Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies elää kädestä suuhun
11.11.2019 |
Hänellä on usein tili miinuksella ja laskee kaupassa tarjouksia senttien tarkkuudella. Hän on ikänsä ollut velkakierteessä ja vasta viime vuonna maksoi velkansa pois.
En ole kertonut että minulla on 40 000€ säästöjä. Tarjoan puolet ruoista ja tekemistämme. Pitäisikö tarjota enemmän ja elintaso, jota mies ei yksin voisi hankkia? Haluaisin viedä miehen kotiseudulleni ja käydä lomilla, mutta hänellä ei ole varaa.
Kommentit (136)
Mulle kelpais ainakin. Voisin harrastaa seksiä niin paljon kuin nainen haluaa jos hän elättäisi minua tai vähän avustaisi. Ei ole väliä vaikka olisi vanhempi nainen. Voi olla mummelikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kädestä suuhun on parempi kuin jalasta suuhun kuitenkin.
Älä tarjoa. Ei nuo sinun säästösi kauhean pitkälle riittäisi.
No, elää edes. Jotkut elävät yli varojensa.
Vierailija kirjoitti:
Uuh, 0/20.
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset tarjoaisi? Sitähän miehet ovat naisille aina tehneet, eikä kukaan kyseenalaista. Mihin sinä niitä rahoja säästelet?
Pitääkö toisen kituuttaa jos toinenkin? Vai saako käydä yksin matkoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään. Kumpikin elää omien varojensa mukaan. Kokemuksesta tiedän että mies voi viedä kaikki rahasi ja sinulla on kohta 40 000 miinusta ja olet itse ulosotossa kun lähdet tuollaisen elämää tukemaan. Hän eläköön niin kuin elää ja jos et halua köyhäillä hänen kanssaan lopun elämää niin lähde.
Tarjoat puolet.
Oletpa jalomielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoat puolet eli maksat oman osuutesi vai?
Riippuu persoonasta. Jos holtiton, rahaa ymmärtämätön hunsvotti, niin en tarjoaisi. Menisi kaikki kankkulankaivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. ei varmaan tajua, että suurin osa suomalaisista ihan oikeasti elää kädestä suuhun. Tosi harvalla on mitään 40 tonnin säästöjä tai edes muutamankaan tonnin.
Et sinäkään niin vauraalta kuulosta, että pystyisit pitkään toista sponsoroimaan. Jos alat avokätiseksi, niin teillä voi hetken aikaa olla hauskaa, mutta lopuksi jäljellä on kaksi persaukista. Itse arvioit, olisiko se sen arvoista. Jos mies on jo reilusti aikuisiässä, niin hänen elämäntyylinsä tuosta tuskin on muuttumassa.
Mä en alkais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. ei varmaan tajua, että suurin osa suomalaisista ihan oikeasti elää kädestä suuhun. Tosi harvalla on mitään 40 tonnin säästöjä tai edes muutamankaan tonnin.
Kymmenien tuhansien säästöjä on harvemmilla, mutta muutaman tonnin puskuri ei ole mitään poikkeuksellista. Siihen pyrkiminen on arjen ja talouden hallinnan perusjuttuja.
Pidä tuosta helmestä kiinni👍
Siis nykyisinhän on muodikasta elää ilman turhaa materiaa ja olet löytänyt tavallaan edelläkävijän😄
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Nuo on niin nahty, suomimiehet joilla raha polttaa taskussa ja lahimpaan kapakkaan pitaa paasta jos on vahankin varaa. Olkoot vaikka mita akateemisia ja muita suuren uran luojia.
Olen nyt ollut 50 vuotta naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa jolle kaikki on ollut yhteista avioliiton ensimmaisesta paivasta lahtien. Talo, autot ja rahat, palkat menneet yhteiselle tilille. Han on ollut hyva sijoittamaan emmeka ole koskaan elaneet varojemme yli.
Nyt olemme monimiljonaareja eika tarvitse huolehtia tulevaisuudesta. Lapsille jaa mukava perinto.
Juu mies vaihtoon. Olisi eri asia, jos rahattomuus olisi väliaikaista ja sille olisi jokin muu perustelu, kuin elämänhallintaongelmat (opiskelu, väliaikainen ja perusteltu työttömyys, määräaikaisuuden loppuminen tms.).
Tapailin pari kk ajan 30v raksamiestä, joka sai käteen kuussa reilu paritonnia. Eli kuitenkin siihen malliin, kuin tuloja olisi tuplat sen verran. Ajoi kalliilla Santanderin rahoittamalla autolla (josta maksoi tyyliin vain korkeita korkoja), osteli merkkivaatteita heti palkkapäivänä, tilasi osamaksulla musiikkisoittimia, polkupyörän ja tonnin kytkypuhelimen jne. Instagramissa tägäili sitten #adidas #ck jne. :D
Mies oli todella itsekäs, ja ei siis koskaan tarjonnut edes kahveja tai lounasta, osti vaan itselleen ja kattoi pöydänkin vaan itselleen. Kovasti oli mun kauppareissuvuorolle listaamassa mässyä, mitä halusi mun ostavan. Lompakko siltä unohtui kotiin aina kun mentiin kauppaan, ja viimeisen kerran kun koitti pummia safkat noin, ilmoitin, että multakin jäi muuten lompakko kotiin. Jätin ostoskorin kaupan lattialle ja häivyin.
Minä kyllä tarjosin miehelle useinkin, vaikka olin opiskelija ja kävin opintojen ohessa töissä. Mulla ei ollutkaan ylihintaista autoa ja en ostellut kamaa, johon ei ole varaa.
Matkoilla mies kävi myymällä osamaksulla ostamansa fillarin käteisellä, jätti maksamatta sen pyörän ja joutui sen takia ulosottoon. Luottotietoja sillä ei ollut. Multa se yritti lainata rahaa tonnin, koska oli laskujen takia ulosotossa. Raivostui kun en lainannut.
Asunto sillä oli vuokrattu tutulta ja törkeellä hinnalla, itä-Helsingissä siltä ghettoalueelta yksiöstä en maksaisi vuokraa 800 euroa. Ei kuitenkaan luottotietojen menettämisen takia saanut muualtakaan asuntoa, eikä ylpeys antanut hakea Hekan asuntoa.
Lopulta siis en jättänyt miestä rahattomuuden takia, sillä eihän mies ollut rahaton, eli vaan itsekkäästi ja elämänhallintaongelmat olivat sitä luokkaa, että ei olisi voinut perustaa perhettä.
Kun tohon komboon lisää vielä itsekkyyden ja omahyväisyyden, eipä se lopullinen eron syy sitten olekaan vähävaraisuus. Ja pidän kahden tonnin nettotuloja lapsettomalla sinkkuihmisellä sellaisena, että kyllä sillä pitäisi pärjätä, jos haluaa.
Jos mies on hyvä ja on oppinut hallitsemaan talouttaan, miksi et voisi tarjota hänelle matkaa? Tosin ei 40 000 pitkälle riitä, jos joutuu elättämään toista. Eli ei kannata ottaa tavaksi. Paitsi josjoskus menette naimisiin, sittenhän on hyvä, jos kummallakin on sama elintaso.
Uuh, 0/20.