Äitiyden katuminen
Miten tästä tunteesta pääsee eroon? En viihdy lapseni kanssa. Teemme asioita kyllä, koska "pitää" ja lapsi voi varsin hyvin. Mutta itse en saa oman lapsen kanssa olemisesta mitään tyydytystä. Minulla ei ole omaa aikaa nimeksikään riittämiin. Arkeni koostuu töistä, lapsen viihdyttämisestä ja yöllä suoritettavista kotitöistä. Tätä on takana jo 2 vuotta. Kadun sitä, etten tehnyt aborttia. Lapsi on rakas, mutta olisin ollut onnellisempi ilman.
En pidä lapsista tai ole kiinnostunut muiden äitien seurasta. Yritin sopeutua alueen äitiporukoihin, mutta he halusivat vain puhua vauvoista, ja minä kaikesta paitsi... Niinpä olen kovin yksin.
Unettomuus ei helpota sekään. Olemme pitäneet niin monta unikoulua, etten perässä pysy, ja edelleenkin nukkmme 5-7h yössä (7 harvemmin).
Elämäni on yksin, väsyneenä pyykkäämistä. En minä näin halunnut.
Miten tähän elävään helvettiin saa jotain iloa?
Kommentit (45)
Oikeastiko joku ehdottaa, että päivähoitoon lapsi, että voi tehdä kotitöitä? Enpä oo pitkään aikaan noin älytöntä kuullut.
Ap, minusta kuulostaa, että suorittamisen alle on jäänyt ne ilon pilkahduiset äitiyttä kohtaan. Ei se lapsi mene rikki vaikka olisi hetken yksin leikeissä, ota mukaan tekemään ruokaa, siivoamaan ym, ja kun lapsi menee nukkumaan, ole ja tee mieluisia asioita ennen nukkumaan menoa.
Onhan lapselta ennen unikouluja suljettu pois refluksi ja allergia mahdollisuus ym jotka uneen voi vaikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Luulen että moni katuu sitä että teki lapsia, sitä ei vain ole korrektia sanoa ääneen. Tabu aihe.
Täysin totta
Oho onpas tämä saanut roikkua täällä pitkään! Tämä on niin tulenarka aihe vielä että edes anona ei saa avautua siitä miten katuu lapsiaan. Täälläkin nämä täyttyvät äkkiä trolleista jotka julistavat miten lapset ovat kaikille parasta mitä elämässä voi olla tai sitten keskustelut poistetaan.
Ap, et sitten miettinyt asiaa kun touhusit siellä peiton alla?? Sen jälkeen oli vielä viikkoja aikaa tehdä abortti. Karmeaa luettavaa. Vai luulitko synnyttäväsi nuken, jota hoivailet leikisti silloin tällöin. Ei heru ymmärrystä sinulle, terveisin kahden aikuisen lapsen äiti, jonka mielestä pikkulapsiaika oli valtavan onnellista aikaa. Toivottavasti lapsesi pärjää, ettei tule psyykkisiä ongelmia. Kaikkea hyvää toivon hänelle elämässään.
Jos nyt siihen ongelmaan, niin EI kotitöitä yöllä. Eläkää sotkussa ja eineksillä, olen aivan tosissani. Näin puoli vuotta, sitten tarkastelet tilannetta uudelleen.