapsi itsenäistyy?
Kyllä se koko ajan helpottaa pikku hiljaa lapsen kasvaessa kun sen kanssa pystyy alkaa tekemään juttuja mitkä itseäkin kiinnostaa. Mulla esim kun pystyi alkaa pelaamaan järkeviä lautapelejä, elokuvien katsominen, ja kun lapsi alkoi jaksamaan kävellä pidempiä matkoja niin vaellukset yms.
Auttaisko joku harrastus? Sellaine joka veisi vähäksi aikaa ajatukset johonkin muuhun. Muuten tuohon ei auta kuin aika. Ja usko pois, se menee nopeesti.
Hae lapselle päiväkoti paikkaa, voi olla vaikka pari päivää viikossa, jolloin voit tehdä niitä kotitöitä.
Miten päivärytmi? Se unikoulu ei auta jos päivä ei ole kunnossa.
Herätys aina samaan aikaan esim. Klo 8
Aamupala
Aamu toimet
Klo 9 Ulos
Klo 10 Kotiin, teette ruokaa ja syötte
Klo 12 Päiväunet Max 2tuntia
Klo 15 Välipala
Leikkiä, ulos ....
Klo 17 päivällinen
Likkiä, iltatoimet
Klo 19 iltapala
Klo 20 nukkumaan
Säännöllinen ruokailu ja Päiväunet vaan niiden aikana jos ei nuku, niin ei nuku myöhemminkään ja herätä jos nukahtaa.
Ja puuroa aamulla ja varsinkin illalla, että pitää nälkää, ei mitään muroja, vellejä tai muuta kevyttä höttöä, eikä enää vauvan ruoka osastolta ruokia, vaan keitä kattilassa ihan oikeasti se kuitupitoinen puuro. Puuron kanssa voi tarjota vaikka marjoja tai banaania.
Vierailija kirjoitti:
Hae lapselle päiväkoti paikkaa, voi olla vaikka pari päivää viikossa, jolloin voit tehdä niitä kotitöitä.
Miten päivärytmi? Se unikoulu ei auta jos päivä ei ole kunnossa.
Herätys aina samaan aikaan esim. Klo 8
Aamupala
Aamu toimet
Klo 9 Ulos
Klo 10 Kotiin, teette ruokaa ja syötte
Klo 12 Päiväunet Max 2tuntia
Klo 15 Välipala
Leikkiä, ulos ....
Klo 17 päivällinen
Likkiä, iltatoimet
Klo 19 iltapala
Klo 20 nukkumaan
Säännöllinen ruokailu ja Päiväunet vaan niiden aikana jos ei nuku, niin ei nuku myöhemminkään ja herätä jos nukahtaa.
Ja puuroa aamulla ja varsinkin illalla, että pitää nälkää, ei mitään muroja, vellejä tai muuta kevyttä höttöä, eikä enää vauvan ruoka osastolta ruokia, vaan keitä kattilassa ihan oikeasti se kuitupitoinen puuro. Puuron kanssa voi tarjota vaikka marjoja tai banaania.
Ja ne iltatoimet iltapalan jälkeen...
Luulen että moni katuu sitä että teki lapsia, sitä ei vain ole korrektia sanoa ääneen. Tabu aihe.
Samalta tuntunut. En ole oikein koskaan tullut toimeen lapsen kanssa ja asuu isänsä luona nyt. Liian erilaiset luonteet on ja äitiys oli alusta asti haastavaa
Niin, miksi pilata se ainoa elämä ja täyttää se loputtomalla sinappikoneen paapomisella? Ei voi kun ihmetellä monen valintaa, totisesti.
Tästä on vihdoinkin alettava puhumaan ääneen! Kaikki eivät välttämättä koskaan pääse sinne vauvakuplan sisälle. Lapsettomat miettikää ja tunnustelkaa tuntemuksianne todella tarkkaan. Velana oleminen on täysin okei aivan kuten vanhemmuuskin, jos vain koet siihen puhdasta paloa.
16-vuotta siihen katumukseen meni kunnes lapsi muutti opiskelemaan muualla ja nyt hän on ihan ok tyyppi, vaikka en ollut juurikaan koskaan psyykksesti saatavilla.
Vaikutat kyllä hyvin negatiiviselta ihmiseltä. Mikä auttaisi olisi varmaan yrittää miettiä onko lapsesi tuonut tai tuomassa mitään postiivista elämääsi? Jos ei niin anna pois.
Tämä on jonkun pissisvelan (ei siis normaaliälyisen velan) provo. Aloituksesta ei välity mitään tunnontuskia siitä, ettei pysty olemaan lapselleen paras mahdollinen vanhempi/tarjoamaan parasta. Tai sitten olet narsisti, sekin on todennäköistä.
Samoja tuntemuksia. Lapsi on jo onneksi yläasteella. Lasken kuukausia, vuosia siihen että muuttaa pois. Saan oman elämäni takaisin. Onneksi lapsella on rakas ja huolehtiva isä (aviomieheni), on saanut sitä kautta turvallisen ja hyvän lapsuuden rakastavan vanhemman hoivassa. En tietenkään ole lapselleni koskaan tuntemuksiani näyttänyt mutta aistiihan sen jos äiti ei ole sydämellään läsnä.
Ikuisesti olen silti varmaan katkera siitä, että menin lapsen tekemään koska "niin kuuluu tehdä". Sinne meni elämä. Toisaalta mieheni on elämäni rakkaus eikä varmasti oltaisi enää yhdessä ellei olisi lasta tehty. Valintoja.
Ihmiset on sellainen syöpä maailmassa että ihmettelen kyllä miten näin "viisas" laji voi olla edelleen niin sokea itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Samoja tuntemuksia. Lapsi on jo onneksi yläasteella. Lasken kuukausia, vuosia siihen että muuttaa pois. Saan oman elämäni takaisin. Onneksi lapsella on rakas ja huolehtiva isä (aviomieheni), on saanut sitä kautta turvallisen ja hyvän lapsuuden rakastavan vanhemman hoivassa. En tietenkään ole lapselleni koskaan tuntemuksiani näyttänyt mutta aistiihan sen jos äiti ei ole sydämellään läsnä.
Ikuisesti olen silti varmaan katkera siitä, että menin lapsen tekemään koska "niin kuuluu tehdä". Sinne meni elämä. Toisaalta mieheni on elämäni rakkaus eikä varmasti oltaisi enää yhdessä ellei olisi lasta tehty. Valintoja.
Ihmiset on sellainen syöpä maailmassa että ihmettelen kyllä miten näin "viisas" laji voi olla edelleen niin sokea itselleen.
T. Ap
Otit vaarin vinkistä 15.
Et ole uskottava, palsjastit itsesi.
Mikä näillä joillain veloilla on aiheuttanut tämän pakkomielteen esiintyä lastaan katuvina vanhempina? Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: 1) ovat jonkun ääri-ideologian orjia tai 2) ovat iltapskan toimittajia, jotka koittavat kerjätä materiaalia referoitavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä näillä joillain veloilla on aiheuttanut tämän pakkomielteen esiintyä lastaan katuvina vanhempina? Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: 1) ovat jonkun ääri-ideologian orjia tai 2) ovat iltapskan toimittajia, jotka koittavat kerjätä materiaalia referoitavaksi.
Mikä vimma perheellisillä on tappaa keskustelu? Tunnen henkilökohtaisesti yhden pahasti oireilevan ex lapsettoman joka ei pysty puhumaan tästä muille kuin terapeutilleen. Mies vain ilakoi välittämättä toisen ahdingosta.
Joo oli typerä kun meni suostumaan, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tästä pitää puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja tuntemuksia. Lapsi on jo onneksi yläasteella. Lasken kuukausia, vuosia siihen että muuttaa pois. Saan oman elämäni takaisin. Onneksi lapsella on rakas ja huolehtiva isä (aviomieheni), on saanut sitä kautta turvallisen ja hyvän lapsuuden rakastavan vanhemman hoivassa. En tietenkään ole lapselleni koskaan tuntemuksiani näyttänyt mutta aistiihan sen jos äiti ei ole sydämellään läsnä.
Ikuisesti olen silti varmaan katkera siitä, että menin lapsen tekemään koska "niin kuuluu tehdä". Sinne meni elämä. Toisaalta mieheni on elämäni rakkaus eikä varmasti oltaisi enää yhdessä ellei olisi lasta tehty. Valintoja.
Ihmiset on sellainen syöpä maailmassa että ihmettelen kyllä miten näin "viisas" laji voi olla edelleen niin sokea itselleen.
T. Ap
Otit vaarin vinkistä 15.
Et ole uskottava, palsjastit itsesi.
Huoh. Joku fiksu voi toki tarkastella ip-osoitteita (tai miten se nyt ikinä meneekään), en ole aloittaja.
Kai ymmärrät, että sinunkaltaisten takia näistä tuntemuksista on vaikea puhua muuten kuin anonyymisti netissä tai jonkun terapeutin sohvalla?
Koska onhan sen pakko olla provo jos lastaan ei haluakaan. Jos katuu. Jos haaveilee jostain ihan muusta. Jos ei kykene olemaan rakastava vanhempi. Koska eihän sellaisia ihmishirviöitä voi olla, pelkkiä katkeria veloja levittämässä propagandaa.
Ei auta muuta kuin odottaa että lapsi kasvaa. Itsellä helpotti koulun aloittamisen jälkeen kun lapselle tuli vähän niiku oma elämä ja nyt välillä jopa kaipaa lapsen seuraa ja yhdessä tekemistä.