Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitiyden katuminen
Katuva
18.11.2019 |
Miten tästä tunteesta pääsee eroon? En viihdy lapseni kanssa. Teemme asioita kyllä, koska "pitää" ja lapsi voi varsin hyvin. Mutta itse en saa oman lapsen kanssa olemisesta mitään tyydytystä. Minulla ei ole omaa aikaa nimeksikään riittämiin. Arkeni koostuu töistä, lapsen viihdyttämisestä ja yöllä suoritettavista kotitöistä. Tätä on takana jo 2 vuotta. Kadun sitä, etten tehnyt aborttia. Lapsi on rakas, mutta olisin ollut onnellisempi ilman.
En pidä lapsista tai ole kiinnostunut muiden äitien seurasta. Yritin sopeutua alueen äitiporukoihin, mutta he halusivat vain puhua vauvoista, ja minä kaikesta paitsi... Niinpä olen kovin yksin.
Unettomuus ei helpota sekään. Olemme pitäneet niin monta unikoulua, etten perässä pysy, ja edelleenkin nukkmme 5-7h yössä (7 harvemmin).
Elämäni on yksin, väsyneenä pyykkäämistä. En minä näin halunnut.
Miten tähän elävään helvettiin saa jotain iloa?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näillä joillain veloilla on aiheuttanut tämän pakkomielteen esiintyä lastaan katuvina vanhempina? Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: 1) ovat jonkun ääri-ideologian orjia tai 2) ovat iltapskan toimittajia, jotka koittavat kerjätä materiaalia referoitavaksi.
Mikä vimma perheellisillä on tappaa keskustelu? Tunnen henkilökohtaisesti yhden pahasti oireilevan ex lapsettoman joka ei pysty puhumaan tästä muille kuin terapeutilleen. Mies vain ilakoi välittämättä toisen ahdingosta.
Joo oli typerä kun meni suostumaan, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tästä pitää puhua.
Vastenmielistä keskustella kun 9/10:stä kirjoituksesta on vain kuvottavia fantasioita ja täysin sepitettyjä pääasiassa lapsettomien suusta.
Avautukaa rehellisesti, että "minä pelkään, että katuisin jos tekisin lapsen ja uskon, että joku ei-omasta-halustaan vanhemmaksi alkanut katuu myös".
Minäkin tunnen miehen, joka katuu lastan. Eksäni, joka pani paljaalla pubiruusua ilman kumia kun meillä oli "tauko". Lapsi on erityinen. Tällaiset vanhemmat selittävät paljon sitä miksi muutama prosentti katuu lapsiaan aktiivisesti.
Moni asia kaduttaa joskus milloin mistäkin syystä. Varsinkin heikolla hetkellä. Se, että kaverillasi menee huonosti on toivottavasti väliaikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näillä joillain veloilla on aiheuttanut tämän pakkomielteen esiintyä lastaan katuvina vanhempina? Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: 1) ovat jonkun ääri-ideologian orjia tai 2) ovat iltapskan toimittajia, jotka koittavat kerjätä materiaalia referoitavaksi.
Mikä vimma perheellisillä on tappaa keskustelu? Tunnen henkilökohtaisesti yhden pahasti oireilevan ex lapsettoman joka ei pysty puhumaan tästä muille kuin terapeutilleen. Mies vain ilakoi välittämättä toisen ahdingosta.
Joo oli typerä kun meni suostumaan, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tästä pitää puhua.Vastenmielistä keskustella kun 9/10:stä kirjoituksesta on vain kuvottavia fantasioita ja täysin sepitettyjä pääasiassa lapsettomien suusta.
Avautukaa rehellisesti, että "minä pelkään, että katuisin jos tekisin lapsen ja uskon, että joku ei-omasta-halustaan vanhemmaksi alkanut katuu myös".
Minäkin tunnen miehen, joka katuu lastan. Eksäni, joka pani paljaalla pubiruusua ilman kumia kun meillä oli "tauko". Lapsi on erityinen. Tällaiset vanhemmat selittävät paljon sitä miksi muutama prosentti katuu lapsiaan aktiivisesti.
Moni asia kaduttaa joskus milloin mistäkin syystä. Varsinkin heikolla hetkellä. Se, että kaverillasi menee huonosti on toivottavasti väliaikaista.
Juuri sun kaltaisten vanhempien takia jäädään hiljaisiksi. Hyvällä tuurilla uskalletaan avautua sille terapeutille joskin sekin vaatii kanttia. Vanhempi saattaa pelätä tulevansa leimatuksi jopa terapeutin silmissä. Ei pahaolo katoa vaikenemalla tai ilotulitusten avulla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näillä joillain veloilla on aiheuttanut tämän pakkomielteen esiintyä lastaan katuvina vanhempina? Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: 1) ovat jonkun ääri-ideologian orjia tai 2) ovat iltapskan toimittajia, jotka koittavat kerjätä materiaalia referoitavaksi.
Mikä vimma perheellisillä on tappaa keskustelu? Tunnen henkilökohtaisesti yhden pahasti oireilevan ex lapsettoman joka ei pysty puhumaan tästä muille kuin terapeutilleen. Mies vain ilakoi välittämättä toisen ahdingosta.
Joo oli typerä kun meni suostumaan, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tästä pitää puhua.Vastenmielistä keskustella kun 9/10:stä kirjoituksesta on vain kuvottavia fantasioita ja täysin sepitettyjä pääasiassa lapsettomien suusta.
Avautukaa rehellisesti, että "minä pelkään, että katuisin jos tekisin lapsen ja uskon, että joku ei-omasta-halustaan vanhemmaksi alkanut katuu myös".
Minäkin tunnen miehen, joka katuu lastan. Eksäni, joka pani paljaalla pubiruusua ilman kumia kun meillä oli "tauko". Lapsi on erityinen. Tällaiset vanhemmat selittävät paljon sitä miksi muutama prosentti katuu lapsiaan aktiivisesti.
Moni asia kaduttaa joskus milloin mistäkin syystä. Varsinkin heikolla hetkellä. Se, että kaverillasi menee huonosti on toivottavasti väliaikaista.
Juuri sun kaltaisten vanhempien takia jäädään hiljaisiksi. Hyvällä tuurilla uskalletaan avautua sille terapeutille joskin sekin vaatii kanttia. Vanhempi saattaa pelätä tulevansa leimatuksi jopa terapeutin silmissä. Ei pahaolo katoa vaikenemalla tai ilotulitusten avulla!
Keksitty pahaolo tässä tapauksessa. Oikeakin pahaolo vissiin katoaa satuilemalla av:lla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näillä joillain veloilla on aiheuttanut tämän pakkomielteen esiintyä lastaan katuvina vanhempina? Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: 1) ovat jonkun ääri-ideologian orjia tai 2) ovat iltapskan toimittajia, jotka koittavat kerjätä materiaalia referoitavaksi.
Mikä vimma perheellisillä on tappaa keskustelu? Tunnen henkilökohtaisesti yhden pahasti oireilevan ex lapsettoman joka ei pysty puhumaan tästä muille kuin terapeutilleen. Mies vain ilakoi välittämättä toisen ahdingosta.
Joo oli typerä kun meni suostumaan, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tästä pitää puhua.Vastenmielistä keskustella kun 9/10:stä kirjoituksesta on vain kuvottavia fantasioita ja täysin sepitettyjä pääasiassa lapsettomien suusta.
Avautukaa rehellisesti, että "minä pelkään, että katuisin jos tekisin lapsen ja uskon, että joku ei-omasta-halustaan vanhemmaksi alkanut katuu myös".
Minäkin tunnen miehen, joka katuu lastan. Eksäni, joka pani paljaalla pubiruusua ilman kumia kun meillä oli "tauko". Lapsi on erityinen. Tällaiset vanhemmat selittävät paljon sitä miksi muutama prosentti katuu lapsiaan aktiivisesti.
Moni asia kaduttaa joskus milloin mistäkin syystä. Varsinkin heikolla hetkellä. Se, että kaverillasi menee huonosti on toivottavasti väliaikaista.
Juuri sun kaltaisten vanhempien takia jäädään hiljaisiksi. Hyvällä tuurilla uskalletaan avautua sille terapeutille joskin sekin vaatii kanttia. Vanhempi saattaa pelätä tulevansa leimatuksi jopa terapeutin silmissä. Ei pahaolo katoa vaikenemalla tai ilotulitusten avulla!
Keksitty pahaolo tässä tapauksessa. Oikeakin pahaolo vissiin katoaa satuilemalla av:lla?
Niin, niin synnytysmasennuskin on varmaan keksittyä ja lähtee reippaudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näillä joillain veloilla on aiheuttanut tämän pakkomielteen esiintyä lastaan katuvina vanhempina? Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: 1) ovat jonkun ääri-ideologian orjia tai 2) ovat iltapskan toimittajia, jotka koittavat kerjätä materiaalia referoitavaksi.
Mikä vimma perheellisillä on tappaa keskustelu? Tunnen henkilökohtaisesti yhden pahasti oireilevan ex lapsettoman joka ei pysty puhumaan tästä muille kuin terapeutilleen. Mies vain ilakoi välittämättä toisen ahdingosta.
Joo oli typerä kun meni suostumaan, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tästä pitää puhua.Vastenmielistä keskustella kun 9/10:stä kirjoituksesta on vain kuvottavia fantasioita ja täysin sepitettyjä pääasiassa lapsettomien suusta.
Avautukaa rehellisesti, että "minä pelkään, että katuisin jos tekisin lapsen ja uskon, että joku ei-omasta-halustaan vanhemmaksi alkanut katuu myös".
Minäkin tunnen miehen, joka katuu lastan. Eksäni, joka pani paljaalla pubiruusua ilman kumia kun meillä oli "tauko". Lapsi on erityinen. Tällaiset vanhemmat selittävät paljon sitä miksi muutama prosentti katuu lapsiaan aktiivisesti.
Moni asia kaduttaa joskus milloin mistäkin syystä. Varsinkin heikolla hetkellä. Se, että kaverillasi menee huonosti on toivottavasti väliaikaista.
Juuri sun kaltaisten vanhempien takia jäädään hiljaisiksi. Hyvällä tuurilla uskalletaan avautua sille terapeutille joskin sekin vaatii kanttia. Vanhempi saattaa pelätä tulevansa leimatuksi jopa terapeutin silmissä. Ei pahaolo katoa vaikenemalla tai ilotulitusten avulla!
Keksitty pahaolo tässä tapauksessa. Oikeakin pahaolo vissiin katoaa satuilemalla av:lla?
Niin, niin synnytysmasennuskin on varmaan keksittyä ja lähtee reippaudella.
Niinkö minä sanoin? Erikoinen tulkinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi pilata se ainoa elämä ja täyttää se loputtomalla sinappikoneen paapomisella? Ei voi kun ihmetellä monen valintaa, totisesti.
Mulla on akateeminen koulutus ja hyvä ura ylemmässä keskijohdossa. Silti kaikkein rakkainta on ihanat lapseni. Oma lapsilaumani, suurperheeni. Jo vauvat ovat tavattoman viisaita, mikä ilo seurata heidän oivalluksiaan, oppimistaan, elämän riemua. Kyllä minäkin valvon ja olen välillä uupunut mutta rakastan joka sekuntia.
Osa on ikionnellinen lapsistaan. Ottaisin lisääkin!
Miksi siis ap hommasi lapsen alunperinkään? Hetken mielijohteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä näillä joillain veloilla on aiheuttanut tämän pakkomielteen esiintyä lastaan katuvina vanhempina? Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: 1) ovat jonkun ääri-ideologian orjia tai 2) ovat iltapskan toimittajia, jotka koittavat kerjätä materiaalia referoitavaksi.
Mikä vimma perheellisillä on tappaa keskustelu? Tunnen henkilökohtaisesti yhden pahasti oireilevan ex lapsettoman joka ei pysty puhumaan tästä muille kuin terapeutilleen. Mies vain ilakoi välittämättä toisen ahdingosta.
Joo oli typerä kun meni suostumaan, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tästä pitää puhua.Vastenmielistä keskustella kun 9/10:stä kirjoituksesta on vain kuvottavia fantasioita ja täysin sepitettyjä pääasiassa lapsettomien suusta.
Avautukaa rehellisesti, että "minä pelkään, että katuisin jos tekisin lapsen ja uskon, että joku ei-omasta-halustaan vanhemmaksi alkanut katuu myös".
Minäkin tunnen miehen, joka katuu lastan. Eksäni, joka pani paljaalla pubiruusua ilman kumia kun meillä oli "tauko". Lapsi on erityinen. Tällaiset vanhemmat selittävät paljon sitä miksi muutama prosentti katuu lapsiaan aktiivisesti.
Moni asia kaduttaa joskus milloin mistäkin syystä. Varsinkin heikolla hetkellä. Se, että kaverillasi menee huonosti on toivottavasti väliaikaista.
Juuri sun kaltaisten vanhempien takia jäädään hiljaisiksi. Hyvällä tuurilla uskalletaan avautua sille terapeutille joskin sekin vaatii kanttia. Vanhempi saattaa pelätä tulevansa leimatuksi jopa terapeutin silmissä. Ei pahaolo katoa vaikenemalla tai ilotulitusten avulla!
Keksitty pahaolo tässä tapauksessa. Oikeakin pahaolo vissiin katoaa satuilemalla av:lla?
Niin, niin synnytysmasennuskin on varmaan keksittyä ja lähtee reippaudella.
Niinkö minä sanoin? Erikoinen tulkinta.
Mistä voimme olla varmoja ettei tälläkin ole taustalla synnytyksen jälkeläistä masennusta joka korostaa katumusta? Aivan. Toisten negatiivisia oloja ei tulisi koskaan vähätellä oli ne puhdasta katumusta, masennusta jne. Niihin kaivataan tukea sekä ymmärrystä. Kun kakat on jo housuissa niin sitten ei auta enää muu kuin hakeutua ymmärtävien korvien äärelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja tuntemuksia. Lapsi on jo onneksi yläasteella. Lasken kuukausia, vuosia siihen että muuttaa pois. Saan oman elämäni takaisin. Onneksi lapsella on rakas ja huolehtiva isä (aviomieheni), on saanut sitä kautta turvallisen ja hyvän lapsuuden rakastavan vanhemman hoivassa. En tietenkään ole lapselleni koskaan tuntemuksiani näyttänyt mutta aistiihan sen jos äiti ei ole sydämellään läsnä.
Ikuisesti olen silti varmaan katkera siitä, että menin lapsen tekemään koska "niin kuuluu tehdä". Sinne meni elämä. Toisaalta mieheni on elämäni rakkaus eikä varmasti oltaisi enää yhdessä ellei olisi lasta tehty. Valintoja.
Ihmiset on sellainen syöpä maailmassa että ihmettelen kyllä miten näin "viisas" laji voi olla edelleen niin sokea itselleen.
T. Ap
Otit vaarin vinkistä 15.
Et ole uskottava, palsjastit itsesi.Huoh. Joku fiksu voi toki tarkastella ip-osoitteita (tai miten se nyt ikinä meneekään), en ole aloittaja.
Kai ymmärrät, että sinunkaltaisten takia näistä tuntemuksista on vaikea puhua muuten kuin anonyymisti netissä tai jonkun terapeutin sohvalla?
Koska onhan sen pakko olla provo jos lastaan ei haluakaan. Jos katuu. Jos haaveilee jostain ihan muusta. Jos ei kykene olemaan rakastava vanhempi. Koska eihän sellaisia ihmishirviöitä voi olla, pelkkiä katkeria veloja levittämässä propagandaa.
Oley yksinkertainen ja ylimielinen trolli ja puhuit juuri itsesi pussiin. Osaat myös multipeukuttaa kommenttejasi, vau! Kukaan normaali mamma ei sanoisi "selvittäkää vaikka ip-osoitteeni". Sinusta se on uskottava todiste, mutta kyllä mekin tiedämme miksi. Koska ip-osoitteenkin saa näyttämään ihan miltä haluaa. Jankkaa vaan itsesi kanssa mestari-manipuloija. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi siis ap hommasi lapsen alunperinkään? Hetken mielijohteesta?
Ja lisäyksenä vielä, että ap ei edes pidä lapsista, mutta silti semmoisen hankkinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siis ap hommasi lapsen alunperinkään? Hetken mielijohteesta?
Ja lisäyksenä vielä, että ap ei edes pidä lapsista, mutta silti semmoisen hankkinut?
Jotkut menevät hormonihuuruisena tekemään lapsen tai suostuvat puolison vuoksi tekemään. Yhtä kaikki hölmöä ja ajattelematonta. Näitä perheitä täytyy tästäkin huolimatta tukea vaikka ovatkin töpeksineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi pilata se ainoa elämä ja täyttää se loputtomalla sinappikoneen paapomisella? Ei voi kun ihmetellä monen valintaa, totisesti.
Tiedoksi, "sinappikonetta" ei tarvitse paapoa loputtomiin, kyllä ne viimeistään joskus yläasteella alkaa (toivottavasti) itse huolehtia sinapeistaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja tuntemuksia. Lapsi on jo onneksi yläasteella. Lasken kuukausia, vuosia siihen että muuttaa pois. Saan oman elämäni takaisin. Onneksi lapsella on rakas ja huolehtiva isä (aviomieheni), on saanut sitä kautta turvallisen ja hyvän lapsuuden rakastavan vanhemman hoivassa. En tietenkään ole lapselleni koskaan tuntemuksiani näyttänyt mutta aistiihan sen jos äiti ei ole sydämellään läsnä.
Ikuisesti olen silti varmaan katkera siitä, että menin lapsen tekemään koska "niin kuuluu tehdä". Sinne meni elämä. Toisaalta mieheni on elämäni rakkaus eikä varmasti oltaisi enää yhdessä ellei olisi lasta tehty. Valintoja.
Ihmiset on sellainen syöpä maailmassa että ihmettelen kyllä miten näin "viisas" laji voi olla edelleen niin sokea itselleen.
T. Ap
Otit vaarin vinkistä 15.
Et ole uskottava, palsjastit itsesi.Huoh. Joku fiksu voi toki tarkastella ip-osoitteita (tai miten se nyt ikinä meneekään), en ole aloittaja.
Kai ymmärrät, että sinunkaltaisten takia näistä tuntemuksista on vaikea puhua muuten kuin anonyymisti netissä tai jonkun terapeutin sohvalla?
Koska onhan sen pakko olla provo jos lastaan ei haluakaan. Jos katuu. Jos haaveilee jostain ihan muusta. Jos ei kykene olemaan rakastava vanhempi. Koska eihän sellaisia ihmishirviöitä voi olla, pelkkiä katkeria veloja levittämässä propagandaa.
Oley yksinkertainen ja ylimielinen trolli ja puhuit juuri itsesi pussiin. Osaat myös multipeukuttaa kommenttejasi, vau! Kukaan normaali mamma ei sanoisi "selvittäkää vaikka ip-osoitteeni". Sinusta se on uskottava todiste, mutta kyllä mekin tiedämme miksi. Koska ip-osoitteenkin saa näyttämään ihan miltä haluaa. Jankkaa vaan itsesi kanssa mestari-manipuloija. :D
En todellakaan tiedä miten sen osoitteen saa selville tai miltä sen voi saada näyttämään. Tiedän vaan, että se otetaan usein esille kun halutaan selvittää onko joku samojen viestien takana (?).
Tämä on nyt kolmas viestini tässä keskustelussa. En tiedä miksi jankkaan tästä koska eihän tästä pääse minnekkään.
Mutta toivon, että ihmiset uskaltaisivat puhua näistä asioista avoimemmin. Olkoon sitten keskustelupalstoilla tai kahvipöydässä.
Ette ole pahoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein lapset siksi, että se tavallaan kuuluu kun etenee näitä elämän portaita. Jossain vaiheessa sitten tajusin, ettei lapsia kuulu tehdä siksi, että muut tekee. Onneksi omani olivat jo tehnyt, nykyään en enää uudelleen aloittaisi. Tämä on ap niitä elämän risteyksiä, joissa voi lähteä väärälle tielle eikä paluuta ole. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja tuntemuksia. Lapsi on jo onneksi yläasteella. Lasken kuukausia, vuosia siihen että muuttaa pois. Saan oman elämäni takaisin. Onneksi lapsella on rakas ja huolehtiva isä (aviomieheni), on saanut sitä kautta turvallisen ja hyvän lapsuuden rakastavan vanhemman hoivassa. En tietenkään ole lapselleni koskaan tuntemuksiani näyttänyt mutta aistiihan sen jos äiti ei ole sydämellään läsnä.
Ikuisesti olen silti varmaan katkera siitä, että menin lapsen tekemään koska "niin kuuluu tehdä". Sinne meni elämä. Toisaalta mieheni on elämäni rakkaus eikä varmasti oltaisi enää yhdessä ellei olisi lasta tehty. Valintoja.
Ihmiset on sellainen syöpä maailmassa että ihmettelen kyllä miten näin "viisas" laji voi olla edelleen niin sokea itselleen.
T. Ap
Otit vaarin vinkistä 15.
Et ole uskottava, palsjastit itsesi.Huoh. Joku fiksu voi toki tarkastella ip-osoitteita (tai miten se nyt ikinä meneekään), en ole aloittaja.
Kai ymmärrät, että sinunkaltaisten takia näistä tuntemuksista on vaikea puhua muuten kuin anonyymisti netissä tai jonkun terapeutin sohvalla?
Koska onhan sen pakko olla provo jos lastaan ei haluakaan. Jos katuu. Jos haaveilee jostain ihan muusta. Jos ei kykene olemaan rakastava vanhempi. Koska eihän sellaisia ihmishirviöitä voi olla, pelkkiä katkeria veloja levittämässä propagandaa.
Oley yksinkertainen ja ylimielinen trolli ja puhuit juuri itsesi pussiin. Osaat myös multipeukuttaa kommenttejasi, vau! Kukaan normaali mamma ei sanoisi "selvittäkää vaikka ip-osoitteeni". Sinusta se on uskottava todiste, mutta kyllä mekin tiedämme miksi. Koska ip-osoitteenkin saa näyttämään ihan miltä haluaa. Jankkaa vaan itsesi kanssa mestari-manipuloija. :D
En todellakaan tiedä miten sen osoitteen saa selville tai miltä sen voi saada näyttämään. Tiedän vaan, että se otetaan usein esille kun halutaan selvittää onko joku samojen viestien takana (?).
Tämä on nyt kolmas viestini tässä keskustelussa. En tiedä miksi jankkaan tästä koska eihän tästä pääse minnekkään.
Mutta toivon, että ihmiset uskaltaisivat puhua näistä asioista avoimemmin. Olkoon sitten keskustelupalstoilla tai kahvipöydässä.
Ette ole pahoja ihmisiä.
No vinkkinä sinulle, "eri :D", ettei kannata kehottaa ketään selvittämään ip-osoitettaan jos ei osaa piilottaa oikeaa osoitettaan. Ip-osoitteen selvittäminen on kaiken lisäksi rikos.
Aika synkkiin tunnelmiin on ihminen itsensä päästänyt kun katuu lapsiaan. Samoin kun en symppaa itsetuhoisia ja itsemurhafantasioijia, että "ymmärrän miltä susta tuntuu, elämä on rankkaa eikä sitä aina kestä", kehotan pakottamaan itsensä etsimään sitä valoa. Jos syy on hormoneissa, yksinäisyydessä, ravitsemuksessa tai vaikka asennossa, kivussa.. niin lääkäriin!
Jos vertaistukea kaipaa niin sopisi itsekin puhua totta. Monet näistä ovat ilmiselviä pissivelojen provoja, onhan se nähty, että moni nauttii suunnattomasti vanhempien mustamaalaamisesta. Siis juuri näitä "en tykkää lapsista, mutta tein kumminkin ja nyt vihaan sitä yli kaiken"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja tuntemuksia. Lapsi on jo onneksi yläasteella. Lasken kuukausia, vuosia siihen että muuttaa pois. Saan oman elämäni takaisin. Onneksi lapsella on rakas ja huolehtiva isä (aviomieheni), on saanut sitä kautta turvallisen ja hyvän lapsuuden rakastavan vanhemman hoivassa. En tietenkään ole lapselleni koskaan tuntemuksiani näyttänyt mutta aistiihan sen jos äiti ei ole sydämellään läsnä.
Ikuisesti olen silti varmaan katkera siitä, että menin lapsen tekemään koska "niin kuuluu tehdä". Sinne meni elämä. Toisaalta mieheni on elämäni rakkaus eikä varmasti oltaisi enää yhdessä ellei olisi lasta tehty. Valintoja.
Ihmiset on sellainen syöpä maailmassa että ihmettelen kyllä miten näin "viisas" laji voi olla edelleen niin sokea itselleen.
T. Ap
Otit vaarin vinkistä 15.
Et ole uskottava, palsjastit itsesi.Huoh. Joku fiksu voi toki tarkastella ip-osoitteita (tai miten se nyt ikinä meneekään), en ole aloittaja.
Kai ymmärrät, että sinunkaltaisten takia näistä tuntemuksista on vaikea puhua muuten kuin anonyymisti netissä tai jonkun terapeutin sohvalla?
Koska onhan sen pakko olla provo jos lastaan ei haluakaan. Jos katuu. Jos haaveilee jostain ihan muusta. Jos ei kykene olemaan rakastava vanhempi. Koska eihän sellaisia ihmishirviöitä voi olla, pelkkiä katkeria veloja levittämässä propagandaa.
Oley yksinkertainen ja ylimielinen trolli ja puhuit juuri itsesi pussiin. Osaat myös multipeukuttaa kommenttejasi, vau! Kukaan normaali mamma ei sanoisi "selvittäkää vaikka ip-osoitteeni". Sinusta se on uskottava todiste, mutta kyllä mekin tiedämme miksi. Koska ip-osoitteenkin saa näyttämään ihan miltä haluaa. Jankkaa vaan itsesi kanssa mestari-manipuloija. :D
En todellakaan tiedä miten sen osoitteen saa selville tai miltä sen voi saada näyttämään. Tiedän vaan, että se otetaan usein esille kun halutaan selvittää onko joku samojen viestien takana (?).
Tämä on nyt kolmas viestini tässä keskustelussa. En tiedä miksi jankkaan tästä koska eihän tästä pääse minnekkään.
Mutta toivon, että ihmiset uskaltaisivat puhua näistä asioista avoimemmin. Olkoon sitten keskustelupalstoilla tai kahvipöydässä.
Ette ole pahoja ihmisiä.
No vinkkinä sinulle, "eri :D", ettei kannata kehottaa ketään selvittämään ip-osoitettaan jos ei osaa piilottaa oikeaa osoitettaan. Ip-osoitteen selvittäminen on kaiken lisäksi rikos.
Aika synkkiin tunnelmiin on ihminen itsensä päästänyt kun katuu lapsiaan. Samoin kun en symppaa itsetuhoisia ja itsemurhafantasioijia, että "ymmärrän miltä susta tuntuu, elämä on rankkaa eikä sitä aina kestä", kehotan pakottamaan itsensä etsimään sitä valoa. Jos syy on hormoneissa, yksinäisyydessä, ravitsemuksessa tai vaikka asennossa, kivussa.. niin lääkäriin!
Jos vertaistukea kaipaa niin sopisi itsekin puhua totta. Monet näistä ovat ilmiselviä pissivelojen provoja, onhan se nähty, että moni nauttii suunnattomasti vanhempien mustamaalaamisesta. Siis juuri näitä "en tykkää lapsista, mutta tein kumminkin ja nyt vihaan sitä yli kaiken"
Otahan nyt happea komisario Kaikkonen. Ei maailmasta lapset lopu, vaikka ne sun mielestä olisikin väärän värisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja tuntemuksia. Lapsi on jo onneksi yläasteella. Lasken kuukausia, vuosia siihen että muuttaa pois. Saan oman elämäni takaisin. Onneksi lapsella on rakas ja huolehtiva isä (aviomieheni), on saanut sitä kautta turvallisen ja hyvän lapsuuden rakastavan vanhemman hoivassa. En tietenkään ole lapselleni koskaan tuntemuksiani näyttänyt mutta aistiihan sen jos äiti ei ole sydämellään läsnä.
Ikuisesti olen silti varmaan katkera siitä, että menin lapsen tekemään koska "niin kuuluu tehdä". Sinne meni elämä. Toisaalta mieheni on elämäni rakkaus eikä varmasti oltaisi enää yhdessä ellei olisi lasta tehty. Valintoja.
Ihmiset on sellainen syöpä maailmassa että ihmettelen kyllä miten näin "viisas" laji voi olla edelleen niin sokea itselleen.
T. Ap
Otit vaarin vinkistä 15.
Et ole uskottava, palsjastit itsesi.Huoh. Joku fiksu voi toki tarkastella ip-osoitteita (tai miten se nyt ikinä meneekään), en ole aloittaja.
Kai ymmärrät, että sinunkaltaisten takia näistä tuntemuksista on vaikea puhua muuten kuin anonyymisti netissä tai jonkun terapeutin sohvalla?
Koska onhan sen pakko olla provo jos lastaan ei haluakaan. Jos katuu. Jos haaveilee jostain ihan muusta. Jos ei kykene olemaan rakastava vanhempi. Koska eihän sellaisia ihmishirviöitä voi olla, pelkkiä katkeria veloja levittämässä propagandaa.
Oley yksinkertainen ja ylimielinen trolli ja puhuit juuri itsesi pussiin. Osaat myös multipeukuttaa kommenttejasi, vau! Kukaan normaali mamma ei sanoisi "selvittäkää vaikka ip-osoitteeni". Sinusta se on uskottava todiste, mutta kyllä mekin tiedämme miksi. Koska ip-osoitteenkin saa näyttämään ihan miltä haluaa. Jankkaa vaan itsesi kanssa mestari-manipuloija. :D
En todellakaan tiedä miten sen osoitteen saa selville tai miltä sen voi saada näyttämään. Tiedän vaan, että se otetaan usein esille kun halutaan selvittää onko joku samojen viestien takana (?).
Tämä on nyt kolmas viestini tässä keskustelussa. En tiedä miksi jankkaan tästä koska eihän tästä pääse minnekkään.
Mutta toivon, että ihmiset uskaltaisivat puhua näistä asioista avoimemmin. Olkoon sitten keskustelupalstoilla tai kahvipöydässä.
Ette ole pahoja ihmisiä.
No vinkkinä sinulle, "eri :D", ettei kannata kehottaa ketään selvittämään ip-osoitettaan jos ei osaa piilottaa oikeaa osoitettaan. Ip-osoitteen selvittäminen on kaiken lisäksi rikos.
Aika synkkiin tunnelmiin on ihminen itsensä päästänyt kun katuu lapsiaan. Samoin kun en symppaa itsetuhoisia ja itsemurhafantasioijia, että "ymmärrän miltä susta tuntuu, elämä on rankkaa eikä sitä aina kestä", kehotan pakottamaan itsensä etsimään sitä valoa. Jos syy on hormoneissa, yksinäisyydessä, ravitsemuksessa tai vaikka asennossa, kivussa.. niin lääkäriin!
Jos vertaistukea kaipaa niin sopisi itsekin puhua totta. Monet näistä ovat ilmiselviä pissivelojen provoja, onhan se nähty, että moni nauttii suunnattomasti vanhempien mustamaalaamisesta. Siis juuri näitä "en tykkää lapsista, mutta tein kumminkin ja nyt vihaan sitä yli kaiken"
Otahan nyt happea komisario Kaikkonen. Ei maailmasta lapset lopu, vaikka ne sun mielestä olisikin väärän värisiä.
Väestönkasvu saadaan taittumaan kaikkialla tämän vuosisadan loppuun mennessä, toivottavasti. Olen huolissani tästä murehtimiseen ja märehtimiseen kannustavasta keskustelussa, jolla ei ainoastaan yritetä hyväksyttää omia neg. tunteita muilla vaan halutaan rypeä ja velloa niissä kun ei muuta osata. Lapsihan siinä kärsii, se jo olemassa oleva lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein lapset siksi, että se tavallaan kuuluu kun etenee näitä elämän portaita. Jossain vaiheessa sitten tajusin, ettei lapsia kuulu tehdä siksi, että muut tekee. Onneksi omani olivat jo tehnyt, nykyään en enää uudelleen aloittaisi. Tämä on ap niitä elämän risteyksiä, joissa voi lähteä väärälle tielle eikä paluuta ole. Voimia.
Onneksi se vanhemmuus muuttuu koko ajan, vaikkei tietysti katoa koskaan. Omani on jo aikuinen, nykykielellä lievästi erityinen, ja minusta olisi älyllistä epärehellisyyttä mennä väittämään, ettenkö välillä olisi katkerastikin. Vaihtaisin myös pois pitkiäkin ajanjaksoja. Onneksi se kaikki on nyt tehty, nyt on helpottanut, ja lapsi on edelleen rakas. Häntä en kadu, vaikka äitiyttä joskus kaduinkin, jos joku ymmärtää eron. - Aika moni lapsi on syntynyt siksi, että aikanaan niitä vain tuli ja senkin jälkeen niitä vain piti olla (normilapset). Ehkä nykyisiä syntyvyyslukuja selittää sekin, ettei tuota normia enää ole. Jospa nykyinen syntyvyys kuvaakin sitä, että lapsia syntyy enää niille, jotka niitä aidosti ja sydämestään haluavat?
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi pilata se ainoa elämä ja täyttää se loputtomalla sinappikoneen paapomisella? Ei voi kun ihmetellä monen valintaa, totisesti.
No, vastapainoksi on kyllä meitä, joille äitiys on parasta mitä elämässään on tapahtunut.
Lapsen hankkimista tulee kyllä harkita tarkoin, eikä hankkia ainakaan vain siksi koska muillakin on/ "niin vaan kuuluu tehdä".
Aloituksesta muuten pisti silmään tuo "lapsen viihdyttäminen".
Lastahan ei tarvitse viihdyttää joka hetki, vaan tervettäkin antaa tämän tylsistyä ja antaa sen lapsen oman mielikuvituksen kehittyä.
Alue: Aihe vapaa
Älä sössötä. Maailmassa piisaa ei-toivottuja lapsia. Itsekin tunnen muutaman, joiden vanhemmat on ihan päin naamaansa katuneet etteivät keskeyttäneet raskautta. Lastensuojelu ylityöllistetty. Pahoinvointia sukupolvelta toiselle. Missä ihmeen synnytystalkookuplassa sinä elät?